Superit treenit

Mä en käsitä, miten voi niin pienillä asioilla olla todella suuri merkitys. Eilen lähdin tallille ajatuksella, että mietin jokaisen kehon osan omalle paikalleen ja teen kaiken mahdollisimman täsmällisesti kuin vain voin. Reagoin valahtaviin jalkoihin ja kehun Ressua heti kun reagoi pyyntööni. Heti alkukäynneistä lähtien mietin asentoani koko ajan ja välillä sivusilmällä vilkaisin missä päin maailmaa polveni menevät ja korjasin asentoa sen mukaan. Estesatulassa istuminen edesauttoi eteenpäin pyrkiviä polvia Topin aikoina, joten nyt on ollut hankala hahmottaa Ressun satulan polvitukia kun ovat sen verran lätsät verrattuna Mikin satulaan. Jalustinta en juurikaan voi enää pidentääkään (toiseksi viimeinen reikä menossa :D) ja jalka muuten löytää paikkansa, mutta lihasmuistin muokkaaminen on vaikeaa ja vie oman aikansa.

Oli työn ja tuskan takana oppia istumaan estesatulassa, enkä siihen koskaan oppinutkaan istumaan

Tähän istuntaan kun koko ajan pyrkii ajatuksen kanssa ja tuostakin kaikki ylimääräinen huono pois niin avòt

Ressu oli oudon rauhallinen koko ratsastuksen. Kuntoonlaitto paikalla huuteli tasan kerran tammojensa perään, mutta muuten ei koko treenin aikana huudellut lainkaan. Ei turhia hyppelyitä, paitsi kerran yritti äkillisen tuulenpuuskan vuoksi lähteä kipittämään mutta ehdin reagoimaan ennenkuin Ressu edes lähti. Tehtiin suhteellisen paljon laukkatreeniä, kun kenttä oli oikein priimassa kunnossa ja Ressu oli muutenkin jonkinlaisessa flow-tilassa että oli mukava treenata istuntaa etenkin oikeassa kierroksessa mikä on mulle äärettömän vaikea vinouden ja selän vuoksi. Nyt päästiin pisteeseen, että pystyn siinä kierroksessa istunnalla vaikuttamaan todella hyvin ja tempojen säätely oli helpompaa kuin ennen. Kokoamisessa pakka vielä meinaa mennä sekaisin, kun reisi puristaa usein liikaa joka johtaa laukan tippumisen raville. Vasemmassa kierroksessa ei ole mitään ongelmia ja saatiin jopa pari vauvatason laukkasulun tapaista aikaiseksi, kun koko ajan ajatuksen kanssa pidin istuntaa kasassa. Ressu on huvittava siitä, että se yrittää aina tosissaan jos vain pyytää ja alkaa helposti kehuista myös tarjoamaan kaikkea mitä keksii vain kokeilla.
Loppukäynnit tehtiin maastossa ja siitä on pakko tehdä tapa! Ressu on aivan erilainen maastossa ja selvästi tekee hänen isolle päällensä hyvää päästä treenien jälkeen nollaamaan kunnolla. :)

Kaipaus

Tallille ja ratsastamaan. 

Arjen pyörittämisen ja yleisen jaksamisen henkireikä - päästä tuulettamaan päätä tallille kera jonkin ihanan heppaystävän. Tässä ollaan nyt pikkaisen vajaa vuosi oltu ilman heppailua, mitä nyt kävin silloin alkuvuodesta jeesailemassa entistä pomoa tallivuorojen teon merkeissä, mutta hevosen selässä oon viimeksi käynyt marraskuussa, kun viimeisen kerran nousin Mikin selkään (postaukseen). Olisinhan periaatteessa voinut käydä ratsastamassa kevyitä maastoja aina siihen saakka, että maha tuli tielle mutta en halunnut ottaa minkäänlaista riskiä vain oman itsekkyyden takia.

Nyt olen sitten jatkoa miettinyt ja Nikonkin kanssa asiasta paljon keskustellut. Tilanne vain muuttui äkkiä tosi paljon, kun Nikon työkuviot muuttui suhteellisen paljon jonka vuoksi Niko joutuu tekemään kahden ihmisen työt, joten aikaa ei olisi käydä Marian hoidossa olo aikana tallilla lainkaan - ellei Mia tulisi mukaan mutta silloin joutuisin olemaan muiden aikataulujen armoilla. 

