keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Herääminen joulukoomasta

Niin se taas tuli ja meni. Mutta miten se meni? Stressasin itseni taas tyypilliseen tapaani lähes hengiltä, Maria sai heti oksennustaudin päälle räkätaudin mummolasta, joka alkaa vasta nyt helpottamaan, pääsin halimaan pientä vauvaa, naurettiin ja pidettiin hauskaa tärkeiden ihmisten kanssa - samalla kun Marialla jäätävä flunssa! Syötiin syömisen perään ja suklaaähkykin todettiin.
Joulupöytä "Pappalassa" isäni luona. 24.12.2014
Ja sitä ruokaa riitti liikaa, piti jo tapaninpäivänä tehdä toiset eväät, kun tuli laatikot korvista :D Suklaata on vieläkin jäljellä, kiitos vain Tampereen Ihanuuden! :D
Marian piti saada ottaa yksi joululahjoista mukaan, ja parit ostokset kanssa :)
Pukilta löytyi myös yllätyslahja likalle, vaikka itse valkoparta olikin pelottava! :)
Nyt joulupyhien jälkeen ollaan parannuttu kunnolla ja toissapäivänä kävin myös verikokeissa. Täytyy vielä käydä liruttelemassa purkkiin, mutta se on ihan peace of cake - toista oli verikokeet.. :D Tosin sain joko oksennustaudin tai sitten vain todella pahan migreenikohtauksen kokeiden jälkeen, ihan järkyttävä olo oli koko eilisen. Päässyt sohvalta pois muuta kuin puhumaan norjaa vessaan, hyi.. :(

Tänään mennään juhlimaan uutta vuotta anoppilaan ja illalla juhlitaan kahdestaan kotona kunhan Maria on mennyt unille. :) Lasten siideriä, jes! ;D

Päätös päivähoidostakin varmistui vihdoinkin! Maria aloittaa 7. päivä ja jatkaa aina sinne heinäkuuhun, tosin jatkosta ei tiedetä, kun en tiedä miten olen koulussa ja miten pikkukakkonen syntyy. :)

Mutta nyt toivotan kaikille lukijoille oikein rauhallista ja mukavaa vuoden vaihdetta! Jospa meidän perheen sairastelut olisi nyt sairasteltu? :) Palataan ensi vuonna, toivon mukaan aktiivisempina! ;)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Viime päivät

On meillä mennyt Marian oksennustaudissa, ystäväni ja hänen muksun kyläilyn ja rentoutumisen merkeissä. Haettiin eilen kuusi illalla sisälle, jotta saataisiin vähän jouluista tunnelmaa. :)

Oltiin aivan varmoja, että kissat tekee kuusen ja koristeiden kanssa tuhojaan, mutta tuholainen olikin Maria! :D Pallot pöllittiin ja hörhelöitä vedettiin alas ja otti omiin leikkeihinsä.. Tehtiin likan kanssa "diili" - saa pari joulupalloa jos jättää muut pallot rauhaan. 
Voiko iloisempaa enään olla? :D
Ensi viikko menee tohinoidessa, kun joulusiivous tehdään varmaan huomenna ja tiistaina tulee kummitätini käymään ja täytyy käydä jouluruoka ostoksilla. Sekä parit lahjat hakemassa. :)

Eilen korkattiin myös ensimmäistä kertaa tänä talvena glögi!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Buzzador-testissa Vanish

Luotetaanko pinkkiin? 

Pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan kamppanjaan Buzzadoriin liittymiseni jälkeen.
Olen aina ollut Vanishin suhteen aika epäileväinen, ehkä johtunee teennäisen oloisesta mainonnasta ja siitä, kuinka yhtäkkiä on keksitty tehoaine joka vie tahran kuin tahran vaatteesta ja materiaalista välittämättä. Epäilen aina kaikkea uutta ja outoa, mutta nyt oli hyvä sauma päästä kokeilemaan tuotetta ihan kunnolla ilman, että rahat menee jos onkin ihan huuhaata. ;)

Testaamis-sotkemisiin otin yöpaitana toimivan valkoisen paidan, jolloin ei haittaa jos tahrat ei irtoakkaan. Paidan sotkin sormivärillä, ketsupilla, kahvilla, mansikkahillolla sekä mustikkakeitolla. Jokainen aine on meillä sellaisia, jotka on tavalla tai toisella pinttyneet vaatteisiin, joten nyt oli hyvä testata, onko Vanishista niiden kukistamiseen.


Paketti sisälsi neljä Vanish-tuotetta, joiden sanotaan tehoavan niin ruokatahroista aina veritahroihin.
Vanhaan veritahraan ei tehonnut, vaikka liotus+pesu suoritettiin, joten sen suhteen "odotukseni" osuivat oikeaan.
Testauksessa käytin Powergeeliä sekä normia Vanish-pulveria. Mustikkatahroja tuli kaksi, joten oli hyvä tilaisuus kokeilla geeliä ja katsoa, irtoaako sillä yksi inhottavimmista tahroista. Ainetta levitetään tahralle ja annetaan vaikuttaa 1-5 minuutia jonka jälkeen pestään normaalisti. 
Tahranpoistogeeli
Extra hygienestä luvataan, että poistaa pyykeistä 99% bakteereista tinkimättä pesutehosta. Raikas tuoksu jäi pyykkiin testaamisen jälkeen ja puhdasta tuli, mutta veritahra oli liian vaativa johon ei kyseisellä aineella ollut mahdollisuuksia. 

Crystal whiten luvataan palauttavan valkoiset vaatteet uudelleen valkoisiksi. Tämä pääsee tositoimiin, kunhan ensimmäinen satsi pyykeistä on pyörinyt. Valkoisuutensa menettäneitä vaatteita on paljon, joten odotukset tämän kanssa on jo suhteellisen korkealla!
Extra hygiene, jolla ei lähtenyt veritahra sekä valkoisille vaatteille tarkoitettu Crystal White

Mikä oli tulos?
Pesuteho hämmästytti. Mustista vaatteista lähti epämääräinen valkoinen nukan näköinen pois ja myös testipaidan suhteen melkein suoriutui testistä. Sormiväreihin ei tunnu toimivan mikään! Olisi pitänyt ehkä Powergeeliä kokeilla myös sormiväri-kohtaan, mutta en usko että kyseinen tökötti lähtee millään pois.
Joko ketsuppi tai kahvi levisi toiseen paikkaan, mutta lähtenee valkopyykkipesussa :)
Joten lopputulos on se, että pinkkiin voidaan luottaa tavallisessa pyykinpesussa, mutta esim. sormiväreihin kannattaa varata monenmoiset poppakonstit ja silti varautua siihen, ettei lähde vaatteesta irti. 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Mikä on blogin tulevaisuus

En tiedä mitä tehdä. Otanko varmuuskopiot koko blogin olemassaolon ajalta ja poistan kokonaan, laitanko "suljettujen ovien" taakse vai siirrynkö takaisin lilyyn. Siinä vasta pulma..Tutnuu, että vihaan tällä hetkellä koko bloggerin avaamista saatika sähköpostien tarkistamista. Kaiken maailman ämmien virtuaalihiekkalaatikot kierrän jatkossakin niin kaukaa kuin vain voin. Katson tytärtäni sekä kasvavaa mahaa ja mietin, minkälaisessa maailmassa lapseni joutuvat kasvamaan.
Hymyile nyt tietäen, että kohta voit löytää niskastasi kilon sontaa. - vuosi 2006
Toista se oli 20 vuotta sitten.. Se aina niin mahtava 90-luku, sillon oikeesti leikittiin siellä hiekkalaatikolla ja oltiin koko naapuruston kanssa yksi suuri perhe. Isoveljien kaverit oli munkin kavereita jne. Kukaan meidänkään pihapiiristä ei elänyt kultalusikka perseessä - jokaisella perheellä oli luurankonsa kaapissa, joista kaikki talon asukkaat tiesivät, mutta niistä ei huudeltu. Oltiin kuin ei oltaisi tiedettykkään. Meidän perheellä taisi olla isoimmat luurangot pienimissä kaapeissa, mutta silti niistä ei kukaan puhunut kylillä.
Yksi rakkaimista koirista vaikkei oma ollutkaan, Kääpiövillakoira narttu Madonna Sarah vuonna 2006
Kun äitini kuoli, kaikki vanhat naapurit tiesivät siitä. Suruvalitteluja ja poismenon syitä kyseltiin jopa silloin, kun olin yksin siwan kassalla iltavuorossa. Kaikilla oli omat mietteensä syistä, joihin oli hyvä vain todeta että terveydelliset syyt vei. Se riitti, ei udeltu enempää.

