perjantai 28. elokuuta 2015

Kuulumisia ja kuvia

Mia on huomenna 7 viikon ikäinen, kasvanut hurjasti ja tänään alkoi jo höpöttelemään. Jes, enään ei ainoastaan itketä! 


Aloitettiin myös liinailu, kun kädet on kotona jo ennestään täynnä niin hommat jää tekemättä Mian vaatiessa paljon sylissä oloa. Etenkin nyt, kun likalla niin kauhea räkätauti että tukehtuu liman määrään makuultaan, on kantoliinasta ollut enemmän kuin hyötyä!
Suoraan sängystä nousseena, liinan köyttäminen ja Mia nukkumaan.. :D
Tänään myös kirjoitettiin katto ja- julkisivuremontin tilauspaperit. Ensi viikolla tulee muutama miehen köriläs repimään tiilet katolta ja irroittamaan maalit seinistä. Meidän niin rupsahtanut talomuori tulee saamaan uuden, nykyaikaisen mutta silti ajattoman ilmeen. Ja eipähän tarvitse odottaa sitä päivää, kun vedet tulisi katosta läpi - tai voihan ne tulla, mutta sitten se meneekin urakoitsijan piikkiin. :)

Pitihän sitä myös "merkkipäivän" kunniaksi päästää järkkäri laulamaan samalla kun neiti karvakuuppa ihmetteli leikkimaton kaaressa roikkuvia leluja.


Kerrankin jotain muuta kuin Grumpya! ;)

Vielä pitäisi Mariasta saada fiksut kuvat otettua. Neiti tykkää vaan turhankin paljon juoksennella luonnonlapsena ympäriinsä, niin ei ihan viitsi mihinkään esille laittaa paitsi kotialbumiin. :D

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kaipaus

Tallille ja ratsastamaan. 
Arjen pyörittämisen ja yleisen jaksamisen henkireikä - päästä tuulettamaan päätä tallille kera jonkin ihanan heppaystävän. Tässä ollaan nyt pikkaisen vajaa vuosi oltu ilman heppailua, mitä nyt kävin silloin alkuvuodesta jeesailemassa entistä pomoa tallivuorojen teon merkeissä, mutta hevosen selässä oon viimeksi käynyt marraskuussa, kun viimeisen kerran nousin Mikin selkään (postaukseen). Olisinhan periaatteessa voinut käydä ratsastamassa kevyitä maastoja aina siihen saakka, että maha tuli tielle mutta en halunnut ottaa minkäänlaista riskiä vain oman itsekkyyden takia.


Nyt olen sitten jatkoa miettinyt ja Nikonkin kanssa asiasta paljon keskustellut. Tilanne vain muuttui äkkiä tosi paljon, kun Nikon työkuviot muuttui suhteellisen paljon jonka vuoksi Niko joutuu tekemään kahden ihmisen työt, joten aikaa ei olisi käydä Marian hoidossa olo aikana tallilla lainkaan - ellei Mia tulisi mukaan mutta silloin joutuisin olemaan muiden aikataulujen armoilla. 


Ja olisiko se taas sitä stressinpoistoa, kun olisi Mia mukana ja joutuisi koko ajan ruokinta-juttuja miettimään sen sijaan, että likka olisi isänsä kanssa sen pari tuntia omaa maitoa pumpattuna valmiiksi jääkaappiin?


Silti se halu kehittää itseään on kasvanut ja tavoitteet aavistuksen korkeammalla, joita taas Mikki ei vain yksinkertaisesti voi täyttää niin sijaintinsa kuin koulutustasollisestikkaan.
Ei tässä mikään kiire onneksi ole ja päätin odottaa ainakin jälkitarkastukseen saakka, että tiedetään millä mallilla vatsalihasten ja muun kropan palautuminen on, ettei tarvitse myöhemmmin katua.
Nyt vain täytyy tosissaan miettiä asioita.

