lauantai 30. toukokuuta 2015

29.5.2011

Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää
kun ikävä kasvaa niin suureks, että sen alle jään
ja kerron mitä meille kuuluu, kuinka isä harmaantuu
miten elämä on mennyt ja mitkä haaveet toteutui
mitkä haaveet sun myötä hautautui

Siitä on 4 vuotta - äärettömän pitkät vuodet on ehtinyt vieriä. En ole voinut soittaa tai laittaa tekstaria. En voinut soittaa kun Marian odotuksesta raskaustesti plussasi, en voinut soittaa, kun oltiin varattu hääkirkko. Enkä iloita tästä toisestakaan..
Vuosi 2006 Savion lavalla
Kaikki elämän isot mullistukset, ne hyvät ja myöskin pahat on jääneet jo neljän vuoden ajan kokematta yhdessä äidin kanssa. En ole voinut vielä tänäkään päivänä antaa sille syövälle anteeksi, joka vei, en koskaan tule sitä anteeksi antamaan että riisti mun lapsilta maailman parhaimman mummon liian aikaisin.

Vaikka aika on helpottanut pahimpaan, ei se suru koskaan poistu. Ikävä kalvaa jatkuvasti, välillä lievempänä ja välillä taas niin pahana, etten halua nousta edes sängystä tai syödä.
Muistotilaisuus oli koruton ja kaunis - niin äidin näköinen

Ikuinen muisto mitä ei pyyhitä

perjantai 29. toukokuuta 2015

Raskausviikko 34

Vielä 3 viikkoa täysiaikaisuuteen ja kuusi viikkoa laskettuun aikaan. Mihin tämä aika ja ylipäätänsä raskausaika on hurahtanut? Tuntuu, että aika on mennyt äärettömän nopeasti ja ei mammalomankaan alkuun ole kuin 2,5 viikkoa! Vielä vähän olisi pakerettavaa koulun parissa, toivoen tietenkin että loppuun saakka päästään ilman sairaslomia mutta sitä ei koskaan voi etukäteen tietää.

Eilen oli neuvola ja jestas mä vihaan tuota meidän terkkaria, kun on aina yhtä ulapalla. Kivenkovaan väitti, että silloin synnärillä käydessä olisivat ottaneet painoarvion väärin kun sf-mitta on niin pieni. Noh, en tiedä mitä hänen päässään oikein liikkuu vai liikkuuko mitään. Selvisipä ainakin osittain, että mistä se mysteerinen tähtisade silmissä johtuu - verenpaineet tippunut taas liian alas. Hb on ihan ok, vaikka parempikin voisi olla ja paino pysynyt hyvissä rajoissa alun rajun nousun jälkeen. Turvotuksia on, nyt ei edes sormukset irtoa ilman väkivaltaa vaikka parisen viikkoa sitten meinasivat vielä tippua itsekseen. ;) Saatiin oikein luvan kanssa syödä lakua, jos sillä saataisiin paineita ylemmäksi.
"Sä et pysy terkkarin ihannekäyrillä" - totesi appiukko :D
Välillä on tuntunut myöskin, ettei maha olisi kasvanut mihinkään suuntaan, mutta taitaa se ehkä olla Ainakin sf-mitta ottanut kuukaudessa 5cm kasvun ja alkaa vaatteet olemaan aika timmejä, jotkin liiankin.. :D
Aattelinkin laittaa pienen vertailun, kuvissa 2 viikon ero.
32+1 - 16.5.2015
Isä ylemmän kuvan ottopäivänä totesi vain, että onneksi tuo pyöristyminen on vain väliaikaista ;) Meillä oli silloin viikko näkemisten välillä, eli todellakin 30+ viikoilla kasvetaan ehkä eniten koko raskaudessa.
34+0 - 29.5.2015
Jos ei muuta eroa, niin ainakin maha on alkanut kasvamaan eteenpäin. Sintti tykkää myös venytellä todella paljon, pää hakeutuu syvemmälle lantioon ja jalat kourii kylkiluiden välejä. Voin sanoa, että sattuu niin maan pirusti, etenkin öisin ja koulussa istuessa.