Mutta eilinen sai mittani kiehumaan. Halu pönkittää omaa parhauttaan toisten ihmisten kustannuksella meni ihan älyttömiin mittakaavoihin. Onneksi selkänahka on revitty auki niin monesti, että sen uudelleen repiminen ei olekkaan niin helppoa ja mun haavoittaminen on mennyt vaikeammaksi, mutta siinä vaiheessa kun mun perhettä aletaan arvostelemaan netissä, niin siinä vaiheessa mulla henkilökohtaisesti on helvetti irti!

Harmi kun en osaa hakkeroida, tekisi mieli posauttaa kaikki nuo "aikuisten" virtuaalihiekkalaatikot niin syvälle manalaan kun vain saisi.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Miksei mikään onnistu?

Ajattelet ensin, että nyt on hyvä sauma päästää irti, antaa lapsen ottaa askel isojen lasten maailmaan siirtymällä päiväkotiin. Tätä ajatusta on työstetty omien korvien välissä viimeiset 4 kuukautta ja sitten kun ollaan käyty jo kertaalleen tutustumassa ja sovittu sopimusten kirjoituspäivä ja sovittu miten Maria on ensimmäisellä viikolla hoidossa, tuleekin sitten päiväkodin johtajalta sähköpostia  
Maria ei voi aloittaa päiväkodissa ajateltuna ajankohtana.

Jyväskylän kaupungilla menee taas hienosti, kun leikellään vähän vääristä paikoista. Olimme suunnitelleet, että Maria olisi alkuun sen 3 kertaa viikossa hoidossa, noin 6 tuntia. Noh, nyt on sitten kaupunki päättänyt, että palveluseteleihin jää sen verran joustovaraa yksityisen hoidon suhteen vain se, että tilanteen kotona pitäisi olla yksinkertaisesti niinkin "huono", että molempien vanhemmista pitäsi olla kiinni töissä tai koulussa.

Vaikka aloitan tammikuussa koulun ja jos Maria vaikka pääsisi sinne päiväkotiin, mihin oltiin se nyt laittamassa, niin silti kärsii koko perhe. Nytkin yöt on huonoja, Maria ei nuku ja jos nukkuu niin todella levottomasti (monesti yössä tulee täyttä potkua mun mahaan..) ja jos tähän soppaan lisätään mun väsymys koulun takia ja Marian stressi joutumisesta vieraiden ihmisten hoteihin koko työ/-koulupäivän ajaksi kylmiltään on meidän yöunet riistetty seuraaviksi viikoiksi. 

Tässäkin on vain se pulma, että jos oikein käsitin, niin palveluseteli-hommelit leikellään vain koskien yksityistä hoitoa, ei kunnallista. Ja kunnalliselle päiväkodille en tasan muksuani vie, kun ryhmäkoot on sitä 15 tenavaa per ryhmä, kun nyt olisi ollut mahdollisuus 4 muksun ryhmään. Arka lapsi isossa ryhmässä - älkää vain antako tulitikkuja tai muuta vaarallista esinettä, muuten tulee ruumiita.

En vaan voi käsittää, miten meillä on suoraan sanottuna näin hemmetin paska tuuri kaikessa!? Hermo menee, olisi vaan pitänyt jättää hakematta sinne kouluun saatika jättää ottamatta paikka ja olla suunnittellusti kotona sinne saakka että meidän tonttu täyttää 3 ja olisi pakko tyrkätä päiväkotiin. Prkl!

Ps. Kyllä se Ikean ostosesittely on tulossa, olin kirjoittamassa kunnes meni hermot tuon sähköpostin takia..

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

8. viikko poksahti!

Tässä ei ole kummempaa tapahtunut, olen vain masua kasvatellut, kuunneltu Marian kiukkuamista ja valmistauduttu tämän päiväiseen Tampereen reissuun.

Marian toinen pidempi automatka on alkamassa reilun puolen tunnin päästä, kun samalla käydään sylikummia moikkaamassa ja tyhjentämässä Ikea. ;)
Ostoksista huomenna lisää, ollaan tänään niin tuhottoman myöhään kotona joten se kuvailut jäävät huomiselle.

Mitäs masulle? Pahoinvoinnit on alkaneet kunnolla, jääkaappia en voi avata ilman puklaamista jos siellä on ruokaa edelliseltä päivältä. Kaikki hajut ottaa tosi vahvasti ja meinasi eräs aamutalli-päivä lähteä ratissa taju, kun tuulilasin pesuneste haisi niin tuhottoman pahalle! Painoa ei ole tullut juuri lainkaan turvotuksen takia, mikä on vain hyvä. Eipä oikeastaan edes tee mieli mitään, terveellinen kotiruoka ja mandariinit on kova hitti. :)

Huomenna mennään myös tutustumaan naapurissa olevaan päiväkotiin! Marian olisi tarkoitus aloittaa 15. päivä, joten käydään katselemassa yhdessä paikkoja sekä vähän hoitajiin tutustumassa ja lapsiin tietty. :) Otin opiskelupaikan vastaan, joten tammikuussa Maria siirtyy kokopäiväiseksi.
Jospa tuo päiväkotiin meno tasaannuttaa hieman Marian kiukkukautta, tai sitten se pahentaa. Saa nähdä. :)

Nyt on pakko siirtyä suihkun puolelle ja sitten lähdetäänkin ajelemaan Tampereelle. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kävelyllä Mikin kanssa

Ah autuutta, kun sai syödä ihan omassa rauhassa Nikon kanssa jonkun toisen kokkaamaan ruokaa! Käydä juomassa lattea Coffee Housessa ja katsoa leffa ilman, että tarvitsi äänenvoimakkuuksista välittää.

Saimme eilen vihdoinkin sen ansaitun irtioton arjesta ja mikä parasta, Maria jäi hyvin mummolaan eikä haettaessa olisi edes halunnut lähteä kotiin kun paplarit oli niin kivoja leluja. :D
Tietääpähän ainakin jatkoa ajatellen, että Maria kyllä viihtyy mummolassa vaikka onkin ollut yleensä hieman vastahakoinen jäämään sinne. Pieni loma teki meille kaikille hyvää.
Akka kaakattaa, vaikka pitäisi noita hirmuja kytätä!
Tänään kävin aamutallin jälkeen moikkaamassa Mikkiä. Tarkoitus oli juoksuttaa ja vähän matkaa videoida sitä liinassa riekkumista, mutta pohjat oli niin älyttömän kovia, myöskin hiekkamontuilla, joten päädyttiin sitten treenaamaan luottamusjuttuja ja vähän kuvailtiin. Peruuttamista pyynnöstä, väistämistä jne. Kovasti olisi pöljäilyttänyt Mikkiä, kun oli jotain autonromuja (punaisia sellaisia..) pusikon takana, niin meni välillä ihan pörhistelyksi. :D
"Eikait ne liiku?"
Kuvat on otettu digipokkarilla, joten pahoittelut laadun kanssa. Tuon hörhön kanssa viitsi kanniskella järkkäriä mukana ilman ylimääräistä käsiparia.

torstai 27. marraskuuta 2014

Nyt loppui pelleily

Natsimutsi täällä moi!

Olen moneen otteeseen puhunut Marian olevan nirso, mm. tässä ja täällä. Monta kuukautta on sujunut hyvin, oikeastaan 2-vuotis neuvolan jälkeen kaikki meni putkeen mutta taas se alkaa..

Ei syödä, paitsi varastamalla esimerkiksi äidin lautaselta kinkut ja ruuat. Saa syödä itse haarukalla ja/tai lusikalla (riippuen ruuasta) tai vaikka sormin jos siltä tuntuu, mutta ei. Ei vaan syödä! Koko ajan pitäisi saada tomaattia, jogurttia, kaakaota, suklaata, kakkua, keksiä jne. Lista on loputon. Mutta sitten kun sanotaan ei, tulee hepuli ja ruokalautaset lentää. Ja kyllä, nyt on mulla ja Nikolla oikeus vetää hernettä tai vaikka norsua nenään, tätä kiukuttelua kuunnellaan 24/7, eikä todellakaan ollut ensimmäinen päivä. 

Joten, kun olin pahimman kuohunnan saanut laskettua kuunneltuamme tätä kinaamista koko päivän, tein kotiin meille "pienen" tervehdyksen ja aikataulumuistutuksen, mitenkäs ne ruokailut menikään. Kyseinen lappu täytyisi viedä kyllä anoppilaan, siellä Maria napostelee kaksin käsin ja jaloin, eikä anoppi kuuntele sanaakaan ruoka-ajoista (taitaa olla tuntematon käsite ehkä?). 
Huomaa että hormonit "hieman" puhuneet tussin välityksellä :D
Isäni luona napostelun kanssa ei ole ongelmaa, koska Herra Antinapostelija on mullekkin samaisesta aiheesta ehtinyt mätkättää 20 vuotta, ja jatkaa samaa tiukkaa linjaa lastenlastensa kanssa, mikä on vain hyvä juttu. 

