Myrskyn merkit ilmassa

Postauksen kuvat otettu 5.6. Ensimmäisiä kuvia tässä postauksessa

Olipahan päivä taas. Ensin aamu- ja päivätallit, siitä suoraan Ressun liikutukseen. Tallilla tuuli puuskissa välillä niinkin kovaa vastapalloon, ettei Ressu pystynyt kunnolla ravissa etenemään. Varustaessa mietin, ottaisinko hetkeksi liinan päähän mutta jätin liinan talliin ja lähdin kentälle. Hevoset oli siirretty takaisin talvitarhaan ja Ressuhan tietenkin tammojensa perään huusi ja kävi aivan ylikierroksilla koko ajan. Tuntui, ettei herra meinaa pöksyissään pysyä ja alkuverkka meni tappelun merkeissä. Oikea kylki oli kova kuin kivi eikä millään mennyt alkuun pohjeavut läpi ja Ressu kyttäsi aivan kaikkea mahdollista.

Tämän päivän treeni oli aikalailla tätä - Ressu kyttäsi ja yritti lähteä livistämään. 

Juuri kun olin saanut verkattua kyljet auki ja Ressu oli hyvin kuulolla, tiputettiin uusi pommi - kolmas tamma tuli kesäksi laitumelle ja toivat tamman kentälle moikkaamaan Ressua. Herra päätti sitten pomppia pystyyn ja rallattaa tasajalkaa hyppien pitkin kenttää. Oli kuskilla piteleminen ja tallin omistaja kysyikin, että hakeeko narua tms että saadaan Ressu pysymään paikoillaan edes hetken. Ilman onneksi pärjättiin, kun naru olisi vain provoisoinut entistä enemmän ja päätin vain jumpata uudelleen herran kuulolle. Johan oli homma - Ressu puri kuolaimeen ja meni älyttömän vahvaksi edestä samalla kytäten omia tammojaan vieraan tamman kanssa laitumella. Tulokas sai huutia vanhemmalta tammalta, jonka jälkeen Ressu onneksi rauhoittui ja rentoutui että pystyttiin jatkamaan suunnitellut treenit loppuun.

Laukoissa Ressu oli pitkä kuin nälkävuosi mutta laukka itsessään pyöri todella hyvin ja säädeltävyys oli ihan huippua verrattuna viime viikkoon treeneihin, joten annoin pitkänä olemisen anteeksi. Pääasia että oli edestä kevyt ja pyöritti laukkaa ilman tuuppaamista. Ravi muuttui tammojen laitumelle siirron jälkeen ihan uusiin sfääreihin, otettiin parit lisätytkin kun jätkä paineli niin makeilla askelilla oikein kunnolla työntäen takaa! Tähän oli hyvä lopettaa ja päästää jätkä akkojen kanssa laiduntamaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. :)

Viikonlopulle ollaan sovittu korvaavia päiviä, joten toivotaan hyviä kelejä ja rauhallisempaa mutta ei laiskaa Ressua. ;)

Kuvapommi

400. julkaistu postaus!

Ajattelin nyt kertoa lyhyesti tiistain liikutuksesta ja eilisestä vähän kattavammin, kun sain kuvaajan tallille mukaan! Kauhulla ajattelin miten aikaisemmat työtallin talkoot vaikuttaa ratsastukseen, kun täydessä auringonpaisteessa paiskittiin hommia 3 tuntia että saatiin tarhat kuntoon ja siivottua. Väsytti aivan järkyttävästi, mutta ei se menoa haitannut vaan nopeasti kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa kamat sekä kuvaajan kyytiin. Onneksi tallilla ei sitten pahemmin aurinko paistanut ettei ihan kuolema tullut. :D Ihmettelen suuresti, miten tuo oma istunta on noinkin hyvin pysynyt kasassa Ressun kanssa, vaikka paljon yksin menenkin kentällä ilman ylimääräisiä silmäpareja ja Topin kanssa se niin helposti meni huonoksi. Edelleen laukassa istunta ei pysy kunnolla kasassa, vaan polvi pyrkii liikaa eteen mutta sekin menee kyllä ajan kanssa pois, kunhan muistaa heti sen polven eteentulemisen korjata omalle paikalle. Mutta itse asiaan.

Tiistaina Ressu oli ihan järkyttävän laiska, tuntui että piti koko ajan olla punkemassa eteenpäin eikä sekään auttanut. Raippa oli jäänyt talliin, enkä jaksanut enää alkuverkkojen jälkeen lähteä hakemaan joten koitin vain saada ns tarvittavan irti kaikissa askellajeissa (rento ja kuuliainen) ja lopettaa siihen.

"Kukas tuo on ja mikä ihme sillä on kädessä?" Ressu tykkäsi pörhistella luottokuvaajalle :D 

Eilen olin varautunut samanmoiseen laiskuuteen ja otin raipan tallista mukaan, mutta jätin suosiolla pois kun tuntui jo ennen selkäännousua että ei sille ole todennäköisesti lainkaan tarvetta Ressun menohalujen vuoksi.
Alkuun Ressu oli aavistuksen tahmainen eikä meinannut liikkua eteen kunnolla, mutta loppua kohden rupesi tuntumaan paremmalta.

Alkuverkkaa

Ressu oli ihanan kevyt edestä, paikoittain painoi ohjille etenkin alussa, mutta vertyessään kantoi tosi hyvin itse päänsä. Hyvää vaihtelua tiistaille, jonka johdosta mulla on hartiat aivan jumissa.
Ajatuksena oli, että ratsastan miten aina normaalistikin ja sitten kuvista katsotaan miltä näyttää ulkopuolisen silmin. Ravi- ja käyntityöskentelyt meni ihan jees, enemmän Ressu olisi tietenkin voinut olla eteenpäinpyrkivämpi ja olisin voinut myös ratsastaa sitä tempoa herraan enemmän.

Olkapää työntyy ärsyttävästi eteenpäin. Täytyy käydä siellä fysioterapeutilla, että saisi nuo selän vammat kuntoutettua loppuun. 

Ihan hetki suunnan vaihdoksen jälkeen jäänyt väärälle kevennykselle. Polvi työntyy eteen.

Yksi lempikuvista, ryhti kasassa ja istuinluiden päällä, Ressu astuu kunnolla. Varpaat sojottaa aavistuksen liikaa ulospäin, mutta pikkujuttuja :)

Perä meinasi karata. Ressu vihaa tuota pitkää sivua, kun on mukamas kaiken maailman poneja syöviä härveleitä pusikoissa. :D

Lantio saisi olla edempänä, enemmän istuinluiden päälle niin avòt!

Kun ravissa ja käynnissä oltiin saatu hommat purkkiin, aloitettiin laukkatyöskentely. Laukka oli eilen meidän heikko lenkki. Ressu ei meinannut pyörittää lainkaan, jolloin jäin punkemaan ja polvet työntyi eteen. Tätä se urheilu on, välillä on huonoja päiviä. :)

Laukassa istunta romahtaa totaalisesti! Tammat katselee taustalla soutelijoita :D

Normaalisti kun on koko kenttä käytössä, annan Ressun laukata rauhassa omalla tahdillaan itse samalla aavistuksen kentäen pari kierrosta kenttää ympäri ennenkuin alan tekemään varsinaisia hommia. Nyt kun kentästä oli käytössä vain 2/3:sta, niin mahduttiin tekemään vain isompaa ympyrää, joten meni punkemiseksi.

Oikea kierros mulle vaikein, vaikka tässäkin ainoastaan kädet on tippunut alas ja polvi vain hieman tunkee eteenpäin.

