Blogit muuttivat

BLOGIN UUSI OSOITE ON https://pilvilinnoja.com/

Niin kaikella on aikansa ja nyt on mun bloggerin ja lilyn ajat ohi. Siirsin lopullisesti molemmat blogit wordpressiin. Helpompi käytettävyys, monipuolisempi ja kaikinpuolin nopeampi käyttää.
Bloglovin ei tuntunut tykkäävän oikein kummastakaan blogistani, kun ei antanut lainkaan linkata niitä, mutta nyt meitä pystyy seuraamaan Bloglovinissa. Muut seurantapaikat päivittelen tämän päivän aikana.

Muistutukseksi tein pienen kuvakoosteen, kuinka pystyt lisäämään lukulistallesi blogin, mikä ei ole bloggerissa.

Toivottavasti tästä on apua. Tämä puoli tulee katoamaan jossain vaiheessa kokonaan, alkuun piilotan kaikki postaukset paitsi tämän. Joten lisäilkääs uusi osoite lukulistoille, tavataan uudessa blogissa!

Superit treenit

Mä en käsitä, miten voi niin pienillä asioilla olla todella suuri merkitys. Eilen lähdin tallille ajatuksella, että mietin jokaisen kehon osan omalle paikalleen ja teen kaiken mahdollisimman täsmällisesti kuin vain voin. Reagoin valahtaviin jalkoihin ja kehun Ressua heti kun reagoi pyyntööni. Heti alkukäynneistä lähtien mietin asentoani koko ajan ja välillä sivusilmällä vilkaisin missä päin maailmaa polveni menevät ja korjasin asentoa sen mukaan. Estesatulassa istuminen edesauttoi eteenpäin pyrkiviä polvia Topin aikoina, joten nyt on ollut hankala hahmottaa Ressun satulan polvitukia kun ovat sen verran lätsät verrattuna Mikin satulaan. Jalustinta en juurikaan voi enää pidentääkään (toiseksi viimeinen reikä menossa :D) ja jalka muuten löytää paikkansa, mutta lihasmuistin muokkaaminen on vaikeaa ja vie oman aikansa.

Oli työn ja tuskan takana oppia istumaan estesatulassa, enkä siihen koskaan oppinutkaan istumaan

Tähän istuntaan kun koko ajan pyrkii ajatuksen kanssa ja tuostakin kaikki ylimääräinen huono pois niin avòt

Ressu oli oudon rauhallinen koko ratsastuksen. Kuntoonlaitto paikalla huuteli tasan kerran tammojensa perään, mutta muuten ei koko treenin aikana huudellut lainkaan. Ei turhia hyppelyitä, paitsi kerran yritti äkillisen tuulenpuuskan vuoksi lähteä kipittämään mutta ehdin reagoimaan ennenkuin Ressu edes lähti. Tehtiin suhteellisen paljon laukkatreeniä, kun kenttä oli oikein priimassa kunnossa ja Ressu oli muutenkin jonkinlaisessa flow-tilassa että oli mukava treenata istuntaa etenkin oikeassa kierroksessa mikä on mulle äärettömän vaikea vinouden ja selän vuoksi. Nyt päästiin pisteeseen, että pystyn siinä kierroksessa istunnalla vaikuttamaan todella hyvin ja tempojen säätely oli helpompaa kuin ennen. Kokoamisessa pakka vielä meinaa mennä sekaisin, kun reisi puristaa usein liikaa joka johtaa laukan tippumisen raville. Vasemmassa kierroksessa ei ole mitään ongelmia ja saatiin jopa pari vauvatason laukkasulun tapaista aikaiseksi, kun koko ajan ajatuksen kanssa pidin istuntaa kasassa. Ressu on huvittava siitä, että se yrittää aina tosissaan jos vain pyytää ja alkaa helposti kehuista myös tarjoamaan kaikkea mitä keksii vain kokeilla.
Loppukäynnit tehtiin maastossa ja siitä on pakko tehdä tapa! Ressu on aivan erilainen maastossa ja selvästi tekee hänen isolle päällensä hyvää päästä treenien jälkeen nollaamaan kunnolla. :)

Ensimmäiset muutokset

Sain vihdoin aloitetuksi ulkoasulliset muutokset tälle puolelle. Banneri vaihtui ja samalla blogin nimi, mutta osoite pysyy samana. Bannerin kanssa meinasin polttaa hermoni, kun 1,5 tuntia tappelin photoshopin kanssa ja kuvien valkkaamisessakin meni aikansa. Lopulta päädyin nappaamaan kuviksi ne hevoset, jotka on ollut mulle merkittävimmät ja opettavaisemmat.

Seuraavaksi tulee muuttumaan blogin esittelyteksti ja koitan pyöritellä noita sivuja vielä jonkin verran. Tänne tosiaan tulee jatkossa vain hevostelu-postaukset, mutta päädyin mietinnän jälkeen jättämään vanhat postaukset esille vaikka alunperin oli tarkoitus ne piilottaa.

Hiljalleen tämä tästä asettuu. tämän puolen muutoksissa on oma hommansa ja samalla lilyn puolelle pitäisi myös banneri väsätä. Ei stressiä, omalla painollaan vain. :)

Blogi muuttuu

Koko päivän olen miettinyt pääni puhki, muutanko blogia vai en. Tuntuu, etten saa täällä bloggerissa itseäni niskasta kiinni ja tuntuu ettei tule mitään palautetta lukijoilta. Joten päädyin tekemään ratkaisun, mikä on aika suhteellisen iso mutta toivottavasti keventävä henkisesti.
Alan kyllästymään siihen epämiellyttävään tunteeseen, mikä tulee joka kerta kun kirjoitan tälle puolelle - milloin tekemisistä tai sanomisista joku "aikuinen" paukuttaa tiukkaa tekstiä jonnekkin hemmetin ht.nettiin sillä salamasekunilla, kun kaiken sen olisi voinut vaikka kirjoittaa blogin kommenttilootaan. Kaipaan sitä lukijoiden ja satunnaisten kävijöiden puumerkkaamista, mikä lilyssä on paljon helpompaa. Siellä näin heti, mistä tykättiin ja mistä ei välttämättä niinkään, joten palaan sinne missä koti tuntuu olevan.

Tallinna 07/2014

Ahdistaa avata blogin hallintapaneeli, ehkä sen takia kirjoitushalu kärsii? Avaat ovia omaan elämään edes pintaraapaisun verran ja takaisin saat aikuisten hiekkalaatikolla mesoamista. Ei kiitos tätä enään. Mutta en todellakaan aio lopettaa, vaan vaihdan alustaa. Blogi löytyy tutulla nimellänsä Lilystä (http://www.lily.fi/blogit/pilvilinnoja) ja fb-sivuille linkkaan vielä uuden osoitteen. Tätä blogia en poista, mutta voi olla että piilotan osan postauksista kokonaan ja aloitan uudelleen puhtaalta pöydältä ja jätän tämän ns. hevosblogiksi. Eli meidän perusarki siirtyy, mutta heppailut jää tälle puolelle. Näin saan pidettyä homman suhteellisen kasassa - toivottavasti.

