Kovaa vauhtia kohti joulua

Huomenna alkaa viimeinen täysi työviikko, eli todellinen stressiviikko! Täytyisi kahden tutkinnonosan näyttösuunnitelmaa kirjoittaa, arvioituttaa kouluttajalla koululla sekä töissä kahdella ihmisellä ja ottaa arvioinnit koko harjoittelusta. Sitten jäädäänkin joulunviettoon 23. päivä ja koko joulun tekeminen kotiin on jäänyt aivan jonnekkin, kun kellossa ei yksinkertaisesti riitä aika! Kohta saa onneksi huilata ja viettää rauhallisempia aikoja joululoman tiimoilta eikä nuo kouluviikotkaan tammikuussa mitenkään hirveiltä näyttänyt - ainakaan vielä. ;)

Vähän jo ehdittiin eilen laitella kotiin jouluisempaa ilmettä. Vaihdettiin paremmin istuvat verhot, jotka samalla sopivatkin tähän joulunaikaan ja pieni valokynttelikkökin löysi paikkansa. Vielä pitäisi appiukolta hakea kinkku valmiiksi, ostaa laatikoita tai jopa väsätä itse, tehdä lisää pipareita ja joulutorttuja, pistää joulukuusi jne.. Miten muiden joulunvietto, onko jo kodit koristeltu ja ruokia tehty? :)

Mialle kertyi perjantaina 5 kuukautta mittariin ja pari päivää aikaisemmin oppi kääntymään mahalteen - tänään sitten tempasi mahalta selälteen omin avuin. Iso tyttö jo, jolla myös kaksi hammasta kuultaa alaikenistäkin läpi. Jotenkin tuntuu niin oudolta, kun Marialla ollut vauvana minkään asian kanssa kiire, mutta Mia oppii ja tekee kaiken niin rytinällä ettei perässä meinaa pysyä! Huomenna onneksi on neuvola, että nähdään onko jatkuva tähän saakka kestänyt oksentelu alkanut vaikuttamaan painonnousuun, toivottavasti saataisiin lähete jatkotutkimuksiin kun ei tämä enään normaalia ole, kun joka ruokailun jälkeen tunnin parin sisällä oksentaa kaiken ulos.. 

Treenitkin Ressun kanssa on mennyt yllättävän hyvin, vaikka pimeällä kentällä yhden valon tuella ollaankin jouduttu menemään. Vaikka puomitolppien varjoja luuleekin puomeiksi maassa ja aiheuttaa täten mulle vähän harmaita hiuksia, niin on alkanut herrasta löytymään äärettömän paljon ryhdikkyyttä ja ravissakin pidentää askelta tosi pienellä pyynnöllä, etenkin nyt kun olen löytänyt niitä nappuloita lisää. :) Tarkoitus oli ottaa joku kerta ihan maapuomeja ja katsoa kuinka ne sujuu, mutta pimeällä on vähän tympeää sellaista harrastaa - täytyy katsoa joululomalla kun ehtii päiväsaikaan käymään tallilla. :)

Olisiko teillä jotain ideaa postaukselle? Kysymyspostausta tai vaikka toiveita? Ehdottaa saa vapaasti. :)

Hupsista

Missä mun muisti on? Piti jo viime viikolla kirjoitella meidän putkeen menneistä treeneistä, tai ei ne nyt aina ihan putkeen mennyt mutta hauskaa meillä ainakin oli! :D Tosiaan kävin torstain lisäksi perjantaina ja lauantaina Ressun liikuttamassa, kun omistajalla oli kiireitä niin tuhottomasti. Perjantaina kävi meitä moikkaamassa illalla, kun olin ratsastamassa. Kenttä oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä yhtään käyntiä kovempaa, mutta eihän se meitä estellyt - olipahan lauantaille hyvin jumpattu kyljet auki ja takapää aktiiviseksi. ;) Torstaina oli otettiin vielä varovaisesti, vaikka kenttä olikin suhteellisen hyvässä kunnossa. Ravissa alkaa löytymään nappulat niin mun istunnan kuin Ressun liikkumisenkin suhteen. 

Lauantaina kenttä oli onneksi hyvässä kunnossa ja parin päivän tehojumppaamisen jälkeen ajattelin kokeilla ottaa laukat hyvien alkuverkkojen jälkeen. Vasempaan kierrokseen Ressu tuntui hyvältä, mutta oikeaan kierrokseen mutkassa ei selvästikkään etujalka ole vielä ihan kunnolla "auki" ja herra sotkeentui kinttuihinsa aika mallikkaasti, joten en viitsinyt enempää rasittaa kun hetkellisesti tämän kompuroinnin jälkeen jopa ravissa tuntui aavistuksen epäpuhtaalta. Kävelytauon jälkeen oli ravi hyvää, joten loppukeventelyiden jälkeen kävelyt otettiin maasta. Maltillisesti vain tehostetaan treenejä, tässä mikään kiire mihinkään ole. :) Tuleepahan tehtyä ajatuksen kanssa alkutyöskentelyt. 