Pääasia että pikkuisella kaikki hyvin, vaikka äiti kärsiikin useammin toistuvista sukkapuikkokivuista, suonenvedoista ja jatkuvasta nälästä. Tämä palkitaan pian!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Väärä hälytys

Vai oliko sittenkään? Eilen alkoi supistelemaan niin kivuliaina kuin kivuttomina, alaselässä samantapaisia polttoja mitä menkkojen aikaan. Saunan jälkeen alkoi oksettamaan, päätä särkemään ettei edes nukkuminen saatika panadol auttanut ja tuli todella voimaton olo. Ruoka ei ole maistunut kunnolla, väkisin on joutunut syömään että edes Sintti rauhottuisi hieman. Vuorokauden särkenyt nyt yhtäkyytiä päätä ja pahoinvointi ollut sanoin kuvaamaton - annoin periksi ja soitin synnärille.
On se vaan aina yhtä ankea paikka
Ottivat pienen odottelun jälkeen käyrille, sydänkäyristä tullut hevonkukkuakaan kun Sintillä oli omat mielipiteensä antureista (potki ne irti 7 kertaa), mutta supistuksia saatiin muutamat napattua, ryskäämisestä huolimatta. Purkkiin kusasut, jonka jälkeen huoneessa odottikin jo neulatäti labrasta - se pahin mahdollinen! Olinpahan ensimmäistä kertaa koskaan täysin järissäni kun otettiin verikokeet ja olin jopa yksin! Kyllä mä niin huomenna ostan itselleni kakun, kun selvisin hengissä pyörtymättä.
Käyrillä yritetty olla 15min, kun anturit laitettu uudelleen paikoilensa jo 5 kertaa :D
Ultralla tarkistivat vielä sykkeet, virtaukset ja istukan. Painoarvio oli 1928g, eli pieni erittäin aktviivinen kaveri on. :) Suoraan ei vuodelepoon määrännyt, mutta tokaisi vaan että voisi pikkuhiljaa alkaa hiljentämään tahtia.

Toivon mukaan verikokeissa ei näy mitään hälyttävää, kun nyt ei suoraan näyttänyt merkkejä raskausmyrkytyksestä. Voi kuulemma olla myös alkava, mutta toivotaan että ei ole. :)

lauantai 23. toukokuuta 2015

Täällä ollaan

Hiljaisuus on vallannut jälleen blogin, mutta ymmärtäneehän sen kun on koulu, vauhdikas taapero ja järkyttävä stressi johon lisätään sitten vielä joka öinen unettomuus.. Onneksi on ensi viikon torstaina neuvola, josko osaisivat antaa vinkkiä tähän miten saada unta kun hormonit herättelee automaattisesti 2 tunnin välein. Kyllä, kroppa tunnetusti valmistelee mua vauvan tuloon, mutta ei se näin voimakasta Mariaa odottaessa ollut - vai oliko?
Olen vain onnellinen siinä mielessä, ettei tarvitse vapaapäivinä erikseen ottaa päiväunia, kun on silti pirteä vaikka öisin olisikin heräillyt ja nukahtamiseen menee joka kerta puolesta tunnista aina sinne 3 tuntiin. Eikä sintin yölliset möyhinnät auta asiaa lainkaan, hän on harvinaisen yöaktiivinen ollut verrattuna isosiskoonsa joka jo näillä viikoilla kohdussa uiskennellessaan oli hiljaa yöt ja antoi mun nukkua, tosin vain aina sen verran mitä selkäkivuiltani pystyin nukkumaan.
Lainattu
Kyllä tämä tästä, vielä 7 viikkoa ja 6 päivää jäljellä että saavutetaan rv40. Toisaalta, ei haittaisi lainkaan, vaikka syntyisikin viikkoa aikasemmin. ;) Ja onneksi viikonloppuisin saa nukkua aamulla pitkään!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Ihana, kivulias päivä

Etsittiin, löydettiin ja nyt tarjottiin. Niin monta huonoa, välissä täydellinen ja senkin jälkeen vielä huonoja. Tänään sitten ajeltiin Nikon isoveljen kanssa katsomaan tämä täydelliseltä tuntuva uudelleen, jotta saataisiin varmuutta meidän päätöksille. Mitään isoa ja kriittistä ei löytynyt, joten vähän aikaa sitten tehtiin ehdollinen tarjous talosta, joka on vanhempi mitä äitini olisi, jolla hameenhelmat vähän jo vilauttelee mutta se tuntuu kodilta! Ajeltaessa tuli olo, että kotiin ajaisi kunnes alkoi ärsyttämään kun tajusi ettei se vielä ole meidän koti.