Laukat kun oli saatu läpi kunnolla, niin loppukeventelyt ja käventelyt ja Ressu tammojensa luokse. :) Eilen oli hyvä päivä, tuntui että kaikki meni niinkuin olin ajatellutkin ja Ressussa oli sopivasti sitä säpäkkyyttä, ei tarvinnut alkuverkkojen jälkeen patistaa yhtään. Laukat oli laiskat, mutta joka kerta joko ravi tai laukka on heikompaa.

Viikon ratsastuskielto

Niin siinä kävi, että tasapaksu ja hieman päivästä riippuen reaktiivisempi kaveri vetäsi herneet nenään asiasta tuulessa lepattava pressu ja harrasti kevätjuhlaliikkeitä joissa kuski ei pysynyt mukana. Selkänikama lisää sököksi, viikon lepo, 800mg:n buranaa kolme kertaa päivässä ja iltaisin lihasrelaksantteja. Mutta miksi ratsastuskielto? Mulle tuli Mariaa odottaessa oikealle puolelle lantionikamaan välilevyn pullistuma, jota on nyt kuntoutettu Marian synnytyksestä saakka ja jo silloin sanottiin etten saa teloa sitä yhtään enempää, kun muuten pahimmassa tapauksessa leikkuri tai vielä pahemmassa tapauksessa kutsuu pyörätuoli. No, nyt se sitten meni eilen niin pahaksi tippumisen jälkeen että käsistä katosi tunto, kasvoihin oikealle puolelle tuli lieviä halvaantumisoireita sekä korva soi vielä myöhään illalla. Tämän vuoksi lääkäri määräsi ratsastuskiellon, että selkä saa rauhoittua ja nähdään samalla että alkaako oireilemaan enemmän tai tuleeko puutuneisuutta pidemmälle jalkoihin jolloin joudutaan lantio kuvaamaan. Lääkäri paikansi vanhan vamman ja sanoi nikaman selvästi siirtyneen todella huonoon asentoon, jonka takia nyt ei minkäänlaista pomppimista saa harrastaa.

Mutta tosiaan, eilen tuuli aivan tuhottomasti kun pääsin tallille. Mulla oli jo Ressua tarhasta haettaessa sekä kuntoon pistäessä tunne, että pitäisikö juoksuttaa enimmät energiat pois ennen selkään nousua. Tehtiin normaaliin tapaan sitten kentällä alkukäyntejä kävellen eikä Ressu silloin pahemmin pressua tai muutakaan kyttäillyt saati ollut muullakaan tavalla mitenkään erityisen säpäkkä. Nousin selkään ja samantien kyttäilyt alkoi ja yritykset juosta alta pois. Lähdin tekemään niitä samoja harjoituksia mitä aina, jos/kun tuntuu että Ressu on turhan kyttäilevällä tuulella. Raviin kun päästiin, alkoi kyttäily uudelleen mutta jatkoin keventelyä samalla tehden tempon muutoksia, jotta herra pysyisi kuulolla. Otettiin välikäynnit ja seuraavasta ravinostosta Ressu muuttui tosi jännittyneeksi ja tuulikin yltyi yltymistään. Kumminkin Ressu rentoutui ja pam - yhtäkkiä mätkähdin maahan ja tunsin kun Ressu polkaisi molempien jalkojeni päälle. Jäärkyttävä kipu riipi niskasta selkärankaa pitkin lantioon ja silmissä pyöri. Nopeasti testasin että raajat toimii ja nousin kyljen kautta seisomaan ja hakemaan Ressua parin metrin päästä.

Kaikki tapahtui niin äärettömän nopeasti, ettei mulla ollut mitään saumaa pysyä kyydissä ja en ollut edes varma mitä oli tapahtunut kunnes menin tapahtumapaikalle. Ressu vetänyt jonkin sortin rodeota pressun kohdalla, todennäköisesti äkkipysäytys ja siitä lähtenyt herralle tyypillisellä laukkahevosen lähdöllä (perse melkein maahan ja polkaisee kiitolaukkaan) jolloin kaaduin lautasten päälle, josta Ressu pukitti mut alas. Ja tietenkin niska edellä sekä mun tuurilla olin hiekkaan tulleiden jälkien perusteella roikkunut hetken jalustimestakin, jonka vuoksi oli mun jalat jäänyt Ressun kavioiden runnottavaksi. Oikean jalan nilkka oli ihan turvoksissa kun pääsin kotiin, mutta onneksi oli saappaanvarsien vahvikkeet juuri sillä kohdalla mihin kavio osui, muuten olisi todennäköisesti jalka paketissa. Vasen pohje aivan mustelmilla ja turvoksissa.
Mutta tästäkin episodista selvittiin hengissä ja katsellaan parantelun jälkeen ratsasteluja uudelleen. Tämä on yksi syy, miksi vihaan keventää Ressulla ravissa. En pääse tuntemaan tarpeeksi ajoissa kun lähtö tulee, kun ravissa alhaalla istuessa tunnen heti kun lähtö on tulossa, niin ehtii jopa reagoimaan ennenkuin lähtö on tullut. No, tälläistä tämä urheilu on kun alla elävä, omilla herneen kokoisilla aivoilla ajatteleva eläin joka kerää jo yhdestä vapaapäivästä järkyttävät patoumat korvien väliin. :)

Ilman satulaa

Ressulla oli tiistaina suhteellisen rankka treeni ja oon ollut ihan äärettömän väsynyt, kun ennen Ressun liikutusta olin käynyt tekemässä aamu- ja päivätallit joten ajattelin tehdä pelkän humputtelutreenin. Tallilla sitten totesin, että mennään ilman satulaa kun ei tuullut oikeastaan yhtään. Olin kyllä varautunut, että Ressu olisi ihan viritetty viulunkieli kun oli jo tarhasta haettaessa aika säpäkkä, mutta yllättävän hyvin herra puksutti menemään eikä juurikaan välittänyt satulattomuudesta. Välillä meinasi herran sietokyky keittää yli, kun mulla oli hakeminen istumisen kanssa - viimeksi Topin kanssa oon ratsastanut ilman satulaa ja Topilla oli enemmän mahaa leveyssuunnassa kun taas Ressulla mahaa on enemmän alaspäin, joten alkuun oma tasapaino oli aivan hakoteillä. :D

Ressu kyttää järvellä olevia joutsenia

Tehtiin käynnissä paljon taivutuksia, takaosakäännöksiä, väistöjä ja ravissa treenattiin väistöjä sekä ihan perus taivutuksia. Asetuksien kanssa Ressun kanssa meillä on myös ollut hieman ongelmia etenkin oikeaan kierrokseen, missä on erittäin kiireinen eikä malta asettua väistöjen jälkeen. Nyt onneksi löytyi nappulat siihenkin kunnolla. Ressulta luonnistui kaikki nyt paljon paremmin, kun pääsin paremmin lähelle ja sitä kautta vaikuttamaan istunnalla. Satulassa en jotenkin pääse tarpeeksi syvälle välillä, tosin huomasin eilen illalla että on lonkankoukistajat aivan jumissa joten täytyisi venytellä kunnolla nyt iltaisin.