Ja olisiko se taas sitä stressinpoistoa, kun olisi Mia mukana ja joutuisi koko ajan ruokinta-juttuja miettimään sen sijaan, että likka olisi isänsä kanssa sen pari tuntia omaa maitoa pumpattuna valmiiksi jääkaappiin?

Silti se halu kehittää itseään on kasvanut ja tavoitteet aavistuksen korkeammalla, joita taas Mikki ei vain yksinkertaisesti voi täyttää niin sijaintinsa kuin koulutustasollisestikkaan.

Ei tässä mikään kiire onneksi ole ja päätin odottaa ainakin jälkitarkastukseen saakka, että tiedetään millä mallilla vatsalihasten ja muun kropan palautuminen on, ettei tarvitse myöhemmmin katua.

Nyt vain täytyy tosissaan miettiä asioita.

Vuosi 2014

Niin se vuosi vaihtui, rauhallisesti kotona perheen kanssa ja loppuilta Nikon kanssa kahdestaan, Niko juoden pari olutta ja itse tyytyen alkoholittomaan lasten siideriin. :)

Käytiin aamusta kaupassa ja alkuillasta mentiin anoppilaan syömään, oli muuten hyvää!

Juustokuorrutteista leipää

Pulled porkia, nakkeja, broileria

Mutta asiaan, mitenkäs vuosi 2014 menikään?

Tammikuussa 

Tein vuosikatsauksen edelliseen vuoteen ja pari päivää sen jälkeen tein erään hevosteluun liittyvän haasteen. Huvitti haasteessa kohta tuleva vuosi.

Ei kokeiltu länkkäriä ja kehityksestä en niinkään menisi vannomaan, ehkä jotain pientä muutosta tuli, mutta ei mitään suurempaa.

Maria aloitti näyttämään myös uhman tynkää, tahtoa alkoi löytymään ihan kunnolla ja tallivuoroja oli enemmän kuin tarpeeksi! :)
Postauksista haluaisin nostaa kolme esille uudelleen. Tilastoja bloggeriin siirtymisen jälkeen. On muuten pikkasen muuttunut numerot tässä vuoden aikana! Vuoden ensimmäinen erikoispostaus - henkisesti tosi rankka, mutta silti terapeuttinen. Yksi suosituimmista, joka pelasti meidän aamut. Välillä oli vaikeita kausia, mutta sehän kuuluu asiaan. :)

Helmikuussa 

Jatkettiin normaaliin tapaan Topin kanssa treenaamista, vaihtelevalla menestyksellä. Myös lastenvaatemerkkien hinnat järkyttivät Po.Pin vaatteet hintoineen pääsi ihmettelyyn. 

Maria helmikuussa

Avioliitot tapetilla, niin hyvässä kuin pahassakin sai pohtimaan tarkemmin meidän avioliittoa.
Kolmas postaus minkä haluan nostaa helmikuulta, on kommentointiin liittyvä, yksi suosituimpiin nousseista. Edelleen ajankohtainen, eikä varmaan vanhene lainkaan.

Maaliskuussa 

Oli blogin puolella todella hiljainen, vaikka postauksia tulikin. Enemmäkin vain niitä peruskuulumisia, joten tapetille nousee vain kaksi postausta - Kyykyt ja lankutus, jotka ovat edelleen, vajaan vuoden jälkeen ylivoimaisesti luetuin postaus!

Tämän kuvan postaus nousee toiseksi, 4 vuoden jälkeen vanhalla likkaporukalla viettämässä laatuaikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei kestä yhtä pitkään ja postaukseenhan pääsetkin klikkaamalla tästä!

Huhtikuussa 

Aloitin postaussarjan, 40 päivän kuvahaasteen, joka tosin jäi kesken syystä x. Pääset katsomaan kaikki haasteen postaukset tagilla kuvahaaste tai laittamalla hakukenttään kyseinen hakusana. :)
Oli aika tasapaksu kuukausi muuten, mutta pari vähän erilaisempaa postausta sain aikaiseksi kirjoittaa. Muunmuassa Oriflamelta tilattujen tuotteiden esittelyä, postaukseen.

Viimeiset yhteiset koikkaloikat Topin kanssa 27.04.2014

Myös pohdintaa siitä, milloin on sopiva aika tutista vieroittamiseen. Loppupeleissä tämäkin sujui kuin itsestään, tutti vietiin viikko postaamisen jälkeen ja koko asiasta ei puhuttu eikä tuttia kaivattu lainkaan. :)

Myös blogihistorian suurin kuvapostaus tuli tehtyä, yhdistettynä eliittiravit ja Topin liikutus.