Meitä edelleen pystyy seuraamaan tuttujen kanavien kautta, joiden linkit löytyvät sivusta. Päivitän nämä sivut vielä kuntoon, kunhan kerkiän ja toivon että vanhat tutut jatkavat uudelle alustalle seuraamista. Todennäköisesti kasaan vielä erikseen oman sivun tuonne yläpalkkiin, mihin tulee kaikki seurantakeinot.

Kiitos näistä muutamasta vuodesta tällä puolella. Heppailu-osiot tulee siis jatkossa tälle puolelle, eli totaalisesti tämä blogi ei kuole, mutta nimi muuttuu jonka myötä koko olemus. Jatketaan lilyssä, eikös? :)

Hangessa kahlaamista

Vihdoin ne pakkaset alkaa hellittämään, on nimittäin vuokrauspäivinä ollut "lievä" pohdinta mitä laittaa jalkaan ilman että varpaat paleltuu. Kesäjodhit villasukkien kanssa ei oikein lämmitä tarpeeksi. Vähän on unohtunut hankkia talvikengät tallille. Jospa nuo tappopakkaset olisi tälle talvelle loppunut. :)

Ressun kanssa sen sijaan on mennyt aika mukavasti treenit. Kentällä sopivasti lunta, niin tulee hyvin vastusta möhömahalle. Eilen ihmettelin, miten Ressu oli niin mahdottoman laiskan oloinen niin illalla tuli Ressun omistajalta viestiä että oli keskiviikkona vienyt pitkin peltoja kuin mikäkin rynnäkkösika. :D Oli kuulemma muutama ärräpää kuulunut, että J oli saanut herran pysäytettyä. Eipä siinä, Ressun ollessa vähän väsynyt, niin silloin se on parhaimmillaan. Kuuntelee paremmin, tulee avuille nopeammin ja jopa pystyy keskittymäänkin kun ei ole tammat ja niille huutelut mielessä. :) Otettiin kevyesti pakkasen näyttäessä auton mittarissa -21 astetta, ravissa pienet mutta tehokkaat väistöt (lyhyet pätkät kerralla) ja paljon käynti-työskentelyä.

Treenit tehty 21.1.2016

Tänään sitten oli tarkoitus käydä pellolla ratsastamassa, mutta lähtö venähti vähän turhan myöhäiseksi, kun odotin että lämpötila olisi suotuisampi - aamulla mittari kotona näytti -29 astetta ja kun tallille lähdin vähän ennen klo 17 ajelemaan, oli mittari -19, Oli se siitä sitten vielä lauhtunut, joten mentiin kentällä vähän rankemmin kuin eilen. Muuten samalla kaavalla kuin eilen, mutta enemmän isoa ravia ja parit laukkaympyrät molempiin suuntiin. Ressu tosin oli todella vahvalla tuulella, etenkin sen jälkeen koitti lähteä viemään kun J lähti vanhemman tamman kanssa pelloille pyörimään ja jäätiin Repen kanssa kahdestaan kentälle. Onneksi oon oppinut olemaan välittämättä Ressun huuteluille, joten lopetti lähes saman tien.

Ensi viikon voisi pyhittää peltoilulle ja maastoilulle, kun sääennusteetkin lupaillut todella kivaa keliä. :)

Äitä

Eräs iltapäivä tässä reilun viikon sisällä istuttiin tyttöjen kanssa sohvalla ja hetken päästä Mia nyki mua hupparin helmasta. Tietenkin käännyin katsomaan, että mitä pikkulikka on vailla ja neiti aloitti tapansa mukaan jokeltelun ja yhtäkkiä Mia katsoi mua silmiin ja sanoi äitä. Meinasi tippa tulla linssiin! Tänään Mian kanssa aamusta puuhailtiin lattialla ja sieltä tuli taas äitä - kyllä se aina herkistää, vaikkei vielä suoranaisesti tarkottaisikaan sitä. :) Kannatti siis jäädä kotiin viettämään rokulipäivää, kun ei aamulla olisi varmaan edes auto lähtenyt käyntiin. ;)

Neuvolassa sitten puhuin tästä, ja terkka sanoi että puolivuotiaat voivat jokeltelun yhteydessä tavutella, jolloin esimerkiksi sana äiti saattaa kuulua, mutta ei vielä sinällään tarkoita mitään. Lasta tietenkin olisi hyvä kehua kaikesta oikeaan taittuvasta sanailusta. Terkkari myös sanoi, että on hyvin mahdollista että Mia oppii suht nopeasti puhumaan, kun tykkää jo nyt jokeltaa niin paljon ja "keskustelevat" Marian kanssa todella paljon.

Mia pulisee Marialle samalla kun Maria keittelee ruokaa Mialle :D 17.1.2016

Nyt on alettu myös hampaita itkemään oikein urakalla. Johan Mia on kuolannut viimeiset 3 kuukautta kuin Niagaran putous ja lauantaina kipu vei likalta ruokahalun ja unet kokonaan. Ainut paikka missä viihtyi särkylääkkeen annon jälkeen oli liinassa. Liinan reunaa pureskeli aikansa kunnes nukahti ja nukkui melkein tunnin.

Maailman parhain ostos - kantoliina pelastanut niin monet tilanteet Mian kanssa :)

Kokemukset Polar Loop-rannekkeesta

Oon nyt muutaman päivän käyttänyt Polarin aktiivisuusranneketta ja pakko myöntää, että oon aika yllättynyt siitä, kuinka paljon loppupeleissä liikun! Ranneke mittaa aktiivisuutta, kaloreita ja askeleita sekä myös unenlaatua. Kaloreita palaa hyvin, vaikka voisi kuvitella ettei niitä juurikaan polta.

Unenlaatu on mua aina kiinnostanut. Vaikka nukkuisin monta tuntia, niin monesti aamuisin tuntuu että oon äärettömän väsynyt silti, niin nyt oon päässyt rannekkeen avulla näkemään miten mun uni on jakautunut.

Omasta Polar Flow Diarysta napattu kuva torstailta

Esimerkiksi keskiviikon ja torstain välisenä yönä olen nukkunut kokonaisuudessa 6 tuntia ja 25 minuutia, joista levollista unta on ollut reilu 5 tuntia ja levotonta vajaa 1,5 tuntia.

Tammikuun tiivistelmä tähän mennessä

Torstaina ranneke pääsi tositoimiin mukaan, kun olin päivän koululla, illalla kävin Ressun liikuttamassa hankitreenin merkeissä kentällä (kyllä, sitä lunta oli polviin saakka :D) ja kotiin tultuani kävin nopeasti vielä meidän lähikaupassa.