Voi olla, että saisin Nikon nakitettua tallille mukaan ensi viikolla. Maria kun on hoidossa ja Mian voi tyrkätä vaikka mummolaan siksi aikaa, niin saisi välillä kunnon materiaaliakin meidän menosta, vielä kun sitä yhteistä menoa on. ;)

Oliverikin siirtyi uudelle tallille, jossa opetetaan kärryjen eteen. Hienosti oli poika kuulemma matkustanut traikussa sekä uudella tallilla. Pieni ei ole koskaan edes ollut trailerissa aikaisemmin, ainoastaan pihassa kyseisen härvelin nähnyt samalla kun on tarhaillut. :) Nyt samalla alkavat opettelemaan uudella tallilla Oliverin kanssa näyttelyitä varten ja laidunkauden alkaessa pääsee leputtamaan pientä pääkoppaansa. :)

Puurot ja vellit sekaisin

Ressulla nimittäin. Kävin tekemässä aamu- ja päivätallin ennen Ressun liikuttamista ja siellähän herra oli karkuteillä pellolla. Oli jonkun sätkyn saanut ulos viedessä ja päässyt irti eikä tuttuun tapaansa ollut antanut kiinni. Parin näkkärin avulla sain houkuteltua pellolta kiinni ja ei muutakuin putsaamiseen ja kentälle.

Kelistä en viitsi edes sanoa mitään, kun tuntuu että monessa blogissa enää muusta hehkuteta joten sen vain sanon että jumpe oli ihanaa ratsastaa kunnolla! Koko talvi on mennyt enemmän tai vähemmän heikolla treenimenestyksellä, joten nyt kun sai päästellä laukassa kunnolla molempiin suuntiin ilman että tarvitsi miettiä pettääkö pohja alta tai liukastutaanko. Päädyissä salaojat oli vielä hieman kohmeessa joten oli paikoittain märempää hiekkaa joka sitten rullasi herkemmin alta, mutta suurempia vahinkoja ei onneksi tullut, kunhan Ressu itse muisti nostella jalkojaan kunnolla.
Tuuli oli kyllä jotain aivan järkyttävää joka sitten aiheutti Ressulle tyypillisiä sätkykohtauksia. Pari kertaa kiikutti mua kentällä kuin märkää tiskirättiä, mutta nopeasti onneksi ruotuun sai. Kyllähän se on kamalaa, kun karsinanovethan saattaa tuollaisia poneja syödä. ;)

Käynnissä Ressu oli tosi hyvä, mutta ravissa pakka levisi aivan totaalisesti. Milloin yritti juosta alta, sai hepuleita jos erehtyi jalalla edes koskemaan kylkiin, karkasi kuolaimelta tai vaihtoehtoisesti painoi niin maan perkeleesti ettei ole tosikaan. Päätin sitten tehdä kunnon kurinpalautuksen aina kun yritti juosta alta, pyysin todella pientä ravia samalla pitäen huolta ettei paina kummiskaan kädelle ja kulkee rehellisesti jalasta eteen ja heti kun rentoutui, pyysin reilusti eteen. Takaisin pieneen heti jos lähti juoksemaan selättömänä kamelina. Välillä homma tuntui aivan päättömältä, kun jalalla ei saanut koskea ollenkaan ilman että otti herneitä nenään, mutta sinnikkyydellä herra lopetti hölmöilyt. Portin puoleisessa päädyssä kulmat oli Ressun mielestä jotain aivan kamalaa, ja kulmissa koko ajan yritti juosta alta pois, mutta pysyi hanskassa kunhan sai pidettyä ulkotuen kunnossa ja taivuttaa sisäpohkeen ympärille niin pysyi myös Ressu kunnolla kuulolla.

Loppuraveissa halusin että Ressu venyttää nenää kunnolla eteenalas, kun kulkee luonnostaan niska korkealla. Hyvin sieltä loppupeleissä venyttiin selkä ylhäällä ja edestä silti kevyenä. Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan ettei lunta enää tule eikä pahemmin sitä pakkastakaan. :)

Back to basic

Jokaisen ratsastajan pitää aina palata niihin perusjuttuihin, joita ei voi tehdä liikaa. Lähdettiin Ressun kanssa sillä periaatteella liikenteeseen, että koko ajan takaosan tulee polkea kunnolla ja mun täytyy istua kunnolla. Ei olla laukattu nyt pitkään aikaan, kun olen halunnut keskittyä omaan istuntaan ja siihen missä jalat, kädet sekä katse menee. Tuo kolmikko tekee istumisesta vaikeampaa ja laukoissa korostuu juurikin mun oma vinous niin paljon, ettei tosikaan. Nyt oon vaan yksinkertaisesti palannut niihin perusteisiin ravissa ja käynnissä, jotta lihaksisto muistaisi taas sen suoruuden ja lonkan kireydet helpottaisi sitä kautta. Nyt on ravissa istuminen parantunut huomattavasti! Etenkin kun rentoutan jalat totaalisesti (vatkaa jos on vatkatakseen) ja sitä kautta lähtenyt keskivartaloa laittamaan töihin, on jalat pysyneet paikoillaan ilman ylimääräisiä puristamisia. Pääasiana ollut, etten purista reidellä tai polvella ja jotta jalka pysyy suorana omalla paikallaan ja asennossa. 

Mukamas rankkakin treeni ;)

Alkuverkan jälkeen aloin mielessäni kasaamaan itselleni koulurataa, joka tehtiin kokonaan käynnissä sekä ravissa. Niinsanottuun lopputervehdykseen kun tultiin, lähti Ressu ensimmäisellä kerralla karkuun ja ei muutakuin uudelleen herra kuulolle ja siitä takaisin. Ei ihme että Ressun omistaja sanoi pullaponin olevan valkoisten aitojen kammoksuja. :D

Melassisiirapit huulissa :D

Tänään alkoi myös tallivuorot. Oikeastaan ne alkoi jo viime viikolla, mutta tänään kävin tekemässä päivätallin ja vielä olisi illalla mentävä uudelleen. Huomenna aamu- ja päivätallit. Samalla sitten Ressun liikutus, kiirettä pitää! :) Tilanteisiin on tulossa isojakin muutoksia, mutta ne pysykööt hiljaisuudessa kunhan kaikki ensin varmistuu. Mutta unelmien saavutus on koko ajan vain lähempänä, etenkin jos asiat menee suunnitellusti.

Huomenna messuillaan!

Huuomenna on sitten ensimmäinen kerta bloggauksen aloittamisen jälkeen kun edustan blogistina messuilla! Jännittää ihan kamalasti, mutta kyllä se tästä. :) Piti ihan muistilista tehdä, että muistaa kaiken ottaa huomenna mukaan, kun on täältä Jyväskylästä aika mukava matka Helsinkiin ja jos jotain tärkeää jää kotiin niin sitten ottaa päähän.

Tällä viikolla Ressun kanssa on mennyt oudon hyvin. Ei yhtään minkäänlaista riekkumista kentällä eikä kavereiden perään huutelemista. Antanut jopa kiinni tarhassa, paitsi tänään koitti kyllä onneaan muttei voinut herkuilta kieltäytyä kun varsa oli apajilla turhankin ronskina. ;) Tiistaina Ressu oli tosi laiska, mutta jalalle suhteellisen herkkä. Ei onneksi mikään eteenpäin potkittava mutta tahmainen. Paljon tehtiin väistöjä ja taivutuksia ja käynti-ravi -siirtymisiä suhteellisen nopealla temmolla, että vertyisi ja tulisi nopeammaksi jalalle. Laukat on jäänyt vähemmälle kun kenttä oli tiistaina suhteellisen liukas ja mun istuntaongelmat nousee esiin etenkin laukoissa Ressun ollessa tuollainen muuli. :D

"Et sä mihinkään karkaa, enkä mä taatustikkaan ala sulle poseraamaan!" 1.3.2016

Tänään sitten oltiinkin jalalle niin äärettömän herkkänä ettei tosikaan. Heti meni herralla niskat nurin jos jäin liikaa puristamaan. Kivat raviväistötkin saatiin aikaiseksi, kun herra malttoi keskittyä töihin eikä hölmöilyihin. En sitten tiedä, johtuuko tuo Ressun hyväntuulisuus kun ollaan omistajan kanssa otettu ehdollistaminen käyttöön, ettei tarhasta haettaessa riekkuminen tule tavaksi. Kyllähän tuollainen herkkuahteri muuttuu aikamoiseksi työmyyräksi, kun tietää että melassivesi ja parit namit odottaa tallissa, kunhan hommat on tehty kunnialla loppuun. ;)

