Äitä

Eräs iltapäivä tässä reilun viikon sisällä istuttiin tyttöjen kanssa sohvalla ja hetken päästä Mia nyki mua hupparin helmasta. Tietenkin käännyin katsomaan, että mitä pikkulikka on vailla ja neiti aloitti tapansa mukaan jokeltelun ja yhtäkkiä Mia katsoi mua silmiin ja sanoi äitä. Meinasi tippa tulla linssiin! Tänään Mian kanssa aamusta puuhailtiin lattialla ja sieltä tuli taas äitä - kyllä se aina herkistää, vaikkei vielä suoranaisesti tarkottaisikaan sitä. :) Kannatti siis jäädä kotiin viettämään rokulipäivää, kun ei aamulla olisi varmaan edes auto lähtenyt käyntiin. ;)

Neuvolassa sitten puhuin tästä, ja terkka sanoi että puolivuotiaat voivat jokeltelun yhteydessä tavutella, jolloin esimerkiksi sana äiti saattaa kuulua, mutta ei vielä sinällään tarkoita mitään. Lasta tietenkin olisi hyvä kehua kaikesta oikeaan taittuvasta sanailusta. Terkkari myös sanoi, että on hyvin mahdollista että Mia oppii suht nopeasti puhumaan, kun tykkää jo nyt jokeltaa niin paljon ja "keskustelevat" Marian kanssa todella paljon.

Mia pulisee Marialle samalla kun Maria keittelee ruokaa Mialle :D 17.1.2016

Nyt on alettu myös hampaita itkemään oikein urakalla. Johan Mia on kuolannut viimeiset 3 kuukautta kuin Niagaran putous ja lauantaina kipu vei likalta ruokahalun ja unet kokonaan. Ainut paikka missä viihtyi särkylääkkeen annon jälkeen oli liinassa. Liinan reunaa pureskeli aikansa kunnes nukahti ja nukkui melkein tunnin.

Maailman parhain ostos - kantoliina pelastanut niin monet tilanteet Mian kanssa :)

Vuosi 2015

Ja näin alkaa olla taas yksi vuosi taputeltuna, joten on aika pistää vuosikatselmus kasaan. Tämä vuosi on ollut todella hiljainen, koulu ja raskaus verottivat jaksamista todella paljon ja jatkuva koneen huollossa oleminen näkyi blogin ylläpidossa. Mutta ainahan voi uudelle vuodelle toivoa kaikkea, jos vaikka ensi vuonna onnistuttaisiin paremmin!

Tammikuussa käytiin np-ultrassa, mietittiin turvakaukalo-juttuja ja päädyttiinkin meille sopivaan ja Maria aloitti ensimmäistä kertaa päiväkodissa ja minä aloitin opiskelut. Myös ensimmäinen masu-kuvakin tuli julkaistua.

Helmikuussa aloitettiin ihonhoidon kuntoonlaitto, ajatuksena että kesällä olisi paremmassa kunnossa ja hyvinvoivampi iho. (Alkutilanne  osa 1, tuotteet osa 2). Myös tiputuksessa käytiin Marian hoitopaikasta saaneen noroviruksen takia ja vietettiin koko perheen voimin hiihtolomaa. Podettiin myös ikäkriisiä, joka nousi myös luetuimpien postausten joukkoon.

Maaliskuussa jatkettiin ihon hoitamista, kun tuli väliaikakatsauksen aika, käytiin rakenneultrassa ja pohdittiin Marialla ilmenneitä kauhukohtauksia. Maria myös siirtyi vihdoin omaan sänkyyn, joka nousi blogihistorian yhdeksi luetuimmista postauksista. Vietettiin myös Nöpön ja Lumon syntymäpäiviä.


Huhtikuu oli tähän mennessä hiljaisin kuukausi. Ainoastaan Liebster Awards -haasteessa oli kuvia, mutta muuten oli kuvattomat postaukset. Myös puhutuimmaksi sekä edelleen luetuimpien postauksiin kuuluva kiusausta käsittelevä postaus tuli kirjoitettua.