Lauantaina Ressu oli ihan halloween-tunnelmissa, kummituksia mukamas joka paikassa :D

Miakin ihan into piukeana harjoitellut kääntymistä. Lauantaina käytiin anoppilassa ja Mia siellä innostui ihan totaalisesti kääntymisyrityksistä, etenkin sen jälkeen kun tosi kevyesti tuin kääntymistä loppuun saakka. Sen jälkeen on kotona kuulunut aina lattiatasolta kamalaa komentamista, kun ei pääse vielä itse ja selvästi odottaa että joku auttaa. :D

Tällä hetkellä nämä "pierujumpat" on ollut hittijuttuja :D

Olisiko toiveita postauksista? Ajattelin alkaa raottamaan meidän ovia teille, kun toivetta siitä tullut jokunen aika sitten. Nyt alkaa näyttämään jo enemmän kodilta ja tavarat on alkaneet kunnolla paikkojaan. :) Eli toiveita heittämään!

Miten menee?

Tässä on aikamoinen aika vierähtänyt ihan muissa hommissa kuin kirjoittamisessa. Tämä viikko oli niin poikkeuksellinen, kun jatkoin koululla käyntiä ja edellisen viikon oltiin koko perhe lomalla. Maria oli vielä tämänkin viikon kotona, mutta maanantaina päästään takaisin perusarkeen kiinni. Joten oletettavasti olen koko tämän hiljaisemman ajan pyhittänyt tytöille ja Nikolle, kun Ressukin on viettänyt saikkuviikoa telottuaan jalkansa jotenkin mystisesti.

Treenien jälkeiset tunnelmat - Ressu ihan poikki ja kuskilla olisi virtaa riittänyt // 8.10.2015

Meillä on myös ollut talon kanssa hääräämistä, kun tekeminenhän ei tunnetusti lopu omakotitalossa. Pattereiden kanssa tapeltiin viikko ja sitten kun vihdoin tuli putkimies niin kyllä hirvitti. Onneksi lasku ei jäänyt meille, vaan siirtyi entiselle omistajalle sopuisissa tunnelmissa ja nyt sitten menee taas rännien kanssa päin prinkkalaa - tai lähinnä Nikon toimisto-siiven rännien. Ollaan pähkinöity, että korjataanko ennen talvea vai vasta keväällä. Ei tässä muuten mitään, mutta rännin yksi kohta vuotaa aivan totaalisesti ja kaikki tippuu lätäköksi saakka aivan perustusten juureen, joten jos perustukset pääsee liikaa kostumaan ja routimaan, voi pahimmassa tapauksessa koko kyseinen siipi vajota. Tällä hetkellä siinä on Anna-patentit voimassa (pulkka syöksynä :D), jotta pysyisi perustukset kuivana.

Neiti nöpönenä :)

Mian kanssa ollaan pikkuhiljaa alettu maistelemaan soseitakin. Tai lähinnä pari lusikallista maidon sekaan, kun ei meinaa muuten alhaalla pysyä ja tämä sama tehtiin Mariankin kanssa samasta syystä. Näin saa myös jätettyä vellit pois kokonaan, kun soseella paksuntaa maitoa, jolloin myös tottuu samalla perushuttuihin, jotta vatsa kestää paremmin kun niiden aika kunnolla koittaa. Vielähän Mia ei tajua lusikan päälle juuri lainkaan, joten tällä tyylillä on sujunut ihan jees. Aikamoinen teräsvatsa tuntuu olevan, etenkin jos vertaa Mariaan kun oli saman ikäinen. :)

Käytiinhän me vähän myös shoppailemassa koko perheen voimin ja vielä jäi kauppaan tavaraa. ;) Muistakaahan muuten seurailla ja tykkäillä facebookissa ja istagramissa, jonne päivittelen tiheämmin kuulumisia, etenkin pikapikaan kesken menojen. :)

Mia 3kk

En muistanutkaan tehdä 2 kuukauden tilannekatsausta, mutta eipä vielä silloin mitään kummepaa tapahtunutkaan. Mia kannattelee jo päätänsä kuin mikäkin vanha tekijä ja viihtyy mahaltaan yllättävän paljon. Myös halukkuutta istuma-asentoon on, mutta vielä istuskelut suoritetaan puoli-istuvassa asennossa sylissä, etenkin jos ei likka viihdy mitenkään muuten päin sekä likan niin halutessaan.