Maria sopeutuu onneksi helposti, nyt on vain pidettävä pää kylmänä. Onneksi lauantaina päästään hetkeksi nollaamaan. Hyvää ruokaa jossain ja täysin lapsivapaata pari tuntia. Tai no, voiko sitä lapsivapaaksi niinkään sanoa kun vauvan alku mahassa menossa mukana. ;)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ensimmäinen äitiysneuvola

Tämän päiväinen pelotti ihan älyttömästi. Lähinnä sen vuoksi, että joudunko piikitettäväksi (veriryhmän vasta-aineita) ja mitä siellä sanovat. En joutunut piikitettäväksi, paitsi hemoglobiini otettiin "tulitikkurasialla". :D Verenpaineet ja hepat on todella alhaalla, mitä osasinkin odottaa. Asentohuimaus ollut ihan järkyttävän voimakasta ja oon joutunut pahimmillaan nukkumaan 3 päiväunet päivässä, vaikka olisinkin nukkunut yöllä yli 9 tuntia. Lisärautaa pitää syödä (kunhan aina muistaisi nappasta napin nassuun) ja lakua verenpaineisiin. :) Onneksi ei tarvitse sokerirasituksiin mennä, ellei pissatestit anna glukoosin kohdalla plussaa, huh! Vältyin niiltä viimeksikin, tosin todella voimakkaan aamupahoinvoinnin takia. :)
Täytyy etsiä Marian ajalta toinen, hyvä vertailla sitten :)
Juteltiin alkuun niitä näitä, mun voinnista ja oikeastaan kaikesta, mikä liittyi tulevaan pikkuiseen, Mariaan jne. Puhuin sitten omasta pelosta keskenmenon suhteen ja onnekseni tuossa uudessa neuvolassa on tapana ultrata ensimmäisellä käynnillä!
Siellä oli sellainen millimake. Ei meinattu ensin löytää ja mulle iski tuhoton paniikki, kunnes alkoi sellainen kahden pikselin kokoinen alue välkkymään kiivasta tahtia - pienen ihmisenalun sydän! Viikkoja on todennäköisesti hieman vähemmän mitä on luultu, mutta kontrolliultra on reilun viikon päästä. Kuulemma kaikki on hyvin, kohdunsisäinen eikä verenvuoto ole viitannut mihinkään vakavaan. :) Jokin elin tms heijasti todella paljon, ja kun viikkoja on vähemmän mitä odotettiin, oli vatsan päältä kuulemma jo kokeneellekkin ultraajalle vaikea homma, sen takia kontrolli. Ja onneksi siellä oli vain yksi pieni, eikä kahta mitä ollaan jo hieman pelätty tämän turvotuksen takia.. :D
Iltalukemista seuraaville 9 kuukaudelle :D
Maria viihtyi ja oli todella nätisti neuvolassa, vaikka reilu 1,5 tuntia siellä oltiinkin. Ihan lopussa meinasi kiukku iskeä, kun alkoi tympimään mutta hyvin jaksoi! Terkkari oli tosi mielissään, kun koko perhe oltiin paikalla. :) Jos nyt saisi nukuttua jatkossa yöt levollisemmin, kun saatiin edes pieni varmuus, että vauvalla on kaikki hyvin. ♥ Nyt alan valmistautumaan yöunille, kun aamulla jälleen aamutalli. :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Nytkö se alkaa?

Aamupahoinvointi

Vai pitäisikö sanoa kokopäivän pää pöntössä norjaa puhumassa -kausi? Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa (joka soitti karuun tapaansa 06:15 aamutallin takia) hirveän huonoon oloon. Tuntui, että kohta tulee, mutta nieleskelyllä meni ohi ja annoin väsymyksen vallata takaisin uneen Marian viereen ja torkutusta puhelimeen lisää. 

En kauheasti uskaltanut ennen töihin lähtöä mitään syödä edellisillan järkyttävän hammassäryn takia ja siinä pelossa että koko loppupäivä menee pilalle jos se tulee takaisin. Joten hörppäsin mehukeittoa ennen lähtöä. Juuri ennen tallin pihaa, meinasi vähän jo jotakin nousta mutta ei noussut. Autosta pois ja talliin valot - sitten tuli kiire! Tallikissa huutaa kuin tapettava halutessaan aamuruokansa samalla kun olen itse vessassa yökkimässä.

Ei siinä, olo meni suorituksen myötä ohi, mutta nyt se jatkuu taas! Sain kotona kummiskin syötyä ja nyt se hammas taas juilii.. -.-
Viikkoja huomenna jo pyöreät 8! Ei mulla Mariaa odottaessa näin myöhään pahoinvoinnit alkanut, vai alkoiko.. 
Vielä eilen mietin ääneen, asuukohan tuolla mahassa ketään, kun oireita ollut niin vähän - no, sainpahan muistutuksen että kyllä siellä on, eikä se epämääräinen yöllinen ilmakuplakaan ollut unta. :D

lauantai 22. marraskuuta 2014

Monta tekstiä yhdeksi

Lukuisia luonnoksia joissa on muutama rivi tekstiä. Ei vain saa ajatusta kasaan niiden kanssa, joten jos vaikka yritetään saada kaikki selkeästi mahdutettua samaan tekstiin. Nyt kun ajatus juoksee, vaikka flunssa iskee taas.

Saatiin vihdoin hommattua kotiin loput valaisimet! Nyt on valoa niin paljon, että välillä oikein hirvittää. Eipähän tarvitse koko päivää kärvistellä jalka ja- pöytälampulla. ;) Rahaa tähän sisustusvimmaan saatiin taas menemään aivan liikaa, mutta maksa nyt niin voit nauttia vuosia!

Eilen kaupasta tullessamme mua odotti aikuisopistolta tullut kirje.. En ensiksi meinannut uskaltaa sitä avata, koska olin varma ettei huonosti menneen haastattelun jälkeen voinut mitenkään tärpätä.
Toisin kävi, nimittäin koulu alkaa 7.1.2015! Tässä nyt vain pähkäillään, miten saan koulun järkkäiltyä tämän maha-asukin kanssa, mutta kyllä se jotenkin asettuu. Jos ei muuta, niin synnytyksen jälkeen täytyy ottaa kauhea kiri, että saa opinnoissa muut kiinni. :)

Asukki voi hyvin, ainakin oman olon perusteella. Liian pitkät ruokavälit aiheuttaa niin järkyttävän olon, että muistaa hyvin syödä säännöllisesti. Myös ruokamieltymykset muuttuu koko ajan ja mielihaluja löytyy joka päivä.
Kasvukivut on ihan järkyttävät! Mietittiin jo, että onkohan tuolla kaksoset tulossa kun pömpöttää ja kiristää nin tuhottoman paljon.. :D
Rv 5+6 - pikkasenko turvottaa!
Ensi keskiviikkona on vuorossa ensimmäinen neuvola! Pelottaa ihan sikana, nimittäin verikokeet otetaan todennäköisesti silloin, ellen saa itseäni puhuttua niistä pois.. :D

maanantai 17. marraskuuta 2014

Voi Mikki ♥

Eilen menin tallille pitkästä aikaa, tietämättä mitä siitä ajattelisi. Pelkäsin mutta silti olin salaa todella toiveikas. Päivä oli siinä mielessä merkityksellinen, koska halusin nähdä, onko musta tämän alivuokralaisen kanssa enään menemään hevosen selkään.

Mikki oli todella outo jo hoitotilanteessa! Tuuppi mahaani ja mupelti kättäni sekä tunki normaalia enemmän turpaansa kainalooni. Ei yhtään venkoillut edes suitsien laitossa taikka jalkojen nostossa (tämän oppi jostain uudelleen, tai sitten viime kerralla vain koitti testata :D)
Selkään kun pääsin, oli jotenkin omituista. Jännityin ihan täysin, jolloin päätin hetken hengitellä syvään. Sitten lähdettiin kävelemään. Ihanan raukea ja onnellinen tunne valtasi koko kropan, pystyin vain niin täysin uppoutumaan Mikin liikkeisiin ja voi herttinen kun poika taipui hienosti! Reippaat väistöt hyvässä ryhdissä ja selkä koko ajan käytössä! Niin herkkä ja kuuliainen. Olo muistutti pilvellä liikkumista, kaikki oli niin kevyttä ja hentoa, kunnes nostin ravin.

Molemmat jäädyttiin täysin!