Nyt väriä pesemään pois ja valmistelemaan huomista. Nähdään messuilla! :)

Tynnyripukkeja

Ressu Ressu Ressu. Aina niin tyyni ja planeettojen asennosta riippuen kaikkea muuta kuin tyyni. Tiistaina treenit oli ihan mahtavat, kaikki sujui kuin rasvattu. Lukuunottamatta kesken laukkaympyrän saatua pieruhepulia kun pieni kipristävä pakkastuuli pyyhkäsi Ressun persuuksien takaa - lopputuloksena pukkilaukkaa heittävä tynnyri pitkin kenttää vieden mua kuin tiskirättiä. Ihme kyllä pysyin tässä rodeossa kyydissä, vaikka vauhdikkaita u-käännöksiäkin tuli. :D Ravailtiin pari pääty-ympyrää ja uudelleen laukannosto jonka jälkeen ei ollut mitään ongelmaa enään missään. Loppuravailuja ja pieniä raviväistöjä ennen lopettamisia. Ressu oli hiestä aivan märkä ja omistaja naureskelikin että tainnut Ressu tyhmyyksiään tehdä kun noin hikeen oli päässyt - kyllä vain, pelleilystä joutuu kovempaan treeniin. ;)

Ressu vahtii tammojaan niin uskollisesti - varsa treenissä ja herra veti norsun tästä hyvästä nenään. :D

Tänään sitten Ressu taisi luulla välttävänsä kohtalon jos rynnii pitkin tarhaa ja yrittää saada mua jahtaamaan. Eipä onnistunut vaikka 5 minsaa meni että sain koko kaviokkaan edes kiinni.:D Minähän en juokse hevosen perässä, aikani houkuttelin ja kyllä se sieltä myönty sitten tulemaan kun otin mukamas namin taskusta. Ahne ruuna.
Hommat alkoi hyvin, heti hyvin kuulolla ja laukat sujui todella hyvin, kunnes sitten loppuraveissa tuli taas jokin säpsykohtaus ja jälleen pukkilaukkaa pitkin kenttää. :D Vaikka kentällä ei ole kunnon aitoja, vaan pelkkää sähkölankaa saa Ressun siihenkin pysäytettyä aika näpsäkästi kun herra kunnioittaa sähkölankoja hyvin. Mielummin siihen pysäytän kun odotan ohjissa roikkuen mahdollista pysähtymistä. Loppukäynnit käytiin tarpomassa pellolla hangessa. Ensi viikolla pakko käydä tuulettamassa tuon punkeron päätä maastossa, ei tästä kohta tule yhtään mitään. :D

Saa nähdä miten huomenna käy, kun täytyy jo aamusta ennen ikkunafirman edustajan tuloa ja iltapäivällä lähdenkin ajelemaan pohjoiseen. Kiirettä pukkaa taas, mutta eiköhän se tästä. :)

Superit treenit

Mä en käsitä, miten voi niin pienillä asioilla olla todella suuri merkitys. Eilen lähdin tallille ajatuksella, että mietin jokaisen kehon osan omalle paikalleen ja teen kaiken mahdollisimman täsmällisesti kuin vain voin. Reagoin valahtaviin jalkoihin ja kehun Ressua heti kun reagoi pyyntööni. Heti alkukäynneistä lähtien mietin asentoani koko ajan ja välillä sivusilmällä vilkaisin missä päin maailmaa polveni menevät ja korjasin asentoa sen mukaan. Estesatulassa istuminen edesauttoi eteenpäin pyrkiviä polvia Topin aikoina, joten nyt on ollut hankala hahmottaa Ressun satulan polvitukia kun ovat sen verran lätsät verrattuna Mikin satulaan. Jalustinta en juurikaan voi enää pidentääkään (toiseksi viimeinen reikä menossa :D) ja jalka muuten löytää paikkansa, mutta lihasmuistin muokkaaminen on vaikeaa ja vie oman aikansa.

Oli työn ja tuskan takana oppia istumaan estesatulassa, enkä siihen koskaan oppinutkaan istumaan

Tähän istuntaan kun koko ajan pyrkii ajatuksen kanssa ja tuostakin kaikki ylimääräinen huono pois niin avòt

Ressu oli oudon rauhallinen koko ratsastuksen. Kuntoonlaitto paikalla huuteli tasan kerran tammojensa perään, mutta muuten ei koko treenin aikana huudellut lainkaan. Ei turhia hyppelyitä, paitsi kerran yritti äkillisen tuulenpuuskan vuoksi lähteä kipittämään mutta ehdin reagoimaan ennenkuin Ressu edes lähti. Tehtiin suhteellisen paljon laukkatreeniä, kun kenttä oli oikein priimassa kunnossa ja Ressu oli muutenkin jonkinlaisessa flow-tilassa että oli mukava treenata istuntaa etenkin oikeassa kierroksessa mikä on mulle äärettömän vaikea vinouden ja selän vuoksi. Nyt päästiin pisteeseen, että pystyn siinä kierroksessa istunnalla vaikuttamaan todella hyvin ja tempojen säätely oli helpompaa kuin ennen. Kokoamisessa pakka vielä meinaa mennä sekaisin, kun reisi puristaa usein liikaa joka johtaa laukan tippumisen raville. Vasemmassa kierroksessa ei ole mitään ongelmia ja saatiin jopa pari vauvatason laukkasulun tapaista aikaiseksi, kun koko ajan ajatuksen kanssa pidin istuntaa kasassa. Ressu on huvittava siitä, että se yrittää aina tosissaan jos vain pyytää ja alkaa helposti kehuista myös tarjoamaan kaikkea mitä keksii vain kokeilla.
Loppukäynnit tehtiin maastossa ja siitä on pakko tehdä tapa! Ressu on aivan erilainen maastossa ja selvästi tekee hänen isolle päällensä hyvää päästä treenien jälkeen nollaamaan kunnolla. :)

Plussakelit tuli taas

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin plussakelit. Kenttää oli aurattu eilen, mutta ei kummiskaan lanattu jonka takia pohja oli todella raskas kun lumi oli sellaista loskapaskaa (pahoittelut kielenkäytöstä, voiko sitä paremmin edes kuvata? :D) että itselläkin teki tiukkaa koittaa ottaa alkukäyntejä maasta käsin. Selkään kun pääsi, niin Ressulla silmät pyöri kuin plussapallot ja tuntui että oli enemmän virittynyt viulunkieli kuin laiska, mutta loppupeleissä säpsysinkoiluja tuli vain kaksi ja muuten oli niin järkyttävä eteenpäin potkittava muuli. Tietenkin juuri silloin kun raippa tallissa.

Kentällä oli samaan aikaan myös Ressun omistaja heidän 4-vuotiaan kanssa, joka myös sinkoili kuin hullu ja naureskeltiinkin siinä että yleensä nämä kaksi on sellaisia viilipyttyjä ja nyt oli molemmat ihan kummallisia. Virtaa olisi riittänyt hölmöilyyn mutta ei työntekoon.