28.09.2015

Yöt mennyt alusta alkaen todella hyvin ja koko ajan paremmin, mitä enemmän ikää kertyy mittariin. Tämän hetkinen iltarytmi on suunnilleen sellainen, että syödään klo 19 ja nukkumaan alkaa 19:30-20:00 ja seuraavan kerran herää joskus aamuyöllä klo 3-5 välillä, mutta pääsääntöisesti on alkanut kääntymään yöunet 12 tuntisiksi. On tietenkin öitä, että herää täyden vaipan ja nälän takia puolen yön aikoihin, mutta nekin on enään todella harvinaisia. Mia nukkuu omassa sängyssään vaunukopan lämmössä ja ensimmäisen heräämisen jälkeen jää meidän väliin loppuyöksi.

28.09.2015

Mia myös viihtyy lelujen parissa, vaikka ei niistä vielä ole pahemmin kiinnostunut, enemmän tykkää katsella puuhamatolla roikkuvia hassuja juttuja sekä syödä nyrkkejä - välillä menee jopa molemmat nyrkit kerralla suuhun. :D Tarttuminen on vielä vähän hakusessa, mutta vahvistuu joka päivä.
Nyt on tullut myös hittijutuksi harjoitella mahalteen kääntyminen. Vielä ei siinä onnistuta omin avuin, mutta ei se kaukana ole. Ryömintähalukkuuttakin löytyy ja vielä se tapahtuu monni-tyylillä - suu ammosen auki, minkä laittaa viltin tms päälle ja lähtee vetämään samalla käsillä sekä potkii jaloilla. Lähinnähän se näyttää enemmänkin monnin liikehdinnältä, kuin ryömimiseltä, kun vartalo heijaa edestakaisin ja päällä vetää itseään eteenpäin. :D

Myös ikenet on alkaneet muuttua terävemmiksi. Hetken jo luulin, että nytkö jo ne hampaat sieltä puhkeaa, mutta onneksi ei! Kiukkusempi Mia on kyllä ollut jo parisen viikkoa ja nyt ikenien muututtua terävemmiksi on jopa ehkä hieman tullut paremmalle tuulelle. Mariakin teki tosi pitkään hampaita, joten osataan varautua vähän kaikkeen. :)
Neuvolassa kehuttiin reippaaksi ja jänteväksi, joka tykkää seurailla paljon ympäristöään. Oudot ihmiset aiheuttavat kulmien kurtistelua, mutta vähänkin jos löytyy vastapuolelta huumorintajua, niin alkaa kuulumaan naurua. Painoa ja pituutta tulee hyvässä suhteessa toisiinsa nähden, 60cm meni rikki pituudessa! Painoakin on enemmän mitä Marialla samassa iässä, hyvin huomaa miten erilaisia voi siskokset olla - Maria ollut aina siro ja pitkä, Mia taasen pitkä ja tanakampi. Pääasia että ruoka tarttuu eikä ala paino tippumaan. :)

Mia 1kk

Tämä postaus tulee reilun viikon myöhässä, mutta eipä se nyt niin haittaa - viikko sinne tai tänne, kun kattourakoitsijat on pitäneet meitä kiireisinä sekä väsymys yövalvomisten takia.

En ollut varmaan edes muistanut kirjoitella neuvolakuulumisiakaan, kun käytiin ennen ristiäisiä edeltävänä päivänä. Tyttö kasvaa hyvin, maito riittää kun painossa ei mitään huolta. Tai sitten sitä osaa vain paremmin tällä toisella kerralla luottaa omiin vaistoihin ja lakata kyttäämästä niitä käyriä? :) Tosi jäntevä Mia on ollut alusta saakka ja nyt kannattelee päätään todella hyvin suhteellisen pitkiä aikoja kerralla, mikä tuntui ainakin anopin yllättävän. Vielä kummiskin tuetaan niskaa nostaessa, vaikka siinäkin hommassa useimmiten pää tulee mukana jäntevänä, silti ei viitsi liikaa lihaksia rasittaa. :)

Kovat pohdinnat, mihin sitä lähtisi seuraavaksi. :D 22.8.2015

Viime yönä otettiin myös iso harppaus - Mia nukkui ensimmäistä kertaa omassa sängyssään, vaikkakin vain yhden imetysvälin, mutta se oli mulle iso juttu. On niin helppoa ollut nukkua Mia meidän välissä ja Maria omassa sängyssään samassa huoneessa, joten nyt vainoharhaisena heräilin ensimmäisen tunnin ajan parin minuutin välein tarkistaakseni että likka hengittää. :D
Kolme tuntia oltiin eri sängyissä jonka jälkeen tuli nukkumaan meidän väliin loppuyöksi. Tällä jatketaan, Mian ehdoilla tietenkin. Nukutetaan omaan sänkyyn ja kun herää syömään, jää tilanteesta riippuen meidän väliin - tavoitteena kuitenkin on se, että sitten kunhan yöimetykset loppuu niin likka on tottunut omaan sänkyyn eikä vierasta sitä paikkana siinä vaiheessa. :)

Mian pesä. Perinteitä kunnioittaen oma Ainu-pupu sekä unilaulua soittava pehmolelu :)

Huomenna on luvassa sitten käynti Marian tulevaan hoitopaikkaan. Siitä enemmän huomenna! Meillä tosiaan on alkamassa katto ja- julkisivuremontti, joka on vienyt ajatuksia pois blogin puolelta. Etenkin nyt, kun Mia valvottaa öisin ja Maria herää yöunilta jo ennen kukonlaulua.