tiistai 25. elokuuta 2015

Päivähoito - check

Kun muutimme tänne landepaukkulaan, jossa isomman tien toisella puolella on pelkkää peltoa ja naapurin lehmät, ajattelin että Maria "pääsee" kunnalliseen päiväkotiin. Olin valmistellut itseni ajatukseen, missä meidän arkahko tyttö menee isoon porukkaan outojen ihmisten keskelle, mutta samalla päntännyt päähäni että Maria tarvitsee perheen ulkopuolisia kontakteja enemmän ja säännöllisesti.
No, ei mennyt niinkuin olin tavallaan toivonut, vaan juuri niin miten olin ajatellut jo alkuvuonna - laitetaan Maria perhepäivähoitajalle. Oikeastaan nyt kunta siirsi meidät pph:lle, kun kunnallisen pk on aivan täynnä ja seuraava isompi olisi sellaisen matkan päässä että olisi pakko käyttää autoa tai julkisia ja se sitten taas osaltaan sotkee liikaa meidän arkea, joten ehkä ihan hyvä näin.
10.8.2015
Eilen käytiin sitten tutustumassa tulevaan hoitajaan, paikkaan sekä kavereihin. Maria alkuun aristeli, mutta meni reippaasti muiden kanssa leikkimään. Hoitaja on napakka, mikä on vain hyvä kun mietitään tällä hetkellä jylläävää uhmaa ja rajojen koettelemisia, joten lisäauktoriteetti arjessa ei ole pahitteeksi.
Marialla kävi sinänsä hyvä tuuri, että leikkikaverit hoitopaikassa on 3 vuotiaita ja on enemmän poikia, jotka eivät ole niin kaverista riippuvaisia, eli Maria saa halutessaan leikkiä myös yksin. Ollaan siis huomattu, että Maria karttaa tilanteita, missä muut lapset tulevat liikaa iholle jolloin mielellään hakeutuu aikuisen seuraan tai vanhempien lasten lähelle jos sellaisia on paikalla.

Myös kehityksellisesti on ihan kiva, että on samanikäisiä jotka samassa vaiheessa menossa, mm. pottailun kanssa. Mariasta on tullut kesän mittaan lähes päiväkuiva, mutta autoon ja unille laitetaan varuiksi vaippa, joka on kylläkin useimmiten ollut kuiva.

Nyt jutellaan ja valmistellaan Mariaa muuttuvaa arkea varten. :)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Mia 1kk

Tämä postaus tulee reilun viikon myöhässä, mutta eipä se nyt niin haittaa - viikko sinne tai tänne, kun kattourakoitsijat on pitäneet meitä kiireisinä sekä väsymys yövalvomisten takia.

En ollut varmaan edes muistanut kirjoitella neuvolakuulumisiakaan, kun käytiin ennen ristiäisiä edeltävänä päivänä. Tyttö kasvaa hyvin, maito riittää kun painossa ei mitään huolta. Tai sitten sitä osaa vain paremmin tällä toisella kerralla luottaa omiin vaistoihin ja lakata kyttäämästä niitä käyriä? :) Tosi jäntevä Mia on ollut alusta saakka ja nyt kannattelee päätään todella hyvin suhteellisen pitkiä aikoja kerralla, mikä tuntui ainakin anopin yllättävän. Vielä kummiskin tuetaan niskaa nostaessa, vaikka siinäkin hommassa useimmiten pää tulee mukana jäntevänä, silti ei viitsi liikaa lihaksia rasittaa. :)
Kovat pohdinnat, mihin sitä lähtisi seuraavaksi. :D 22.8.2015
Viime yönä otettiin myös iso harppaus - Mia nukkui ensimmäistä kertaa omassa sängyssään, vaikkakin vain yhden imetysvälin, mutta se oli mulle iso juttu. On niin helppoa ollut nukkua Mia meidän välissä ja Maria omassa sängyssään samassa huoneessa, joten nyt vainoharhaisena heräilin ensimmäisen tunnin ajan parin minuutin välein tarkistaakseni että likka hengittää. :D
Kolme tuntia oltiin eri sängyissä jonka jälkeen tuli nukkumaan meidän väliin loppuyöksi. Tällä jatketaan, Mian ehdoilla tietenkin. Nukutetaan omaan sänkyyn ja kun herää syömään, jää tilanteesta riippuen meidän väliin - tavoitteena kuitenkin on se, että sitten kunhan yöimetykset loppuu niin likka on tottunut omaan sänkyyn eikä vierasta sitä paikkana siinä vaiheessa. :)

Mian pesä. Perinteitä kunnioittaen oma Ainu-pupu sekä unilaulua soittava pehmolelu :)
Huomenna on luvassa sitten käynti Marian tulevaan hoitopaikkaan. Siitä enemmän huomenna! Meillä tosiaan on alkamassa katto ja- julkisivuremontti, joka on vienyt ajatuksia pois blogin puolelta. Etenkin nyt, kun Mia valvottaa öisin ja Maria herää yöunilta jo ennen kukonlaulua.

