Ei saa ja Ei sovi
Tämän hetken kovimmat lausahdukset by Maria the uhmakakara
Tässä on nyt suunnilleen kuukauden ollut jokin superkiukkuvaihe, en tiedä mistä tuo kaikki kumpuaa.. Kamala läheisriippuvuus, spagettiraivarit, raivoaminen, tavaroiden paiskonta ja itsensä hakkaaminen on jossain aivan uusissa sfääreissä, kun joka ikinen päivä edes yksi tummenetuista asioista tulee meille "nautittavaksi".
Aamupäivällä tuli koko 2 vuoden ajalta pahimmat raivarit, yli puoli tuntia vain huuti ja mikään ei ollut hyvin! Ei rauhoittunut syliin ei mihinkään.. Kyllä siinä ideat alkoi loppumaan, kun ruokalautanenkin paiskastiin seinille (ilmoitti kyllä olevansa nälkäinen) ja maidot kaadettiin parketille.. Päätöntä huutamista ja itsensä raapimista ja aikuiset epätoivoisina.
 |
| Ulkoilu piristi hetkeksi |
Kyllä siinä sitten rauhoituttiin, mutta pinna on Marsalla ollut ihan älyttömän tiukalla, kunnon pingoitettu viulunkieli - vähän jos kiristää niin katkeaa. Pienikin vastoinkäyminen, esimerkiksi dvd ei tule laatikosta pois - räjähdys!
Nyt taas koko ilta on ollut tappelemista ja asioista vääntämistä. Sanoin Marialle että telkkari menee kiinni jos ei nyt uskota (kantoi kissanhiekkaa olohuoneeseen ja kaikkea muuta kiellettyä) ja toistui vain uudelleen niin telkkari meni kiinni. Siitä repesi riemu, ei jessus! Tästäkin keskusteltiin pitkään, ettei se päätön huutaminen mitään auta. 15 minuutia ja hiljaisuus. Nyt pyörii muumit ja ihan hissuksiin istuu sohvalla muovikukka kädessä. Saa nähdä, miten kauan tätä autuutta riittää tai miten nukkumaanlaitto menee.
Ei vain enään mammalla ymmärrys riitä ja pahinta tässä on, että tämä pahenee vielä! Noh, ammattilaiset aina toitottaa että lapsen uhman myötä kasvaa niin lapsi kuin vanhemmatkin. Lohduttaako tämä tieto? Ei todellakaan, ei ainakaan tällä hetkellä.. Parempaa huomista odotellessa! :D
Ei vain enään mammalla ymmärrys riitä ja pahinta tässä on, että tämä pahenee vielä! Noh, ammattilaiset aina toitottaa että lapsen uhman myötä kasvaa niin lapsi kuin vanhemmatkin. Lohduttaako tämä tieto? Ei todellakaan, ei ainakaan tällä hetkellä.. Parempaa huomista odotellessa! :D
Hei!
VastaaPoistaOlen lukenut muutamia viime aikojen tekstejäsi, joissa puhut Marian uhmasta. Tuntuu että tytöllä on nyt hankala olla, hän ei tule kiukkunsa kanssa ymmärretyksi.
Oletteko kokeilleet tunteiden sanottamista?
Kun tyttö kiukkuaa esim. ennen ruokaa hänelle voi sanoa "Sinulla on nälkä ja sen takia kiukkuinen olo". Tai kun hän on väsynyt, voi sanoa "Nyt sinua väsyttää ja itkettää sen takia". Tai kun se dvd ei tule kaapista voi sanoa "Nyt sinua harmittaa,kun se levy jäi kiinni. Äiti auttaa".
Tämä voi kirjoitettuna tuntua hassulta ja lapselliseltakin, mutta esim. väsymyksen ja harmin sanominen auttaa lasta hahmottamaan omia tunteitaan. Samalla kun sen sanoo ääneen, se on viesti lapselle, että äiti ymmärtää nyt sinua, että miksi on niin hankalaa ja auttaa lasta yhdessä käsittelemään ison tunnemyrskyn. Uhkailut voivat vaan lisätä kiukun määrää, koska lapsella on voimakkaat tunteet sisällään. (Ymmärrän kyllä että uhkailu on vanhemman keino, kun ei enää muuta meinaa keksiä).
Toivotan teille paljon voimia!
Kaikella ystävyydellä
Neljän äiti
Moikka!