Toukokuu oli henkisesti raskas kuukausi, kun äidin kuoleman vuosipäivä oli loppukuusta. Myös Mia aiheutti pientä paniikkia, kun raskausmyrkytys-epäilys ajoi keskussairaalaan. Iloisiakin asioita tapahtui, muunmuassa äitiyspakkaus tuli ja ensimmäinen näyttö saatiin hyvin arvosanoin suoritettua. Masukuulumisiakin kirjoittelin sekä pohdittiin, ostettaisiinko valmis vai remontoitava talo josta päädyttiin lopulta tekemään tarjous.

Kesäkuussa podettiin ulkonäköpaineita, vietettiin yllätyksenä järkättyjä vauvakutsuja, kauppakirjojen kirjoituspäiväkin oli lyöty lukkoon. Marialla myös uhma alkoi todenteolla nostamaan päätään ja ikävöitiin menneisyyteen jäänyttä hevosta ja sen kuulumisia.

Heinäkuu oli vauvantuoksuinen, kun Mia syntyi, muutettiin ja tehtiin pieni sneak peak omaan kotiin, aloitettiin pientä projektia, vietettiin tupareita ja juhlittiin Mian kotiinpääsyä ja syntymistä. Myös ristiäisiä suunniteltiin ja kauhisteltiin Mian keltaisuutta.

Elokuussa juhlittiin Mian ristiäisiä, kirjoiteltiin imetyksestä, hoidettiin Marian päivähoito-kuviot kuntoon ja rempattiin vähän eteisiä.
Kaipailin myös hevostelemaan, kun kotona töröttäminen alkoi tympimään ja kaipasin sitä nollaamisaikaa arkeen. Aloitettiin myös liinailu ja otettiin päivityskuvia Mian kasvusta. :)

Syyskuussa alkoi meidän julkisivu- ja kattoremontti, löysin Ressun harrastelukaveriksi ja pidettiin Marian kanssa syksyiset kuvaushetket.

Lokakuussa aukesi blogin facebook-sivut, Ressu vietti sairaslomaa telottuaan jalkansa, mutta siitä huolimatta päästiin treenaamaan kunnolla. Analyyttisen treenipostauksen myötä on herännyt monia ahaa-elämyksiä kesken ratsastuksen. Kävin myös kouluttautumassa Oriflamen Beauty Academyssa, jossa asiaa tuli todella paljon, ja tähän liittyen on yksi postaus vielä odottamassa. Mia täytti 3 kuukautta ja etsittiin lukulistalle lisää luettavaa,

Marraskuussa lunta saatiin Keski-Suomeen pariin otteeseen aika mukavasti, mikä taas haittasi treenejä aika paljon pakkasten puuttuessa. Ressun sairaslomalta palailu suoritettiin maltillisesti ja pieni pilke silmäkulmassa kirjoiteltiin Lidl-kammoisuudesta. Liityttiin myös blogiyhteisöön ensimmäistä kertaa blogin historian aikana!

Vuoden viimeinen kuukausi oli blogin osalta hiljainen, kun työharjoittelun loppusuora ja joulun valmistelut pitivät kiireisenä. Halusin myös käyttää kaiken mahdollisen vapaa-ajan olemalla tyttöjen kanssa. Ressun kanssa treenailtiin hienoissa maisemissa ja joulu juhlittiin perheen kanssa.
Vuosi vaihtuu ja elämä koki viime metreillä suurehkon mullistuksen terveydellisesti, mutta tätä se elämä on ja onneksi loppupeleissä elämä voittaa!

Näin toivotamme koko perheen voimin kaikille hyvää uutta vuotta ja iso kiitos vuodesta 2015!

Kovaa vauhtia kohti joulua

Huomenna alkaa viimeinen täysi työviikko, eli todellinen stressiviikko! Täytyisi kahden tutkinnonosan näyttösuunnitelmaa kirjoittaa, arvioituttaa kouluttajalla koululla sekä töissä kahdella ihmisellä ja ottaa arvioinnit koko harjoittelusta. Sitten jäädäänkin joulunviettoon 23. päivä ja koko joulun tekeminen kotiin on jäänyt aivan jonnekkin, kun kellossa ei yksinkertaisesti riitä aika! Kohta saa onneksi huilata ja viettää rauhallisempia aikoja joululoman tiimoilta eikä nuo kouluviikotkaan tammikuussa mitenkään hirveiltä näyttänyt - ainakaan vielä. ;)

