torstai 30. lokakuuta 2014

Astetta lähempänä

Sain eilen kutsun valintakokeeseen. Meinasi revetä kyllä kirjaimellisesti pelihousut, kun tajusin että nyt on 50/50 mahdollisuudet päästä opiskelemaan merkonomiksi. Asiakaspalvelu on vain mun juttu, pystyn olemaan niin luontevasti sellaisessa työssä jossa saan olla ihmisten kanssa. Voi tietenkin olla, että on periytynyt äidiltä ja isältä, kun molemmat olivat pitkään aspatöissä (isä tosin on vieläkin, pian 40 vuotta!)

Mutta jos se "arpaonni" osuu kohdalle, niin sitten täytyy etsiä Marialle päivähoitopaikka.. En millään haluaisi laittaa Mariaa vieraalle hoitoon, mutta onneksi tässä meidän lähellä on 3 vai peräti 4 päiväkotia, joista ainakin yksi on pienempi paikka mikä voisi sopia tuolle meidän pienelle prinsessa huomionkeskipisteelle. :) Tutustumallahan sekin selviää, mikä näyttää sopivimmalta ja miten on paikkoja vapaana.

Pitäkää siis peukkuja, että valintakoe menee ensi viikolla hyvin!

Nöpön kanssa aamulepertelyt 11.8.2014 
Nöpöllä on jokin kummallinen äidin kyttäämisvaihe tullut, en saa missään olla rauhassa ilman että tunkee syliin puskemaan ja leipomaan. Vahtaa perään koko ajan, vaikka on yleensä enemmänkin ollut Nikon lellikki. :D Tälläkin hetkellä nukkuu mun niskan takana sohvan käsinojalla, vaikka yleensä nuo kolmannet iltapäikkärit nukkuu meidän huoneessa. On se vaan tuollainen pappa. ♥

tiistai 28. lokakuuta 2014

Esittelyssä: Mikki

On tullut paljon kyselyitä Mikistä, oikeasta nimestä jne. En ole vain koskaan sitä taikka suvusta kertonut julkisesti. Tähän on syynsä ja ne pidetään vain mun ja omistajien välisinä tietoina.

Mutta sitten faktoja pojasta. Mikki on suunnilleen +/- 160cm korkea ulkomaantuonti, jolle ikää on ehtinyt kertyä 8 vuoden verran.

Mikki tuli nykyisille omistajilleen pikkasen vajaa 4 vuotta sitten, jota ennen oli liikutettu vain ja ainoastaan maneesissa. Nuori, tulisieluinen hevonen sai lisää kipinää säikkyvään luonteeseen tullessaan Keski-Suomeen - pääsi talliin jossa ei ole maneesia. ;) Vain maastot, joissa Mikki ei ollut koskaan ollut.
Ensimmäisiä yhteisiä maastoja. Löysin ohjin yhdellä kädellä eikä mitään ongelmaa :)
05.06.2014
A on siskonsa kanssa tehnyt paljon töitä tämän hölmöläisen kanssa, että voitaisiin sanoa Mikin olevan turvallinen maastossa ja ylipäätänsä ulkoilmassa liikuttaessa.
Mikki nimittäin on ennen ollut pahemman luokan pystyyn hyppijä sekä pukittelija, joka ei antanut edes riimuja laittaa päähän saatika suitsia.
Pieniä vihreitä ukkeleita? 09.08.2014
Mikki ei ole vielä todellakaan valmis ratsu. Laukka nousee vaihtelevalla menestyksellä rauhallisesta ravista ja taas huonoina päivinä kiihytetään pienien pukkien kautta laukkaan. Myös joitakin nostoja ollaan saatu onnistumaan peruutuksenkin kautta. Laukkapohkeet ymmärtää hyvin, mutta poika mielellään korvaisi voiman vauhdilla.
Peruuttaminen on erityisen vaikea tai sitten Mikki vain vihaa sitä. Tässäkään hommassa ei vauhtia puutu ja monesti joutuu ajattelemaan enemmän eteen ja samalla pyytää istunnalla taakse jotta ei mene ihan pelleilyksi hommat. Mikillä tuppaa jäämään pakki jumiin, kuten koeratsastuksessa kävi. :D