Märkä ja hengästynyt hyvä ponski :) 26.1.2016

Ajattelin sitten kokeilla Sophian vinkkiä, että tee päinvastaisesti mitä hevosesi tarjoaa ja se auttoi tahmaisuuteen. Laukkoihin löytyi kummasti ruutia, välillä jopa liikaakin pohjan kuntoon nähden kun Ressu yritti vetää kaasu pohjassa mutkiin ja jos yritin vähäänkään ottaa istunnalla takaisin, niin sitten vasta mentiinkin lujaa ja painettiin kädelle minkä kerettiin. Onneksi tähän auttaa aina puolipidäte, jolloin selkä palautuu takaisin käyttöön ja kevenee edestä kuin silmänräpäytyksestä. Ressu vihaa ylikaiken kädellä ratsastamista, joten huomaa että oma istunta tarkentunut tämän avulla. Kyllä se tästä lähtee lutviutumaan.
Niko kävi silloin uudenvuoden aattona katsomassa meidän menoa, ja hänkin sanoi että eron huomaa aivan selkeästi jopa maalikon silmin. Istun paremmin, jalka liikuttaa ja käsi pysyy rauhassa. Välillä itse tosin havahdun liialliseen kädellä ratsastamiseen, mutta Ressu aina huomauttaa tiputtamalla selän käytöstä kokonaan. Siinä ravissa ei paljoa silloin huvita istua, on sen verran kamalaa. Ennen loppukäyntejä laiskantahmean tynnyrin tilalle tuli kyllä kunnon liitokavio, joka taipui vaikka kuinka solmuun pelkästä jalasta!


Huomenna voisi mennä pellolle tai maastoon, riippuen vähän kelistä. :)

Hangessa kahlaamista

Vihdoin ne pakkaset alkaa hellittämään, on nimittäin vuokrauspäivinä ollut "lievä" pohdinta mitä laittaa jalkaan ilman että varpaat paleltuu. Kesäjodhit villasukkien kanssa ei oikein lämmitä tarpeeksi. Vähän on unohtunut hankkia talvikengät tallille. Jospa nuo tappopakkaset olisi tälle talvelle loppunut. :)

Ressun kanssa sen sijaan on mennyt aika mukavasti treenit. Kentällä sopivasti lunta, niin tulee hyvin vastusta möhömahalle. Eilen ihmettelin, miten Ressu oli niin mahdottoman laiskan oloinen niin illalla tuli Ressun omistajalta viestiä että oli keskiviikkona vienyt pitkin peltoja kuin mikäkin rynnäkkösika. :D Oli kuulemma muutama ärräpää kuulunut, että J oli saanut herran pysäytettyä. Eipä siinä, Ressun ollessa vähän väsynyt, niin silloin se on parhaimmillaan. Kuuntelee paremmin, tulee avuille nopeammin ja jopa pystyy keskittymäänkin kun ei ole tammat ja niille huutelut mielessä. :) Otettiin kevyesti pakkasen näyttäessä auton mittarissa -21 astetta, ravissa pienet mutta tehokkaat väistöt (lyhyet pätkät kerralla) ja paljon käynti-työskentelyä.

Treenit tehty 21.1.2016

Tänään sitten oli tarkoitus käydä pellolla ratsastamassa, mutta lähtö venähti vähän turhan myöhäiseksi, kun odotin että lämpötila olisi suotuisampi - aamulla mittari kotona näytti -29 astetta ja kun tallille lähdin vähän ennen klo 17 ajelemaan, oli mittari -19, Oli se siitä sitten vielä lauhtunut, joten mentiin kentällä vähän rankemmin kuin eilen. Muuten samalla kaavalla kuin eilen, mutta enemmän isoa ravia ja parit laukkaympyrät molempiin suuntiin. Ressu tosin oli todella vahvalla tuulella, etenkin sen jälkeen koitti lähteä viemään kun J lähti vanhemman tamman kanssa pelloille pyörimään ja jäätiin Repen kanssa kahdestaan kentälle. Onneksi oon oppinut olemaan välittämättä Ressun huuteluille, joten lopetti lähes saman tien.

Ensi viikon voisi pyhittää peltoilulle ja maastoilulle, kun sääennusteetkin lupaillut todella kivaa keliä. :)

Kokemukset Polar Loop-rannekkeesta

Oon nyt muutaman päivän käyttänyt Polarin aktiivisuusranneketta ja pakko myöntää, että oon aika yllättynyt siitä, kuinka paljon loppupeleissä liikun! Ranneke mittaa aktiivisuutta, kaloreita ja askeleita sekä myös unenlaatua. Kaloreita palaa hyvin, vaikka voisi kuvitella ettei niitä juurikaan polta.

Unenlaatu on mua aina kiinnostanut. Vaikka nukkuisin monta tuntia, niin monesti aamuisin tuntuu että oon äärettömän väsynyt silti, niin nyt oon päässyt rannekkeen avulla näkemään miten mun uni on jakautunut.

Omasta Polar Flow Diarysta napattu kuva torstailta

Esimerkiksi keskiviikon ja torstain välisenä yönä olen nukkunut kokonaisuudessa 6 tuntia ja 25 minuutia, joista levollista unta on ollut reilu 5 tuntia ja levotonta vajaa 1,5 tuntia.

Tammikuun tiivistelmä tähän mennessä

Torstaina ranneke pääsi tositoimiin mukaan, kun olin päivän koululla, illalla kävin Ressun liikuttamassa hankitreenin merkeissä kentällä (kyllä, sitä lunta oli polviin saakka :D) ja kotiin tultuani kävin nopeasti vielä meidän lähikaupassa.

Olen ollut tyytyväinen pääasiallisesti rannekkeen toimintaan - voi käydä suihkussa sen kanssa ja näkee kellonkin, niin ei tarvitse koko aikaa kantaa puhelinta mukana. :)
Ainut huono puoli on synkkaus iPhonen kanssa. Rannekkeen myyntitiedoissa luvataan, että ilmoittaa puhelimessa kun aika nousta, ettei tule noita inactivity-leimoja (istuu yli tunnin paikoillaan) mutta eipä hälytä. Todennäköisesti jatkuva tietojen syöttö puhelimeen saattaisi onnistua, jos ohjelma olisi puhelimessa päällä koko ajan, mutta silloin loppuu akku aika äkkiä luurista. Myös synkronointi täytyy tehdä manuaalisesti puhelimeen, kun automaattisesti ei meinaa tuoda tietoja rannekkeesta puhelimessa olevaan ohjelmaan.
Koneelle synkkaus onnistuu vain piuhalla, joka samalla toimii rannekkeen laturina.
Mutta aina kaikkeen tekniikkaan liittyy ongelmia ja jonkinlaisia toimimattomuuksia, mutta pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen. :)

Treenit auringonlaskussa

Joulut on nyt mässätty ja vietetty. Joulunaika oli rauhallista, kun olin vielä aatonaaton töissä, tosin kipeänä joten pyhät meni rauhallisin mielin. Aattona oltiin aamupäivä kotona, kun Marian sylikummi tuli miehensä kanssa kyläilemään, ja samalla availtiin lahjoja kun kuulumisia vaihdettiin. Ilta oltiin isäni luona, syötiin ja saunottiin sekä vietettiin lähiperheen kesken aikaa. Isoveljeni oli isälläni myös, joten hauskuutta riitti. Tehtiin me isoveljen kanssa vahingossa pienet after eight -vaihtaritkin, toistemme tietämättä oltiin ostettu puolin ja toisin after eight -rasiat joululahjoiksi. :D Tapaninpäivänä käytiin anoppilassa ja muuten oltiin ihan kotona perheen kesken. Marialla kyllä leikkimistä riitti, kun sai muumitalon, soittorasian ja mitä kaikkea. :)

Jouluviikolla kävin vain kerran Ressun liikuttamassa, kun en yksinkertaisesti ehtinyt. Tänään otin sitten extrapäivän ja oli kyllä aivan mahtava ilma! Auringonlaskun alku, pieni kipakka pakkanen ja pieni tuuli. Kenttäkin oli juuri lanattu, joten pystyi kerrankin menemään suhteellisen normaalisti, laukkoja en ottanut kuin parit pitkät sivut, muuten käynti- ja ravipainotteisesti mentiin tänään.
Onnistuin tänään yskiessä reväyttämään lonkankoukistajan läheltä jonkin lihaksen, joten hetken arvuuttelin viitsinkö ratsastaa ollenkaan, mutta onneksi ei vaikuta muuten kuin selkäänmenossa ja sieltä pois tultaessa.