Toukokuussa

Kävimme Topilaksen kanssa ensimmäistä kertaa valmennuksessa, harmi vain että viimeiseksi se jäikin. Muutenkin koko toukokuu oli todella antoisa Topin kanssa, kun saatiin valkasta niin paljon pieniä apuja, jolloin meno oli sujuvampaa ja molemmilla mukavaa! Mutta kaikella on loppunsa, niin kävi myös mun ja Topin yhteistyölle. 

Maria kasvoi joka päivä huiman paljon, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. :)

Postasin myös ensimmäistä kertaa suhteellisen henkilökohtaisia kuvia itsestäni, koskien painonpudotus-projektini haittapuolta, kiinteyttämisen tarpeesta. Toteutin myös erään lukijani toiveen koskien Oriflamea. :)

Kesäkuussa

Jo toukokuun lopulla aloitin kaksiosaisen postauksen omasta hevosteluhistoriasta. Toisen osan julkaisin kesäkuussa ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisen osan pääsee lukemaan kakkososassa olevan linkin kautta. :)

Mikki joulukuussa 2014

Myös Mikki tuli kuvioihin kesäkuussa. Topin jälkeen Mikki tuntui todella terhakalta tapaukselta ja ruutiahan ei pojasta puutu!

Tässä kuussa avauduin vähän, ettei äitien ei muidenkaan tarvitse kaikkea shaibaa jaksaa taikka kestää.

Lisäksi kirjoittelin toivepostauksena meidän päivästä postauksen, sen ja muut erikois ja- toivepostaukset löytyvät omalta sivultaan. :)

Heinäkuussa

Oli liikaa tekemistä ja normaali arjesta poikkeavia postauksia todella paljon! Reissattiin koko vuoden edestä yhdessä kuukaudessa, joten taidan poimia tähän pääsääntöisesti reissupostaukset. :) Myös ensimmäinen kunnon tippuminen Mikin selästä tuli koettua sekä tehtyä ensimmäinen blogihaastekkin!

Myös karvaisia lapsia tuli kuvattua paljon ja siitä tein ihan postauksenkin. Siihen tästä.

Ensimmäinen reissu oli Tallinnan risteily, jonne lähdettiin juhlimaan mun sekä ystäväni miesystävän synttäreitä.
Kuun lopulla käytiin sukulaisteni luona, kun pidettiin pienimuotoiset sukujuhlat. Mariakin pääsi tutustumaan isomummoon -ja pappaan sekä pikkuserkkuihinsa. :)

Haikein mielin myös pohdin, mihin pieni vauvani oli kadonnut kun Mariasta oli kasvanut jo iso tyttö!

Elokuussa

Juhlittiin blogin 1v synttäreitä bloggerissa, sosiaalisoiduttiin Instagramiin ja humputeltiin Mikin kanssa. Ensimmäisen ratsastus-koostevideonkin linkkasin, kun N tuli kuvaamaan Mikin liikutuksen. Ei mennyt nappiin, mutta tulipahan tehtyä. :D Aikamoinen myräkkä meinasi syntyä, mutta otin sanomiset vinkkeinä sekä helppohan se on huudella hevosta tuntematta. Kyllä itsekkin tuli virheitä tehtyä, mutta kukaan ei ole täydellinen. :)

Näitä orivarsoja on kyllä ikävä! :)

Myös 2-vuotis hääpäivääkin vieteltiin sekä podettiin kamalaa vauvakuumetta!
Kuun viimeisenä kerroin myös töiden alkamisesta ravitallillla.

Syyskuussa

Juhlittiin lisää Marian 2-vuotis syntymäpäivien merkeissä ja ajateltiin siirtävämme tytön taaperosänkyyn vaikka se loppupeleissä meni hieman pipariksi myöhemmin.

Taaperosänkyyn tutustumista. :)

Ja palattiin hetkeksi ajassa taaksepäin, häämatka-risteilyn ajalta otettuun kuvaan ja verrattiin sitä Tallinnan risteilyllä otettuun, läskit oli kadonnut tässä välissä jonnekkin. :D

Lokakuussa

Oli niin kamala muuttohässäkkä meillä päällä jotka veivät stressitason koko perheellä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Myös päätöksestä ravitallilla lopettamiseen sain kerrottua julkisesti pitkän harkinnan jälkeen.

Hoplopissä käynti 24.10.2014 :)

Käytiin myös haastattelussa koskien koulua ja myös toiveesta kerroin Mikistä enemmän.