Vähän jo ehdittiin eilen laitella kotiin jouluisempaa ilmettä. Vaihdettiin paremmin istuvat verhot, jotka samalla sopivatkin tähän joulunaikaan ja pieni valokynttelikkökin löysi paikkansa. Vielä pitäisi appiukolta hakea kinkku valmiiksi, ostaa laatikoita tai jopa väsätä itse, tehdä lisää pipareita ja joulutorttuja, pistää joulukuusi jne.. Miten muiden joulunvietto, onko jo kodit koristeltu ja ruokia tehty? :)

Mialle kertyi perjantaina 5 kuukautta mittariin ja pari päivää aikaisemmin oppi kääntymään mahalteen - tänään sitten tempasi mahalta selälteen omin avuin. Iso tyttö jo, jolla myös kaksi hammasta kuultaa alaikenistäkin läpi. Jotenkin tuntuu niin oudolta, kun Marialla ollut vauvana minkään asian kanssa kiire, mutta Mia oppii ja tekee kaiken niin rytinällä ettei perässä meinaa pysyä! Huomenna onneksi on neuvola, että nähdään onko jatkuva tähän saakka kestänyt oksentelu alkanut vaikuttamaan painonnousuun, toivottavasti saataisiin lähete jatkotutkimuksiin kun ei tämä enään normaalia ole, kun joka ruokailun jälkeen tunnin parin sisällä oksentaa kaiken ulos.. 

Treenitkin Ressun kanssa on mennyt yllättävän hyvin, vaikka pimeällä kentällä yhden valon tuella ollaankin jouduttu menemään. Vaikka puomitolppien varjoja luuleekin puomeiksi maassa ja aiheuttaa täten mulle vähän harmaita hiuksia, niin on alkanut herrasta löytymään äärettömän paljon ryhdikkyyttä ja ravissakin pidentää askelta tosi pienellä pyynnöllä, etenkin nyt kun olen löytänyt niitä nappuloita lisää. :) Tarkoitus oli ottaa joku kerta ihan maapuomeja ja katsoa kuinka ne sujuu, mutta pimeällä on vähän tympeää sellaista harrastaa - täytyy katsoa joululomalla kun ehtii päiväsaikaan käymään tallilla. :)

Olisiko teillä jotain ideaa postaukselle? Kysymyspostausta tai vaikka toiveita? Ehdottaa saa vapaasti. :)

Hulinaa ja turhautumista

Pitkä tauko ehtinyt taas tulla mittariin, mutta ei vain ole jaksanut! Arjet on niin täynnä, kun klo 5 aamulla soi herätyskello jotta ehdin seiskaan töihin. Kolmelta lähden ajamaan kotiin, haen Marian hoidosta ja Ressu-päivinä käyn periaatteessa vain pieraisemassa kotona ja lähden tallille. Illat menee simahdellessa sohvalle jo ennen Marian nukkumaanmeno aikaa, joten en ole jaksanut edes bloggeria avata.

Yöt menee erittäin huonosti, kun Maria änkeää meidän väliin ennenkuin olen ehtinyt syvään uneen ja Mialla on jotkit ihmeen hulinat menossa. Puoliyötä vain kikattelee ja ölisee omassa sängyssään, mutta silti yöunilta herää vähän ennenkuin lähden ajamaan töihin. Unet on ollut arkisin tosi vähissä, joten viikonloppuisinkaan en kummiskaan osaa nukkua ysiä pidempään.
Miallakin kaiken lisäksi kovat harjoitukset selältä mahalteen kääntymisen kanssa, joten meillä on totaaliraivoaja kotona - ei malta edes päiväunia nukkua!

13.11.2015

Treenitkin Ressun kanssa on ollut välillä aivan päättömiä, oikeastaan sen jälkeen kun ilmat alkoi todenteolla viiletä, on pullaponiin tullut jotain duracell-voimaa kun koittaa joka tilanteessa kuskata mua pitkin kenttää ja voitte kuvitella pitkän sateisen kauden aikaan, että kura on lentänyt. :D
Välillä tullut niin tiukkoja u-käännöksiä, että ihme on käynyt kun selässä on joka kerta pysytty.