Nuo maisemat on vaan niin ♥

 Ressu oli vähän väsyneen oloinen, kun herra on viimeiset viikot ollut niin mahdottoman pörheänä ja silmät on pyörinyt päässä kuin mitkäkin plussapallot, joten J oli eilen tuupannut Ressun vissiin vähän väsyksiin, kun tänään ei jaksanut tammojen peräänkään huudella kuin kerran. :D
Huomenna olisi tarkoitus käydä maastossa pitkästä aikaa, kun vielä valoisaan aikaan ehtii tallille ja torstaina Niko lähtee näillä näkymin tallille mukaan, joten ehkä jonkinlaista matskuakin saisi ilmoille!

Herra Mammutti ♥ 

Kovaa vauhtia kohti joulua

Huomenna alkaa viimeinen täysi työviikko, eli todellinen stressiviikko! Täytyisi kahden tutkinnonosan näyttösuunnitelmaa kirjoittaa, arvioituttaa kouluttajalla koululla sekä töissä kahdella ihmisellä ja ottaa arvioinnit koko harjoittelusta. Sitten jäädäänkin joulunviettoon 23. päivä ja koko joulun tekeminen kotiin on jäänyt aivan jonnekkin, kun kellossa ei yksinkertaisesti riitä aika! Kohta saa onneksi huilata ja viettää rauhallisempia aikoja joululoman tiimoilta eikä nuo kouluviikotkaan tammikuussa mitenkään hirveiltä näyttänyt - ainakaan vielä. ;)

Vähän jo ehdittiin eilen laitella kotiin jouluisempaa ilmettä. Vaihdettiin paremmin istuvat verhot, jotka samalla sopivatkin tähän joulunaikaan ja pieni valokynttelikkökin löysi paikkansa. Vielä pitäisi appiukolta hakea kinkku valmiiksi, ostaa laatikoita tai jopa väsätä itse, tehdä lisää pipareita ja joulutorttuja, pistää joulukuusi jne.. Miten muiden joulunvietto, onko jo kodit koristeltu ja ruokia tehty? :)

Mialle kertyi perjantaina 5 kuukautta mittariin ja pari päivää aikaisemmin oppi kääntymään mahalteen - tänään sitten tempasi mahalta selälteen omin avuin. Iso tyttö jo, jolla myös kaksi hammasta kuultaa alaikenistäkin läpi. Jotenkin tuntuu niin oudolta, kun Marialla ollut vauvana minkään asian kanssa kiire, mutta Mia oppii ja tekee kaiken niin rytinällä ettei perässä meinaa pysyä! Huomenna onneksi on neuvola, että nähdään onko jatkuva tähän saakka kestänyt oksentelu alkanut vaikuttamaan painonnousuun, toivottavasti saataisiin lähete jatkotutkimuksiin kun ei tämä enään normaalia ole, kun joka ruokailun jälkeen tunnin parin sisällä oksentaa kaiken ulos.. 

Treenitkin Ressun kanssa on mennyt yllättävän hyvin, vaikka pimeällä kentällä yhden valon tuella ollaankin jouduttu menemään. Vaikka puomitolppien varjoja luuleekin puomeiksi maassa ja aiheuttaa täten mulle vähän harmaita hiuksia, niin on alkanut herrasta löytymään äärettömän paljon ryhdikkyyttä ja ravissakin pidentää askelta tosi pienellä pyynnöllä, etenkin nyt kun olen löytänyt niitä nappuloita lisää. :) Tarkoitus oli ottaa joku kerta ihan maapuomeja ja katsoa kuinka ne sujuu, mutta pimeällä on vähän tympeää sellaista harrastaa - täytyy katsoa joululomalla kun ehtii päiväsaikaan käymään tallilla. :)

Olisiko teillä jotain ideaa postaukselle? Kysymyspostausta tai vaikka toiveita? Ehdottaa saa vapaasti. :)

Hulinaa ja turhautumista

Pitkä tauko ehtinyt taas tulla mittariin, mutta ei vain ole jaksanut! Arjet on niin täynnä, kun klo 5 aamulla soi herätyskello jotta ehdin seiskaan töihin. Kolmelta lähden ajamaan kotiin, haen Marian hoidosta ja Ressu-päivinä käyn periaatteessa vain pieraisemassa kotona ja lähden tallille. Illat menee simahdellessa sohvalle jo ennen Marian nukkumaanmeno aikaa, joten en ole jaksanut edes bloggeria avata.

Yöt menee erittäin huonosti, kun Maria änkeää meidän väliin ennenkuin olen ehtinyt syvään uneen ja Mialla on jotkit ihmeen hulinat menossa. Puoliyötä vain kikattelee ja ölisee omassa sängyssään, mutta silti yöunilta herää vähän ennenkuin lähden ajamaan töihin. Unet on ollut arkisin tosi vähissä, joten viikonloppuisinkaan en kummiskaan osaa nukkua ysiä pidempään.
Miallakin kaiken lisäksi kovat harjoitukset selältä mahalteen kääntymisen kanssa, joten meillä on totaaliraivoaja kotona - ei malta edes päiväunia nukkua!

13.11.2015

Treenitkin Ressun kanssa on ollut välillä aivan päättömiä, oikeastaan sen jälkeen kun ilmat alkoi todenteolla viiletä, on pullaponiin tullut jotain duracell-voimaa kun koittaa joka tilanteessa kuskata mua pitkin kenttää ja voitte kuvitella pitkän sateisen kauden aikaan, että kura on lentänyt. :D
Välillä tullut niin tiukkoja u-käännöksiä, että ihme on käynyt kun selässä on joka kerta pysytty.

Märkä ja aivan totaalisen kuran peitossa - putsaamiseen meni melkein tunti! :D // 10.11.2015

Onneksi eilen satoi sitten koko kuukauden edestä lunta! Piha piti jo eilen kolata ensimmäisen kerran ja yön aikana sitä oli tullut niin paljon, että meidän pihassa olevan puun pari isoa ja paksuhkoa oksaa oli katkennut juuresta saakka, kun ei ollut kestänyt lumen painoa. Pitää alkaa jo harkitsemaan lumien pudottamisia, kun katolle päässyt sitäkin kertymään. 

Oksa tukki koko pihasta poistumisen reitin, ei paljoa Honda tuosta mahtunut :D 22.11.2015

Saa nähdä, miten pohjoisemmassa Laukaassa on lunta, kun oli tarkoitus Ressu käydä liikuttamassa - pääseeköhän jopa kahlaamaan kentällä. :)

Täytyy yrittää saada jostain lisää virtaa itsellekkin, että jaksaisi painaa nämä päivät läpi.