Ristiäiset 15.8.2015

Niin kamala stressi yhdestä tilaisuudesta, joka meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Vieraat sanojensa mukaan viihtyi, vaikka tämä meidän mökki on kuin sauna niinkuin aina aurinkoisella kelillä. Juhlat oli intiimit, kotona pidetyt joissa oli vain enot, kummit, isovanhemmat ja Marian kummit paikalla. Ja pappi tietenkin. Muksuja oli huushollissa kaikenkaikkiaan 6 ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kaksi on meille enemmän kuin simppeli luku, oli aikamoinen hulina! :D

Mutta mikä tuli vauvalle nimeksi? Juuri kun ehdin keksimään, että Grumpy Baby kuvaa meidän pimpulaa paremmin kuin hyvin, päästäänkin jo kutsumaan neitiä nimellä Mia.

Oltiin sitten äidin, isän tai papan sylissä - aina mutruttaa! :D

Maria osasi onneksi käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla - ei huudettu eikä mesottu, vaan oltiin nätisti joko vierellä tai sylissä. :) Reippaasti osasi myös kuivata kasteen jälkeen siskon hiukset liinalla, se taisi olla isonlikan mielestä koko tapahtuman hauskin osio. :)

Mariakin jo iso prinsessa <3

Kakkujen loppukoristelu

Parempi sinkoiluasu :D

Vaikka aamu oli katastrofaalinen, oli juhlat onnistuneet. Kaikki viihtyivät ja molemmat pimut sammuivat kuin saunalyhdyt illalla. :)

Nikon koristelema voileipäkakku, kyllä siitä hyvä koristelija tulee vielä :D

Juustokakut

Erään vieraan sanoja lainatakseni: "Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi" Kakut loppui sopivasti, yleensä jää kauheasti yli, kahvia meni monta pannullista ja muksut veti jäätelöä kuin hullut. :D

Nyt hetki huilataan ja sitten alkaakin Marian juhlien järjestäminen. :)

Kiirettä pitää!

Alunperin tämä postaus piti kirjoittaa jo viime viikolla, mutta tunnetusti vauva-arki on hektistä ja siihen kun lisätään tuo meidän Marsa, niin aika on erittäin rajallista kaikelle omalle mukavalle etenkin kun illat tyttöjen mentyä nukkumaan haluan pyhittää Nikolle. :) Ja päivästä loppuu aina tunnit kesken - heräät aamulla 8 aikoihin ja hetken päästä on vierähtänyt 12 tuntia jonnekkin. :D

Ösin itketään ja roikutaan rinnalla ja päivällä ollaan niin väsyneitä! :) 2.8.2015

Mulla jatkui koulukin viime keskiviikkona, kesälomat on nyt lusittu (mitkä kesälomat :D) ja paluu arkeen koitti. Tosin joudun todella paljon rukkaamaan kursseja, kun täysimetyksellä en paljoa voi koulun penkillä istuskella. Mipalla tuota syömähalukkuutta riittää joten en ehdi pumppaamaan varastoon, eikä sitä kyllä tunnu riittävän varastoitavaksi asti. Onneksi sain kielet vaihdettua verkko-opinnoiksi, eli viikoista vapautui noin 8 tuntia kotiaikaa koululla olon sijaan. Etenkin nyt, kun Mipan vatsavaivat on muuttuneet todella rajuiksi, jonka vuoksi kukaan ei nuku - paitsi unikeko Maria.
Kiirettä on lisännyt myös lauantaina olevat ristiäiset ja eteisen pintaremontti (tulossa oma postaus) joten ylimääräistä aikaa ei tunnu löytyvän mihinkään!

