Päivähoito - check

Kun muutimme tänne landepaukkulaan, jossa isomman tien toisella puolella on pelkkää peltoa ja naapurin lehmät, ajattelin että Maria "pääsee" kunnalliseen päiväkotiin. Olin valmistellut itseni ajatukseen, missä meidän arkahko tyttö menee isoon porukkaan outojen ihmisten keskelle, mutta samalla päntännyt päähäni että Maria tarvitsee perheen ulkopuolisia kontakteja enemmän ja säännöllisesti.
No, ei mennyt niinkuin olin tavallaan toivonut, vaan juuri niin miten olin ajatellut jo alkuvuonna - laitetaan Maria perhepäivähoitajalle. Oikeastaan nyt kunta siirsi meidät pph:lle, kun kunnallisen pk on aivan täynnä ja seuraava isompi olisi sellaisen matkan päässä että olisi pakko käyttää autoa tai julkisia ja se sitten taas osaltaan sotkee liikaa meidän arkea, joten ehkä ihan hyvä näin.

10.8.2015

Eilen käytiin sitten tutustumassa tulevaan hoitajaan, paikkaan sekä kavereihin. Maria alkuun aristeli, mutta meni reippaasti muiden kanssa leikkimään. Hoitaja on napakka, mikä on vain hyvä kun mietitään tällä hetkellä jylläävää uhmaa ja rajojen koettelemisia, joten lisäauktoriteetti arjessa ei ole pahitteeksi.
Marialla kävi sinänsä hyvä tuuri, että leikkikaverit hoitopaikassa on 3 vuotiaita ja on enemmän poikia, jotka eivät ole niin kaverista riippuvaisia, eli Maria saa halutessaan leikkiä myös yksin. Ollaan siis huomattu, että Maria karttaa tilanteita, missä muut lapset tulevat liikaa iholle jolloin mielellään hakeutuu aikuisen seuraan tai vanhempien lasten lähelle jos sellaisia on paikalla.

Myös kehityksellisesti on ihan kiva, että on samanikäisiä jotka samassa vaiheessa menossa, mm. pottailun kanssa. Mariasta on tullut kesän mittaan lähes päiväkuiva, mutta autoon ja unille laitetaan varuiksi vaippa, joka on kylläkin useimmiten ollut kuiva.

Nyt jutellaan ja valmistellaan Mariaa muuttuvaa arkea varten. :)

Marian poikkeava käytös

En tiedä, mikä kummaa tapahtui viikonlopuna, mutta Marialla nukahtamisesta on tullut ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikkei rutiinit ole muuttunut mihinkään. Saatiin onnistumaan omaan sänkyyn nukuttaminen, kunnes tuli yli viikon flunssa-aalto jonka ajan nukuttiin kaikki meidän sohvalla. Ei tässä mitään, joka ilta kummiskin tarjottiin likan omaa sänkyä ja monesti sinne menikin nukkumaan, mutta päätyi nopeasti meidän väliin joko oksentamisen tai kivun vuoksi.

Maria meni eilen takaisin päiväkotiin ja nyt on tullut jokin kummallinen tankkaamisvaihe(?). Haetaan aina klo 15 kotiin ja päiväkodilla syövät välipalan klo 14. Silti Marialla on kamala nälkä kun tulee kotiin eikä tämä kotona syöty "välipala" vaikuta millään tavalla päivällisen maistuvuuteen, mikä syödään 16-17 välillä.
Tänäänkin söi kotiin tultuaan jogurttipurkin, puolisen desiä muroja ja tunnin päästä tästä ison annoksen ruokaa! Tuli väkisinkin mieleen, syökö Maria oikeasti päikyssä mitään, vaikka sanovat että söi hyvin. Voiko lapsella muka yhtäkkiä kasvaa ruokahalu yli 50%?! Vaikka tätä onkin jatkunut "vasta" kaksi päivää, pisti se oikeasti silmään. Kyllähän tuo likka tykkää syödä, mutta miten se ruokamäärä voi kasvaa noinkin radikaalisti ja noin äkkiä?