Marraskuussa

Blogissa elettiin jänniä aikoja! Pähkäilin kovasti, uskaltaisinko kertoa oudoista oireista jotka sitten loppupeleissä osoittautuivatkin plussaksi raskaustestissä! Hormonit huutelivat tosi voimakkaasti koko ajan ja järkyttävät pahoinvoinnit alkoivat aika nopeasti. Maha alkoi pingottaa, enemmänkin alkuturvotuksen merkeissä.

Kävin myös kokeilemassa ratsastusta, ei onnistunut halutulla tavalla. Sain tiedon aikuisopistolta, että mut oli hyväksytty kouluun ja oli enään itsestäni kiinni, otanko paikan vastaan. Käytiinhän me myös ensimmäisessä neuvolassakin ja pikkuisesta kuviakin mukaan tuliaisina, mutta ne on omassa pienessä jemmassa. :)

Joulukuussa

Blogi oli todella vaitonainen! Väsymys, stressi ja jatkuva koko perheen sairastelu veti mielen ihan nolliin ja tuntui muutenkin että bloggaamisesta oli tullut taakka jonka takia aloin miettimään blogin tulevaisuutta. Pääsin myös tekemään ensimmäisen buzzaukseni, kun postisetä kantoi mulle Vanishia testattavaksi. Ja tietenkin, vuoden viimeinen postaus, sisältäen meidän koko joulun. :)

Kiitos että olitte mukana vuonna 2014! Toivottavasti päästään tänä vuonna taas kasvattelemaan lukijakuntaa, tai ainakin postaustahtia jos ei muuta keksitä. ;) Sanaiset arkut herkemmin auki, kirjoitan mielelläni tulevien raskaus, koulu ja päiväkotipostausten lisäksi jotain erikoisempia tasapainoittamaan hieman arkisempia juttuja. :)

Kävelyllä Mikin kanssa

Ah autuutta, kun sai syödä ihan omassa rauhassa Nikon kanssa jonkun toisen kokkaamaan ruokaa! Käydä juomassa lattea Coffee Housessa ja katsoa leffa ilman, että tarvitsi äänenvoimakkuuksista välittää.

Saimme eilen vihdoinkin sen ansaitun irtioton arjesta ja mikä parasta, Maria jäi hyvin mummolaan eikä haettaessa olisi edes halunnut lähteä kotiin kun paplarit oli niin kivoja leluja. :D
Tietääpähän ainakin jatkoa ajatellen, että Maria kyllä viihtyy mummolassa vaikka onkin ollut yleensä hieman vastahakoinen jäämään sinne. Pieni loma teki meille kaikille hyvää.

Akka kaakattaa, vaikka pitäisi noita hirmuja kytätä!

Tänään kävin aamutallin jälkeen moikkaamassa Mikkiä. Tarkoitus oli juoksuttaa ja vähän matkaa videoida sitä liinassa riekkumista, mutta pohjat oli niin älyttömän kovia, myöskin hiekkamontuilla, joten päädyttiin sitten treenaamaan luottamusjuttuja ja vähän kuvailtiin. Peruuttamista pyynnöstä, väistämistä jne. Kovasti olisi pöljäilyttänyt Mikkiä, kun oli jotain autonromuja (punaisia sellaisia..) pusikon takana, niin meni välillä ihan pörhistelyksi. :D

"Eikait ne liiku?"

Kuvat on otettu digipokkarilla, joten pahoittelut laadun kanssa. Tuon hörhön kanssa viitsi kanniskella järkkäriä mukana ilman ylimääräistä käsiparia.

Voi Mikki ♥

Eilen menin tallille pitkästä aikaa, tietämättä mitä siitä ajattelisi. Pelkäsin mutta silti olin salaa todella toiveikas. Päivä oli siinä mielessä merkityksellinen, koska halusin nähdä, onko musta tämän alivuokralaisen kanssa enään menemään hevosen selkään.

Mikki oli todella outo jo hoitotilanteessa! Tuuppi mahaani ja mupelti kättäni sekä tunki normaalia enemmän turpaansa kainalooni. Ei yhtään venkoillut edes suitsien laitossa taikka jalkojen nostossa (tämän oppi jostain uudelleen, tai sitten viime kerralla vain koitti testata :D)
Selkään kun pääsin, oli jotenkin omituista. Jännityin ihan täysin, jolloin päätin hetken hengitellä syvään. Sitten lähdettiin kävelemään. Ihanan raukea ja onnellinen tunne valtasi koko kropan, pystyin vain niin täysin uppoutumaan Mikin liikkeisiin ja voi herttinen kun poika taipui hienosti! Reippaat väistöt hyvässä ryhdissä ja selkä koko ajan käytössä! Niin herkkä ja kuuliainen. Olo muistutti pilvellä liikkumista, kaikki oli niin kevyttä ja hentoa, kunnes nostin ravin.