Pystyin sieluni silmin näkemään, kuinka Maria juoksee kesällä aurinkoisella kelillä paljain varpain isolla nurmisella pihalla, missä ei ole myyränkoloja tai muitakaan vaaranpaikkoja, Niko grillaisi samalla kun me pienen Sintin kanssa syötäisiin keittiössä. Se rauha ja hiljaisuus, sitä me kaivataan ja sitä tuolla myös olisi. Tilaa majoittaa pitkän matkan sukulaisia ja muita ystäviä, jos vaikka saunailta venähtäisi. Ei ole tilasta puutetta! Kaiken lisäksi siinä lähellä olisi parikin pienempää tallia, johon sitten joskus voisi saada hevosensa majoitettua, kunhan sellainen ensin hommataan. ;)

Tämän ihanan tunteen rikkoo taas oma olo. Järkyttävä leukasärky yhdistettynä täynnä oleviin nenäonteloihin.. Voi persiis sanon mä, en pääse sohvaltakaan ylös ja leukoja saa auottua kuin sen verran, että lusikka menee nippanappa suuhun. Onneksi keskiviikkona on konsultaatioaika hammaslääkäriin (voitin pelkoni osittain ja uskalsin sen ajan varata) ja toivotaan ettei kauhean kalliiksi menisi tuon kaluston kunnostaminen. Vuonna -97 tehty oikomishoito aloitti nyt sitten kunnon kivut, kun ei vaan legot mahdu tulemaan..

Toivotaan vaan eniten, että tarjous meni läpi ja huomenna lyömään asiat pankin kanssa lukkoon :) Pitäkää peukkuja!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Pessimisti ei pety

Kaikki on pa*kaa, kunnes toisin todistetaan

Kekkasimpa itselleni uuden moton nyt tähän talon etsinnän ajaksi. Tottahan tuo on, pessimisti ei pety ja mihinkään et voi täysin luottaa, ennen kuin todisteet toimivuudesta ja muusta pienestä on lyöty tiskiin. Nyt ymmärrän, miksi isäni meinasi repiä pelihousunsa ja menetti lähes mielenterveytensä kun etsivät omaa kotiaan, tämä on niin syvältä! Ensin olet onnesi kukkuloilla, kun netistä löydät hyvän oloisen ja hintaisen talon, menet katsomaan ja odotat että pääset kuntotarkastukseen mukaan ja melkein kamatkin on valmiiksi pakattuina - kunnes tiputetaan pommi.
Toinen yritys, "Pienellä laitolla oman näköinen koti" - täyttä shaibaa! Katon korotukset, terassi rakenteineen päivineen irti ja täysin uusiksi, kylpyhuone, keittiö, olohuone, parvi - kaikki uusiksi! Hauskin oli parveke, tai no "parveke" johon mentiin parven ovesta suoraan kuistin katolle. Ei ollut turvalaitoja missään. Että morjens!

Tänään kummiskin tuli pieni toivon ja valon kipinä täydellisen flopin jälkeen, ehkä niitä pieniä helmen kaltaisiakin on, mutta epäilyttää! Ahdasta, Marialle tosin olisi hobittiluolaa yläkerta täynnä, mutta silti. Miten sinne mahduttaisi kaksi teini-ikäistä ja kaksi aikuista? Siinä vasta pulma, kyllä vain. 
Huomenna olisi kaksi näyttöä, toinen vaikuttaa liian täydelliseltä, joten otetaan tuo pessimistin asenne varuilta korvan taakse mukaan, eikä lyödä ylimääräisiä toiveita ilmoille. Mennään, katsotaan ja sitten todetaan.