Ja nukahtaminen tai ylipäätänsä nukkuminen on mennyt ihan rauhattomaksi. Eikä asiaa auta yläkerran naapurin yh, joka tuntuu rakastavan korkokenkiä ja siivoamista hiljaisuuden alettua. Eilenkin kopsutteli korkkareilla vielä 11 jälkeen yöllä, pilaten samalla Marian yöunet ja johan kaiken maailman sohvia tai sänkyjä siirreltiin vielä keskiyölläkin. Päivät asunto on hiljainen kuin hiirenkolo, mutta mitä lähemmäs hiljaisuusaikaa mennään, niin sitä kovaäänisemmmiksi muututaan.. Hyvä siinä on sitten lasta nukuttaa, kun jo muutenkin nukuttamisesta on tullut ihan yhtäkkiä vaikeaa..

Ollaan päätetty, että nyt etsitään se omakotitalo jossa ei naapureita heti seinän vieressä ole. Alkaa jo ottamaan hieman pannuun, kun koko 2,5 vuotta naapurit on häirinnyt tavalla ja toisella Marian yöunia ja ennen tytön syntymää naapureista on ollut haittaa muutenkin. Naapurisopu alkaa hieman jo kärsimään, joten luovutetaan ja vaihdetaan kaupungista maalle.

Hiihtoloma!

Eli toisin sanoen hermoloma ja akkujen lataus-viikko. Torstaina pääsin menemään kouluun, kun koko alkuviikon sain jotain kummallisia paniikkikohtauksia muistuttavia kohtauksia kaupassa ja muissa yleisissä paikoissa, joten koulun terveydenhoitaja patisti saikulle. Tänään alkoi sitten vihdoin hiihtoloma, joten saadaan koko perhe olla viikon ajan vaan kotona ja nukkua!

Sopivasti sain koneeni takaisin Lenovolta, toivottavasti ei tarvitse enään lähetellä minnekkään. Pääsee paremmin tekemään kaikkea, kun ei joudu odottelemaan että Niko lopettaa omalla koneellaan hommat. :D Pääseepähän kuviinkin paremmin käsiksi, joten bloggaaminenkin onnistuu paljon paremmin!
Maria oli koko tämän viikon pk:ssa, ja oltiin saatu heidän järjestelmään Mariasta uusia kuvia. :) Hyvin tyttö viihtyy, onneksi löydettiin heti sellainen paikka mihin on me vanhemmat sekä mukula tyytyväinen! :)

Keskiviikkona (18.2.2015) olivat tehneet mehujäätä ja torstaina pääsivät maistelemaan

Kuulemma Marian lempimatto :D

Maria on yhden työntekijän kanssa hurahtnut hiusten laittamiseen! :) Joka päivä on ollut uusi kampaus ♥

Takaisin bloggailun pariin

Ehkä vähäksi aikaa taas? Kone siis tuli takaisin tänään ja edelleen samoja ongelmia on ilmassa, mitä on ollut huoltoon lähtemisen syynä. Puoli tuntia touchpadin pyörittämistä ja sitten poks - koko rakkine sekosi!

Nyt selvitellään, lähteekö kolmannen kerran takaisin takuuhuoltoon.. Alkaa tympimään tämä soutaaminen ja huopaaminen, kun koulutehtäviä pitäisi pystyä tekemään ilman jatkuvia kausia ilman tietokonetta olemista ja Nikon pitää kummiskin omalla koneellaan tehdä töitään niin ei tämä vempaaminen kovin helppoa ole. Ja se, että pöytäkonetta ei pahemmin keittiöön kanniskella.. ;)

No mutta mitä meille kuuluu?
Maria on alkanut oireileen osa-aikaisesta päiväkotijärjestelystä, jonka takia nyt haettiin kokoaikaiseen, mutta siinäkin on kuukauden varoaika, eli vasta maaliskuussa pääsisi aloittamaan kokoaikaisena vain, jos palveluseteli-mummot sen hakemuksen hyväksyy.