Olen ollut tyytyväinen pääasiallisesti rannekkeen toimintaan - voi käydä suihkussa sen kanssa ja näkee kellonkin, niin ei tarvitse koko aikaa kantaa puhelinta mukana. :)
Ainut huono puoli on synkkaus iPhonen kanssa. Rannekkeen myyntitiedoissa luvataan, että ilmoittaa puhelimessa kun aika nousta, ettei tule noita inactivity-leimoja (istuu yli tunnin paikoillaan) mutta eipä hälytä. Todennäköisesti jatkuva tietojen syöttö puhelimeen saattaisi onnistua, jos ohjelma olisi puhelimessa päällä koko ajan, mutta silloin loppuu akku aika äkkiä luurista. Myös synkronointi täytyy tehdä manuaalisesti puhelimeen, kun automaattisesti ei meinaa tuoda tietoja rannekkeesta puhelimessa olevaan ohjelmaan.
Koneelle synkkaus onnistuu vain piuhalla, joka samalla toimii rannekkeen laturina.
Mutta aina kaikkeen tekniikkaan liittyy ongelmia ja jonkinlaisia toimimattomuuksia, mutta pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen. :)

Vuodesta 2016 aktiivisempi

Otsikkoon voisi kiteyttää niin blogin kuin ihan oman elämänkin. Edellinen vuosi oli totaalinen floppi, jos ihan suoraan sanotaan. Raskaus turvotti ja tulihan sitä muutenkin syötyä mitä sattuu. Blogi oli todella hiljainen, mutta jospa tästä vuodesta oikeasti tulisi kaikin puolin aktiivisempi - tilasin nimittäin itselleni Polar Loop -aktiivisuusrannekkeen, jotta näkisin edes pintaraapaisun verran minkälainen mun päivän liikuntarytmi on ja ennen kaikkea kuinka nukun!
Raskauskiloja ei taida olla enään paljoa jäljellä, about 5kg (voi olla jopa vähemmän) siihen, mitä painoin ensimmäisessä neuvolassa.

Maalaisjuntti-look :D

Vielä on matkaa aikaisempaan. Jalat on hyvässä jamassa, kun noita portaita meillä kyllä riittää mutta vatsanseutu vaatii vielä aikaa. Buzzadorilta nimittäin sai kampanja-koodin jolla sai kuukauden ilmaisen kokeilujakson Yoogaia-palveluun missä voi netin välityksellä osallistua erilaisille joogatunneille, ja olihan siellä vaikka mitä kun kävin jo kurkkimassa sivuja. Etenkin pilates-tunnit kiinnostavat itseäni, kun pilates on hyvä ratsastajille ja etenkin tälläiselle selkävammaiselle, jonka täytyy seurata jokaista tekemistä tosi tarkkaan. Ja saisi ainakin lonkankoukistajat auki! :)

Blogin facebook-sivuille linkkaan vielä kampanja-linkin, jonka kautta saatte 14 päivää ilmaista kokeiluaikaa! Tämä ei siis ole mikään kaupallinen vinkkaus, vain hyvää hyvyyttäni haluan teille tarjota mahdollisuuden tutustua palveluun! :)

Oikeaoppinen ihonhoito

Tämä teksti pohjautuu Beauty Academy -koulutukseen, josta oma postaus löytyy täältä.

Mutta tärkeintähän ihonhoidossa on tietää oma ihotyyppi. Ihotyyppihän saattaa vaihdella yhdellä ihmisellä vuodenaikojen mukaan, mutta aina on ne "perusoireet" olemassa jotka sitten reagoi ilman ja kelien mukaan.

Rasvainen näyttää samealta ja on paksutyyppinen, joka myös kiiltää helposti laajentuneiden huokosten takia. Mutta hyvä puoli tässä ihotyypissähän on se, ettei ryppyjä tule helposti! ;)

Normaali ei ole kuiva eikä rasvainen. Tuntuu miellyttävältä ja näkyviä huokosia ei ole.
Sekaiho Rasvainen T-alue ja kuivat/normaalit posket. Ehkä vaikein ihotyyppi hoitaa, kun täytyy huomioida yleensä vaikeakin kuivuus ja rasvaisuus. Mulla itselläni on sekaiho joka vuodenajasta riippuen muuttuu todella kuivaksi, joten vaikeuksia on ollut löytää sellainen kasvojen puhdistusaine, joka ei kuivata mutta poistaa myös rasvaisuuden tuntua.
Kuiva tunnetaan myös "persikkaihona" tai "sileänä". Ainut huono puoli on, että rypyt tulee herkemmin, kun iho yleensä ohuehko. Hilseilee herkästi ja huokoset on pienet.
Herkkä oireilee helpoiten kuumotuksella ja punoituksella. "Ravinteikkaammat" rasvat saattavat aiheuttaa polttelua alkuun. Voi muuttua helposti myös couperousaksi.
Ihonhoitoruutini koostuu neljästä kohdasta, joiden avulla saa oman ihon hyvään kuntoon ja pysymään nuorekkaana pysäyttäen samalla vanhenemisen.

1. Puhdistus Poistaa iholta kuolleet ihosolut, ylimääräisen talin ja epäpuhtaudet. Edistää hoitoaineiden imeytymisen. Ei myöskään saa unohtaa kasvovettä, joka viimeistelee puhdistuksen, supistaa ihohuokosia ja rauhoittaa, kosteuttaa sekä tasapainoittaa ihon pH-arvon normaaliksi.
2. Silmät - Tarpeita voi olla tummat silmänaluset, turvotus, juonteet ja rypyt. Silmänympärysalueelle tulisi käyttää vain alueelle tarkoitettua voidetta ja oikeaoppinen tapa on taputella rasva iholle. Normaali kosteusvoide leviää silmänympäryksistä helposti kyynelkanaviin ja kun perus kosteusvoidee levitään hieromalla iholle, niin silmien alueella hierova levitystapa vain venyttää ohutta ihoa ja täten aiheuttaa helpommin ryppyjä.
3. Tehosta Seerumeissa on eniten aktiiviaineita, jotka tehostaa voiteiden vaikutusta. Seerumit myös imeytyvät nopeasti ja helposti.
4. Kosteuta
- Päivävoide kosteuttaa, suojaa ihoa ulkopuolisilta tekijöiltä (saasteet ym). Nykyään useimmat sisältävät myös suojakertoimen.
- Yövoide tulee laittaa aina yöksi, jolloin se ravitsee ihoa tehokkaammin.

Lisätehoa saat kuorinnalla ja naamioilla. Melkein jokaisella on oma sauna tai mahdollisuus käyttää esimerkiksi taloyhtiön saunaa, jolloin saat tehostettua helposti ihonhoitoa. Normaali kasvopesu, käy ottamasa yhdet löylyt, jonka jälkeen kuorinta ja naamio vaikuttamaan loppulöylyjen ajaksi. Viimeistele yövoiteella ja avót!