9.8.2015

Eli kyllä täällä ollaan, silmät ristissä ja ylistressaantuneina ettei tosikaan. Ihme kyllä tukka on vielä pysynyt päässä, vaikka Mipa on keksinyt äidin hiukset ja sen, miten hauska niitä on repiä. ;)
Koitan huomenna viimeistään saada remppa-postauksen valmiiksi (kunhan saisi maalattua loppuun), mutta viimeistään loppuviikosta kuuluu taas. :) Toiveitakin saa laittaa. ;)

Sieltä ne tuli

Johan niitä silent-refluksioireita odoteltiinkin jo melkein 3 viikkoa! Oikeastaan näitä on ollut jo syntymästä saakka, mutta nyt ne on päivä päivältä vaan pahentuneet. Syömisestä on tullut niin syöttäjälle kuin syöjällekkin yhtä helvettiä, kun vähän väliä pieni meinaa tukehtua maitoon sen mennessä väärään kurkkuun ja vähänkään väärässä asennossa kun syöttää, alkaa hikottelu ja vääntelehteminen. Yritäppä siinä imettää stressittömästi, etenkin kun imetysrauhaa ei kotona yksinkertaisesti ole. 

Epätoivo alkaa jo valtaamaan pahasti mielen, kun Marian kanssa imetys epäonnistui molempien kyvyttömyyden vuoksi, kun jännitin ja pelkäsin imettämistä Marian samalla saadessa hirveitä rintaraivareita sekä inhosin sitä kipua - Maria ei vain osannut eikä oppinut oikeaa imuotetta.

Nyt Mipan kanssa ollaan menossa siihen, ettei missään muussa asennossa voi kohta varmaan imettää paitsi kyljeltään meidän sängyssä, kun selkeästi toinen menee kipeäksi vaikka kuinka kikkailen likan pystyasentoon rinnalle. Mikään ei tunnu enään auttavan ja se syö halua jatkaa imettämistä. 

Viimeinen oljenkorsi on nyt ennen lääkäriin soittoa, että karsin kaiken allergisoivan pois ruokavaliosta, eli toisin sanoen en voi syödä normaalisti mitään - kahvi, maitotuotteet, kananmuna jätetään pois ja jos se ei vie selkeää kipeyttä pois, niin sitten väkisin refluksitesteihin. En aio enään katsoa vierestä 2 vuotta lapsen hirveää oireilua samalla, kun "ammattilaiset" nauraa meidät vastaanotolta ulos.

Hauskinta tässä on se, ettei voida edes korvikkeita antaa, kun nekin aiheuttaa vatsakipua - vielä pahempaa mitä nyt jo on.. Mä jotenkin arvasin, että helppo raskaus viittaa maailman kauheimpaan vauva-arkeen, prkl.. 

Voihan bili-arvot + ristiäissuunnitelmia

Meidän vauva on keltainen. Ihmettelin jo synnärillä, että oliko Mipa jotenkin rusehtavan värinen mutta ajattelin sen johtuvan kellertävästä huonevalosta joten annoin asian olla. Sitten koitti kotiutumispäivä ja lääkäri sitten sanoi mitattuaan iholta keltaisuusarvot, että ollaan viitearvojen ylärajoilla, mutta ei näe ongelmaksi kotiutumiselle. Myöhemmin silmien valkuaiset alkoivat kellertämään, mutta enhän mä osannut reagoida asiaan vaan huolestuin kun iho oli suhteellisen oranssi kun oltiin oltu päivä kaksi kotona.

Eilen neuvolassa sitten terkkari sanoi, että keltaisuutta on vielä suhteellisen paljon ja Mipan iho on todella punainen, mutta silmät oli ok ja muutenkin todella pirtsakka mukula on, niin käski vain kotona seurata ihonväriä. Kotona oli kummiskin keltaisuus kadonnut hyvää vauhtia kasvoista eikä ole lisääntynyt siitä mitä oli pahimmillaan. Nyt on pientä seurailtava kotona ja herkästi lähdettävä lekurille ottamaan tarkempia arvoja. Mipa kummiskin syö todella paljon ja aineenvaihdunta toimii ripeästi, joten sen takia ei onneksi tarvitse vielä huolehtia. Muuten neuvolassa ei ollut mitään kummallista, paino pienellä on jo ylittänyt syntymäpainon, joten saadaan nukkua yöllä pidempiä pätkiä, kun päivisin kummiskin tankkaa 2-3 tunnin välein. :)

Nyt on myös varattu ristiäispäivä, mutta huolta aiheuttaa kastemekko. Viimeksi lainattiin seurakunnalta mekko, mutta olivat jo silloin harvinaisen v-mäistä porukkaa asian suhteen, joten ajateltiin ostaa oma, jota tytöt voivat halutessaan käyttää sitten omien lastensa kanssa. Mutta mistä ihmeestä löytää järkevän hintaisen, simppelin kastemekon? Itsessään juhlamekko meillä on jo valmiina ja kotona juhliessa on aivan yksi ja sama, onko itse kastetilaisuuden jälkeen alasti vai juhlavetimissä. ;) Myös Marialle pitäisi jonkinlainen juhlamekko jostain keksiä, mutta se ei ole niin kriittinen kun Marsalle voi helposti löytää mekon, toista se on pikkusiskonsa kohdalla. Joten kaikki vinkit ja suosittelut jakoon!