Tämä stressintynkä selvästi vaikuttaa jo mahaankin, koko päivän jo koululla supistellut kipeästi mutta epäsäännöllisesti ja nyt illan on ollut niin äärettömän paha olla, että Marian pään paino tuntui liian raskaalta mahalla. Onneksi saatiin puhuttua perjantai etäpäiväksi, jotta saadaan pitää pitkä viikonloppu ja mama saa mahansa kanssa nukkua! Liitoskivut ja lantion löystyminen - tervetuloa! En olisi teitä kylään halunnut, mutta pakko se on taas hyväksyä. Onneksi perjantainakin voi sanoa, että vielä 9 viikkoa...

Onneksi ei ole kiire vaan ajan kanssa katsellaan ja etsitään se meidän täydellinen talo! Mitään hökkeliä ei oteta, se on saletti. :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Levoton tuhkimo

Vai paremminkin karvaprinssi?

Mitä lähemmäksi mennään laskettua aikaa, sitä levottomammaksi muuttuu Nöpö. Jatkuva mamin rauhoittelu käynnissä kehräämisellä, turkin tempasi taas mitä parhaimmaksi silkiksi ja etutassut lyövät melkein tulta ja tappuraa, kun niin kova leipominen käy. Ja ei tule herralla kuuloonkaan, että suostuisi tulemaan mahan päälle ilman isoa kasaa peittoa meidän välissä. Luuleekohan tuo palikka-aivo, että se tenava syntyy ennenaikaisesti vaan sen takia, että istuttaisi karvaisen pyllynsä siihen ja aloittaisi maitobaarin aukaisulla? (kyllä, rinnat vuotaa kuin Niagaran putoukset) Ei se Mariakaan Nöpön rakkauden määrän vuoksi viikkoa aikaisemmin syntynyt, mutta annetaan hänen ylhäisyytensä niin luulla. ;)
Unikavereista parhain ♥
Nöpöhän on toiminut tässäkin raskaudessa mun jonkinsortin henkivartijana, mitään ei saa koskaan tehdä yksin. Nykyään jopa seuraa saunaankin, kun eihän sitä tiedä mitä se lämmin mukava huone voikaan aiheuttaa, ota ja tiedä. Ennen vettä vihannut, nykyään sietää sitä sen verran että voi ahterikarvansa kastella varmistaakseen etten huku suihkuun. 
Ja heti kun ollaan vauvan kanssa sitten kesällä kotiuduttu sairaalasta, ei tuota kissaa kiinnosta tippaakaan mun hyvinvointi, sitten ollaan taas niin Nikon kissaa. Eli nyt pitäisi vain koittaa nauttia, vaikka tuo kyttääminen alkaakin jo hieman ärsyttämään, kun jatkuvasti niskaan hengittää mahdottoman söpö, aavistuksen Hitleriä muistuttava nappisilmä. ♥
Mr Kyylä!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Valmis vai rempattava

Valmis olisi aina valmis, senkus kantaisi kamat sisään ja avot! Mutta sitten siinä valmiissa on riskinsä, vaikka edullisesti saisikin - nimittäin talo saattaisi lähteä alta.

Rempattavassa olisi edullinen hinta jo valmiiksi, eikä vaatisi muutakuin keittiöön mamalle leka kouraan ja pari päänaukomista Nikolta ja hänen veljeltään, niin "puhdas paperi" olisi valmis - saisi tehtyä keittiöstä juuri meidän näköisen, meille tehdyn!
Sekä suhteilla saadaan taatusti hyvä työnjälki hyvällä hinnalla, oli se remontin tarve vaikka sähköjen uusiminen tai lisää seiniä/seiniä pois. Eli kaikki onnistuisi, senkus näytät mitä laitetaan mihinkin ja annat poikien tehdä loput. :)