PoistaKiitos kommentistasi. En halua kuulostaa tympeältä tai törkeältä, mutta Maria kyllä saa aina kiukun iskiessä meiltä lohdutusta. Pääsee aina syliin kiukkunsa kanssa ja on saanut tuntea olonsa hyväksytyksi ei niin aurinkoisenakin.
Neuvolassa puhuimme tästä, ja he myöskin epäilivät uhmaa niinkuin myös olemme lukeneet ihan MLL:n sivuiltakin, mitä seinille kimpoilu voi olla, etenkin kun se tulee ihan puskista. Maria on todella lujatahtoinen, samaa asiaa yrittää monta kertaa ja jos on sellainen asia, mikä on aina ollut kielletty niin ei malta uskoa vanhempia ja täten joutuu joka kerta pettymään. Ja silti päässyt joka ikinen kerta syliin ja selitetty tilanne yksinkertaisesti jolloin likka yleensä rauhoittunut. Ja tyttäreni tuntien, telkkarista on valitettavasti tullut musiikkikanavineen liian tärkeä pienelle, kun tykkää tanssia niin paljon. Meillä myös uhkailu ei jää sanoihin, vaan jos sanotaan että telkkari menee seuraavasta kiinni niin se myös menee. :) Tyhjiä sanoja on lapselle turha sanoa, koska sitten ollaan näin lujatahtoisen kanssa pulassa 13 vuoden päästä ;) Ja kun rauhoittuminen on tapahtunut ja asia käsitelty halien ja pusujen kera, saa likka musiikkinsa takaisin. :) Meillä halutaan pitää rajat selkeinä, koska itse olen edelleen yhtä lujatahtoinen kuin tyttärenikin (valitettavasti) joten tiedän että selkeät rajat ja rakkaus on se mitä tämän luonteenpiirteen omaava tarvitsee. :)
Et tainnut ymmärtää ylempää neuvoa. Ei siinä sanottu ettetkö antaisi rakkautta kiukun hetkellä vaan että kerrotaan lapselle miksi lasta kiukuttaa. Uhmaikäinen ei yleensä tiedä miksi hän suuttuu ja siksi raivo yltyy kun kielletään lisää. Eli kun ensin annetaan uhka että tv menee kiinni, lapsi edelleen kiukkuaa koska ei osaa vielä käsitellä asiaa, tv menee kiinni ja lapsi suuttuu lisää. Paremmin lasten kanssa toimii kertominen ja opettaminen miksi lapsi tuntee niinkuin tuntee. Noin pieni ei osaa hillitä itseään eikä siis opi mitään vielä siitä että tv laitetaan kiinni kun kiukuttaa. Tämä on tullut itsekin opeteltua oman lapsen kanssa. Uhmaikäinen oppii tunteita ja niiden hallintaa mutta tarvitsee siihen paljon apua ja erittäin harvoin rankaisu on oikea keino. Olet vähän turhan puolustavalla kannalla. Kerroit jo tekstissä että suuttui lisää kun tv meni pois. Ja se ei ihme koska se lapsi ei enää ymmärrä ja hallitse itseään. Selitys ja juttelu toimii kaikista parhaiten ja kasvattaa lapselle paljon enemmän hillintää ja itsetuntemusta kuin rankaiseminen. Tyttösi on vielä niin pieni että enemmän sitten parin vuoden päästä rankaisu toimii. Nyt sinun täytyy ensin opettaa lapselle miksi hän tuntee niinkuin tuntee jotta sitten joskus kun ikää enemmän olisi älliä syy seuraus suhteeseen jota ei vielä ole.
PoistaSe, että likka vetäisi minuutin ajaksi herneen nenään telkkarin kiinni laiton takia oli toimivampi keino sillä hetkellä saada likka edes kuuntelemaan puhetta, kun taasen koko aamu- ja iltapäivä meni kokeilessa aivan kaikkea! Ja mielummin käytän tätä tapaa kasvattaa lastani kuin sitä, millä minut on kasvatettu ja siihen verrattuna telkkarin kiinni laittaminen "rangaistuksena" on 100 kertaa miellyttävämpi lapselle kuin se mitä minuun on käytetty. :) Ja ensimmäisen lapsen kanssa on aina vaikeampaa, kun kaikki on uutta ja outoa, eikä ole sellaista aikuista elämässä jolta voisin kysyä mitä vain.
Poista