Hupsista

Missä mun muisti on? Piti jo viime viikolla kirjoitella meidän putkeen menneistä treeneistä, tai ei ne nyt aina ihan putkeen mennyt mutta hauskaa meillä ainakin oli! :D Tosiaan kävin torstain lisäksi perjantaina ja lauantaina Ressun liikuttamassa, kun omistajalla oli kiireitä niin tuhottomasti. Perjantaina kävi meitä moikkaamassa illalla, kun olin ratsastamassa. Kenttä oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä yhtään käyntiä kovempaa, mutta eihän se meitä estellyt - olipahan lauantaille hyvin jumpattu kyljet auki ja takapää aktiiviseksi. ;) Torstaina oli otettiin vielä varovaisesti, vaikka kenttä olikin suhteellisen hyvässä kunnossa. Ravissa alkaa löytymään nappulat niin mun istunnan kuin Ressun liikkumisenkin suhteen. 

Lauantaina kenttä oli onneksi hyvässä kunnossa ja parin päivän tehojumppaamisen jälkeen ajattelin kokeilla ottaa laukat hyvien alkuverkkojen jälkeen. Vasempaan kierrokseen Ressu tuntui hyvältä, mutta oikeaan kierrokseen mutkassa ei selvästikkään etujalka ole vielä ihan kunnolla "auki" ja herra sotkeentui kinttuihinsa aika mallikkaasti, joten en viitsinyt enempää rasittaa kun hetkellisesti tämän kompuroinnin jälkeen jopa ravissa tuntui aavistuksen epäpuhtaalta. Kävelytauon jälkeen oli ravi hyvää, joten loppukeventelyiden jälkeen kävelyt otettiin maasta. Maltillisesti vain tehostetaan treenejä, tässä mikään kiire mihinkään ole. :) Tuleepahan tehtyä ajatuksen kanssa alkutyöskentelyt. 

Lauantaina Ressu oli ihan halloween-tunnelmissa, kummituksia mukamas joka paikassa :D

Miakin ihan into piukeana harjoitellut kääntymistä. Lauantaina käytiin anoppilassa ja Mia siellä innostui ihan totaalisesti kääntymisyrityksistä, etenkin sen jälkeen kun tosi kevyesti tuin kääntymistä loppuun saakka. Sen jälkeen on kotona kuulunut aina lattiatasolta kamalaa komentamista, kun ei pääse vielä itse ja selvästi odottaa että joku auttaa. :D

Tällä hetkellä nämä "pierujumpat" on ollut hittijuttuja :D

Olisiko toiveita postauksista? Ajattelin alkaa raottamaan meidän ovia teille, kun toivetta siitä tullut jokunen aika sitten. Nyt alkaa näyttämään jo enemmän kodilta ja tavarat on alkaneet kunnolla paikkojaan. :) Eli toiveita heittämään!

Sairaslomalta takaisin treeniin

Ressun sairasloma loppui eilen, kun omistaja oli käynyt testaamassa mitä jalka tuumaa. Vekki on parantunut hyvin, oikeastaan koko haavaa meinannut edes huomata jos ei kunnolla katsonut. Kyllähän sieltä selvä pala puuttuu, mutta toivottavasti jää vain kosmeettiseksi eikä alkaisi oireilemaan mitenkään, nyt ei voida muutakuin seurailla ja toivoa parasta.

Ressulla oli kyllä intoa lähteä hommiin, höristen jolkotteli laitumella vastaan (tainnut viikon loma tehdä ihan hyvää, tai sitten tiesi omenoista mitkä odotti taskussa ;), mutta laittopaikalle kun päästiin niin alkoi kunnon säpsyily ja puuskuttaminen - eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka myrskytuulen poikanen söisi ponin!

Käveltiin hyvät alkukäynnit maasta, samalla tutkailtiin kaikki möröt ja annoin herran rauhassa puuskuttaa kaikelle tyhmälle, mille vain keksi puuskuttaa. Selkään noususta oli tosin erimielisyyksiä, kun Ressu luuli että lomailu tarkoittaa sitä, että tätiä saa pyöritellä miten lystää - vaaan eipä siinä onnistunut. Heti alkuun paljon väistöjä suuntaa vaihdellen, välillä kokoamista ja välillä venyttäen kunnolla alas. Kunnon jumeja aukeiseva ja selkää jumppa käynnissä, etenkin nyt kun kenttä oli tosi raskas kulkea aamuisen sateen vuoksi. Ravissa työskenneltiin todella vähän, lähinnä vain sen verran että rentous saatiin pysymään siirtymisien välissä ja koko silloisen tehtävän aikana. Kahdeksikko on Ressulle jokin henkilökohtainen painajainen, kun portin puoleisessa päädyssä on mukamas mörköjä, joten oli ihme että sielläkin rentous säilyi!
Ennen löysiä loppukäyntejä käytettiin aika pitkälti treenatessa lisää takaosakäännöksiä - Ressu ne jo osaakin, mutta kuski tuppaa heittämään aina lopussa ohjat jorpakkoon. Näissä myös huomaa, onko Ressu rehellisesti kyljistä läpi - kääntyy vaikka pennin päällä, mutta huolimaton alkujumppa kostautuu aina sillä, että Ressu muuttuu keitetyksi spagetiksi. Ryhti katoaa jonnekkin ja meinaa hutaista vaan hommasta läpi. Tässä myös huomaa heti, jos oon heittänyt ohjat kesken jonnekkin, jolloin koko pakka leviää käsiin.

Tänään taisi motivaatio olla molemmilla kohdillaan, kun alusta saakka hommat sujui ja treenikin pysyi maltillisen mittaisena. Eikä kertaakaan säpsyilty, mikä on aika ihme kun yleensä on myräkän aikaan ollut aivan mahdotonta meidän meno!
Tällä viikolla onkin kaksi ylimääräistä liikutuspäivää, joten saa nähdä miten väsynyt oon sunnuntaina. Nytkin meinaan nukahtaa pystyy. Aamulla klo 6 soi herätyskello, aamupäiväksi koululle, siitä nopeasti käymään kotona syömässä ja Mian kanssa höpöttelemässä, tallille ja kotiin tultaessa siinä samalla Maria hakemaan hoidosta, josta melkein heti Niko lähti autokoululle. Nyt vasta rauhoittunut ilta, kun likat nukkuu - vihdoin! Huomenna on vapaa ja sen pyhitän niin nukkumiselle ja Mian kanssa olemiseen. :)

Missä rautakanki?