Mikki on A:n sanojen mukaan enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Herkkä kaveri, joka vaatii ihmiseltä tietynlaista huumorintajua että sen kanssa pärjää. Tarvitsee myös älyttömän paljon ihmiseltä tukea, esimerkiksi lenkkeilijöiden ohittamisessa jos sillä tuulella on.
Välillä on myös havaittavissa uteliaisuutta, jolloin Mikki tuntuu olevan todella rohkea! Rinta rottingilla kohti tuntematonta, johon reaktio on sitten u-käännös laukassa tai sitten ollaan järkeviä ja annetaan asian olla. :)
Mikki on kova poika kyhnäämään kyljessä :) 09.08.2014
Toisin sanoen Mikistä voi saada draamakuningattaren kuvan, mutta oikeasti on todella sympaattinen ja kaikkensa yrittävä kun ei ole muita. A:n Mikki hyväksyy seuraamaan meidän touhuja, mutta esimerkiksi kuvien ottopäivänä N aiheutti monet harmaat hiukset eikä Mikki ollut lainkaan oma itsensä. Tässäkin auttaisi vain rutiini, että välillä on kameroiden kanssa heiluvia ihmisiä mukana. :)

Jos jotain unohtui tai mielessänne on jotain kysymyksiä, niin kommenttiboksiin vain.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa satulaan

Johan viime kerrasta Mikin selässä onkin aikaa, melkein 2 kuukautta! A oli tällä välillä laitellut säännöllisesti kuulumisia pojasta, joten olin suhteellisen kartalla missä mennään tällä hetkellä. Selän oli jumittanut kylmien kelien takia sekä siirtyminen laitumelta tarhaan oli ollut myös aiheuttajana kylmän lisäksi. Nyt sitten jokin aika sitten olivat pojat tarhassa riehuneet josta Mikki oli saanut reväytettyä reitensä. :D Kevyesti on A nyt mennyt Mikin kanssa, että paranee ja sen kyllä tänään sitten huomasi.
Alkuun oli todella rento ja ehkä aavistuksen laiskanpulskea, mutta yhtäkkiä saikin kamalat sävärit, menohaluja riitti mutta suunnitelmiini kuului käyntilenkki jo pelkästään oman pitkän tauon takia sekä myös revähdyksen takia en halunnut turhaan kaahotella menemään pitkin maastoja.
Kyttääminen oli erittäin kivaa, kuskista ei niinkään. :) 26.10.2014
Mikki koitti tarjota kaikkea töltipassihöpöstä laukkaan ja ravailuissa oli kunnon ravurivaihde, ei tietoakaan rauhallisesta menosta. Oli työ saada pidettyä Mikki käynnissä, kun tuntui että itsellä oli kaikki aivan hukassa. Tähtäsin tänään vain siihen, että jalka pysyy hiljaa enkä jää puristamaan mistään. Kaikki lenkkeilijät sekä punaiset autot aiheuttivat niin paljon harmaita hiuksia että oikein itseänikin ihmetytti milloin Mikistä noin hassu on tullut. :D Päätin sitten tappelemisen sijaan taluttaa Mikkiä maasta, kun otti hepuleita asioista mistä ei ole ennen ottanut. Tämä oli kyllä hyvä päätös, koska hetken käveltyämme, tuli asuntoauto vastaan joka ei pyynnöstäni edes hiljentänyt joten Mikki pillastui täysin! Sitten vasta kyseinen autoilija ymmärsi pysäyttää, kun jäi tarkistamaan onko hevonen ja ihminen vielä ehjinä josta sitten jatkoi matkaansa. Meinasi hermot mennä, kun noita autoilijoita riittää niin paljon.. -.-

Tallin pihassa nousin selkään ja otettiin vähän ravia ja käyntiä, jotta molemmille jäisi reissusta hyvä fiilis. :) Voi myös olla, että nyt on tallin lähettyvillä ollut paljon hirvimetsästäjiä. Hirvet liikkuu ja hevonen kuulee niin paljon helpommin, joka sitten tuollaiselle herkkäsieluiselle "pikku"hepalle aiheuttaa hieman sätkyilyä. :)
26.10.2014

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kasvatustyylejä on monia

Kasvatustyylejä on yhtä monta kuin on vanhempiakin. Toiset välittää lapsen tekemisistä ja toisille se on yksi hailee. Jotkut haluavat "omia" lapsen täysin itseensä ja perheen kotiin, kun sitten toiset taas mahdollisuuksien mukaan tuuppaa lapsen millon minnekkin hoitoon. Mutta jokainen todennäköisesti näkee itsensä hyvänä vanhempana.

Laitoin nyt aika ääripäät tuohon esimerkkeihin, mutta monet on tosia.
Eräskin tapaus, että vanhemmat vähän välittivät, vaikka lapsi meinasi tippua parvisängystä. Eivät olleet huomanneet lapsen kiipeävän yksikseen sänkyyn ja sitten meinattiinkin molskahtaa pää edellä alas, lapsen etu oli kuitenkin se, että toinen vanhemmista sai napattua jalasta kiinni juuri oikealla hetkellä.