Kuinka loin itselleni ihonhoito-rutiinin?

Lähdin kasaamaan jo ennestään tutuista tuotteista kokonaista rutiinia. Olen testallut eri sarjojen puhdistus- ja kosteutustuotteita, joista päädyin pääsarjana Optimalsiin. Tuotelinjasta kaikki sopivat parhaiten iholleni, joka on kaudesta riippuen erittäin herkkä ja sekaihoinen.

Päivittäinen rutiini koostuu puhdistusemulsiosta, kasvovedestä, silmänympärysvoiteesta sekä päivä -ja yövoiteista. Seerumia en hankkinut, kun en halua myöntää olevani vielä niin vanha. ;)

Lähes koko Optimals-sarja - kasvovettä olen käyttänyt jo kuukauden vai jopa pari, sen takia on vajaa purkki. :)

Intense moisture-rasvat on hyviä ollut, etenkin yövoide on ollut huippu! Ei tarvitse kuin peukalon kärjen verran ottaa, kun riittää todella hyvin koko kasvoille eikä ole raskas! Kosteuttaa selvästi, kun aamuisin iho on kuin Mian pylly! Nyt lisänä sitten tulee turvonneita ja tummia silmänalusia rauhoittamaan oma voiteensa, niin loppuu perusrasvan läträäminen silmien alueelle!

Puhdistus

Silmänympärys ja kosteutus

Lisäboostina otin lisäksi kasvojen kuorinta-aineen sekä kasvonaamion tehostamaan pari kertaa kuukaudessa ihonhoitoa.

Naamio ja kuorinta

Jos näillä ei saa ihoa hyvään kuntoon, niin ei sitten millään! Onneksi meidän saunassa pysyy kosteus hyvin, joten tehostaa naamiota mukavasti - tai niin asiantuntijat sanovat, että kosteuden ollessa saunassa kohdillaan toimii naamiokin paremmin. ;)

Vuosi 2015

Ja näin alkaa olla taas yksi vuosi taputeltuna, joten on aika pistää vuosikatselmus kasaan. Tämä vuosi on ollut todella hiljainen, koulu ja raskaus verottivat jaksamista todella paljon ja jatkuva koneen huollossa oleminen näkyi blogin ylläpidossa. Mutta ainahan voi uudelle vuodelle toivoa kaikkea, jos vaikka ensi vuonna onnistuttaisiin paremmin!

Tammikuussa käytiin np-ultrassa, mietittiin turvakaukalo-juttuja ja päädyttiinkin meille sopivaan ja Maria aloitti ensimmäistä kertaa päiväkodissa ja minä aloitin opiskelut. Myös ensimmäinen masu-kuvakin tuli julkaistua.

Helmikuussa aloitettiin ihonhoidon kuntoonlaitto, ajatuksena että kesällä olisi paremmassa kunnossa ja hyvinvoivampi iho. (Alkutilanne  osa 1, tuotteet osa 2). Myös tiputuksessa käytiin Marian hoitopaikasta saaneen noroviruksen takia ja vietettiin koko perheen voimin hiihtolomaa. Podettiin myös ikäkriisiä, joka nousi myös luetuimpien postausten joukkoon.

Maaliskuussa jatkettiin ihon hoitamista, kun tuli väliaikakatsauksen aika, käytiin rakenneultrassa ja pohdittiin Marialla ilmenneitä kauhukohtauksia. Maria myös siirtyi vihdoin omaan sänkyyn, joka nousi blogihistorian yhdeksi luetuimmista postauksista. Vietettiin myös Nöpön ja Lumon syntymäpäiviä.


Huhtikuu oli tähän mennessä hiljaisin kuukausi. Ainoastaan Liebster Awards -haasteessa oli kuvia, mutta muuten oli kuvattomat postaukset. Myös puhutuimmaksi sekä edelleen luetuimpien postauksiin kuuluva kiusausta käsittelevä postaus tuli kirjoitettua.

Toukokuu oli henkisesti raskas kuukausi, kun äidin kuoleman vuosipäivä oli loppukuusta. Myös Mia aiheutti pientä paniikkia, kun raskausmyrkytys-epäilys ajoi keskussairaalaan. Iloisiakin asioita tapahtui, muunmuassa äitiyspakkaus tuli ja ensimmäinen näyttö saatiin hyvin arvosanoin suoritettua. Masukuulumisiakin kirjoittelin sekä pohdittiin, ostettaisiinko valmis vai remontoitava talo josta päädyttiin lopulta tekemään tarjous.

Kesäkuussa podettiin ulkonäköpaineita, vietettiin yllätyksenä järkättyjä vauvakutsuja, kauppakirjojen kirjoituspäiväkin oli lyöty lukkoon. Marialla myös uhma alkoi todenteolla nostamaan päätään ja ikävöitiin menneisyyteen jäänyttä hevosta ja sen kuulumisia.

Heinäkuu oli vauvantuoksuinen, kun Mia syntyi, muutettiin ja tehtiin pieni sneak peak omaan kotiin, aloitettiin pientä projektia, vietettiin tupareita ja juhlittiin Mian kotiinpääsyä ja syntymistä. Myös ristiäisiä suunniteltiin ja kauhisteltiin Mian keltaisuutta.

Elokuussa juhlittiin Mian ristiäisiä, kirjoiteltiin imetyksestä, hoidettiin Marian päivähoito-kuviot kuntoon ja rempattiin vähän eteisiä.
Kaipailin myös hevostelemaan, kun kotona töröttäminen alkoi tympimään ja kaipasin sitä nollaamisaikaa arkeen. Aloitettiin myös liinailu ja otettiin päivityskuvia Mian kasvusta. :)

Syyskuussa alkoi meidän julkisivu- ja kattoremontti, löysin Ressun harrastelukaveriksi ja pidettiin Marian kanssa syksyiset kuvaushetket.

Lokakuussa aukesi blogin facebook-sivut, Ressu vietti sairaslomaa telottuaan jalkansa, mutta siitä huolimatta päästiin treenaamaan kunnolla. Analyyttisen treenipostauksen myötä on herännyt monia ahaa-elämyksiä kesken ratsastuksen. Kävin myös kouluttautumassa Oriflamen Beauty Academyssa, jossa asiaa tuli todella paljon, ja tähän liittyen on yksi postaus vielä odottamassa. Mia täytti 3 kuukautta ja etsittiin lukulistalle lisää luettavaa,

Marraskuussa lunta saatiin Keski-Suomeen pariin otteeseen aika mukavasti, mikä taas haittasi treenejä aika paljon pakkasten puuttuessa. Ressun sairaslomalta palailu suoritettiin maltillisesti ja pieni pilke silmäkulmassa kirjoiteltiin Lidl-kammoisuudesta. Liityttiin myös blogiyhteisöön ensimmäistä kertaa blogin historian aikana!