Tuntui, että Mikki ei olisi halunnut kantaa mua ravissa mihinkään suuntaan ja liike muistutti jotain elefantin löntystämistä. Pyysin enemmän eteen ja sinnikkäällä ajatuksella eteen saatiin kivaa pätkää edes vähän. Tähän oli hyvä lopettaa selästä käsin työskentely. 
"Muuli" oli muuten pikkasen lihonut! Ei meinannut vyö mennä kiinni :D
Lopputreenit suoritin juoksuttamalla. Millonkohan viimeksi Mikkiä on liinan päässä pidetty? :D Vaihteita ei ollut kuin kaksi - kovaa tai hemmetin kovaa. Kävely oli tuntematon käsite, josta päästiin mun lempijuttuun, nimittäin käynti-seis-käynti tehtävään. Pari askelta käyntiä josta seis. Sitten pari askelta enemmän käyntiä ja seis, tätä jatkaen niin kauan, että kävellään reippaasti ilman mitään tikittämisiä tai häseltämistä. Ravissa sama homma, oli vain vaihde ravista laukkaan. Nämä siirtymiset on juoksuttaessa ihan mahtavia, kun siinä testataan miten hyvin hevonen on oikeasti kuulolla. Jos se on täysin kuuro juoksuttajalle, ei hommista tule yhtään mitään. Siirtymisillä nämä saadaan kohdilleen paremmin, jolloin molemmille tulee parempi mieli kyseisestä hommasta. :)

Tällä viikolla koitetaan saada A:n kanssa aikataulut yksiin, niin pääsee juttelemaan vähän tuosta tulevasta. En halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä, kerta pienestä pätkästä ravia sain illalle niin älyttömän kipeitä kramppeja. Kyllähän käyntimaastoja voisi käydä tekemässä, mutta niin kauan kun Mikillä on tuollainen määrä pöllöenergiiaa, niin jätän maastoilut toisille. :)

Äiti sammuilee

Jopa rattiin, ei se väsymys paljon kysele milloin passaa tulla häiritsemään.

Johan saatiin todistettua, että ei olisi kannattanut tehdä torstaina tuplatallia. Ensin aamulla ylipirteänä lähdin ruokkkimaan ja viemään hevoset ulos ja illalla tallille ajaessani pilkin puolet matkasta, pari kertaa jopa pariksi sekuniksi nukahdinkin.. Onneksi auto ja kuski ehjänä pääsin tallille ja sieltä lähdetiinkin sitten taas ylipirteänä kotiin.
Muutamana päivänä olen nukahtanut ihan seistessäkin. Ei Mariaa odottaessa tälläistä koskaan ollut, alkuraskaudesta nukuin enemmän päiväunia kuin normaalisti, mutta nyt voisin nukkua koko päivän vaikka yö olisikin mennyt hyvin. :o

Jospa tämä helpottaisi mitä enemmän viikkoja tulee - tai sitten ei helpota lainkaan.

Sovittiin tuossa pari päivää sitten Nikon kanssa, että Maria lähtee päiväkotiin! Soiteltiin jo alustavasti tuohon meidän naapurissa olevaan päiväkotiin sellainen tiedustelupuhelu (minkälaiset ryhmäkoot jne) ja perjantaina laitettiin sitten palvelusetelihakemusta vetämään. Päiväkodin johtajan kanssa puhuttiin, että Maria aloittaisi 15. joulukuuta osa-aikaisen hoidon, 3 kertaa viikossa 5 tuntia kerrallaan. :) Jännittää ihan tuhottomasti, mutta näin on hyvä. :)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Hormonihullu ilmoittautuu

Tämä raskaus on Marian odotustakin pahempi - hormonit jyllää tuhatta ja sataa ja kaikki suoraan sanottuna v*tuttaa! Aamut alkaa hirveällä hepulilla ja nukkumaan mennään hepulin jälkeen. Päivän aikana joutuu kanssaeläjät kokemaan itkupotkuraivarit asiasta keksi ja sitten tuntuu että tukehdun omaan nauruuni. Eli mielialat heittelee tuhottoman paljon ja tuntuu etten pysty hallitsemaan näitä yhtään!
Kuva täältä
Mielihalujakin tuntuu olevan vähän liikaakin.. Vaikka pyrin syömään normaalisti kaikkea vaikkei pahoinvointiakaan ole vielä, niin silti tekee mieli vain syödä. Paholaisenhillo oli yhtenä päivänä sellainen, mitä olisin voinut syödä suoraan purkista! Sitä sitten laitoin joka paikkaan, leivälle, ruuan sekaan, vähän pelkilteenkin lusikalla suuhun.. :D

Eilen hurahdin teehen. Oltiin isäni luona juhlimassa isänpäivää (minkä meinasin jättää välistä, kun sain hepulit kotona) ja kellon ollessa paljon oli teetarjoilu kahvin sijasta. Taisi mennä jopa 4 kuppia vajaan 2 tunnin aikana, mikä on oikeasti harvinaista. Juon niin vähän teetä, kun kahvi on mulle henkireikä mutta nythän tuli taas se kahvirajoitus, typerää.

Jotenkin pelottaa, millaiseksi seinähulluksi muutun viikkojen lisääntyessä.. Nikolla tekee nyt jo tiukkaa, eikä tämä itsestänikään ole mitenkään mukavaa!



lauantai 8. marraskuuta 2014

Paksuna!

Tämä piti "julkistaa" vasta ensimmäisen ultran jälkeen, mutta päätettiin Nikon kanssa, että kerrotaan huomenna isälleni joten tänään kerrottiin appivanhemmille. Appiukko meni ihan sanattomaksi ja anoppi otti odotettua paremmin uutisen. :)

Se, miten tämän kanssa toimitaan jos pääsen kouluun, on sen ajan murhe ja tämähän on myös syy miksi pitää miettiä kaikki Mikkiin liittyvät jutut uusiksi. Mikki on niin reaktiivinen, ettei ole varaa selästä lennellä.
Neuvolaa joudutaan odottamaan vielä reilu 2 viikkoa ja siitä varmaan suoraan varataan ultraankin aika, jotta saadaan tarkempi laskettu aika selville. Omien laskujeni mukaan nyt ollaan 5+4 viikoilla ja la olisi 7.7.2015.
Kamala alkuturvotus! 04.11.2014, rv 5
Vielä ollaan päästy millimaken (ei parempaa koodinimeä vielä keksitty :D) kanssa helpolla. Niin alussa vielä, ettei pahoinvoinnit ole yllättäneet ja toivottavasti ei yllätä samalla tavalla kuin Mariaa odottaessa (pää pöntössä puoli päivää).. Kamala turvotus on ja närästää koko ajan sekä päätä kiristää, mutta muuten ollaan voitu vielä ihan hyvin. :) Marialta kyseltiin tänään, onko äidin mahassa veli vai sisko, niin likka on sitä mieltä että sisko. :) Ei Marsa todennäköisesti ymmärrä vielä, mitä kysyttiin mutta kovin innoissaan puhui siskosta ja veljestä saatiin vastaukseksi ei sovi. :)

Kyllähän meidän tulevasta tietää jo pari läheistä ystävää, tiennyt jo plussaamisesta saakka, mutta sitähän ei isälle kerrota, kun ei tykkää jos kuulee kaikesta viimeisenä.. :D
01.11.2014
Nyt syömään jotain (taas) ja valmistautumaan leffailtaan, kunhan Maria saadaan unille. :)

torstai 6. marraskuuta 2014

Hitaasti mutta varmasti

Blogi muuttuu. Joku nokkelasilmäinen varmaan huomasikin, että banneri on vaihtunut ja jonkin verran pieniä muutoksia näkyy jo, muunmuassa seuraamieni blogien listat on muuttanut paikkaa jne. :) Tätä jatkuu nyt jonkin aikaa, älkää ihmetelkö jos sivut ei meinaa toimia tai tuntuvat olevan sekaisin.

Tiistainen valintakoe meni omasta mielestä ihan penkin alle, kun kukaan ei kertonut ryhmähaastattelusta, joten menin ihan lukkoon.. Koko tilaisuus pisteytettiin, jo ennen haastatteluja seurasivat joitain asioita hakijoista ja tulokset tulee viimeistään joulukuun ensimmäisellä viikolla. 91 hakemusta ja 30 opiskelupaikkaa - ei taida mennä mun änkytiänkytillä läpi. :D Suoraan kyllä kehuivat mun hymyherkkyyttä, mutta se ei pelkästään riitä jos haastattelu meni muuten persiilleen.

Olen tällä viikolla myös parina aamuna autellut aamutallien verran vanhaa pomoani. :) Ihanaa, kun saa olla asiallisten hevosten kanssa tekemisissä, eikä tarvitse koko ajan olla tuhottoman varuillaan että milloin joku keksii jotakin typerää.