Olen aina pitänyt lapsista, mutta en kaikista. Törmäsinkin jälleen erääseen lapseen, Marian kanssa samana päivänä syntyneeseen joka sai sappeni kiehumaan. Mutta tämäkään ei ole lapsen vika, näin lapsessa äidin, josta tiedän asioita joita en haluaisi tietää ja jotka ovat totta vaikka monet eivät uskoisikaan.

Monesti myös minulle tuntemattomat ovat sanoneen minun olevan paska äiti vain sen takia, että Marialla on rajoja. En halua kasvattaa tyttöä täydessä pumpulissa (konttauskypärät ja muut lensivät suoraan kaappiin eikä niihin kajottu sen jälkeen), vaan kokemuksen kautta oppivaiseksi. Maria tykkää jostain kumman syystä juosta päin seiniä ja siinä tietysti pieni ihminen säikähtää ja saattaa hieman sattuakin, mutta eipä tuo jääräpää varmaan muuten oppisi varomaan tai olisi koskaan oppinut jos oltaisiin kiedottu pumpuliin. Vaikka kuinka varoitellaan etukäteen, että kohta sattuu jos ei tee asioita ajatuksen kanssa, niin silti pitää yrittää - onneksi näiden tilanteiden jälkeen perästä kuuluu vain uppistakekkaa, ei haittaa.
Eilen oli Marialla pitkästä aikaa hyvä päivä, joten käytiin Hoplopissa. Kyllä oli likalla mukavaa! :)
24.10.2014
Jokainen kasvattaa lapsensa tavalla, jonka parhaaksi näkee. Oma lapsuuteni oli todella ruma ja inhottava, joten se että voin antaa lapselle lohdutusta haavereiden tai hepuleiden kohdatessa, tuntuu niin älyttömän hyvälle! Maria on lujatahtoinen, joka näkyy juuri silloin kun lapsen kanssa pitäisi jutella.
Kun ei halua kuunnella, tehdään se harvinaisen selväksi huutamalla. Kuten tässä postauksessa kirjoitin (en tosin kovin selkeässä mielentilassa :D) ainut keino oli sammuttaa telkkari, jotta sai Marian kuuntelemaan. Tätä onneksi ei ole tarvinnut koskaan aikaisemmin tehdä ja tuonkin "episodin" jälkeen tilanteet on rauhoittunut. :) Ei tyttö tyhmä ole, päinvastoin. Vaikka tuollaisia hepuleita todennäköisesti tulee vielä mitä enemmän ikää karttuu, mutta tässä välissä on aikaa saada se keskustelumoodi päälle ja se kuuntelutaito kunniaan. Välillä nimittäin on kuin seinille puhuisi. ;)

Lapset on yksilöitä ja toisen lapsen kanssa toimineet keinot eivät välttämättä päde toiseen. Onneksi neuvolassa meidän vakkari-terkkari näki Marian tahtoo-hepulit, joten kyllä neuvoja on saatu hepulikohtausten selvittämiseen. :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Ei saa

Ei saa ja Ei sovi 
Tämän hetken kovimmat lausahdukset by Maria the uhmakakara

Tässä on nyt suunnilleen kuukauden ollut jokin superkiukkuvaihe, en tiedä mistä tuo kaikki kumpuaa.. Kamala läheisriippuvuus, spagettiraivarit, raivoaminen, tavaroiden paiskonta ja itsensä hakkaaminen on jossain aivan uusissa sfääreissä, kun joka ikinen päivä edes yksi tummenetuista asioista tulee meille "nautittavaksi".

Aamupäivällä tuli koko 2 vuoden ajalta pahimmat raivarit, yli puoli tuntia vain huuti ja mikään ei ollut hyvin! Ei rauhoittunut syliin ei mihinkään.. Kyllä siinä ideat alkoi loppumaan, kun ruokalautanenkin paiskastiin seinille (ilmoitti kyllä olevansa nälkäinen) ja maidot kaadettiin parketille.. Päätöntä huutamista ja itsensä raapimista ja aikuiset epätoivoisina. 
Ulkoilu piristi hetkeksi
Kyllä siinä sitten rauhoituttiin, mutta pinna on Marsalla ollut ihan älyttömän tiukalla, kunnon pingoitettu viulunkieli - vähän jos kiristää niin katkeaa. Pienikin vastoinkäyminen, esimerkiksi dvd ei tule laatikosta pois - räjähdys! 