Märkä ja aivan totaalisen kuran peitossa - putsaamiseen meni melkein tunti! :D // 10.11.2015

Onneksi eilen satoi sitten koko kuukauden edestä lunta! Piha piti jo eilen kolata ensimmäisen kerran ja yön aikana sitä oli tullut niin paljon, että meidän pihassa olevan puun pari isoa ja paksuhkoa oksaa oli katkennut juuresta saakka, kun ei ollut kestänyt lumen painoa. Pitää alkaa jo harkitsemaan lumien pudottamisia, kun katolle päässyt sitäkin kertymään. 

Oksa tukki koko pihasta poistumisen reitin, ei paljoa Honda tuosta mahtunut :D 22.11.2015

Saa nähdä, miten pohjoisemmassa Laukaassa on lunta, kun oli tarkoitus Ressu käydä liikuttamassa - pääseeköhän jopa kahlaamaan kentällä. :)

Täytyy yrittää saada jostain lisää virtaa itsellekkin, että jaksaisi painaa nämä päivät läpi.

Hupsista

Missä mun muisti on? Piti jo viime viikolla kirjoitella meidän putkeen menneistä treeneistä, tai ei ne nyt aina ihan putkeen mennyt mutta hauskaa meillä ainakin oli! :D Tosiaan kävin torstain lisäksi perjantaina ja lauantaina Ressun liikuttamassa, kun omistajalla oli kiireitä niin tuhottomasti. Perjantaina kävi meitä moikkaamassa illalla, kun olin ratsastamassa. Kenttä oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä yhtään käyntiä kovempaa, mutta eihän se meitä estellyt - olipahan lauantaille hyvin jumpattu kyljet auki ja takapää aktiiviseksi. ;) Torstaina oli otettiin vielä varovaisesti, vaikka kenttä olikin suhteellisen hyvässä kunnossa. Ravissa alkaa löytymään nappulat niin mun istunnan kuin Ressun liikkumisenkin suhteen. 

Lauantaina kenttä oli onneksi hyvässä kunnossa ja parin päivän tehojumppaamisen jälkeen ajattelin kokeilla ottaa laukat hyvien alkuverkkojen jälkeen. Vasempaan kierrokseen Ressu tuntui hyvältä, mutta oikeaan kierrokseen mutkassa ei selvästikkään etujalka ole vielä ihan kunnolla "auki" ja herra sotkeentui kinttuihinsa aika mallikkaasti, joten en viitsinyt enempää rasittaa kun hetkellisesti tämän kompuroinnin jälkeen jopa ravissa tuntui aavistuksen epäpuhtaalta. Kävelytauon jälkeen oli ravi hyvää, joten loppukeventelyiden jälkeen kävelyt otettiin maasta. Maltillisesti vain tehostetaan treenejä, tässä mikään kiire mihinkään ole. :) Tuleepahan tehtyä ajatuksen kanssa alkutyöskentelyt. 

Lauantaina Ressu oli ihan halloween-tunnelmissa, kummituksia mukamas joka paikassa :D

Miakin ihan into piukeana harjoitellut kääntymistä. Lauantaina käytiin anoppilassa ja Mia siellä innostui ihan totaalisesti kääntymisyrityksistä, etenkin sen jälkeen kun tosi kevyesti tuin kääntymistä loppuun saakka. Sen jälkeen on kotona kuulunut aina lattiatasolta kamalaa komentamista, kun ei pääse vielä itse ja selvästi odottaa että joku auttaa. :D

Tällä hetkellä nämä "pierujumpat" on ollut hittijuttuja :D

Olisiko toiveita postauksista? Ajattelin alkaa raottamaan meidän ovia teille, kun toivetta siitä tullut jokunen aika sitten. Nyt alkaa näyttämään jo enemmän kodilta ja tavarat on alkaneet kunnolla paikkojaan. :) Eli toiveita heittämään!

Miten menee?