Muistakaa laittaa toiveita postausten suhteen ja kommenttia saa myös muutoksista laittaa! :) Mitään en ole lyönyt lukkoon, kun mielialat vaihtelee 10 sekunin välein.. :D

tiistai 4. marraskuuta 2014

Ei saa sanoa!

Ja niin tekisi mieli hehkuttaa ja hihkua! 

Onneksi blogin muodonmuutos on edistymässä hyvin. Some-nappulat saavat uuden ilmeen, ainakin yksi banneri on jo valmis ja toista suunnittelen mielessäni varalle. Mieli vaihtuu koko ajan, joten en saa mitään mielekästä päähän. Myös tausta mietityttää, haluanko värillisen vai läpinäkyvän.

Tänään menen käymään valintakokeissa, mikä kanssa on stressannut ja aiheuttanut blogin puolelle hitaanpuoleista postaustahtia. Kun on monta asiaa mielessä, tuntuu ettei mistään yksittäisestä jutusta meinaa saada kiinni. 

Olenkin miettinyt, olisiko kotipostaus tässä välissä hyvä? Se olisi helppo toteuttaa, kun ajatus harhailee jossain aivan muualla kun tekstien miettimisessä, ja postaus kummiskin tehdään huone kerrallaan. Mistä alotettaisiin? :)

Vielä muutama viikko täytyy odottaa, jotta saadaan huokaista. Pelonsekaiset tunteet valtaa koko ajan ja onkin ollut työ pitää verenpaineet alhaalla. 

Joten nyt  postaustoiveita kehiin!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Käännöskohtia

Välillä tulee hetkiä elämässä, jolloin täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Puntaroida, mitkä asiat menee toisten edelle ja missä täytyy tinkiä. Olen paljon nyt puhunut myös Nikon kanssa ja kuunnellut hänenkin mielipiteitä päätöksistä, mitkä olen voinut ja tulen tekemään yksin.
Nöpö vauvana. Aika, jolloin oltiin vain me kaksi! 29.06.2010
Mutta nämä on asioita, joihin täytyy ratkaisu saada tehtyä mahdollisimman pian.

Ja millä tavalla tämä tulee näkymään blogin puolella? 
Ulkoasu tulee muuttumaan, ainakin bannerin verran sekä sisällöltään tulee muuttumaan aika radikaalisti. Hevospuolta seuranneille ei todennäköisesti tule enään juttuja, ehkä jokunen satunnainen jos on tullakseen eli osittain liittyy Mikkiin nämä muutokset. Niistä enemmän, kun asiat selviävät ja olen jutellut omistajan kanssa. 

Kerron kyllä aikanaan näistä tarkemmin, kunhan vain kaikki on varmaa. :)

torstai 30. lokakuuta 2014

Astetta lähempänä

Sain eilen kutsun valintakokeeseen. Meinasi revetä kyllä kirjaimellisesti pelihousut, kun tajusin että nyt on 50/50 mahdollisuudet päästä opiskelemaan merkonomiksi. Asiakaspalvelu on vain mun juttu, pystyn olemaan niin luontevasti sellaisessa työssä jossa saan olla ihmisten kanssa. Voi tietenkin olla, että on periytynyt äidiltä ja isältä, kun molemmat olivat pitkään aspatöissä (isä tosin on vieläkin, pian 40 vuotta!)

Mutta jos se "arpaonni" osuu kohdalle, niin sitten täytyy etsiä Marialle päivähoitopaikka.. En millään haluaisi laittaa Mariaa vieraalle hoitoon, mutta onneksi tässä meidän lähellä on 3 vai peräti 4 päiväkotia, joista ainakin yksi on pienempi paikka mikä voisi sopia tuolle meidän pienelle prinsessa huomionkeskipisteelle. :) Tutustumallahan sekin selviää, mikä näyttää sopivimmalta ja miten on paikkoja vapaana.

Pitäkää siis peukkuja, että valintakoe menee ensi viikolla hyvin!

Nöpön kanssa aamulepertelyt 11.8.2014 
Nöpöllä on jokin kummallinen äidin kyttäämisvaihe tullut, en saa missään olla rauhassa ilman että tunkee syliin puskemaan ja leipomaan. Vahtaa perään koko ajan, vaikka on yleensä enemmänkin ollut Nikon lellikki. :D Tälläkin hetkellä nukkuu mun niskan takana sohvan käsinojalla, vaikka yleensä nuo kolmannet iltapäikkärit nukkuu meidän huoneessa. On se vaan tuollainen pappa. ♥

tiistai 28. lokakuuta 2014

Esittelyssä: Mikki

On tullut paljon kyselyitä Mikistä, oikeasta nimestä jne. En ole vain koskaan sitä taikka suvusta kertonut julkisesti. Tähän on syynsä ja ne pidetään vain mun ja omistajien välisinä tietoina.

Mutta sitten faktoja pojasta. Mikki on suunnilleen +/- 160cm korkea ulkomaantuonti, jolle ikää on ehtinyt kertyä 8 vuoden verran.

Mikki tuli nykyisille omistajilleen pikkasen vajaa 4 vuotta sitten, jota ennen oli liikutettu vain ja ainoastaan maneesissa. Nuori, tulisieluinen hevonen sai lisää kipinää säikkyvään luonteeseen tullessaan Keski-Suomeen - pääsi talliin jossa ei ole maneesia. ;) Vain maastot, joissa Mikki ei ollut koskaan ollut.
Ensimmäisiä yhteisiä maastoja. Löysin ohjin yhdellä kädellä eikä mitään ongelmaa :)
05.06.2014
A on siskonsa kanssa tehnyt paljon töitä tämän hölmöläisen kanssa, että voitaisiin sanoa Mikin olevan turvallinen maastossa ja ylipäätänsä ulkoilmassa liikuttaessa.
Mikki nimittäin on ennen ollut pahemman luokan pystyyn hyppijä sekä pukittelija, joka ei antanut edes riimuja laittaa päähän saatika suitsia.
Pieniä vihreitä ukkeleita? 09.08.2014
Mikki ei ole vielä todellakaan valmis ratsu. Laukka nousee vaihtelevalla menestyksellä rauhallisesta ravista ja taas huonoina päivinä kiihytetään pienien pukkien kautta laukkaan. Myös joitakin nostoja ollaan saatu onnistumaan peruutuksenkin kautta. Laukkapohkeet ymmärtää hyvin, mutta poika mielellään korvaisi voiman vauhdilla.
Peruuttaminen on erityisen vaikea tai sitten Mikki vain vihaa sitä. Tässäkään hommassa ei vauhtia puutu ja monesti joutuu ajattelemaan enemmän eteen ja samalla pyytää istunnalla taakse jotta ei mene ihan pelleilyksi hommat. Mikillä tuppaa jäämään pakki jumiin, kuten koeratsastuksessa kävi. :D

Mikki on A:n sanojen mukaan enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Herkkä kaveri, joka vaatii ihmiseltä tietynlaista huumorintajua että sen kanssa pärjää. Tarvitsee myös älyttömän paljon ihmiseltä tukea, esimerkiksi lenkkeilijöiden ohittamisessa jos sillä tuulella on.
Välillä on myös havaittavissa uteliaisuutta, jolloin Mikki tuntuu olevan todella rohkea! Rinta rottingilla kohti tuntematonta, johon reaktio on sitten u-käännös laukassa tai sitten ollaan järkeviä ja annetaan asian olla. :)
Mikki on kova poika kyhnäämään kyljessä :) 09.08.2014
Toisin sanoen Mikistä voi saada draamakuningattaren kuvan, mutta oikeasti on todella sympaattinen ja kaikkensa yrittävä kun ei ole muita. A:n Mikki hyväksyy seuraamaan meidän touhuja, mutta esimerkiksi kuvien ottopäivänä N aiheutti monet harmaat hiukset eikä Mikki ollut lainkaan oma itsensä. Tässäkin auttaisi vain rutiini, että välillä on kameroiden kanssa heiluvia ihmisiä mukana. :)

Jos jotain unohtui tai mielessänne on jotain kysymyksiä, niin kommenttiboksiin vain.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa satulaan