Molemmat jäädyttiin täysin!

Tuntui, että Mikki ei olisi halunnut kantaa mua ravissa mihinkään suuntaan ja liike muistutti jotain elefantin löntystämistä. Pyysin enemmän eteen ja sinnikkäällä ajatuksella eteen saatiin kivaa pätkää edes vähän. Tähän oli hyvä lopettaa selästä käsin työskentely. 

"Muuli" oli muuten pikkasen lihonut! Ei meinannut vyö mennä kiinni :D

Lopputreenit suoritin juoksuttamalla. Millonkohan viimeksi Mikkiä on liinan päässä pidetty? :D Vaihteita ei ollut kuin kaksi - kovaa tai hemmetin kovaa. Kävely oli tuntematon käsite, josta päästiin mun lempijuttuun, nimittäin käynti-seis-käynti tehtävään. Pari askelta käyntiä josta seis. Sitten pari askelta enemmän käyntiä ja seis, tätä jatkaen niin kauan, että kävellään reippaasti ilman mitään tikittämisiä tai häseltämistä. Ravissa sama homma, oli vain vaihde ravista laukkaan. Nämä siirtymiset on juoksuttaessa ihan mahtavia, kun siinä testataan miten hyvin hevonen on oikeasti kuulolla. Jos se on täysin kuuro juoksuttajalle, ei hommista tule yhtään mitään. Siirtymisillä nämä saadaan kohdilleen paremmin, jolloin molemmille tulee parempi mieli kyseisestä hommasta. :)

Tällä viikolla koitetaan saada A:n kanssa aikataulut yksiin, niin pääsee juttelemaan vähän tuosta tulevasta. En halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä, kerta pienestä pätkästä ravia sain illalle niin älyttömän kipeitä kramppeja. Kyllähän käyntimaastoja voisi käydä tekemässä, mutta niin kauan kun Mikillä on tuollainen määrä pöllöenergiiaa, niin jätän maastoilut toisille. :)

Esittelyssä: Mikki

On tullut paljon kyselyitä Mikistä, oikeasta nimestä jne. En ole vain koskaan sitä taikka suvusta kertonut julkisesti. Tähän on syynsä ja ne pidetään vain mun ja omistajien välisinä tietoina.

Mutta sitten faktoja pojasta. Mikki on suunnilleen +/- 160cm korkea ulkomaantuonti, jolle ikää on ehtinyt kertyä 8 vuoden verran.

Mikki tuli nykyisille omistajilleen pikkasen vajaa 4 vuotta sitten, jota ennen oli liikutettu vain ja ainoastaan maneesissa. Nuori, tulisieluinen hevonen sai lisää kipinää säikkyvään luonteeseen tullessaan Keski-Suomeen - pääsi talliin jossa ei ole maneesia. ;) Vain maastot, joissa Mikki ei ollut koskaan ollut.

Ensimmäisiä yhteisiä maastoja. Löysin ohjin yhdellä kädellä eikä mitään ongelmaa :)
05.06.2014

A on siskonsa kanssa tehnyt paljon töitä tämän hölmöläisen kanssa, että voitaisiin sanoa Mikin olevan turvallinen maastossa ja ylipäätänsä ulkoilmassa liikuttaessa.
Mikki nimittäin on ennen ollut pahemman luokan pystyyn hyppijä sekä pukittelija, joka ei antanut edes riimuja laittaa päähän saatika suitsia.