Vili ja Nöpö taustajoukkoina etsimässä kastemekkoa :D

Viikko elämistä takana

Ensimmäiseksi kiitos onnitteluista! :) Hui, pikkuinen on jo 8 päivän ikäinen! Jotenkin tuntuu oudolta, miten aika menee niin nopeasti. Vastahan me oltiin aloittamassa ensimmäistä kunnon yötä sairaalassa osastolla ja juuri tultiin kotiin! Meillä on kaikki hyvin, etenkin kun Marialla alkaa uhma-mustasukkaisuus helpottamaan ja imetyskin sujuu, nyt vielä paremmin kun sain haettua itselleni sähkökäyttöisen pumpun, jolla saa ylimääräiset maidot talteen ja edes yhden yön niinsanottua syöttövapaata. ;)

Ylpeä isosisko 16.7. ♥

Kiitos myös vinkeistä kipeiden rinnanpäiden kanssa - rintakumit ei toimineet edes Marian aikana ja haavaumatkin parantuneet, kiitos äitiyspakkauksen mukana tulleen rasvan. Yöt menee todella hyvin, oikeastaan ihmeellisen hyvin kun Sintti heräilee vain kerran yössä. Yösyöttö on nyt vajaan viikon ajan ollut aina klo 23-24, josta seuraavan kerran syödään vasta 4-6 välillä aamuyöllä. Hyvät unenlahjat kyllä on, mulla ja Nikolla tosin on aavistuksen ahdasta kun nukutaan kaikki neljä meidän sängyssä.. :D Vielä on niin paljon laiteltavaa tyttöjen huoneessa, ettei olla viitsitty Mariaa sinne siirtää ja huolettaa jos Marsa kokee omaan huoneeseen liian aikaisin siirtämisen huonona, kun mustasukkaisuus on ollut voimakkaampaa mitä osattiin koskaan edes kuvitella. Ollaan kyllä mietitty, että otettaisiin Marian sänky alkuun meidän huoneeseen ja siitä siirryttäisiin hiljalleen omaan huoneeseen.

♥ 19.7.

Tosin iho-ongelmat tuli nopeammin kuvioihin, mitä Marian kanssa. Sintillä ei selvästikkään iho kestä "vauvarasvoja" vaan on aiheuttanut ihon kuoriutumista ympäri kehon - Marialla oli sama, ainoat mitkä rasvat sopi oli Aqualan L ja punainen Apobase. Huomenna täytyy käydä apteekissa, kun tänään unohtui. Huoh, iho-ongelmat on vain niin äärettömän kuormittavia kun omassakin ihossa on niin iso hoitaminen että pysyy kunnossa.

Neiti 8 päivää ♥ 19.7.

Eilen ehdittiin hieman juhlia mun syntymäpäiviä, tupareita ja pikkuista. Syntymäpäivä meni kotiutuessa, joten pidettiin kaikki samalla kertaa. Hulinaa riitti, ainakin itse väsähdin päivästä todella paljon kun tämä talo on kuin sauna heti pienenkin auringon pilkahduksen tultua esiin ja jo appivanhempien olo nostatti entisestään lämpötiloja sisällä. Illalla kävi vielä Marian kummit pyörähtämässä kahvilla ja tänään isäni avokkinsa kanssa. :)

Kakku meni nopeasti, eikä tosin haittaa yhtään! Nyt päästään taas rauhoittumaan hetkeksi, huomenna soittoa uuteen neuvolaan ja sitten aloitetaankin järjestelemään ristiäisiä. Koko loppukesä menee juhlien järjestelyissä ja koulukin jatkuu todennäköisesti elokuussa, joten kiirettä tulee pitämään!

Ensimmäiset kuulumiset

Tosiaan, pieni tyttö syntyi lauantai-iltana, juuri muuton päätteeksi. Koko päivän oli supistellut, joten osasin aavistella että lähtö tulee mutta se tulikin vähän äkäiseen. Onneksi N oli lupautunut tulemaan jo illasta meille, että Marian olisi helpompi aamulla suhtautua jos Niko ei olisi ehtinyt ennen heräämistä takaisin.