Johan viime kerrasta Mikin selässä onkin aikaa, melkein 2 kuukautta! A oli tällä välillä laitellut säännöllisesti kuulumisia pojasta, joten olin suhteellisen kartalla missä mennään tällä hetkellä. Selän oli jumittanut kylmien kelien takia sekä siirtyminen laitumelta tarhaan oli ollut myös aiheuttajana kylmän lisäksi. Nyt sitten jokin aika sitten olivat pojat tarhassa riehuneet josta Mikki oli saanut reväytettyä reitensä. :D Kevyesti on A nyt mennyt Mikin kanssa, että paranee ja sen kyllä tänään sitten huomasi.
Alkuun oli todella rento ja ehkä aavistuksen laiskanpulskea, mutta yhtäkkiä saikin kamalat sävärit, menohaluja riitti mutta suunnitelmiini kuului käyntilenkki jo pelkästään oman pitkän tauon takia sekä myös revähdyksen takia en halunnut turhaan kaahotella menemään pitkin maastoja.
Kyttääminen oli erittäin kivaa, kuskista ei niinkään. :) 26.10.2014
Mikki koitti tarjota kaikkea töltipassihöpöstä laukkaan ja ravailuissa oli kunnon ravurivaihde, ei tietoakaan rauhallisesta menosta. Oli työ saada pidettyä Mikki käynnissä, kun tuntui että itsellä oli kaikki aivan hukassa. Tähtäsin tänään vain siihen, että jalka pysyy hiljaa enkä jää puristamaan mistään. Kaikki lenkkeilijät sekä punaiset autot aiheuttivat niin paljon harmaita hiuksia että oikein itseänikin ihmetytti milloin Mikistä noin hassu on tullut. :D Päätin sitten tappelemisen sijaan taluttaa Mikkiä maasta, kun otti hepuleita asioista mistä ei ole ennen ottanut. Tämä oli kyllä hyvä päätös, koska hetken käveltyämme, tuli asuntoauto vastaan joka ei pyynnöstäni edes hiljentänyt joten Mikki pillastui täysin! Sitten vasta kyseinen autoilija ymmärsi pysäyttää, kun jäi tarkistamaan onko hevonen ja ihminen vielä ehjinä josta sitten jatkoi matkaansa. Meinasi hermot mennä, kun noita autoilijoita riittää niin paljon.. -.-

Tallin pihassa nousin selkään ja otettiin vähän ravia ja käyntiä, jotta molemmille jäisi reissusta hyvä fiilis. :) Voi myös olla, että nyt on tallin lähettyvillä ollut paljon hirvimetsästäjiä. Hirvet liikkuu ja hevonen kuulee niin paljon helpommin, joka sitten tuollaiselle herkkäsieluiselle "pikku"hepalle aiheuttaa hieman sätkyilyä. :)
26.10.2014

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kasvatustyylejä on monia

Kasvatustyylejä on yhtä monta kuin on vanhempiakin. Toiset välittää lapsen tekemisistä ja toisille se on yksi hailee. Jotkut haluavat "omia" lapsen täysin itseensä ja perheen kotiin, kun sitten toiset taas mahdollisuuksien mukaan tuuppaa lapsen millon minnekkin hoitoon. Mutta jokainen todennäköisesti näkee itsensä hyvänä vanhempana.

Laitoin nyt aika ääripäät tuohon esimerkkeihin, mutta monet on tosia.
Eräskin tapaus, että vanhemmat vähän välittivät, vaikka lapsi meinasi tippua parvisängystä. Eivät olleet huomanneet lapsen kiipeävän yksikseen sänkyyn ja sitten meinattiinkin molskahtaa pää edellä alas, lapsen etu oli kuitenkin se, että toinen vanhemmista sai napattua jalasta kiinni juuri oikealla hetkellä.

Olen aina pitänyt lapsista, mutta en kaikista. Törmäsinkin jälleen erääseen lapseen, Marian kanssa samana päivänä syntyneeseen joka sai sappeni kiehumaan. Mutta tämäkään ei ole lapsen vika, näin lapsessa äidin, josta tiedän asioita joita en haluaisi tietää ja jotka ovat totta vaikka monet eivät uskoisikaan.

Monesti myös minulle tuntemattomat ovat sanoneen minun olevan paska äiti vain sen takia, että Marialla on rajoja. En halua kasvattaa tyttöä täydessä pumpulissa (konttauskypärät ja muut lensivät suoraan kaappiin eikä niihin kajottu sen jälkeen), vaan kokemuksen kautta oppivaiseksi. Maria tykkää jostain kumman syystä juosta päin seiniä ja siinä tietysti pieni ihminen säikähtää ja saattaa hieman sattuakin, mutta eipä tuo jääräpää varmaan muuten oppisi varomaan tai olisi koskaan oppinut jos oltaisiin kiedottu pumpuliin. Vaikka kuinka varoitellaan etukäteen, että kohta sattuu jos ei tee asioita ajatuksen kanssa, niin silti pitää yrittää - onneksi näiden tilanteiden jälkeen perästä kuuluu vain uppistakekkaa, ei haittaa.
Eilen oli Marialla pitkästä aikaa hyvä päivä, joten käytiin Hoplopissa. Kyllä oli likalla mukavaa! :)
24.10.2014
Jokainen kasvattaa lapsensa tavalla, jonka parhaaksi näkee. Oma lapsuuteni oli todella ruma ja inhottava, joten se että voin antaa lapselle lohdutusta haavereiden tai hepuleiden kohdatessa, tuntuu niin älyttömän hyvälle! Maria on lujatahtoinen, joka näkyy juuri silloin kun lapsen kanssa pitäisi jutella.
Kun ei halua kuunnella, tehdään se harvinaisen selväksi huutamalla. Kuten tässä postauksessa kirjoitin (en tosin kovin selkeässä mielentilassa :D) ainut keino oli sammuttaa telkkari, jotta sai Marian kuuntelemaan. Tätä onneksi ei ole tarvinnut koskaan aikaisemmin tehdä ja tuonkin "episodin" jälkeen tilanteet on rauhoittunut. :) Ei tyttö tyhmä ole, päinvastoin. Vaikka tuollaisia hepuleita todennäköisesti tulee vielä mitä enemmän ikää karttuu, mutta tässä välissä on aikaa saada se keskustelumoodi päälle ja se kuuntelutaito kunniaan. Välillä nimittäin on kuin seinille puhuisi. ;)

Lapset on yksilöitä ja toisen lapsen kanssa toimineet keinot eivät välttämättä päde toiseen. Onneksi neuvolassa meidän vakkari-terkkari näki Marian tahtoo-hepulit, joten kyllä neuvoja on saatu hepulikohtausten selvittämiseen. :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Ei saa

Ei saa ja Ei sovi 
Tämän hetken kovimmat lausahdukset by Maria the uhmakakara

Tässä on nyt suunnilleen kuukauden ollut jokin superkiukkuvaihe, en tiedä mistä tuo kaikki kumpuaa.. Kamala läheisriippuvuus, spagettiraivarit, raivoaminen, tavaroiden paiskonta ja itsensä hakkaaminen on jossain aivan uusissa sfääreissä, kun joka ikinen päivä edes yksi tummenetuista asioista tulee meille "nautittavaksi".

Aamupäivällä tuli koko 2 vuoden ajalta pahimmat raivarit, yli puoli tuntia vain huuti ja mikään ei ollut hyvin! Ei rauhoittunut syliin ei mihinkään.. Kyllä siinä ideat alkoi loppumaan, kun ruokalautanenkin paiskastiin seinille (ilmoitti kyllä olevansa nälkäinen) ja maidot kaadettiin parketille.. Päätöntä huutamista ja itsensä raapimista ja aikuiset epätoivoisina. 
Ulkoilu piristi hetkeksi
Kyllä siinä sitten rauhoituttiin, mutta pinna on Marsalla ollut ihan älyttömän tiukalla, kunnon pingoitettu viulunkieli - vähän jos kiristää niin katkeaa. Pienikin vastoinkäyminen, esimerkiksi dvd ei tule laatikosta pois - räjähdys! 

Nyt taas koko ilta on ollut tappelemista ja asioista vääntämistä. Sanoin Marialle että telkkari menee kiinni jos ei nyt uskota (kantoi kissanhiekkaa olohuoneeseen ja kaikkea muuta kiellettyä) ja toistui vain uudelleen niin telkkari meni kiinni. Siitä repesi riemu, ei jessus! Tästäkin keskusteltiin pitkään, ettei se päätön huutaminen mitään auta. 15 minuutia ja hiljaisuus. Nyt pyörii muumit ja ihan hissuksiin istuu sohvalla muovikukka kädessä. Saa nähdä, miten kauan tätä autuutta riittää tai miten nukkumaanlaitto menee.

Ei vain enään mammalla ymmärrys riitä ja pahinta tässä on, että tämä pahenee vielä! Noh, ammattilaiset aina toitottaa että lapsen uhman myötä kasvaa niin lapsi kuin vanhemmatkin. Lohduttaako tämä tieto? Ei todellakaan, ei ainakaan tällä hetkellä.. Parempaa huomista odotellessa! :D

tiistai 21. lokakuuta 2014

Koti vaihdettu

Nyt ollaan oltu kolme yötä uudessa kodissa ja kamalaa kyytiä ollaan yritetty saada tavarat omille paikoilleen ja silti tuntuu että kaikki on aivan hujanhajan.