Vuoden viimeinen kuukausi oli blogin osalta hiljainen, kun työharjoittelun loppusuora ja joulun valmistelut pitivät kiireisenä. Halusin myös käyttää kaiken mahdollisen vapaa-ajan olemalla tyttöjen kanssa. Ressun kanssa treenailtiin hienoissa maisemissa ja joulu juhlittiin perheen kanssa.
Vuosi vaihtuu ja elämä koki viime metreillä suurehkon mullistuksen terveydellisesti, mutta tätä se elämä on ja onneksi loppupeleissä elämä voittaa!

Näin toivotamme koko perheen voimin kaikille hyvää uutta vuotta ja iso kiitos vuodesta 2015!

Treenit auringonlaskussa

Joulut on nyt mässätty ja vietetty. Joulunaika oli rauhallista, kun olin vielä aatonaaton töissä, tosin kipeänä joten pyhät meni rauhallisin mielin. Aattona oltiin aamupäivä kotona, kun Marian sylikummi tuli miehensä kanssa kyläilemään, ja samalla availtiin lahjoja kun kuulumisia vaihdettiin. Ilta oltiin isäni luona, syötiin ja saunottiin sekä vietettiin lähiperheen kesken aikaa. Isoveljeni oli isälläni myös, joten hauskuutta riitti. Tehtiin me isoveljen kanssa vahingossa pienet after eight -vaihtaritkin, toistemme tietämättä oltiin ostettu puolin ja toisin after eight -rasiat joululahjoiksi. :D Tapaninpäivänä käytiin anoppilassa ja muuten oltiin ihan kotona perheen kesken. Marialla kyllä leikkimistä riitti, kun sai muumitalon, soittorasian ja mitä kaikkea. :)

Jouluviikolla kävin vain kerran Ressun liikuttamassa, kun en yksinkertaisesti ehtinyt. Tänään otin sitten extrapäivän ja oli kyllä aivan mahtava ilma! Auringonlaskun alku, pieni kipakka pakkanen ja pieni tuuli. Kenttäkin oli juuri lanattu, joten pystyi kerrankin menemään suhteellisen normaalisti, laukkoja en ottanut kuin parit pitkät sivut, muuten käynti- ja ravipainotteisesti mentiin tänään.
Onnistuin tänään yskiessä reväyttämään lonkankoukistajan läheltä jonkin lihaksen, joten hetken arvuuttelin viitsinkö ratsastaa ollenkaan, mutta onneksi ei vaikuta muuten kuin selkäänmenossa ja sieltä pois tultaessa.

Nuo maisemat on vaan niin ♥

 Ressu oli vähän väsyneen oloinen, kun herra on viimeiset viikot ollut niin mahdottoman pörheänä ja silmät on pyörinyt päässä kuin mitkäkin plussapallot, joten J oli eilen tuupannut Ressun vissiin vähän väsyksiin, kun tänään ei jaksanut tammojen peräänkään huudella kuin kerran. :D
Huomenna olisi tarkoitus käydä maastossa pitkästä aikaa, kun vielä valoisaan aikaan ehtii tallille ja torstaina Niko lähtee näillä näkymin tallille mukaan, joten ehkä jonkinlaista matskuakin saisi ilmoille!

Herra Mammutti ♥ 

Kovaa vauhtia kohti joulua

Huomenna alkaa viimeinen täysi työviikko, eli todellinen stressiviikko! Täytyisi kahden tutkinnonosan näyttösuunnitelmaa kirjoittaa, arvioituttaa kouluttajalla koululla sekä töissä kahdella ihmisellä ja ottaa arvioinnit koko harjoittelusta. Sitten jäädäänkin joulunviettoon 23. päivä ja koko joulun tekeminen kotiin on jäänyt aivan jonnekkin, kun kellossa ei yksinkertaisesti riitä aika! Kohta saa onneksi huilata ja viettää rauhallisempia aikoja joululoman tiimoilta eikä nuo kouluviikotkaan tammikuussa mitenkään hirveiltä näyttänyt - ainakaan vielä. ;)

Vähän jo ehdittiin eilen laitella kotiin jouluisempaa ilmettä. Vaihdettiin paremmin istuvat verhot, jotka samalla sopivatkin tähän joulunaikaan ja pieni valokynttelikkökin löysi paikkansa. Vielä pitäisi appiukolta hakea kinkku valmiiksi, ostaa laatikoita tai jopa väsätä itse, tehdä lisää pipareita ja joulutorttuja, pistää joulukuusi jne.. Miten muiden joulunvietto, onko jo kodit koristeltu ja ruokia tehty? :)

Mialle kertyi perjantaina 5 kuukautta mittariin ja pari päivää aikaisemmin oppi kääntymään mahalteen - tänään sitten tempasi mahalta selälteen omin avuin. Iso tyttö jo, jolla myös kaksi hammasta kuultaa alaikenistäkin läpi. Jotenkin tuntuu niin oudolta, kun Marialla ollut vauvana minkään asian kanssa kiire, mutta Mia oppii ja tekee kaiken niin rytinällä ettei perässä meinaa pysyä! Huomenna onneksi on neuvola, että nähdään onko jatkuva tähän saakka kestänyt oksentelu alkanut vaikuttamaan painonnousuun, toivottavasti saataisiin lähete jatkotutkimuksiin kun ei tämä enään normaalia ole, kun joka ruokailun jälkeen tunnin parin sisällä oksentaa kaiken ulos.. 

Treenitkin Ressun kanssa on mennyt yllättävän hyvin, vaikka pimeällä kentällä yhden valon tuella ollaankin jouduttu menemään. Vaikka puomitolppien varjoja luuleekin puomeiksi maassa ja aiheuttaa täten mulle vähän harmaita hiuksia, niin on alkanut herrasta löytymään äärettömän paljon ryhdikkyyttä ja ravissakin pidentää askelta tosi pienellä pyynnöllä, etenkin nyt kun olen löytänyt niitä nappuloita lisää. :) Tarkoitus oli ottaa joku kerta ihan maapuomeja ja katsoa kuinka ne sujuu, mutta pimeällä on vähän tympeää sellaista harrastaa - täytyy katsoa joululomalla kun ehtii päiväsaikaan käymään tallilla. :)

Olisiko teillä jotain ideaa postaukselle? Kysymyspostausta tai vaikka toiveita? Ehdottaa saa vapaasti. :)

Pari kuvaa Ressusta

Ei mennyt tämän päiväinen ihan suunnitellusti. Alunperin piti mennä maastoon, mutta tiet oli aivan peilijäässä, joten varasuunnitelma oli mennä ilman satulaa - no enhän mä sinne selkään sitten taipunut tarpeeksi. Olin varuilta ottanut liinan mukaan lähinnä varuiksi, jos herralta löytyisi pöllöenergiaa niin olisi kevyellä alkujuoksutuksella saanut niitä karsittua poies. Hain tallilta sitten satulan, jotta olisi vähän helpompaa mennä, mutta kentän kunto.. Märkää hiekkaa paakkuuntuvan lumen alla ei ollut mikään parhain mahdollinen yhdistelmä. Pohja petti herkästi Ressun töpöjen alla ja kauhean kokoiset lumipaakut tilsaantui kavioihin jolloin alkoi myös askellus muuttua varovaiseksi ja kerran jopa meinattiin turvalleen lentää yhdessä.