Nimittäin sellaisen tarvitsen selkään, oikeastaan kaksi. Mukavasti ristittynä, mikä pitäisi selkää suorassa, vetäisi hartioita taakse eikä antaisi vääntyä tai kääntyä miten sattuu. Aamulla kyllä oli selkä niin tuhannen juntturassa, kuin olla ja voi mutta heti kun Ressun selkään kapusin niin ei näkynyt nikamajumeja missään - yllätys. Ajatus kyllä oli jokaisessa korjattavassa asiassa, mutta kun aivokapasiteetti on rajallinen ja viimeisin 9 kuukauden totaalisen pulskeana oleminen on tehnyt tuhoja lihaksissa (niin missä lihaksissa? :D), on tällä hetkellä urhean Eestintynnyrin selässä istuminen yhdenlaista ydinfysiikkaa. Tästä päästään aina vain ihanaan analysointiin - miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Mun ongelmakohdat on tiedossa harvinaisen hyvin. Huono ryhti ja eteenpäin taittuvat olkapäät. Nämä aiheuttavat lapajumeja, jotka tulee siitä ettei ole ylävartalossa voimaa kannatella kättä. Lumipalloefektillä se leviää taas siihen, että käsi tippuu jonnekkin Ressun lapoja halailemaan tai sitten pussaillaan korvia, kun herra päättää tehdä jekkujekut nykäisemällä pään alas halutessaan haistella kentän pohjaa. Tai sitten ne kädet vaihtoehtoisesti haahuilee juurikin jossain sivuilla, ylhäällä ja alhaalla - eli kaikkialla maan ja taivaan välillä, vaikka niiden pitäisi pysyä sään yläpuolella rauhassa vierekkäin nätisti nyrkit pystyssä, aivan.
Sitten on se kuuluisa jalka! Keskivartalon lihakset on kuihtunut kasaan, jolloin ei ole voimaa ylläpitää koko yläkropan ryhtiä - istunta notkahtaa, heilun kuin perunasäkki ravissa (ellen kevennä) jonka takia jalat elää omaa elämäänsä. Pidä kantapää alhaalla niin jännittyy reisi. Hellitä reisi, niin juurtuu polvi satulaan niin tiukasti että nilkat pyörii kuin helikopterin lavat. Ressu seis ja mietintään, että mitähän ihmettä tässä nyt pitäisi ajatella. Kasataan pakka, jalat lantiosta varpaankynsiin rennoiksi, istu rauhassa ja kannattele käsiä hiljaa. Lähde liikkeelle (onnea on herkkäkylkinen herrasmies joka kuuntelee hyvin jalkaa ja istuntaa), nosta ravi ja liitele mukavassa tempossa eteenpäin ympyrällä kunnes tsäp - oot taas aivan sykkyrällä, samalla kun mielessäsi näet sen ihanteellisen istunnan mitä tällä kropalla voi saada ilman että nikamat paukkuu paikoiltaan. Pari äänetöntä kirosanaa, tsemppaa itsesi ja totea että hyvä tulee kunhan antaa itselleen aikaa. Pääasia on, että Ressu on rentona, kevyt edestä ja selkä ylhäällä. Tästä lähdetään, ehkä mä joskus unissani liihottelen valkoisten aitojen sisäpuolella. Nyt keskityn vain ongelmakohtiin yksi kerrallaan ja toivon, että tuo mun henkilökohtainen piiskaaja tulee huutamaan mulle tarpeeksi vinosta lantiosta ja kyttyräselästä, jotta se selkä ja istunta sieltä suoristuisi. Plussaa on se, että nykyään katse löytyy sieltä minne ollaan menossa eikä Ressun korvista. ;)

Ressun palkinto on päästä musta eroon, pariksi päiväksi :D

Ensimmäiset treenit

Tänään oli ensimmäinen kunnon treenipäivä Ressun kanssa. Heti selkään päästyäni herra sai jonkin ihme hepulin testatakseen mitä mieltä moisesta hölmöilystä oon, mutta eipä tuollainen paljoa hetkauta. Aloiteltiin heti reippaasti kunnon käynnillä, volteilla, pysäytyksillä ja väistöillä jotta Ressu keskittyisi töihin eikä kyttäämiseen. Nopeasti sieltä rentous löytyi, jonka jälkeen siirryttiin ravitehtäviin.

Kyllähän noita maisemia kelpaa katsella :) 21.09.2015

Ravissa ympyrällä paljon töitä, vuorotellen istuin alas ja kevensin. Näiden välissä kierrettiin aina kenttä, ajatuksena että myös "mörköpääty" tuli tutuksi jolloin kyttäily ja säpsähtely sielläkin loppuisi. Kun kuulolle olin Ressun saanut, siirryttiin tekemään väistöjä sekä taivutuksia. Ressulla on ihan mahtava ravi istua, vaikka oma keskivartalon hallinta on vielä vähäsen hakusessa näin raskauden jäljiltä, joten suurimmaksi osaksi raviväistöt tein keventäen jotta lihakset tottuisi pitkän tauon jälkeen rasitukseen.

Treenit tehty :) 21.09.2015

Laukka sujui jo mulle tuttuun tapaan vasempaan kierrokseen ongelmitta ja Ressu rentoutui siinä hyvin heti alusta lähtien, mutta oikeassa tehtiin enemmän töitä, kun oma lonkka jää vinouden takia puristamaan herkästi, joten siihen halusin keskittyä kunnolla että jalka pysyy rauhassa ja istun syvälle satulaan. Tuo kireys pyrkii nostamaan persiistä satulasta ja jäädä jäpittämään liikaa, mutta heti helpottaa kun saan sen rentoutettua kunnolla. Hommat lopeteltiin kun Ressu rentoutti niskan ja itse sain pidettyä istunnan kasassa. Ai että Ressun laukka on vain niin ihana istua, kuin keinuhevosen selässä olisi. Se nostaa sen niin pienillä avuilla ja hakeutuu luonnostaan tosi hyvin polkemaan takaa eteen, jolloin on helpompi myös itse pitää jalka rauhassa kun homma sujuu niin hyvin itsestään. Mikin kanssa piti ajatella paljon takaisinpäin ja Topin kanssa reilusti eteen, joten tämä on kivaa vaihtelua. :)
Tähän päätettin ja otettiin pitkät loppukäynnit pitkillä ohjilla. En halunnut jäädä hinkuttamaan yhtään ylimääräistä, vaan lopettaa heti kun molemmilla oli hyvä fiilis ja "tavoitteet" täyttyi.

Neiti 3vee on aavistuksen seuranhaluinen :D 21.09.2015

Alkaa kivasti pikkuhiljaa löytymään nuo nappulat, kuinka Ressu toimii. Suhteellisen simppeli ja yksinkertainen kaverihan se on, joten piakkoin voisi lähteä ensimmäistä kertaa maastoon, kun saa varmuuden että hommat onnistuu kentällä ja opin tuntemaan herran sielunelämää. :)

Heppailu jatkukoon!

Laitoin torstai-iltana tilaukseen uuden ratsastuskypärän, kun vanhaa en yksinkertaisesti uskalla käyttää enään vakituisesti, kun viimeksi tippuessani Mikin selästä pää osui kiveen, joten se kypärä ei enään pahemmin suojaisi. Sen verran uskalsin sitä käyttää, että pääsin testaamaan uutta vuokrahevos-kanditaattia koska kypärättä en ratsasta. Lisäksi tarttui uudet sukat ja hanskat, kun Lumo on raahannut mun vanhat hanskat jonnekkin omaan piiloon. Tykkää niiden kanssa peuhata ja kuolaa ne aivan märiksi jos tassuihinsa saa. :D

Jälkitarkastuksessa ei ilmennyt mitään kummallista ja palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kaikki muutenkin hyvin, joten normaaliliikuntaan saatiin luvat joten nyt on ollut hiljaisessa etsinnässä uusi hevosystävä.
Ja niinhän sieltä löytyi uusi kaveri - 13-vuotias Eestinhevos-ruuna Ressu. Ressu on toimittanut estehevosen virkaa omistajallaan, mutta nyt jäänyt tuuppailukaveriksi kun jaloissa vähän sanomista. Ressussa oli jotain tuttua, nimittäin muistutti Topia aavistuksen niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Kokeilee ratsastajaansa ja testaa onko pakko mennä ja tehdä. Myös pari sivuloikan tapaista tuli, mutta ne olikin nopeudeltaan lähinnä kuin hidastetusta actionpätkästä, missä sellainen tynnyri päättää lähteä. :D

Eniten tykkäsin Ressun ratsastettavuudesta, herkkä pohkeelle ja todella kevyt suustaan jos itse muisti pitää käden kevyenä. Itse yllätyin siitä, miten hyvin asiat oli vielä muistissa. Pari kertaa alkoi vaan painamaan kädelle, mutta keveni samantien kun muisti itse ratsastaa pohkeella ja istunnalla samalla pitäen käden hiljaisena.

Ensi viikolla alkaa sitten ihan kunnolla tutustuminen karvaturvan kanssa, saa nähdä miten silloin menee ja saa jopa kuviakin ehkä jotain napattua. :)