Tässä on aikamoinen aika vierähtänyt ihan muissa hommissa kuin kirjoittamisessa. Tämä viikko oli niin poikkeuksellinen, kun jatkoin koululla käyntiä ja edellisen viikon oltiin koko perhe lomalla. Maria oli vielä tämänkin viikon kotona, mutta maanantaina päästään takaisin perusarkeen kiinni. Joten oletettavasti olen koko tämän hiljaisemman ajan pyhittänyt tytöille ja Nikolle, kun Ressukin on viettänyt saikkuviikoa telottuaan jalkansa jotenkin mystisesti.

Treenien jälkeiset tunnelmat - Ressu ihan poikki ja kuskilla olisi virtaa riittänyt // 8.10.2015

Meillä on myös ollut talon kanssa hääräämistä, kun tekeminenhän ei tunnetusti lopu omakotitalossa. Pattereiden kanssa tapeltiin viikko ja sitten kun vihdoin tuli putkimies niin kyllä hirvitti. Onneksi lasku ei jäänyt meille, vaan siirtyi entiselle omistajalle sopuisissa tunnelmissa ja nyt sitten menee taas rännien kanssa päin prinkkalaa - tai lähinnä Nikon toimisto-siiven rännien. Ollaan pähkinöity, että korjataanko ennen talvea vai vasta keväällä. Ei tässä muuten mitään, mutta rännin yksi kohta vuotaa aivan totaalisesti ja kaikki tippuu lätäköksi saakka aivan perustusten juureen, joten jos perustukset pääsee liikaa kostumaan ja routimaan, voi pahimmassa tapauksessa koko kyseinen siipi vajota. Tällä hetkellä siinä on Anna-patentit voimassa (pulkka syöksynä :D), jotta pysyisi perustukset kuivana.

Neiti nöpönenä :)

Mian kanssa ollaan pikkuhiljaa alettu maistelemaan soseitakin. Tai lähinnä pari lusikallista maidon sekaan, kun ei meinaa muuten alhaalla pysyä ja tämä sama tehtiin Mariankin kanssa samasta syystä. Näin saa myös jätettyä vellit pois kokonaan, kun soseella paksuntaa maitoa, jolloin myös tottuu samalla perushuttuihin, jotta vatsa kestää paremmin kun niiden aika kunnolla koittaa. Vielähän Mia ei tajua lusikan päälle juuri lainkaan, joten tällä tyylillä on sujunut ihan jees. Aikamoinen teräsvatsa tuntuu olevan, etenkin jos vertaa Mariaan kun oli saman ikäinen. :)

Käytiinhän me vähän myös shoppailemassa koko perheen voimin ja vielä jäi kauppaan tavaraa. ;) Muistakaahan muuten seurailla ja tykkäillä facebookissa ja istagramissa, jonne päivittelen tiheämmin kuulumisia, etenkin pikapikaan kesken menojen. :)

Mia 3kk

En muistanutkaan tehdä 2 kuukauden tilannekatsausta, mutta eipä vielä silloin mitään kummepaa tapahtunutkaan. Mia kannattelee jo päätänsä kuin mikäkin vanha tekijä ja viihtyy mahaltaan yllättävän paljon. Myös halukkuutta istuma-asentoon on, mutta vielä istuskelut suoritetaan puoli-istuvassa asennossa sylissä, etenkin jos ei likka viihdy mitenkään muuten päin sekä likan niin halutessaan.

28.09.2015

Yöt mennyt alusta alkaen todella hyvin ja koko ajan paremmin, mitä enemmän ikää kertyy mittariin. Tämän hetkinen iltarytmi on suunnilleen sellainen, että syödään klo 19 ja nukkumaan alkaa 19:30-20:00 ja seuraavan kerran herää joskus aamuyöllä klo 3-5 välillä, mutta pääsääntöisesti on alkanut kääntymään yöunet 12 tuntisiksi. On tietenkin öitä, että herää täyden vaipan ja nälän takia puolen yön aikoihin, mutta nekin on enään todella harvinaisia. Mia nukkuu omassa sängyssään vaunukopan lämmössä ja ensimmäisen heräämisen jälkeen jää meidän väliin loppuyöksi.