Kuvakulma ei niinkään imartele, paitsi pienentäen tuota tynnyriä etu ja- takaosan välillä ;)

Koska en halua olla julma, niin tulin suosiolla selästä alas ja laitoin Ressun liinan päähän jatkamaan liikkumista, kun selvästi niin kulki paremmin vaikkei kauhean mielellään etenkään käynnissä. Ravissa tilsaantuneet lumet irtosivat, joten vauhtia oli välillä liikaakin mutta tulipahan pojan liikuttua!

Ressun naiselliset korkkarit oli kaikkea muutakuin mukavat

Täytyy toivoa, että keli pakastuisi vielä vähän ja kenttä lanattaisiin jolloin ei noita hemmetin paakkuja kasaantuisi herran popoihin ja eukon chapseihin. Saa nähdä, viitsiikö huomenna lähteä pimeällä maastoon. On tien varressa kummiskin ihan katuvalot ja on heijastinta niin ponille kuin kuskillekkin, mutta jos tuota kylmentyneen kelin tuomaa hömppää on jäljellä huomennakin, voi olla että ponski kiipeää puuhun pian. :D

Saatte tyytyä aina niin mahtaviin iphonella otettuihin kuviin kunnes kenttä kunnossa ja saisi jonkun kuvaajan paikalle. :)

Hulinaa ja turhautumista

Pitkä tauko ehtinyt taas tulla mittariin, mutta ei vain ole jaksanut! Arjet on niin täynnä, kun klo 5 aamulla soi herätyskello jotta ehdin seiskaan töihin. Kolmelta lähden ajamaan kotiin, haen Marian hoidosta ja Ressu-päivinä käyn periaatteessa vain pieraisemassa kotona ja lähden tallille. Illat menee simahdellessa sohvalle jo ennen Marian nukkumaanmeno aikaa, joten en ole jaksanut edes bloggeria avata.

Yöt menee erittäin huonosti, kun Maria änkeää meidän väliin ennenkuin olen ehtinyt syvään uneen ja Mialla on jotkit ihmeen hulinat menossa. Puoliyötä vain kikattelee ja ölisee omassa sängyssään, mutta silti yöunilta herää vähän ennenkuin lähden ajamaan töihin. Unet on ollut arkisin tosi vähissä, joten viikonloppuisinkaan en kummiskaan osaa nukkua ysiä pidempään.
Miallakin kaiken lisäksi kovat harjoitukset selältä mahalteen kääntymisen kanssa, joten meillä on totaaliraivoaja kotona - ei malta edes päiväunia nukkua!

13.11.2015

Treenitkin Ressun kanssa on ollut välillä aivan päättömiä, oikeastaan sen jälkeen kun ilmat alkoi todenteolla viiletä, on pullaponiin tullut jotain duracell-voimaa kun koittaa joka tilanteessa kuskata mua pitkin kenttää ja voitte kuvitella pitkän sateisen kauden aikaan, että kura on lentänyt. :D
Välillä tullut niin tiukkoja u-käännöksiä, että ihme on käynyt kun selässä on joka kerta pysytty.

Märkä ja aivan totaalisen kuran peitossa - putsaamiseen meni melkein tunti! :D // 10.11.2015

Onneksi eilen satoi sitten koko kuukauden edestä lunta! Piha piti jo eilen kolata ensimmäisen kerran ja yön aikana sitä oli tullut niin paljon, että meidän pihassa olevan puun pari isoa ja paksuhkoa oksaa oli katkennut juuresta saakka, kun ei ollut kestänyt lumen painoa. Pitää alkaa jo harkitsemaan lumien pudottamisia, kun katolle päässyt sitäkin kertymään. 

Oksa tukki koko pihasta poistumisen reitin, ei paljoa Honda tuosta mahtunut :D 22.11.2015

Saa nähdä, miten pohjoisemmassa Laukaassa on lunta, kun oli tarkoitus Ressu käydä liikuttamassa - pääseeköhän jopa kahlaamaan kentällä. :)

Täytyy yrittää saada jostain lisää virtaa itsellekkin, että jaksaisi painaa nämä päivät läpi.

Kuka pelkää saksalaista

Kaikkihan jotka katsoo edes kerran viikossa telkkaria, tietää tällä hetkellä pyörivät Lidlin mainokset. Keski-ikäinen perheenisä, joka kammoaa Lidliä ja saksalaisia tuotteita. Vaimo käy kyseisessä liikkeessä ja koittaa vakuuttaa miehensä, että kyllähän sieltä suomalaisiakin tuotteita löytyy. Uusimmat mainoksethan käsittelevät miehen painajaisia, joissa esimerkiksi Lordi tulee makuuhuoneeseen kun mies on samalla käsiraudoilla laitettu sänkyyn kiinni.

Olen itse käynyt Lidlissä vain muutamia kertoja siitä lähtien, kun ensimmäinen myymälä tuli Jyväskylään. Silloinhan siellä ei juurikaan mitään suomalaista löytynyt ja tässä vuosien saatossa kuulemma valikoima on muuttunut, mutta silti. En osaa mennä kyseiseen kauppaan. Ainut, mikä mua sinne saattaa vetää, on ihan rehellisesti hyvät jogurttisuklaat. :D Ja eniten huvittaa se, että ihmiset sanovat että 5 kassillista ruokaa Lidlistä maksaa esimerkiksi 150€. Prismassa 2-3 kassillista maksaa saman verran - Lidlin pussit oli ainakin ennen vetoisuudeltaan pienempiä. ;)
Tässä tosin näkee sen ennakkoluulon, mikä valtaa ihmisen herkästi. Äitini on aina suosinut S-ryhmää ja olen herännyt siihen ajatusmalliin, että kaikki muut on väärin - täytyy käydä vain S-ryhmän kaupoissa. Ihme kyllä, myönnyin että ostetaan uusi telkkari jostain muualta kuin Prisman verkkokaupasta (hupsis, lipesin) ja aloitan työharjoittelun Citymarketissa, jotta saan kaksi näyttöä suoritettua. Ote on varmaankin lipeämässä, mutta auton ruokin vain ABC-tankkauspisteillä!

Voin myöntää olevani Lidl-kammoinen joka on riippuvainen vihreästä bonuskortista.