Koulu rullaa omalla painollaan ja nyt on lopullisetkin valinnat koulutuksen etenemisen suhteen tehty. Toisin sanoen, mun merkonomi-opinnot koostuu asiakaspalvelusta, visuaalisesta myyntityöstä, kaupan ja palvelun myynnistä, kirjanpidosta ja tuoteneuvonnasta. Mahdollisuudet valmistua aikaisemmin on suuret, jos en kusaise asioita täysin työharjoittelu-paikan kanssa mikä pitäisi vielä metsästää! :)

Kauhea ikävä on tullut hevosen selkään. Jotenkin kaipuu siihen omaan aikaan, rauhallisiin ja välillä vauhdikkaampiin maastoihin, kentällä pyörittämiseen ja muuhun puuhailuun on kasvanut ja noussut taas pintaan. Mutta se tosiasia on myönnettävä, en pysty puoleen vuoteen ratsastamaan ja se tavallaan ottaakin niin pahasti päähän. Toisaalta, missä vaiheessa edes ehtisin lähtemään tallille, kun joka kerta sain siellä kulutettua aikaa vähintään 2 tuntia + ajomatkat päälle! Kunhan sintti vain syntyy ja ollaan päästy nelihenkisenä perheenä takaisin arkirutiineihin, niin katsotaan asiaa sitten uudelleen. :)

Nyt kun ainakin tämän viikon saan varmana pitää koneeni kotona, niin laitelkaas kysymyksiä tai postaustoiveita, niin saisi tännekkin eloa pitkästä aikaa! :)

Kyllä me hengissä ollaan!

Oma kone Lenovon takuuhuollossa Saksassa toistamiseen samasta syystä kuin aikaisemmin ja tämä väliaikainen ratkaisu on ihan syvältä!

Nikon hybridi saa luvan toimia tietokoneen sijaisena.

Koulu on alkanut ihan hyvin, ensi viikolla alkaa ensimmäinen täysipäiväinen viikko, ja hommiakin on ehtinyt kertymään to do -listalle ihan mukavasti. Väsyttää vain joka päivä niin pirusti, mutta tämäkin on vain tottumiskysymys. :)

Harvinaisen puista tekstiä, tulevaa työharjoittelua ja mahdollista näyttöä varten muistiinpanoja

Marialla on päiväkodissa mennyt vaihtelevasti. Pääsääntöisesti ei ole koko tarhapäivänä syönyt yhtään mitään, välillä on maistunut vasta välipalalla.
Perjantaina jäikin jo tosi hyvin, mutta syöminen oli hiertänyt, mahtoikohan johtua vain uudesta hoitotädistä? Joka kerta on rassu alkanut itkemään onnesta kun ollaan haettu, mutta on parinakin päivänä ollut halukas jäämään leikkiensä pariin. Uusia kavereitakin on kuulemma löytänyt, mikä helpottaa meitä vanhempia, kun tiedetään että ei aivan täysin kuoreensa sukella.

Lauantainakin juhlittiin kakkukahvien merkeissä Nikon syntymäpäiviä ja viikon päästä juhlitaan tupareita (vihdoin ja viimein!) ja Nikon synttäreitä kaveriporukalla illanistujaisten merkeissä. Mariakin pääsee pitkästä aikaa mummolaan yökylään! Jännittävää. :)

Mahakin senkus vain kasvaa koko ajan suuremmaksi! Pahoinvoinnit on onneksi loppuneet, mutta kyllä ne sieltä saattaa vielä takaisin tulla, niinkuin kävi Mariankin odotuksenkin aikoihin. :)

Ps, Tilattiin sintille jo turvakaukalo ja haettiin postista perjantaina. Saatiin  tosi hyviä ehdotuksia kaukaloista, ja lopulta löydettiin todella hyvään hintaan telakallinen kaukalo! Siitä myöhemmin enemmän. :)

Tyttöjen päivät sujui

Odotettua paremmin ja unettavasti. Kumpaa koskee kumpi, arvaatteko?