Ärsyttävintä on, kun meillä ei ole valoja! :D Marian huoneessa ja keittiössä on katttolamput mutta muissa huoneissa ei ole muuta kuin makkarissa pieni pöytälamppu ja olohuoneessa paperinen jalkalamppu, jonka Lumo hajoitti 15 minsaa sen jälkeen kun se ostettiin.. :D
Järjestelyhommat seisoo muutenkin hieman, kun Niko tekee päivät töitä "kotitoimistossa" ja Maria koettelee uhmaamisellaan ja vaativuudellaan mun kykyä laitella tavaroita paikoilleen.
Lauantai-illan tunnelmaa :)
Kiireen taas luo huominen, kun isosiskoni tulee sieltä stadista (hyi mikä sana :D) muksujensa kanssa kyläilemään, joten siivoamaankin pitäisi ehtiä ja mattoja laitella lattialle. Kylmä parketti on muuten aika inha, mutta villasukat on onneksi pop!

Kissat on sopeutuneet yllättävän hyvin sekä 3 vuotta kestänyt nahistelut on loppuneet lähes kokonaan! Välillä Vili murisee Lumolle jos ei saa olla rauhassa, mutta minkäänlaista piiloutumista mihinkään ei ole ollut ja Vilikin nukkuu nykyään jopa keskellä olohuoneen lattiaa maha paljaana!

Vili ei oikein kuvaushommista välitä :) 21.10.2014
Nöpön lempipaikka - sauna! 
Vielä on vanhalla asunnolla paljon tavaraa vaikka onkin jo hyvin tyhjentynyt.

Jos on jotain toiveita tulevien kirjoitusten suhteen, niin kertokaa ja toivokaa. Nyt on niin tyhjentäviä päiviä vielä edessä, että saadaan tämä uusi koti kunnolla laiteltua ja vanha siivota jne joten ei niistä paljoa viitsi kirjotella. :)

torstai 16. lokakuuta 2014

Tilanteet muuttuu

Ei ole enään montaa yötä, että loput isot kamat saadaan uudelle asunnolle ja jäädään sinne asumaan. Huhhuh, jänskättää kyllä aika paljon kuinka Maria suhtautuu siellä nukkumiseen ja miten sitten isojen sänkyyn siirtyminen onnistuu. Joudutaan aloittamaan sekin alusta joten muuton jälkeen kun arki on rauhoittunut ja tasaantunut, aletaan sitäkin tekemään.

Myös meidän arki on muuttunut ja tulee muuttumaan. Päätös kauppikseen pääsystä tulee loppukuusta ja työkuviot muuttuivat aika radikaalisti. Lopetin nimittäin tallilla, missä olin töissä kun en yksinkertaisesti enään jaksanut heidän ajatusmaailmaa ymmärtää ja siinä vaiheessa kun reilun kuukauden aikana saat yhdeltä hevoselta kaviota ja kaksi puraisee, niin kyllä on jossakin kohtaa hevosen käytöskoulussa menty päin mäntyjä.
Se miten tästä jatketaan, riippuu ihan päätöksestä mikä tulee koululta. Jos en pääse opiskelemaan, niin työnhaku jatkuu ja mahdollisesti pyrin oppisopimuksella itselleni uuden ammatin lukemaan, katsotaan nyt. Tällä hetkellä kummiskin haluan keskittyä tähän meidän muuttoon täysillä sekä Mariaan, joka on uhmannut ja viritellyt isän hermoja satasella sen aikaa, kun olen ollut tekemässä 10 tuntista työpäivää (pomo lotkautti maanantaina "en muistanut sulle sanoa eilen..")

Nyt ainakin ehdin käydä jopa Mikkiäkin liikuttelemassa, kunhan nämä kaikki muut tilanteet saadaan tästä paikoilleen! :) On niin kova ikävä, mutta onneksi A on kertonut tiheään Mikin kuulumisia ja ymmärtänyt tämän tauon syyt. :)

Uudella kämpällä on jo lähestulkoot kaikki tavarat, mitä ei tarvita täällä nykyisellä. Sekaisin siellä on kaikki vielä, mutta kaikki astiat ym on jo paikoillaan kaapeissa ja huomenna viedään kaikki loput mitä ei täällä tarvita ennen lauantaita, jotta olisi tilaa raahata meidän loput isot tavarat.

Marian kanssa ollaan käyty kyläilemässä anoppilassa nyt suht tiheään tällä viikolla, mutta eipä se mitään ole haitannut etenkin kun ollaan saatu kyläilyn jälkeen erittäin iloinen tyttö kotiin! Anoppi oli ostanut Marialle nimittäin teeastiaston, josta on tullut ihan hittijuttu!
Hetkeä aikaisemmin oltiin syöty mustikkakiisseliä, siitä hienot "viikset" :D 14.10.2014
Extempore-reissu Tikkakoskelle mummoa moikkaamaan :) 16.10.2014

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu?

En ole moneen päivään avannut bloggeria saatika kirjoitellut kuulumisia. Meillä on kaikki asiat ihan tyssännyt, kun teen niin pitkää ja rankkaa päivää ja nyt vihdoin on vapaapäivä, niin sitten Nikolla on toimistopäivä.

Mutta mitä meille kuuluu? Maria oppii joka päivä vähintään yhden uuden sanan ja tässä juuri äsken oppi vetämään vaipan kokonaan jalkaan! :) Uudella asunnolla alkaa näyttämään ehkä aavistuksen kodikkaamman näköinen, verhotkin alkaa olemaan paikoillaan meidän huonetta lukuunottamatta.
Marian huone odottaa tavaroita :)
Olohuoneeseen kurkkaus :)
Mariakin on alkanut viihtymään tyhjähkössä asunnossa. Johan likka keksi, että styroksia voi murentaa jolloin näyttää ihan lumelta. :D
2.10.2014
Töissäkin on ollut vilinää. Tamma V, joka sai vihdoin ja viimein suoritettua koelähdön parisen viikkoa sitten ja ensimmäisissä kunnon kisoissa juoksi 2. sijalle!
Tamma V valmiina lähtöön kilpailemaan. Parit leivät ennen autoon vientiä sai "hoitajaltaan" ;)
3.10.2014
Huomenna olisi sitten isäni muutto ja sunnuntaina olisi tarkoitus aloitella meidän isojen kamojen siirtämistä sekä käydä juhlimassa kummityttöni syntymäpäiviä. Toivottavasti töissä pärjäävät maanantaihin saakka, että saisin palautella lihaksia. Mennyt ihan jumiin kun ei ole päässyt palautumaan lainkaan..

Nyt tekemään Marialle ruokaa ja sitten ehkä käymään anoppilassa jos ei muuta keksitä. :)

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pikkuruinen kurkistus uuteen kotiin

Tässä on pakkailtu, treffailtu ystävien kanssa, käyty töissä ja rampattu jo tänään uuden ja vanhan asunnon välillä peräti 3 kertaa ja tavaraa on viety tuhottomasti (ja sitä on vielä liikaa jäljellä..)

Tähän kaiken muuttostressin päälle Marialle iski kunnon uhmakausi, joka on kestänyt jo viikon! Ihan sama mitä lapselle sanot, pyydät tai jopa käsket, niin saa vain vihaista murinaa takaisin ja tavaroiden viskelyä sekä kunnon vuosisadan itkupotkuraivarit.. Huoh!

Mutta sitten kurkistuksia, voisin melkein vaikka ottaa nyt muuton ajan tavaksi ottaa päivä per huone jos vain kiinnostusta siihen teillä riittää :)
Wc saa sävykseen hiekkaa sekä aavistuksen vihreään taittuvaa :)
Huomenna alkaa jo olohuonekin hahmottumaan, kun tv-taso ehkä saadaan kasattua valmiiksi ja verhot ikkunoihin. ;)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Sisustusmietteitä

Niin se uuden asunnon avainten saanti lähenee koko ajan ja nyt ollaankin vietetty mun eilinen vapaapäivä suunnittelemalla tulevan kodin sisustusta. Löydettiin Prismasta alennuksella wc:hen saippuapumppu sekä hammasharjoille kuppi. Niiden varaan lähdettiin miettimään sitten värimaailmaa ja päädyttiin ruskeaan. Joten nyt etsintään lähtee ruskeansävyinen kylppärinmatto sekä pyyhkeitä (käsi- ja kasvopyyhkeitä) jotka sointuisivat värimaailmaan. :) Verkkokauppoja kun pläräiltiin Nikon vanhempien luona, löytyi eräs kivannäköinen matto vessaan, mutta mietin vain onko väri liian vaalea. Harmi kun en muista vessassa olevan lattian väriä, täytyy tarkistaa se ensi viikolla. :)

Suurin valinnanvaikeus värien kanssa aiheuttaa olohuone sekä keittiö! Meillä on huonekaluissa suht hallitsevia sävyjä, joita en halua poistaa ollenkaan (mm. äitini vanha sohva, mikä on todella punainen) sekä keittiössä paksuilla mustilla raameilla oleva suurehko taulu ja tummanruskea perheperintönä tullut ruokapöytä.