Nyt taas koko ilta on ollut tappelemista ja asioista vääntämistä. Sanoin Marialle että telkkari menee kiinni jos ei nyt uskota (kantoi kissanhiekkaa olohuoneeseen ja kaikkea muuta kiellettyä) ja toistui vain uudelleen niin telkkari meni kiinni. Siitä repesi riemu, ei jessus! Tästäkin keskusteltiin pitkään, ettei se päätön huutaminen mitään auta. 15 minuutia ja hiljaisuus. Nyt pyörii muumit ja ihan hissuksiin istuu sohvalla muovikukka kädessä. Saa nähdä, miten kauan tätä autuutta riittää tai miten nukkumaanlaitto menee.

Ei vain enään mammalla ymmärrys riitä ja pahinta tässä on, että tämä pahenee vielä! Noh, ammattilaiset aina toitottaa että lapsen uhman myötä kasvaa niin lapsi kuin vanhemmatkin. Lohduttaako tämä tieto? Ei todellakaan, ei ainakaan tällä hetkellä.. Parempaa huomista odotellessa! :D

tiistai 21. lokakuuta 2014

Koti vaihdettu

Nyt ollaan oltu kolme yötä uudessa kodissa ja kamalaa kyytiä ollaan yritetty saada tavarat omille paikoilleen ja silti tuntuu että kaikki on aivan hujanhajan.

Ärsyttävintä on, kun meillä ei ole valoja! :D Marian huoneessa ja keittiössä on katttolamput mutta muissa huoneissa ei ole muuta kuin makkarissa pieni pöytälamppu ja olohuoneessa paperinen jalkalamppu, jonka Lumo hajoitti 15 minsaa sen jälkeen kun se ostettiin.. :D
Järjestelyhommat seisoo muutenkin hieman, kun Niko tekee päivät töitä "kotitoimistossa" ja Maria koettelee uhmaamisellaan ja vaativuudellaan mun kykyä laitella tavaroita paikoilleen.
Lauantai-illan tunnelmaa :)
Kiireen taas luo huominen, kun isosiskoni tulee sieltä stadista (hyi mikä sana :D) muksujensa kanssa kyläilemään, joten siivoamaankin pitäisi ehtiä ja mattoja laitella lattialle. Kylmä parketti on muuten aika inha, mutta villasukat on onneksi pop!

Kissat on sopeutuneet yllättävän hyvin sekä 3 vuotta kestänyt nahistelut on loppuneet lähes kokonaan! Välillä Vili murisee Lumolle jos ei saa olla rauhassa, mutta minkäänlaista piiloutumista mihinkään ei ole ollut ja Vilikin nukkuu nykyään jopa keskellä olohuoneen lattiaa maha paljaana!

Vili ei oikein kuvaushommista välitä :) 21.10.2014
Nöpön lempipaikka - sauna! 
Vielä on vanhalla asunnolla paljon tavaraa vaikka onkin jo hyvin tyhjentynyt.

Jos on jotain toiveita tulevien kirjoitusten suhteen, niin kertokaa ja toivokaa. Nyt on niin tyhjentäviä päiviä vielä edessä, että saadaan tämä uusi koti kunnolla laiteltua ja vanha siivota jne joten ei niistä paljoa viitsi kirjotella. :)

torstai 16. lokakuuta 2014

Tilanteet muuttuu

Ei ole enään montaa yötä, että loput isot kamat saadaan uudelle asunnolle ja jäädään sinne asumaan. Huhhuh, jänskättää kyllä aika paljon kuinka Maria suhtautuu siellä nukkumiseen ja miten sitten isojen sänkyyn siirtyminen onnistuu. Joudutaan aloittamaan sekin alusta joten muuton jälkeen kun arki on rauhoittunut ja tasaantunut, aletaan sitäkin tekemään.

Myös meidän arki on muuttunut ja tulee muuttumaan. Päätös kauppikseen pääsystä tulee loppukuusta ja työkuviot muuttuivat aika radikaalisti. Lopetin nimittäin tallilla, missä olin töissä kun en yksinkertaisesti enään jaksanut heidän ajatusmaailmaa ymmärtää ja siinä vaiheessa kun reilun kuukauden aikana saat yhdeltä hevoselta kaviota ja kaksi puraisee, niin kyllä on jossakin kohtaa hevosen käytöskoulussa menty päin mäntyjä.
Se miten tästä jatketaan, riippuu ihan päätöksestä mikä tulee koululta. Jos en pääse opiskelemaan, niin työnhaku jatkuu ja mahdollisesti pyrin oppisopimuksella itselleni uuden ammatin lukemaan, katsotaan nyt. Tällä hetkellä kummiskin haluan keskittyä tähän meidän muuttoon täysillä sekä Mariaan, joka on uhmannut ja viritellyt isän hermoja satasella sen aikaa, kun olen ollut tekemässä 10 tuntista työpäivää (pomo lotkautti maanantaina "en muistanut sulle sanoa eilen..")