Kyllä tuohon reissuun kaikkea mahtui, toispuoleinen ponnistustarve tuli jo automatkalla ja synnärille päästyämme eivät edes nimeä ehtineet kysellä kun samantien ohjasivat synnytyssaliin. :D Kalvot puhkesi tilanteen tarkistuksessa, käyrillä pikkuinen ei ehtinyt olemaan juuri ollenkaan kun pitikin alkaa ponnistamaan. PCB:tä eivät saaneet kuin toiselle puolelle osittain laitettua eikä ehtinyt edes vaikuttaa kun piti alkaa ponnistamaan. 4,5 tuntia kokonaiskesto, ponnistus 6 min neljällä työnnöllä ja lopputuloksena lauantai-iltana klo 23:35 tuli hän:

♥

Synnytys oli todella nopea ja raju, mikä aiheutti mulle pahan shokin joka helpotti vasta aamulla kun yöhoitaja toi jotain väsyttävää kipulääkettä, mikä sai nukahtamaan. Koko keho tärisi, jalat ei kantanut ja tajunnantaso heitteli jossain aivan muualla. Oikeastaan aika pelottavaa, vasta sunnuntai-iltana ajatus kulki kunnolla. Onneksi ei tarvinnut muuta tehdä kuin imettää ja nukkua pienen kanssa, kun Niko kävi Marian kanssa jo aamulla sairaalalla niin sai huilata illat ihan kunnolla. 

Ensinäkeminen siskojen välillä ♥

Maria on ollut alusta saakka todella ylpeä isosisko, nyt kotona on alkanut näyttämään mustasukkaisuuden merkkejä mutta ymmärtäähän sen. Itsellä vain voimat vähän vähissä vielä, niin Marian testailut ei kauheasti nappaa mutta onneksi Niko on tukena. Kovasti haluaa hoitaa siskoa, ja sitä saa myös tehdä. :)

Sunnuntai-iltana aukesi silmät kunnolla ensimmäistä kertaa :)

 Kotiin päästiin maanantaina, kun molempien kunto oli hyvä ja imetys onnistunut koko sairaalassa oloajan. Kotona rinnat aukesi (taas), joten rintapumppu on ollut kova sana jotta saisi pidettyä maidontuontannon yllä ja välillä tietenkin kykenemisen mukaan ihan rintaruokinnallakin ollaan pärjätty hyvin. :) Kova likka on kyllä syömään, ihan isäänsä tullut. ;)

Ensimmäiset päiväunet kotona

 On meillä sentään virallinen vauvavahti - tällä kertaa sitä roolia hoitaa Lumo! :D

Nyt on aika lähteä unipuuhiin, että jaksaa yöllä herätä syöttämään. Ihmeen hyvin on yöt sujuneet, vaikka alkuun jännittikin että miten tulee käymään. :)

Hän on täällä!

Ja niin äiti päätti, että alkaa ennustajaksi - Sintti syntyi raskausviikolla 39+1 eli 11.7.2015 ennen puoltayötä aikamoisella kiireellä. Muutto onneksi ehdittiin suurilta osin tekemään loppuun joten ei tarvitse sitäkään murehtia. :) Nyt ollaan oltu osastolla ja kaikki on sujunut alun jälkeen hyvin, niin päästään jo tänään kotiin vain jos lääkärintarkastuksessa ei löydy mitään esteitä! :)
Puhelin on tähän hommaan huono, joten olkoot tämä sellainen hengissä ollaan -kuulutus. ;)


Ps. Hyvää syntymäpäivää minä, tämän jälkeen olen aina vain 25 vuotias :D

Sintin tuleva turvakaukalo

Tammikuun alussa kyselin vähän kaukalokokemuksia tässä postauksessa sekä parissa mammaryhmässä. Paljon tuli suositteluja ja muutama osasikin kertoa telakoista käyttökokemuksia sen lisäksi, mitä olin googlaillut faktoja. Telakoiden kiinnityksiähän on kaksi erilaista, Belted base ja Isofix joista Isofix taitaa olla tunnetumpi.

Päädyttiin telakkavalinnassa kummiskin belted baseen (kiinnitetään turvavöillä), koska ei haluttu maksaa mansikoita Isofix-telakasta kun ei varmaksi voitu sanoa, onko sille kiinnitysmahdollisuutta meidän autossa. Vyöllä kiinnitettävä kummiskin sopii useimpiin autoihin, joten se oli selvä valinta sekä saatiin hyvällä tarjouksella telakka kaukalon mukana. :)

Mutta itse kaukalo - päädyttiin Britaxin baby-safe Standard -malliin.

Kuva lainattu täältä

Paljon vertailtiin ja mietittiin, mutta tämä oli todella köykäinen, muhkeat ja kunnolliset pehmusteet sekä vauvalle omat pehmusteet ettei joudu olemaan niin syvällä kaukalon pohjalla. Kunnon vyöpehmusteetkin on! Aurinkosuoja oli tosin pienoinen pettymys, ohkainen kangas mutta kyllä se asiansa ajaa. Ei ainakaan sivuaurinko häikäise pienen silmiä autossa. :)
Kaukalon etuosasta löytyy myös muovilokerikko, missä voi säilyttää käyttöohjetta! Tämä oli mukava yllätys, että aina voi tiukassa paikassa tarkistaa jos jokin mietityttää. :)

Minkälainen turvakaukalo?