Viimeinen kysymys onkin - jaksanko ja haluanko ottaa tässä tilassa ylimääräistä stressiä remonteista? Enemmin tosin ottaisin sen rempan kuin pelon, että juuri ostettu talo lähtisi alta lunastusoikeuden vuoksi.
Onneksi mitään ei ole päätetty ja maanantaina tiedetään aavistuksen lisää, toivottavasti. Toisaalta kun tänään käytiin pyörähtämässä pintaremonttitalolla, niin kyllä alkoi houkuttelemaan ajatuksena erittäin paljon! Ja alan muutenkin lämpiämään tuolle keittiö ja- kylpyhuoneremontille. :)

Vielä 10 viikkoa pitäisi olla pingviininä, vaikka yhtään en enään jaksaisi tätä mahaa raahata mukana. Eikä asiaa auta, että tämä maha vain kasvaa lisää koko ajan ja oleminen vaikeutuu ;)
Rv 30+1
Tuntuu, että tuo vatsa olisi valahtanut alemmaksi. En sitten tiedä onko, mutta sintti on hakeutunut alemmaksi lantioon nyt parina päivänä voimakkaammin, kun Maria taas "tippui" valmiiksi 26 viikoilla. Jaksaa jaksaa!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Marian poikkeava käytös

En tiedä, mikä kummaa tapahtui viikonlopuna, mutta Marialla nukahtamisesta on tullut ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikkei rutiinit ole muuttunut mihinkään. Saatiin onnistumaan omaan sänkyyn nukuttaminen, kunnes tuli yli viikon flunssa-aalto jonka ajan nukuttiin kaikki meidän sohvalla. Ei tässä mitään, joka ilta kummiskin tarjottiin likan omaa sänkyä ja monesti sinne menikin nukkumaan, mutta päätyi nopeasti meidän väliin joko oksentamisen tai kivun vuoksi.

Maria meni eilen takaisin päiväkotiin ja nyt on tullut jokin kummallinen tankkaamisvaihe(?). Haetaan aina klo 15 kotiin ja päiväkodilla syövät välipalan klo 14. Silti Marialla on kamala nälkä kun tulee kotiin eikä tämä kotona syöty "välipala" vaikuta millään tavalla päivällisen maistuvuuteen, mikä syödään 16-17 välillä.
Tänäänkin söi kotiin tultuaan jogurttipurkin, puolisen desiä muroja ja tunnin päästä tästä ison annoksen ruokaa! Tuli väkisinkin mieleen, syökö Maria oikeasti päikyssä mitään, vaikka sanovat että söi hyvin. Voiko lapsella muka yhtäkkiä kasvaa ruokahalu yli 50%?! Vaikka tätä onkin jatkunut "vasta" kaksi päivää, pisti se oikeasti silmään. Kyllähän tuo likka tykkää syödä, mutta miten se ruokamäärä voi kasvaa noinkin radikaalisti ja noin äkkiä?

Ja nukahtaminen tai ylipäätänsä nukkuminen on mennyt ihan rauhattomaksi. Eikä asiaa auta yläkerran naapurin yh, joka tuntuu rakastavan korkokenkiä ja siivoamista hiljaisuuden alettua. Eilenkin kopsutteli korkkareilla vielä 11 jälkeen yöllä, pilaten samalla Marian yöunet ja johan kaiken maailman sohvia tai sänkyjä siirreltiin vielä keskiyölläkin. Päivät asunto on hiljainen kuin hiirenkolo, mutta mitä lähemmäs hiljaisuusaikaa mennään, niin sitä kovaäänisemmmiksi muututaan.. Hyvä siinä on sitten lasta nukuttaa, kun jo muutenkin nukuttamisesta on tullut ihan yhtäkkiä vaikeaa..

Ollaan päätetty, että nyt etsitään se omakotitalo jossa ei naapureita heti seinän vieressä ole. Alkaa jo ottamaan hieman pannuun, kun koko 2,5 vuotta naapurit on häirinnyt tavalla ja toisella Marian yöunia ja ennen tytön syntymää naapureista on ollut haittaa muutenkin. Naapurisopu alkaa hieman jo kärsimään, joten luovutetaan ja vaihdetaan kaupungista maalle.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Blogi facebookiin?