Nyt ainakin ehdin käydä jopa Mikkiäkin liikuttelemassa, kunhan nämä kaikki muut tilanteet saadaan tästä paikoilleen! :) On niin kova ikävä, mutta onneksi A on kertonut tiheään Mikin kuulumisia ja ymmärtänyt tämän tauon syyt. :)

Uudella kämpällä on jo lähestulkoot kaikki tavarat, mitä ei tarvita täällä nykyisellä. Sekaisin siellä on kaikki vielä, mutta kaikki astiat ym on jo paikoillaan kaapeissa ja huomenna viedään kaikki loput mitä ei täällä tarvita ennen lauantaita, jotta olisi tilaa raahata meidän loput isot tavarat.

Marian kanssa ollaan käyty kyläilemässä anoppilassa nyt suht tiheään tällä viikolla, mutta eipä se mitään ole haitannut etenkin kun ollaan saatu kyläilyn jälkeen erittäin iloinen tyttö kotiin! Anoppi oli ostanut Marialle nimittäin teeastiaston, josta on tullut ihan hittijuttu!
Hetkeä aikaisemmin oltiin syöty mustikkakiisseliä, siitä hienot "viikset" :D 14.10.2014
Extempore-reissu Tikkakoskelle mummoa moikkaamaan :) 16.10.2014

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu?

En ole moneen päivään avannut bloggeria saatika kirjoitellut kuulumisia. Meillä on kaikki asiat ihan tyssännyt, kun teen niin pitkää ja rankkaa päivää ja nyt vihdoin on vapaapäivä, niin sitten Nikolla on toimistopäivä.

Mutta mitä meille kuuluu? Maria oppii joka päivä vähintään yhden uuden sanan ja tässä juuri äsken oppi vetämään vaipan kokonaan jalkaan! :) Uudella asunnolla alkaa näyttämään ehkä aavistuksen kodikkaamman näköinen, verhotkin alkaa olemaan paikoillaan meidän huonetta lukuunottamatta.
Marian huone odottaa tavaroita :)
Olohuoneeseen kurkkaus :)
Mariakin on alkanut viihtymään tyhjähkössä asunnossa. Johan likka keksi, että styroksia voi murentaa jolloin näyttää ihan lumelta. :D
2.10.2014
Töissäkin on ollut vilinää. Tamma V, joka sai vihdoin ja viimein suoritettua koelähdön parisen viikkoa sitten ja ensimmäisissä kunnon kisoissa juoksi 2. sijalle!
Tamma V valmiina lähtöön kilpailemaan. Parit leivät ennen autoon vientiä sai "hoitajaltaan" ;)
3.10.2014
Huomenna olisi sitten isäni muutto ja sunnuntaina olisi tarkoitus aloitella meidän isojen kamojen siirtämistä sekä käydä juhlimassa kummityttöni syntymäpäiviä. Toivottavasti töissä pärjäävät maanantaihin saakka, että saisin palautella lihaksia. Mennyt ihan jumiin kun ei ole päässyt palautumaan lainkaan..

Nyt tekemään Marialle ruokaa ja sitten ehkä käymään anoppilassa jos ei muuta keksitä. :)

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pikkuruinen kurkistus uuteen kotiin

Tässä on pakkailtu, treffailtu ystävien kanssa, käyty töissä ja rampattu jo tänään uuden ja vanhan asunnon välillä peräti 3 kertaa ja tavaraa on viety tuhottomasti (ja sitä on vielä liikaa jäljellä..)

Tähän kaiken muuttostressin päälle Marialle iski kunnon uhmakausi, joka on kestänyt jo viikon! Ihan sama mitä lapselle sanot, pyydät tai jopa käsket, niin saa vain vihaista murinaa takaisin ja tavaroiden viskelyä sekä kunnon vuosisadan itkupotkuraivarit.. Huoh!

Mutta sitten kurkistuksia, voisin melkein vaikka ottaa nyt muuton ajan tavaksi ottaa päivä per huone jos vain kiinnostusta siihen teillä riittää :)
Wc saa sävykseen hiekkaa sekä aavistuksen vihreään taittuvaa :)
Huomenna alkaa jo olohuonekin hahmottumaan, kun tv-taso ehkä saadaan kasattua valmiiksi ja verhot ikkunoihin. ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...