Tiedän, on ehkä aavistuksen aikaista pohtia, mutta onhan näitä turvallisuus-juttuja hyvä miettiä hieman jo etukäteen, eikös?

Marian aikanahan meillä oli Britaxin kaukalo jonka ostimme käytettynä, koska tuntui että uudet olivat niin tyyriin hintaisia. Mutta toisaalta nyt mietittynä, ei se olisi ollut niin iso hankinta, kun tiesimme että Marialle tulee pikkusisarus muutaman vuoden päästä. Nyt ei tarvitsisi miettiä näitä, kun olisi 2 vuotta vanha kaukalo josta olisi voinut olla satavarma ettei ole kolaroitu koskaan.

Maria alkaa olemaan liian pitkä kaukaloon, mutta liian kevyt turvaistuimeen. 15.7.2013

Ollaan yritetty miettiä, pitäisikö olla telakallinen vaiko ilman. Isä suositteli telakallista, mutta oon miettinyt, että onko se kovin hankala kiinnittää ja meneekö kaukalosta muita kiinnityksiä vai pysyykö se siinä telakassa ns. itsestään kiinni. 

Se on varma, että haluan sellaisen kaukalon sintille, jossa on kuomu! Ne viritelmät Marian kaukalossa, kun satoi kaatamalla vettä tai aurinko paistoi aina kantaessa aurinko tytön silmiin. Ehkä myös vauvapehmusteet, mutta ne ei ole välttämättömät, kun ilmankin ollaan pärjätty. :) Ja kevyt täytyy olla!

Olisiko teillä lukijoilla suositella mitään hyvää kaukaloa? Ja jos on kertoa kokemuksia telakoista ja isofix-kiinnityksistä, niin nekin on erittäin tervetulleita! :)

Ensimmäinen äitiysneuvola

Tämän päiväinen pelotti ihan älyttömästi. Lähinnä sen vuoksi, että joudunko piikitettäväksi (veriryhmän vasta-aineita) ja mitä siellä sanovat. En joutunut piikitettäväksi, paitsi hemoglobiini otettiin "tulitikkurasialla". :D Verenpaineet ja hepat on todella alhaalla, mitä osasinkin odottaa. Asentohuimaus ollut ihan järkyttävän voimakasta ja oon joutunut pahimmillaan nukkumaan 3 päiväunet päivässä, vaikka olisinkin nukkunut yöllä yli 9 tuntia. Lisärautaa pitää syödä (kunhan aina muistaisi nappasta napin nassuun) ja lakua verenpaineisiin. :) Onneksi ei tarvitse sokerirasituksiin mennä, ellei pissatestit anna glukoosin kohdalla plussaa, huh! Vältyin niiltä viimeksikin, tosin todella voimakkaan aamupahoinvoinnin takia. :)

Täytyy etsiä Marian ajalta toinen, hyvä vertailla sitten :)

Juteltiin alkuun niitä näitä, mun voinnista ja oikeastaan kaikesta, mikä liittyi tulevaan pikkuiseen, Mariaan jne. Puhuin sitten omasta pelosta keskenmenon suhteen ja onnekseni tuossa uudessa neuvolassa on tapana ultrata ensimmäisellä käynnillä!
Siellä oli sellainen millimake. Ei meinattu ensin löytää ja mulle iski tuhoton paniikki, kunnes alkoi sellainen kahden pikselin kokoinen alue välkkymään kiivasta tahtia - pienen ihmisenalun sydän! Viikkoja on todennäköisesti hieman vähemmän mitä on luultu, mutta kontrolliultra on reilun viikon päästä. Kuulemma kaikki on hyvin, kohdunsisäinen eikä verenvuoto ole viitannut mihinkään vakavaan. :) Jokin elin tms heijasti todella paljon, ja kun viikkoja on vähemmän mitä odotettiin, oli vatsan päältä kuulemma jo kokeneellekkin ultraajalle vaikea homma, sen takia kontrolli. Ja onneksi siellä oli vain yksi pieni, eikä kahta mitä ollaan jo hieman pelätty tämän turvotuksen takia.. :D

Iltalukemista seuraaville 9 kuukaudelle :D

Maria viihtyi ja oli todella nätisti neuvolassa, vaikka reilu 1,5 tuntia siellä oltiinkin. Ihan lopussa meinasi kiukku iskeä, kun alkoi tympimään mutta hyvin jaksoi! Terkkari oli tosi mielissään, kun koko perhe oltiin paikalla. :) Jos nyt saisi nukuttua jatkossa yöt levollisemmin, kun saatiin edes pieni varmuus, että vauvalla on kaikki hyvin. ♥ Nyt alan valmistautumaan yöunille, kun aamulla jälleen aamutalli. :)