Olen tätä jo miettinyt pidemmän aikaa, mutta tuntuu etten saa mitään ajatusta laitettua mihinkään suuntaan. Välillä olen menossa tekemään, ja kerran se on ollut jopa julkaisua vailla tehtynä, mutta sitten kummiskin perunut koko homman.

Joten nyt tarvitsen teiltä, blogin seuraajilta apua. Olisiko teille helpompaa seurata blogin tapahtumia fb:n kautta?
Ainut mitä teidän tarvitsisi tehdä auttaaksenne mua tämän päätöksen kanssa, olisi käydä klikkaamassa teitä miellyttävää vastausta gallupista:

Löytyy oikeasta reunasta, käykääs painamassa!
Äänestysaikaa on 2 viikkoa (17.5. klo 23:59 päättyy) ja siten saan teidän tukenne tähän fb-asiaan. Galluppiin vastaaminenhan on anomyymisti toimiva, eli en saa mitään tietoa kuka on käynyt klikkailemassa. :)

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kuulumisia kuvilla

Tältä meidän blogihiljaisuuden aika on näyttänyt

Munkkien paistoa keskiviikkona 29.5. :)
Alkuviikosta tein töissä asiakaspalvelun näytön arvosanalla K3 ja samana päivänä lähti simatkin valmistautumaan vappua varten. 
Tiistaina meillä oli neuvolalääkäri, painoarvio pikkuisella pimulla oli reilu 1kg ja lääkäri sitten totesi, ettei ole ihme, jos sintti on syntyessään 3 kiloinen tai jopa allekkin, kun Mariakin kasvoi mahassa alakäyrillä sekä myös syntymän jälkeen on ikäisiään kevyempi. Raajat ja pää kylläkin täsmää viikkoja, mutta keskivartalosta lyhkäinen niinkuin äitinsäkin. :) Olisi laittanut sairaslomalle supisteluiden vuoksi, mutta en halunnut.

Töistä läksiäislahja
Torstaina oli viimeinen päivä töissä ja työporukka antoi läksiäislahjaksi hyvästä työstä ruukkuruusun ja toivoivat että nähtäisiin työn merkeissä mammaloman jälkeen syksyllä. Tästä suunnitelmasta oltiin jo puhuttu hyvissä ajoin ja olisi nykyinen myymäläpäälikkö mut jo palkannutkin, ellei pitäisi jäädä äitiyslomalle kesäkuussa. :D

Mä niin rakastan tuota pakkausta!
 Myös äitiyspakkaus tuli torstaina ja ai että mä niin tykkään noista vaatteista! Jopa ne lieviksi inhokeiksi kuvien perusteella tulleet sinapin väriset housut olikin siedettävän väriset ja tulee todellakin käyttöön, niinkuin oikeastaan koko pakkaus! Tuntuu, että enemmän meni Marian pakkauksen vaatteista takaisin laatikkoon, mitä tästä nykyisestä. :)

Nöpö otti itsestään selfien kun pötkötteli aamuiseen tapaansa mun mahan päällä :)


Muuten me ollaan vaan vammailtu ja nukuttu velkoja pois. Käyty kaupungilla, ostettu vappupalloja (en mä vaan koskaan saanut vappuna kahta foliopalloa ;) Tosin tuo Marsan tauti on vähän rajoittanut menemisiä ja tekemisiä, mutta ei sille mitään voi. Eilen vasta Maria rupesi syömään kiinteää ruokaa ja tänään jopa söi päivällisellä kunnolla meidän kanssa! Voiton puolella siis ollaan, johan tässä on yli viikko sairasteltu, niin nyt saisi jo riittää! Huomenna viimeiset antibiootit ja jos sitten vaikka Maria pääsisi jopa olemaan päiväkodissakin. :)

Maanantaina jatkuu taas koulu, onneksi on harvinaisen pehmeä lasku, kun maanantaina on koko tulevan viikon pisin päivä. :D
Koitan nyt saada noita luonnoksia kirjoitettua valmiiksi, kun alkaa taas kevyempi aika ja kesäkuun puolessa välin alkaakin kesä ja- äippäloma. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...