Maria jäi todella hyvin aamulla päikkyyn, vaikka hääräiltiin lähtökuoseissa Nikon kanssa 15 minsaa jutellen hoitajien kanssa. Kun Maria oli valmis, ei enään välittänyt vaikka kuinka heipateltiin, huuteli vaan heihei eikä edes katsonut meihin, kun oli kivat leikit menossa. :)
 Loppupäivä ei mennytkään sitten niin hyvin, ruoka ei kelvannut lainkaan ja vaipan vaihdossakin taisi olla jotain ongelmia. Nukkumaankaan ei suostunut, vaikka unipupu oli mukana. Välillä oli iltapäivällä meidän perään huudellut, mutta ulkoilussa oli ollut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :)

Raporttia Marian päivästä: Aamu meni kivasti kavereihin tutustuessa, mutta päivän mittaan on vähän alkanut puskea läpi jännitys ja vierastus. Ja välillä itkettää. Tyttö on kovin kiintynyt meidän opiskelijaan ja vierastaa vähän muita. Haluaisi olla kovasti sylissä. Ei ole suostunut syömään, käymään pöntöllä tai potallakaan. Nyt yritetään päiväunille.. Mutta ei oikein Maria haluaisi nukkariin. Terkuin päiväkodin väki

Niko haki Marian 14 aikoihin ja kovaa kyytiä isän sanoin juoksi halaamaan, mutta ei itkenyt! Tämä viikko mennään kuulemma päiväkodissa Marian ehdoilla, ei vaadita mitään eikä odoteta mitään. Annetaan tutustua ihmisiin ja lapsiin sekä katsotaan ajan kanssa, miten lähtee sujumaan. Kaverinkin sai, suunnilleen saman ikäisen tytön johon kiinnitti jo aamulla huomiota ja kovasti leikki hänen kanssaan. :)
Onneksi nyt on aika intensiivinen alku, jolloin Maria toivon mukaan alkaa ymmärtämään, ettei ole rangaistus eikä tämä ole yksittäinen kerta, vaan viikottain toistuva. :) Ensi viikko onkin erilainen, kun mullakin koulua hieman enemmän ja hassusti aikataulutettu (ärsyttävän lyhkäsiä päiviä, pari tuntia :D)

Reippaana tyttönä lähdössä! :)

Kyllä se siitä, en sentään purskahtanut itkuun! Voi olla, että huomenna Maria ei välttämättä helpolla haluaisi jäädä hoitoon, mutta ehkä loppupäivä sujuu paremmin? :) Ja onneksi päiväkodilta laittavat kerran päivässä sujuvuusraporttia, että miten on mennyt niinkuin tänäänkin laittoivat. :) Kerrottiin jo tutustumiskäynnillä tytön arkuudesta ja onneksi heillä on aikaa ja halua panostaa siihen, että Maria alkaisi sopeutumaan. :)

En meinannut jaksaa nousta aamulla ja sitten vielä Nöpö oli samaa mieltä :D 

Eka koulupäivä oli niin puuduttava! Heti alkuun 4 tuntia yleisinfoa (mitä ihmettä teen tiedolla koulun kirjaston toiminnasta?) ja siitä sitten oman koulutusryhmän kanssa jatkettiin omia juttuja. Löysä viikko, huomenna vain tekemään enkun ja ruotsin tasotestit ja sitten kotiin, turhauttavaa! :D Ensi viikko melkein samanlainen, ihan hölmöä.. :D

Muuttuva arki

Lähenee aivan liian nopeasti. Keskiviikkona Marian kanssa kävellään tuohon naapuriin päiväkotiin ja tunti siitä mun pitäisi olla istumassa koulun penkillä!

"Äiti hei, kyllä mä osaan!"

Tuleva suoraan sanottuna pelottaa - pystynkö keskittymään kaikkeen mahdolliseen informaatioon koulun penkillä, kun mietin miten Maria pärjää täysin vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa.

Isot tytöt pärjäävät ja todistavat vanhemmilleen, etteivät tarvitse jatkuvasti apua arkisissa askareissa.

Nyt äiti etsii itselleen näiden parin päivän aikana myös sen isojen tyttöjen asenteen ja vie ilman omia parkumisia keskiviikkona sitten ison tytön päiväkotiin!

Miksei mikään onnistu?

Ajattelet ensin, että nyt on hyvä sauma päästää irti, antaa lapsen ottaa askel isojen lasten maailmaan siirtymällä päiväkotiin. Tätä ajatusta on työstetty omien korvien välissä viimeiset 4 kuukautta ja sitten kun ollaan käyty jo kertaalleen tutustumassa ja sovittu sopimusten kirjoituspäivä ja sovittu miten Maria on ensimmäisellä viikolla hoidossa, tuleekin sitten päiväkodin johtajalta sähköpostia  

Maria ei voi aloittaa päiväkodissa ajateltuna ajankohtana.