Pieniä vihreitä ukkeleita? 09.08.2014

Mikki ei ole vielä todellakaan valmis ratsu. Laukka nousee vaihtelevalla menestyksellä rauhallisesta ravista ja taas huonoina päivinä kiihytetään pienien pukkien kautta laukkaan. Myös joitakin nostoja ollaan saatu onnistumaan peruutuksenkin kautta. Laukkapohkeet ymmärtää hyvin, mutta poika mielellään korvaisi voiman vauhdilla.
Peruuttaminen on erityisen vaikea tai sitten Mikki vain vihaa sitä. Tässäkään hommassa ei vauhtia puutu ja monesti joutuu ajattelemaan enemmän eteen ja samalla pyytää istunnalla taakse jotta ei mene ihan pelleilyksi hommat. Mikillä tuppaa jäämään pakki jumiin, kuten koeratsastuksessa kävi. :D

Mikki on A:n sanojen mukaan enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Herkkä kaveri, joka vaatii ihmiseltä tietynlaista huumorintajua että sen kanssa pärjää. Tarvitsee myös älyttömän paljon ihmiseltä tukea, esimerkiksi lenkkeilijöiden ohittamisessa jos sillä tuulella on.
Välillä on myös havaittavissa uteliaisuutta, jolloin Mikki tuntuu olevan todella rohkea! Rinta rottingilla kohti tuntematonta, johon reaktio on sitten u-käännös laukassa tai sitten ollaan järkeviä ja annetaan asian olla. :)

Mikki on kova poika kyhnäämään kyljessä :) 09.08.2014

Toisin sanoen Mikistä voi saada draamakuningattaren kuvan, mutta oikeasti on todella sympaattinen ja kaikkensa yrittävä kun ei ole muita. A:n Mikki hyväksyy seuraamaan meidän touhuja, mutta esimerkiksi kuvien ottopäivänä N aiheutti monet harmaat hiukset eikä Mikki ollut lainkaan oma itsensä. Tässäkin auttaisi vain rutiini, että välillä on kameroiden kanssa heiluvia ihmisiä mukana. :)

Jos jotain unohtui tai mielessänne on jotain kysymyksiä, niin kommenttiboksiin vain.

Pitkästä aikaa satulaan

Johan viime kerrasta Mikin selässä onkin aikaa, melkein 2 kuukautta! A oli tällä välillä laitellut säännöllisesti kuulumisia pojasta, joten olin suhteellisen kartalla missä mennään tällä hetkellä. Selän oli jumittanut kylmien kelien takia sekä siirtyminen laitumelta tarhaan oli ollut myös aiheuttajana kylmän lisäksi. Nyt sitten jokin aika sitten olivat pojat tarhassa riehuneet josta Mikki oli saanut reväytettyä reitensä. :D Kevyesti on A nyt mennyt Mikin kanssa, että paranee ja sen kyllä tänään sitten huomasi.
Alkuun oli todella rento ja ehkä aavistuksen laiskanpulskea, mutta yhtäkkiä saikin kamalat sävärit, menohaluja riitti mutta suunnitelmiini kuului käyntilenkki jo pelkästään oman pitkän tauon takia sekä myös revähdyksen takia en halunnut turhaan kaahotella menemään pitkin maastoja.

Kyttääminen oli erittäin kivaa, kuskista ei niinkään. :) 26.10.2014

Mikki koitti tarjota kaikkea töltipassihöpöstä laukkaan ja ravailuissa oli kunnon ravurivaihde, ei tietoakaan rauhallisesta menosta. Oli työ saada pidettyä Mikki käynnissä, kun tuntui että itsellä oli kaikki aivan hukassa. Tähtäsin tänään vain siihen, että jalka pysyy hiljaa enkä jää puristamaan mistään. Kaikki lenkkeilijät sekä punaiset autot aiheuttivat niin paljon harmaita hiuksia että oikein itseänikin ihmetytti milloin Mikistä noin hassu on tullut. :D Päätin sitten tappelemisen sijaan taluttaa Mikkiä maasta, kun otti hepuleita asioista mistä ei ole ennen ottanut. Tämä oli kyllä hyvä päätös, koska hetken käveltyämme, tuli asuntoauto vastaan joka ei pyynnöstäni edes hiljentänyt joten Mikki pillastui täysin! Sitten vasta kyseinen autoilija ymmärsi pysäyttää, kun jäi tarkistamaan onko hevonen ja ihminen vielä ehjinä josta sitten jatkoi matkaansa. Meinasi hermot mennä, kun noita autoilijoita riittää niin paljon.. -.-

Tallin pihassa nousin selkään ja otettiin vähän ravia ja käyntiä, jotta molemmille jäisi reissusta hyvä fiilis. :) Voi myös olla, että nyt on tallin lähettyvillä ollut paljon hirvimetsästäjiä. Hirvet liikkuu ja hevonen kuulee niin paljon helpommin, joka sitten tuollaiselle herkkäsieluiselle "pikku"hepalle aiheuttaa hieman sätkyilyä. :)

26.10.2014