tiistai 23. syyskuuta 2014

Mitä haluan tehdä "isona"?

Se kysymys on ollut jo monta kertaa mietintämyssyn alla. Silloin 9 vuotta sitten, kun yläasteen päättymisen lähestyessä piti tehdä valintoja, mihin kouluun hakee ja nyt uudelleen. Silloin pääsin Eltelle (elintarvikealan perustutkinto) josta erikoistuin leipuri-kondiittoriksi, ja ajattelin tekeväni niitä hommia loppuelämäni. Mutta vuonna 2007 kun teloin ensimmäistä kertaa selkäni työharjoittelussa, jouduin pikkuhiljaa ruveta puntaroimaan tulevaisuuttani leipomo-puolella.

Valmistumiseni jälkeen olen ehtinyt tehdä kaikenlaisia hommia, niin kaupankassalla kuin TF:n asiakaspalvelussa ja tallinpitäjillä hevostenhoitajana.
Olin ajatellut kauppista mahdollisena vaihtoehtona jo pidemmän aikaa, samalla kun puntaroin hevosalalle lähtemistä tehdäkseni siitä ammatin itselleni. Mutta se on karu totuus, ettei hevostenhoitajan palkalla paljoa asuntolainaa (esimerkiksi) lyhennellä eikä kyllä sitä omaa hevostakaan pahemmin makseta - tai maksetaan mutta ei siitä käteen ylimääräisiä hilujakaan jää.

Mutta kauppis on kummiskin niin laaja alue, josta voi erikoistua oikeastaan mihin vain. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat olleet auki sekä olen ollut avoin vaihtoehdoille. Nyt kun olen saanut olla tyttäreni kanssa niin älyttömän vähän aikaa, olen ajatellut jos kokeilisin pääsyä kouluun. Saisin aikaisemmalla tutkinnollani aavistuksen lyhennettyä kestoa sekä jo aikaisemmalla kaupallisen alan kokemuksella, jolloin myös saisin viettää enemmän aikaa Marian kanssa. Nykyään työpäivän jälkeen ehdin olemaan ½-1 tunnin Marian kanssa, ennenkuin aletaan rauhoittumaan yöunille. Aamulla ehditään olemaan yhdessä suunnilleen tunti ennen töihin lähtöä.
Tämä stressaa ihan älyttömästi, mutta jos pääsisin kouluun olisi matka koulun ja kodin välillä vain 15 minuutia per suunta, eikä 45 min mitä se nyt on. Niko sanoi fiksusti tuossa eräs päivä - Tavoittele unelmia, älä rahaa mutta onko se unelmiensa seuraaminen sen arvoista, että pahimmassa tapauksessa etääntyy omasta lapsestaan, niinkuin mulle ja omalle äidilleni kävi?

En ota tästä kouluun hakemisesta mitään suurempaa stressiä, valinta osuu kohdalle jos niin on tarkoitettu. :)
Onneksi on myös jotain mukavaakin, saadaan ensi viikolla avaimet uuteen kotiin! :)

2 kommenttia :

  1. Se on totta että jos hevosalasta haluaa oikean ammatin niin on osattava joko opettaa tai ratsastaa niin hyvin jotta voi kouluttaa hevosia tai osattava muuta esim hierojaksi tms kouluttautua. On niin paljon halpoja paskanlappajia että pelkäksi hoitajaksi ei järkeä kouluttautua ellei sitten omaa tallia rakenna jolloin pitäisi se vähintään 15 karsinaa olla jotta saisi edes vähän palkkaa itselle ja työntekijää tuolla määrällä ei palkata vaan yhden ammattilaisen pitää pystyä hoitamaan melkein 20 hevosta yksin päivässä ja se taas ei jokaiselle sovi vaan tarvitsee lujaa tahtoa ja hyvää kuntoa ja jaksamista jotta omaa täysihoitotallia jaksaa pyörittää työkseen. Hevoset on harrastuksena kiva jos ei taitoa ole opettaa tai ratsuttaa, vaikea ala :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Ja tässä elämäntilanteessa ei ole kykyä eikä aikaa lähteä viemään koulutuksellisesti itseäni pidemmälle hevosalalla, joten tyydytään mukavaan täti-tason harrasteluun nyt alkuun lainakavioilla (kunhan töiltä aikaa saisi :D) ja sitten joskus omalla. :) Vaikka nykyisellä työpaikalla koittavat saada mua opettamaan ns. "turhia" hevosia ratsuiksi, niin jokaisen kohdalla olen vain todennut kiitos mutta ei kiitos - ei ole mun homma kouluttaa ketään mihinkään, paitsi ehkä vaalia niitä nuorien hevosten käytöstapoja, ratsutukset ym opettamiset saavat kyllä ammattilaiset hoitaa :)

      Poista

Onhan kommenttisi asiallinen? Tarkistan jokaisen kommentin, enkä julkaise sellaisia, jotka ovat sisällöltään ulkopuolisia loukkaavia enkä muitakaan asiattomia. Tälläiset voi laittaa minulle suoraan fb:ssä tai sitten blogin sähköpostiin.

Minä kiitän kommentistasi! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...