maanantai 17. elokuuta 2015

Ristiäiset 15.8.2015

Niin kamala stressi yhdestä tilaisuudesta, joka meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Vieraat sanojensa mukaan viihtyi, vaikka tämä meidän mökki on kuin sauna niinkuin aina aurinkoisella kelillä. Juhlat oli intiimit, kotona pidetyt joissa oli vain enot, kummit, isovanhemmat ja Marian kummit paikalla. Ja pappi tietenkin. Muksuja oli huushollissa kaikenkaikkiaan 6 ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kaksi on meille enemmän kuin simppeli luku, oli aikamoinen hulina! :D

Mutta mikä tuli vauvalle nimeksi? Juuri kun ehdin keksimään, että Grumpy Baby kuvaa meidän pimpulaa paremmin kuin hyvin, päästäänkin jo kutsumaan neitiä nimellä Mia.
Oltiin sitten äidin, isän tai papan sylissä - aina mutruttaa! :D
Maria osasi onneksi käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla - ei huudettu eikä mesottu, vaan oltiin nätisti joko vierellä tai sylissä. :) Reippaasti osasi myös kuivata kasteen jälkeen siskon hiukset liinalla, se taisi olla isonlikan mielestä koko tapahtuman hauskin osio. :)
Mariakin jo iso prinsessa <3
Kakkujen loppukoristelu
Parempi sinkoiluasu :D
Vaikka aamu oli katastrofaalinen, oli juhlat onnistuneet. Kaikki viihtyivät ja molemmat pimut sammuivat kuin saunalyhdyt illalla. :)
Nikon koristelema voileipäkakku, kyllä siitä hyvä koristelija tulee vielä :D
Juustokakut
Erään vieraan sanoja lainatakseni: "Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi" Kakut loppui sopivasti, yleensä jää kauheasti yli, kahvia meni monta pannullista ja muksut veti jäätelöä kuin hullut. :D

Nyt hetki huilataan ja sitten alkaakin Marian juhlien järjestäminen. :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Projekti - Eteiset ennen ja jälkeen

Vanha sisäänkäynti sai uuden ilmeen, kun vanha väri oli liian tumma ja tilaa pienentävä. Remontti oli alunperinkin tarkoitus tehdä ennen ristiäisiä, joten aavistuksen hoppu meinasi tulla. :D
Mutta tässä olisi, eteisten ennen ja jälkeen kuvat. :)
Ennen
Keittiöstä kuvattuna
Isommasta eteisestä kuvattuna valon kanssa
 Jälkeen
Patterin ja oven seinusta jätettiin omilleen, kun toimii sopivana tehosteena. :)

Myös isompi eteinen ja nykyään pääeteisenä toimiva tila oli ennestään todella tumma, eikä Nikon toimiston ovessa ollut kauhealla kuviolla oleva kalvo lasissa yhtään ainakaan valoa tuonut tilaan lisää, joten kalvo revittiin pois kokonaan.
Ennen


Jälkeen



Kyllä nuo tilat on paljon valoisempia nyt, etenkin jos valoja ei ole päällä. Pimeimpiä kohtia koko talossa, joten vaaleat seinät tekee ihmeitä. Nyt on hyvä keskittyä sisustamiseen, aika loppuu kohta!

maanantai 10. elokuuta 2015

Kiirettä pitää!

Alunperin tämä postaus piti kirjoittaa jo viime viikolla, mutta tunnetusti vauva-arki on hektistä ja siihen kun lisätään tuo meidän Marsa, niin aika on erittäin rajallista kaikelle omalle mukavalle etenkin kun illat tyttöjen mentyä nukkumaan haluan pyhittää Nikolle. :) Ja päivästä loppuu aina tunnit kesken - heräät aamulla 8 aikoihin ja hetken päästä on vierähtänyt 12 tuntia jonnekkin. :D
Ösin itketään ja roikutaan rinnalla ja päivällä ollaan niin väsyneitä! :) 2.8.2015
Mulla jatkui koulukin viime keskiviikkona, kesälomat on nyt lusittu (mitkä kesälomat :D) ja paluu arkeen koitti. Tosin joudun todella paljon rukkaamaan kursseja, kun täysimetyksellä en paljoa voi koulun penkillä istuskella. Mipalla tuota syömähalukkuutta riittää joten en ehdi pumppaamaan varastoon, eikä sitä kyllä tunnu riittävän varastoitavaksi asti. Onneksi sain kielet vaihdettua verkko-opinnoiksi, eli viikoista vapautui noin 8 tuntia kotiaikaa koululla olon sijaan. Etenkin nyt, kun Mipan vatsavaivat on muuttuneet todella rajuiksi, jonka vuoksi kukaan ei nuku - paitsi unikeko Maria.
Kiirettä on lisännyt myös lauantaina olevat ristiäiset ja eteisen pintaremontti (tulossa oma postaus) joten ylimääräistä aikaa ei tunnu löytyvän mihinkään!
9.8.2015
Eli kyllä täällä ollaan, silmät ristissä ja ylistressaantuneina ettei tosikaan. Ihme kyllä tukka on vielä pysynyt päässä, vaikka Mipa on keksinyt äidin hiukset ja sen, miten hauska niitä on repiä. ;)
Koitan huomenna viimeistään saada remppa-postauksen valmiiksi (kunhan saisi maalattua loppuun), mutta viimeistään loppuviikosta kuuluu taas. :) Toiveitakin saa laittaa. ;)