28.09.2015

Mia myös viihtyy lelujen parissa, vaikka ei niistä vielä ole pahemmin kiinnostunut, enemmän tykkää katsella puuhamatolla roikkuvia hassuja juttuja sekä syödä nyrkkejä - välillä menee jopa molemmat nyrkit kerralla suuhun. :D Tarttuminen on vielä vähän hakusessa, mutta vahvistuu joka päivä.
Nyt on tullut myös hittijutuksi harjoitella mahalteen kääntyminen. Vielä ei siinä onnistuta omin avuin, mutta ei se kaukana ole. Ryömintähalukkuuttakin löytyy ja vielä se tapahtuu monni-tyylillä - suu ammosen auki, minkä laittaa viltin tms päälle ja lähtee vetämään samalla käsillä sekä potkii jaloilla. Lähinnähän se näyttää enemmänkin monnin liikehdinnältä, kuin ryömimiseltä, kun vartalo heijaa edestakaisin ja päällä vetää itseään eteenpäin. :D

Myös ikenet on alkaneet muuttua terävemmiksi. Hetken jo luulin, että nytkö jo ne hampaat sieltä puhkeaa, mutta onneksi ei! Kiukkusempi Mia on kyllä ollut jo parisen viikkoa ja nyt ikenien muututtua terävemmiksi on jopa ehkä hieman tullut paremmalle tuulelle. Mariakin teki tosi pitkään hampaita, joten osataan varautua vähän kaikkeen. :)
Neuvolassa kehuttiin reippaaksi ja jänteväksi, joka tykkää seurailla paljon ympäristöään. Oudot ihmiset aiheuttavat kulmien kurtistelua, mutta vähänkin jos löytyy vastapuolelta huumorintajua, niin alkaa kuulumaan naurua. Painoa ja pituutta tulee hyvässä suhteessa toisiinsa nähden, 60cm meni rikki pituudessa! Painoakin on enemmän mitä Marialla samassa iässä, hyvin huomaa miten erilaisia voi siskokset olla - Maria ollut aina siro ja pitkä, Mia taasen pitkä ja tanakampi. Pääasia että ruoka tarttuu eikä ala paino tippumaan. :)

Kuulumisia ja kuvia

Mia on huomenna 7 viikon ikäinen, kasvanut hurjasti ja tänään alkoi jo höpöttelemään. Jes, enään ei ainoastaan itketä! 

Aloitettiin myös liinailu, kun kädet on kotona jo ennestään täynnä niin hommat jää tekemättä Mian vaatiessa paljon sylissä oloa. Etenkin nyt, kun likalla niin kauhea räkätauti että tukehtuu liman määrään makuultaan, on kantoliinasta ollut enemmän kuin hyötyä!

Suoraan sängystä nousseena, liinan köyttäminen ja Mia nukkumaan.. :D

Tänään myös kirjoitettiin katto ja- julkisivuremontin tilauspaperit. Ensi viikolla tulee muutama miehen köriläs repimään tiilet katolta ja irroittamaan maalit seinistä. Meidän niin rupsahtanut talomuori tulee saamaan uuden, nykyaikaisen mutta silti ajattoman ilmeen. Ja eipähän tarvitse odottaa sitä päivää, kun vedet tulisi katosta läpi - tai voihan ne tulla, mutta sitten se meneekin urakoitsijan piikkiin. :)

Pitihän sitä myös "merkkipäivän" kunniaksi päästää järkkäri laulamaan samalla kun neiti karvakuuppa ihmetteli leikkimaton kaaressa roikkuvia leluja.

Kerrankin jotain muuta kuin Grumpya! ;)

Vielä pitäisi Mariasta saada fiksut kuvat otettua. Neiti tykkää vaan turhankin paljon juoksennella luonnonlapsena ympäriinsä, niin ei ihan viitsi mihinkään esille laittaa paitsi kotialbumiin. :D

Mia 1kk

Tämä postaus tulee reilun viikon myöhässä, mutta eipä se nyt niin haittaa - viikko sinne tai tänne, kun kattourakoitsijat on pitäneet meitä kiireisinä sekä väsymys yövalvomisten takia.