Oletko sinä?

Osaksi blogiyhteisöä!

Blogi on ollut aina vähän yksinäinen susi. Lilyn aikaan tuntui, että olin osa isoa yhteisöä kun onhan kyseinen blogialusta iso ja osa Trendiä. Siirrettyäni blogin bloggeriin samalla muuttaen nimen helpommaksi, on tämä ollut enemmänkin oma julkinen päiväkirja.

Mutta nyt ollaan JKL-BLOGIT -remmissä! Osana jälleen yhteisöä ja mikä parasta, kaikki ollaan Keski-Suomessa asuvia.

Sivuille

Jännittää kuin pikkutyttöä, tämä on vain niin mahtava juttu! :) Eniten odotan mitä kaikkea kivaa tulee tapahtumaan. Mutta kaikki aikanaan. ;)

JKL-BLOGIT löytyy myös instagramista!

Hupsista

Missä mun muisti on? Piti jo viime viikolla kirjoitella meidän putkeen menneistä treeneistä, tai ei ne nyt aina ihan putkeen mennyt mutta hauskaa meillä ainakin oli! :D Tosiaan kävin torstain lisäksi perjantaina ja lauantaina Ressun liikuttamassa, kun omistajalla oli kiireitä niin tuhottomasti. Perjantaina kävi meitä moikkaamassa illalla, kun olin ratsastamassa. Kenttä oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä yhtään käyntiä kovempaa, mutta eihän se meitä estellyt - olipahan lauantaille hyvin jumpattu kyljet auki ja takapää aktiiviseksi. ;) Torstaina oli otettiin vielä varovaisesti, vaikka kenttä olikin suhteellisen hyvässä kunnossa. Ravissa alkaa löytymään nappulat niin mun istunnan kuin Ressun liikkumisenkin suhteen. 

Lauantaina kenttä oli onneksi hyvässä kunnossa ja parin päivän tehojumppaamisen jälkeen ajattelin kokeilla ottaa laukat hyvien alkuverkkojen jälkeen. Vasempaan kierrokseen Ressu tuntui hyvältä, mutta oikeaan kierrokseen mutkassa ei selvästikkään etujalka ole vielä ihan kunnolla "auki" ja herra sotkeentui kinttuihinsa aika mallikkaasti, joten en viitsinyt enempää rasittaa kun hetkellisesti tämän kompuroinnin jälkeen jopa ravissa tuntui aavistuksen epäpuhtaalta. Kävelytauon jälkeen oli ravi hyvää, joten loppukeventelyiden jälkeen kävelyt otettiin maasta. Maltillisesti vain tehostetaan treenejä, tässä mikään kiire mihinkään ole. :) Tuleepahan tehtyä ajatuksen kanssa alkutyöskentelyt. 

Lauantaina Ressu oli ihan halloween-tunnelmissa, kummituksia mukamas joka paikassa :D

Miakin ihan into piukeana harjoitellut kääntymistä. Lauantaina käytiin anoppilassa ja Mia siellä innostui ihan totaalisesti kääntymisyrityksistä, etenkin sen jälkeen kun tosi kevyesti tuin kääntymistä loppuun saakka. Sen jälkeen on kotona kuulunut aina lattiatasolta kamalaa komentamista, kun ei pääse vielä itse ja selvästi odottaa että joku auttaa. :D

Tällä hetkellä nämä "pierujumpat" on ollut hittijuttuja :D

Olisiko toiveita postauksista? Ajattelin alkaa raottamaan meidän ovia teille, kun toivetta siitä tullut jokunen aika sitten. Nyt alkaa näyttämään jo enemmän kodilta ja tavarat on alkaneet kunnolla paikkojaan. :) Eli toiveita heittämään!

Sairaslomalta takaisin treeniin

Ressun sairasloma loppui eilen, kun omistaja oli käynyt testaamassa mitä jalka tuumaa. Vekki on parantunut hyvin, oikeastaan koko haavaa meinannut edes huomata jos ei kunnolla katsonut. Kyllähän sieltä selvä pala puuttuu, mutta toivottavasti jää vain kosmeettiseksi eikä alkaisi oireilemaan mitenkään, nyt ei voida muutakuin seurailla ja toivoa parasta.

Ressulla oli kyllä intoa lähteä hommiin, höristen jolkotteli laitumella vastaan (tainnut viikon loma tehdä ihan hyvää, tai sitten tiesi omenoista mitkä odotti taskussa ;), mutta laittopaikalle kun päästiin niin alkoi kunnon säpsyily ja puuskuttaminen - eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka myrskytuulen poikanen söisi ponin!

Käveltiin hyvät alkukäynnit maasta, samalla tutkailtiin kaikki möröt ja annoin herran rauhassa puuskuttaa kaikelle tyhmälle, mille vain keksi puuskuttaa. Selkään noususta oli tosin erimielisyyksiä, kun Ressu luuli että lomailu tarkoittaa sitä, että tätiä saa pyöritellä miten lystää - vaaan eipä siinä onnistunut. Heti alkuun paljon väistöjä suuntaa vaihdellen, välillä kokoamista ja välillä venyttäen kunnolla alas. Kunnon jumeja aukeiseva ja selkää jumppa käynnissä, etenkin nyt kun kenttä oli tosi raskas kulkea aamuisen sateen vuoksi. Ravissa työskenneltiin todella vähän, lähinnä vain sen verran että rentous saatiin pysymään siirtymisien välissä ja koko silloisen tehtävän aikana. Kahdeksikko on Ressulle jokin henkilökohtainen painajainen, kun portin puoleisessa päädyssä on mukamas mörköjä, joten oli ihme että sielläkin rentous säilyi!
Ennen löysiä loppukäyntejä käytettiin aika pitkälti treenatessa lisää takaosakäännöksiä - Ressu ne jo osaakin, mutta kuski tuppaa heittämään aina lopussa ohjat jorpakkoon. Näissä myös huomaa, onko Ressu rehellisesti kyljistä läpi - kääntyy vaikka pennin päällä, mutta huolimaton alkujumppa kostautuu aina sillä, että Ressu muuttuu keitetyksi spagetiksi. Ryhti katoaa jonnekkin ja meinaa hutaista vaan hommasta läpi. Tässä myös huomaa heti, jos oon heittänyt ohjat kesken jonnekkin, jolloin koko pakka leviää käsiin.