maanantai 3. elokuuta 2015

Imetyksen toinen puoli

Joku saattaa tästä ehkä kimpaantua, niinkuin yleensä jos vain on kyse mielipiteistä ja ajatuksista, mutta otetaan se riski.

Imetys on ajatustasolla aivan luonnollinen tapahtuma äidin ja lapsen/lapsien välillä. Tapahtuma, jossa äiti itse ruokkii tuottamallaan maidolla taaten mahdollisuuden tarjota aina oikean lämpöistä ja ravintoarvoiltaan aina lapsen tarpeita vastaavaa ruokaa. Sitä myös ihaillaan ja siihen kannustetaan, mutta tälläkin asialla on oma käännettävä sivunsa äitiyden kirjassa. Imetys, etenkin täysimetys ei välttämättä ole sitä, miltä neuvoloissa ja imetystukiryhmissä annetaan ymmärtää. Se ei ole kivutonta, helppoa tai mutkatonta. Sitä ei isät voi tehdä ja se työllistää ympäri vuorokauden. Äideistä annetaan ymmärtää, että se on maailman ihanin asia, mutta voiko kukaan sanoa ettei koskaan olisi sanonut kertaakaan suutuspäissään ärräpäitä kun on rinnanpäät syöty vereslihalle ja iltaisin huomannut että lähtee jo palasia irti?
12.7.2015
Entäs tiheän imun kaudet? Äideistä tulee lypsykoneita, eikä ajatus imuroinnista tule kysymykseenkään, kun siinä rinnalla roikkuu tissitakiainen. Se väsymyksen määrä, minkä keho kohtaa ensimmäisten kuukausien aikana on jotain aivan käsittämätöntä, kun toivutaan synnytyksestä niin fyysisesti kuin henkisestikin ja siihen päälle harjoitellaan imetystä sekä miljoonia tapoja sitä tehdä, mahdollisesti monen näköisen apuvälineen kanssa! Ja sitten ihmetellään kun on synnytyksen jälkeistä masennusta kasvavassa määrässä, kun imetyksen "ihanuudesta" vain paasataan eikä kukaan kerro mitä se oikeasti on. Ja se myös kuluttaa parisuhdetta, uskokaa pois.

Itselleni jäi harvinaisen suoraan sanottuna paska maku suuhun Marian synnytyksen jälkeen imettämisestä. Se syyttely ja arvostelu kun ensin ei maito noussut (tästäkään ei kukaan silloin kertonut, että nousussa voi kestää päiviä ja se myös sattuu ihan jäätävästi!) ja sitten kun tulee rintoihin tulehdus vauvan imemisongelmien vuoksi ja joudut vaihtamaan korvikkeisiin, olet huono äiti. Tämän kaiken jälkeen halusin silti Mipan kanssa edes kokeilla, miten onnistuisi, luvaten samalla itselleni etten pode huonoa omaatuntoa jos ei vain onnistu enkä alistu siihen kyykyttämiseen mitä Marian aikana neuvolassa koettiin. Etenkin nyt kun tiedän, mitä se pahimmillaan voi olla ja mitä se aiheuttaa.. Mutta kun ei ole halua lopettaa helpolla, vaikka jokainen imetyskerta imaisee niin valtavan määrän jaksamista ja voimia. Tahtoa on, mutta onko jaksamista ja onko imetys sen arvoista, että pahimmassa tapauksessa suhde Mariaan ja Nikoon kärsii?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...