En ollut varmaan edes muistanut kirjoitella neuvolakuulumisiakaan, kun käytiin ennen ristiäisiä edeltävänä päivänä. Tyttö kasvaa hyvin, maito riittää kun painossa ei mitään huolta. Tai sitten sitä osaa vain paremmin tällä toisella kerralla luottaa omiin vaistoihin ja lakata kyttäämästä niitä käyriä? :) Tosi jäntevä Mia on ollut alusta saakka ja nyt kannattelee päätään todella hyvin suhteellisen pitkiä aikoja kerralla, mikä tuntui ainakin anopin yllättävän. Vielä kummiskin tuetaan niskaa nostaessa, vaikka siinäkin hommassa useimmiten pää tulee mukana jäntevänä, silti ei viitsi liikaa lihaksia rasittaa. :)

Kovat pohdinnat, mihin sitä lähtisi seuraavaksi. :D 22.8.2015

Viime yönä otettiin myös iso harppaus - Mia nukkui ensimmäistä kertaa omassa sängyssään, vaikkakin vain yhden imetysvälin, mutta se oli mulle iso juttu. On niin helppoa ollut nukkua Mia meidän välissä ja Maria omassa sängyssään samassa huoneessa, joten nyt vainoharhaisena heräilin ensimmäisen tunnin ajan parin minuutin välein tarkistaakseni että likka hengittää. :D
Kolme tuntia oltiin eri sängyissä jonka jälkeen tuli nukkumaan meidän väliin loppuyöksi. Tällä jatketaan, Mian ehdoilla tietenkin. Nukutetaan omaan sänkyyn ja kun herää syömään, jää tilanteesta riippuen meidän väliin - tavoitteena kuitenkin on se, että sitten kunhan yöimetykset loppuu niin likka on tottunut omaan sänkyyn eikä vierasta sitä paikkana siinä vaiheessa. :)

Mian pesä. Perinteitä kunnioittaen oma Ainu-pupu sekä unilaulua soittava pehmolelu :)

Huomenna on luvassa sitten käynti Marian tulevaan hoitopaikkaan. Siitä enemmän huomenna! Meillä tosiaan on alkamassa katto ja- julkisivuremontti, joka on vienyt ajatuksia pois blogin puolelta. Etenkin nyt, kun Mia valvottaa öisin ja Maria herää yöunilta jo ennen kukonlaulua.

Ristiäiset 15.8.2015

Niin kamala stressi yhdestä tilaisuudesta, joka meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Vieraat sanojensa mukaan viihtyi, vaikka tämä meidän mökki on kuin sauna niinkuin aina aurinkoisella kelillä. Juhlat oli intiimit, kotona pidetyt joissa oli vain enot, kummit, isovanhemmat ja Marian kummit paikalla. Ja pappi tietenkin. Muksuja oli huushollissa kaikenkaikkiaan 6 ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kaksi on meille enemmän kuin simppeli luku, oli aikamoinen hulina! :D

Mutta mikä tuli vauvalle nimeksi? Juuri kun ehdin keksimään, että Grumpy Baby kuvaa meidän pimpulaa paremmin kuin hyvin, päästäänkin jo kutsumaan neitiä nimellä Mia.

Oltiin sitten äidin, isän tai papan sylissä - aina mutruttaa! :D

Maria osasi onneksi käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla - ei huudettu eikä mesottu, vaan oltiin nätisti joko vierellä tai sylissä. :) Reippaasti osasi myös kuivata kasteen jälkeen siskon hiukset liinalla, se taisi olla isonlikan mielestä koko tapahtuman hauskin osio. :)

Mariakin jo iso prinsessa <3

Kakkujen loppukoristelu

Parempi sinkoiluasu :D

Vaikka aamu oli katastrofaalinen, oli juhlat onnistuneet. Kaikki viihtyivät ja molemmat pimut sammuivat kuin saunalyhdyt illalla. :)

Nikon koristelema voileipäkakku, kyllä siitä hyvä koristelija tulee vielä :D

Juustokakut

Erään vieraan sanoja lainatakseni: "Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi" Kakut loppui sopivasti, yleensä jää kauheasti yli, kahvia meni monta pannullista ja muksut veti jäätelöä kuin hullut. :D

Nyt hetki huilataan ja sitten alkaakin Marian juhlien järjestäminen. :)