Tänään taisi motivaatio olla molemmilla kohdillaan, kun alusta saakka hommat sujui ja treenikin pysyi maltillisen mittaisena. Eikä kertaakaan säpsyilty, mikä on aika ihme kun yleensä on myräkän aikaan ollut aivan mahdotonta meidän meno!
Tällä viikolla onkin kaksi ylimääräistä liikutuspäivää, joten saa nähdä miten väsynyt oon sunnuntaina. Nytkin meinaan nukahtaa pystyy. Aamulla klo 6 soi herätyskello, aamupäiväksi koululle, siitä nopeasti käymään kotona syömässä ja Mian kanssa höpöttelemässä, tallille ja kotiin tultaessa siinä samalla Maria hakemaan hoidosta, josta melkein heti Niko lähti autokoululle. Nyt vasta rauhoittunut ilta, kun likat nukkuu - vihdoin! Huomenna on vapaa ja sen pyhitän niin nukkumiselle ja Mian kanssa olemiseen. :)

Miten menee?

Tässä on aikamoinen aika vierähtänyt ihan muissa hommissa kuin kirjoittamisessa. Tämä viikko oli niin poikkeuksellinen, kun jatkoin koululla käyntiä ja edellisen viikon oltiin koko perhe lomalla. Maria oli vielä tämänkin viikon kotona, mutta maanantaina päästään takaisin perusarkeen kiinni. Joten oletettavasti olen koko tämän hiljaisemman ajan pyhittänyt tytöille ja Nikolle, kun Ressukin on viettänyt saikkuviikoa telottuaan jalkansa jotenkin mystisesti.

Treenien jälkeiset tunnelmat - Ressu ihan poikki ja kuskilla olisi virtaa riittänyt // 8.10.2015

Meillä on myös ollut talon kanssa hääräämistä, kun tekeminenhän ei tunnetusti lopu omakotitalossa. Pattereiden kanssa tapeltiin viikko ja sitten kun vihdoin tuli putkimies niin kyllä hirvitti. Onneksi lasku ei jäänyt meille, vaan siirtyi entiselle omistajalle sopuisissa tunnelmissa ja nyt sitten menee taas rännien kanssa päin prinkkalaa - tai lähinnä Nikon toimisto-siiven rännien. Ollaan pähkinöity, että korjataanko ennen talvea vai vasta keväällä. Ei tässä muuten mitään, mutta rännin yksi kohta vuotaa aivan totaalisesti ja kaikki tippuu lätäköksi saakka aivan perustusten juureen, joten jos perustukset pääsee liikaa kostumaan ja routimaan, voi pahimmassa tapauksessa koko kyseinen siipi vajota. Tällä hetkellä siinä on Anna-patentit voimassa (pulkka syöksynä :D), jotta pysyisi perustukset kuivana.

Neiti nöpönenä :)

Mian kanssa ollaan pikkuhiljaa alettu maistelemaan soseitakin. Tai lähinnä pari lusikallista maidon sekaan, kun ei meinaa muuten alhaalla pysyä ja tämä sama tehtiin Mariankin kanssa samasta syystä. Näin saa myös jätettyä vellit pois kokonaan, kun soseella paksuntaa maitoa, jolloin myös tottuu samalla perushuttuihin, jotta vatsa kestää paremmin kun niiden aika kunnolla koittaa. Vielähän Mia ei tajua lusikan päälle juuri lainkaan, joten tällä tyylillä on sujunut ihan jees. Aikamoinen teräsvatsa tuntuu olevan, etenkin jos vertaa Mariaan kun oli saman ikäinen. :)

Käytiinhän me vähän myös shoppailemassa koko perheen voimin ja vielä jäi kauppaan tavaraa. ;) Muistakaahan muuten seurailla ja tykkäillä facebookissa ja istagramissa, jonne päivittelen tiheämmin kuulumisia, etenkin pikapikaan kesken menojen. :)

Mia 3kk

En muistanutkaan tehdä 2 kuukauden tilannekatsausta, mutta eipä vielä silloin mitään kummepaa tapahtunutkaan. Mia kannattelee jo päätänsä kuin mikäkin vanha tekijä ja viihtyy mahaltaan yllättävän paljon. Myös halukkuutta istuma-asentoon on, mutta vielä istuskelut suoritetaan puoli-istuvassa asennossa sylissä, etenkin jos ei likka viihdy mitenkään muuten päin sekä likan niin halutessaan.

28.09.2015

Yöt mennyt alusta alkaen todella hyvin ja koko ajan paremmin, mitä enemmän ikää kertyy mittariin. Tämän hetkinen iltarytmi on suunnilleen sellainen, että syödään klo 19 ja nukkumaan alkaa 19:30-20:00 ja seuraavan kerran herää joskus aamuyöllä klo 3-5 välillä, mutta pääsääntöisesti on alkanut kääntymään yöunet 12 tuntisiksi. On tietenkin öitä, että herää täyden vaipan ja nälän takia puolen yön aikoihin, mutta nekin on enään todella harvinaisia. Mia nukkuu omassa sängyssään vaunukopan lämmössä ja ensimmäisen heräämisen jälkeen jää meidän väliin loppuyöksi.

28.09.2015

Mia myös viihtyy lelujen parissa, vaikka ei niistä vielä ole pahemmin kiinnostunut, enemmän tykkää katsella puuhamatolla roikkuvia hassuja juttuja sekä syödä nyrkkejä - välillä menee jopa molemmat nyrkit kerralla suuhun. :D Tarttuminen on vielä vähän hakusessa, mutta vahvistuu joka päivä.
Nyt on tullut myös hittijutuksi harjoitella mahalteen kääntyminen. Vielä ei siinä onnistuta omin avuin, mutta ei se kaukana ole. Ryömintähalukkuuttakin löytyy ja vielä se tapahtuu monni-tyylillä - suu ammosen auki, minkä laittaa viltin tms päälle ja lähtee vetämään samalla käsillä sekä potkii jaloilla. Lähinnähän se näyttää enemmänkin monnin liikehdinnältä, kuin ryömimiseltä, kun vartalo heijaa edestakaisin ja päällä vetää itseään eteenpäin. :D

Myös ikenet on alkaneet muuttua terävemmiksi. Hetken jo luulin, että nytkö jo ne hampaat sieltä puhkeaa, mutta onneksi ei! Kiukkusempi Mia on kyllä ollut jo parisen viikkoa ja nyt ikenien muututtua terävemmiksi on jopa ehkä hieman tullut paremmalle tuulelle. Mariakin teki tosi pitkään hampaita, joten osataan varautua vähän kaikkeen. :)
Neuvolassa kehuttiin reippaaksi ja jänteväksi, joka tykkää seurailla paljon ympäristöään. Oudot ihmiset aiheuttavat kulmien kurtistelua, mutta vähänkin jos löytyy vastapuolelta huumorintajua, niin alkaa kuulumaan naurua. Painoa ja pituutta tulee hyvässä suhteessa toisiinsa nähden, 60cm meni rikki pituudessa! Painoakin on enemmän mitä Marialla samassa iässä, hyvin huomaa miten erilaisia voi siskokset olla - Maria ollut aina siro ja pitkä, Mia taasen pitkä ja tanakampi. Pääasia että ruoka tarttuu eikä ala paino tippumaan. :)