Jyväskylän kaupungilla menee taas hienosti, kun leikellään vähän vääristä paikoista. Olimme suunnitelleet, että Maria olisi alkuun sen 3 kertaa viikossa hoidossa, noin 6 tuntia. Noh, nyt on sitten kaupunki päättänyt, että palveluseteleihin jää sen verran joustovaraa yksityisen hoidon suhteen vain se, että tilanteen kotona pitäisi olla yksinkertaisesti niinkin "huono", että molempien vanhemmista pitäsi olla kiinni töissä tai koulussa.

Vaikka aloitan tammikuussa koulun ja jos Maria vaikka pääsisi sinne päiväkotiin, mihin oltiin se nyt laittamassa, niin silti kärsii koko perhe. Nytkin yöt on huonoja, Maria ei nuku ja jos nukkuu niin todella levottomasti (monesti yössä tulee täyttä potkua mun mahaan..) ja jos tähän soppaan lisätään mun väsymys koulun takia ja Marian stressi joutumisesta vieraiden ihmisten hoteihin koko työ/-koulupäivän ajaksi kylmiltään on meidän yöunet riistetty seuraaviksi viikoiksi. 

Tässäkin on vain se pulma, että jos oikein käsitin, niin palveluseteli-hommelit leikellään vain koskien yksityistä hoitoa, ei kunnallista. Ja kunnalliselle päiväkodille en tasan muksuani vie, kun ryhmäkoot on sitä 15 tenavaa per ryhmä, kun nyt olisi ollut mahdollisuus 4 muksun ryhmään. Arka lapsi isossa ryhmässä - älkää vain antako tulitikkuja tai muuta vaarallista esinettä, muuten tulee ruumiita.

En vaan voi käsittää, miten meillä on suoraan sanottuna näin hemmetin paska tuuri kaikessa!? Hermo menee, olisi vaan pitänyt jättää hakematta sinne kouluun saatika jättää ottamatta paikka ja olla suunnittellusti kotona sinne saakka että meidän tonttu täyttää 3 ja olisi pakko tyrkätä päiväkotiin. Prkl!

Ps. Kyllä se Ikean ostosesittely on tulossa, olin kirjoittamassa kunnes meni hermot tuon sähköpostin takia..

8. viikko poksahti!

Tässä ei ole kummempaa tapahtunut, olen vain masua kasvatellut, kuunneltu Marian kiukkuamista ja valmistauduttu tämän päiväiseen Tampereen reissuun.

Marian toinen pidempi automatka on alkamassa reilun puolen tunnin päästä, kun samalla käydään sylikummia moikkaamassa ja tyhjentämässä Ikea. ;)
Ostoksista huomenna lisää, ollaan tänään niin tuhottoman myöhään kotona joten se kuvailut jäävät huomiselle.

Mitäs masulle? Pahoinvoinnit on alkaneet kunnolla, jääkaappia en voi avata ilman puklaamista jos siellä on ruokaa edelliseltä päivältä. Kaikki hajut ottaa tosi vahvasti ja meinasi eräs aamutalli-päivä lähteä ratissa taju, kun tuulilasin pesuneste haisi niin tuhottoman pahalle! Painoa ei ole tullut juuri lainkaan turvotuksen takia, mikä on vain hyvä. Eipä oikeastaan edes tee mieli mitään, terveellinen kotiruoka ja mandariinit on kova hitti. :)

Huomenna mennään myös tutustumaan naapurissa olevaan päiväkotiin! Marian olisi tarkoitus aloittaa 15. päivä, joten käydään katselemassa yhdessä paikkoja sekä vähän hoitajiin tutustumassa ja lapsiin tietty. :) Otin opiskelupaikan vastaan, joten tammikuussa Maria siirtyy kokopäiväiseksi.
Jospa tuo päiväkotiin meno tasaannuttaa hieman Marian kiukkukautta, tai sitten se pahentaa. Saa nähdä. :)

Nyt on pakko siirtyä suihkun puolelle ja sitten lähdetäänkin ajelemaan Tampereelle. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! :)