Mariakin välttämättä halusi tulla kuvaan :D
Ollaan pyöritelty olohuoneeseen musta-punainen-valkoinen -värimaailmaa, mutta missä määrin mitäkin käytetään, on se suurin ongelma. Verhoihin punaista vai valkoista? Uusi tv-taso tulee olemaan valkoinen, sekä meillä on pyöreä valkoinen pörrömatto. Tämä on vaikeaa!

Keittiö on sen kokoinen uudessa, ettei siellä oikeastaan tehdä muuta kuin syödään ja kokataan. :) Eli mitään suurempaa emme sinne halua, joten verhojen kanssa on helpompi pelata kuin tässä nykyisessä.
Jotain tälläistä keittiöön? Kuva: Jotex
Tässä on pähkäilyä. Onneksi on vielä huominenkin vapaana, jotta pääsee oikein urakalla miettimään näitä juttuja. :)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Mitä haluan tehdä "isona"?

Se kysymys on ollut jo monta kertaa mietintämyssyn alla. Silloin 9 vuotta sitten, kun yläasteen päättymisen lähestyessä piti tehdä valintoja, mihin kouluun hakee ja nyt uudelleen. Silloin pääsin Eltelle (elintarvikealan perustutkinto) josta erikoistuin leipuri-kondiittoriksi, ja ajattelin tekeväni niitä hommia loppuelämäni. Mutta vuonna 2007 kun teloin ensimmäistä kertaa selkäni työharjoittelussa, jouduin pikkuhiljaa ruveta puntaroimaan tulevaisuuttani leipomo-puolella.

Valmistumiseni jälkeen olen ehtinyt tehdä kaikenlaisia hommia, niin kaupankassalla kuin TF:n asiakaspalvelussa ja tallinpitäjillä hevostenhoitajana.
Olin ajatellut kauppista mahdollisena vaihtoehtona jo pidemmän aikaa, samalla kun puntaroin hevosalalle lähtemistä tehdäkseni siitä ammatin itselleni. Mutta se on karu totuus, ettei hevostenhoitajan palkalla paljoa asuntolainaa (esimerkiksi) lyhennellä eikä kyllä sitä omaa hevostakaan pahemmin makseta - tai maksetaan mutta ei siitä käteen ylimääräisiä hilujakaan jää.

Mutta kauppis on kummiskin niin laaja alue, josta voi erikoistua oikeastaan mihin vain. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat olleet auki sekä olen ollut avoin vaihtoehdoille. Nyt kun olen saanut olla tyttäreni kanssa niin älyttömän vähän aikaa, olen ajatellut jos kokeilisin pääsyä kouluun. Saisin aikaisemmalla tutkinnollani aavistuksen lyhennettyä kestoa sekä jo aikaisemmalla kaupallisen alan kokemuksella, jolloin myös saisin viettää enemmän aikaa Marian kanssa. Nykyään työpäivän jälkeen ehdin olemaan ½-1 tunnin Marian kanssa, ennenkuin aletaan rauhoittumaan yöunille. Aamulla ehditään olemaan yhdessä suunnilleen tunti ennen töihin lähtöä.
Tämä stressaa ihan älyttömästi, mutta jos pääsisin kouluun olisi matka koulun ja kodin välillä vain 15 minuutia per suunta, eikä 45 min mitä se nyt on. Niko sanoi fiksusti tuossa eräs päivä - Tavoittele unelmia, älä rahaa mutta onko se unelmiensa seuraaminen sen arvoista, että pahimmassa tapauksessa etääntyy omasta lapsestaan, niinkuin mulle ja omalle äidilleni kävi?

En ota tästä kouluun hakemisesta mitään suurempaa stressiä, valinta osuu kohdalle jos niin on tarkoitettu. :)
Onneksi on myös jotain mukavaakin, saadaan ensi viikolla avaimet uuteen kotiin! :)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Maria 2 vuotias!

Virallisesti siis 2 vuotta ja 2 päivää ;)
Mutta mihin on oikein kaksi vuotta hurahtanut? Tuntuu ihan siltä, että Maria olisi eilen vasta syntynyt, mutta onkin jo iso likka! On opittu ryömimään, konttaamaan ja kävelemään. Jopa juostaa sekä kiivetään rappusia. Kaiken maailman höpinöitä ja nyt jopa 2-3 sanan lauseitakin tulee. :) On päästy jo maistamaan uhmaikää hieman sekä luovuttu tutista sekä tuttipullosta. Jätetty purkkiruuat muille sekä päästy herkuttelemaan milloin milläkin - suklaa näistä on ehdoton herkku! (Kiitos vain anoppi, joka et kuunnellut meidän vanhempien toivetta makeisten syöttämisestä...)

Ollaan koettu kasvussa hidasteita, mm. paino on ollut Marialla aina huonosti kasvava, mutta pituudessa mennään keskimääräisesti samanikäisistä yli. Liikkuvuutta on tuhottomasti, luonnettakin löytyy välillä vähän liikaakin.

Vierastaminen on tällä tytöllä ollut aina suurin ja pahin, isääni Maria pelkää tuhottomasti, vaikka vuotiaana oli isäni paras kaveri. Ylipäätänsä miehet pelottaa naisia enemmän, mutta onneksi Maria sopeutuu todella nopeasti tilanteisiin, jolloin myös tuttujen miespuolisten kanssa kohtaaminen on helpompaa. 

Musiikki on näyttänyt olevan tytön sydäntä lähellä. Aina on rauhoittunut jo vauvasta saakka minkä tahansa musiikin tahtiin, sekä nukahtamiseen on tarvinnut aina musiikkiapua. Jalkojen päälle siirtyessä myös tanssiminen on ollut Marialle mieluista, nykyään jopa muumit häviää tanssihaluille. :D
Piirtäminen myös on mieluista puuhaa, tosin sitä tykätään tehdä enemmän seinille kuin paperille vaikka paperin määrässä ei olla säästelty. :) Nikon puolella on niin paljon piirtämistaitoisia ihmisiä, joten todennäköisesti piirtämishalut kumpuaa sieltä. :) Myös on alkanut hahmottumaan mahdollisesti vahvempi puoli käsien käytössä, nimittäin vasen on etusijalla piirtämishommissa sekä myös ruokailussa. Mutta välillä ruokalusikka eksyy suuhun myös oikealla kädellä, joten sekin voi vielä muuttua. :)
Nyt on likalla oma tietokone! :D
Tänään sitten juhlittiin lähipiirin ollessa paikalla likkasen syntymäpäiviä. Vieraat kävivät tänäkin vuonna porrastetusti, joten Maria ehti hyvin nukkua "pienet" päikkärit eikä joutunut stressaantumaan suuresta määrästä ihmisiä. Näin juhliminen on ollut aina mielekkäämpää, niin Maria on saanut rauhassa totutella eri ihmisiin ja viettää heidän kanssaan rauhassa aikaa. :)
Mangokermakakku, välissä mangorahkaa sekä päällä mangosiivuja
Lahjoja tuli monenlaista, enemmän lelupainotteista mutta jokainen omalla tavallaan Marialle jossain vaiheessa hyödyllisiä jos on ollakseen. :)
Pääasia että tytöllä oli mukava päivä, kun kummitätikin tuli viettämään iltaa meidän kanssa ja eritoten Marian kanssa, kun näkevät kummiskin niin harvoin. Siltikin heidän kohtaamiset on aina niin suloisia, likka nimittäin juoksee hymyssä suin aina ovelle vastaan, kun kuulee kuka tuli kylään! ♥
Anoppi osti meille uuden kaitaliinan :D
Nyt on mami ihan väsy, kakku melkein kokonaan syöty ja tiikerikakkuakin jäi yli. Kahvia mennyt melkein 10 kupillista, ei mikään ihme että on vähän huonohko olo.. :D Onneksi vietellään vain kerran vuodessa tytön syntymäpäiviä ja joka vuosi on aina hieman edellistä vuotta enemmän panostettu. Saapi nähdä, minkälaiset partyt on vuoden päästä! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...