Voi Mikki ♥

Eilen menin tallille pitkästä aikaa, tietämättä mitä siitä ajattelisi. Pelkäsin mutta silti olin salaa todella toiveikas. Päivä oli siinä mielessä merkityksellinen, koska halusin nähdä, onko musta tämän alivuokralaisen kanssa enään menemään hevosen selkään.

Mikki oli todella outo jo hoitotilanteessa! Tuuppi mahaani ja mupelti kättäni sekä tunki normaalia enemmän turpaansa kainalooni. Ei yhtään venkoillut edes suitsien laitossa taikka jalkojen nostossa (tämän oppi jostain uudelleen, tai sitten viime kerralla vain koitti testata :D)
Selkään kun pääsin, oli jotenkin omituista. Jännityin ihan täysin, jolloin päätin hetken hengitellä syvään. Sitten lähdettiin kävelemään. Ihanan raukea ja onnellinen tunne valtasi koko kropan, pystyin vain niin täysin uppoutumaan Mikin liikkeisiin ja voi herttinen kun poika taipui hienosti! Reippaat väistöt hyvässä ryhdissä ja selkä koko ajan käytössä! Niin herkkä ja kuuliainen. Olo muistutti pilvellä liikkumista, kaikki oli niin kevyttä ja hentoa, kunnes nostin ravin.

Molemmat jäädyttiin täysin!

Tuntui, että Mikki ei olisi halunnut kantaa mua ravissa mihinkään suuntaan ja liike muistutti jotain elefantin löntystämistä. Pyysin enemmän eteen ja sinnikkäällä ajatuksella eteen saatiin kivaa pätkää edes vähän. Tähän oli hyvä lopettaa selästä käsin työskentely. 

"Muuli" oli muuten pikkasen lihonut! Ei meinannut vyö mennä kiinni :D

Lopputreenit suoritin juoksuttamalla. Millonkohan viimeksi Mikkiä on liinan päässä pidetty? :D Vaihteita ei ollut kuin kaksi - kovaa tai hemmetin kovaa. Kävely oli tuntematon käsite, josta päästiin mun lempijuttuun, nimittäin käynti-seis-käynti tehtävään. Pari askelta käyntiä josta seis. Sitten pari askelta enemmän käyntiä ja seis, tätä jatkaen niin kauan, että kävellään reippaasti ilman mitään tikittämisiä tai häseltämistä. Ravissa sama homma, oli vain vaihde ravista laukkaan. Nämä siirtymiset on juoksuttaessa ihan mahtavia, kun siinä testataan miten hyvin hevonen on oikeasti kuulolla. Jos se on täysin kuuro juoksuttajalle, ei hommista tule yhtään mitään. Siirtymisillä nämä saadaan kohdilleen paremmin, jolloin molemmille tulee parempi mieli kyseisestä hommasta. :)

Tällä viikolla koitetaan saada A:n kanssa aikataulut yksiin, niin pääsee juttelemaan vähän tuosta tulevasta. En halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä, kerta pienestä pätkästä ravia sain illalle niin älyttömän kipeitä kramppeja. Kyllähän käyntimaastoja voisi käydä tekemässä, mutta niin kauan kun Mikillä on tuollainen määrä pöllöenergiiaa, niin jätän maastoilut toisille. :)