lauantai 28. maaliskuuta 2015

Operaatio omaan sänkyyn

Mariahan koitettiin opettaa omaan sänkyyn jo aikaisemmin, siinä kummiskaan onnistumatta. Jostain syystä juuri ennen kuin oltaisiin voitu sanoa, että onnistuttiin missiossa tuli takapakkia ja itkun takia Maria oksensi sängyssä, jonka jälkeen alkoi omaa sänkyään pelkäämään. Silloin ei ollut mahdollista ottaa tytön sänkyä meidän huoneeseen, joten nähtiin parhaaksi antaa tilanteen rauhoittua.
Aikasemmasta kokeilusta voi lukea täältä ja täältä

Nyt kun ollaan tässä nykyisessä asuttu noin puoli vuotta, on Maria meidän huoneessa nukkunut omassa sängyssä, ajatuksena että tyttö ymmärtäisi ettei oma sänky ole paha paikka ja aina voi kömpiä meidän väliin jos näkee vaikka pahaa unta tai tulee muuten vain ikävä. Yöt on tällä järjestelyllä sujuneet ihan hyvin, monena yönä ollaan löydetty likka aamuyöstä meidän välistä nukkumasta mutta on myös niitä aamuja ollut, jolloin ollaan jokainen herätty omilta paikoiltamme - Maria omasta sängystä ja me Nikon kanssa omasta.
Kuivaharjoiteltiin Marian omasta tahdosta jo alkuillasta. :) 27.3.2015
Päiväkodissa tyttö nukkuu omassa sängyssä ja päikkäriaikaan ottaa unikaverit mukaan ja kömpii peiton alle. Päätettiin, että nyt riittää ja siirrettiin taaperosänky omaan huoneeseen ja asennettiin vihdoinkin pimennysverho, jotta olisi mahdollisimman pimeä huone kun laitetaan nukkumaan. Eipähän pitäisi autojen ja muiden härveleiden valot häiritä. :) Samalla järjesteltiin Marian huone uusiksi, jotta olisi avarampi ja suora näköyhteys ovelle. Saa nähdä, miten yöt lähtevät sujumaan. Onneksi nyt on kummiskin viikonloppu, joten ei haittaa vaikka ensimmäinen yö menisi reisille. Jos tästä järjestelystä ole muuta hyötyä, niin ainakin luulisi nukkuvan päikkärit kotona paremmalla menestyksellä. ;)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Turvotusta ja haaveilua

Ajatus, että olisi mahdollisuus saada tyhjä valkoinen paperi ja kynä jolla piirtää kyseiselle paperille oma talo sisustuksineen mistä on aina haaveillut, mutta silti se tuntuu kovin kaukaiselta vaikka se mahdollisuus olisi tässä ja nyt?
Meille heitettiin pallo - aluksi vitsipohjalla joka sitten muuttuikin vakavaksi jota ollaan pohdittu pohtimisen jälkeen. Mitä me halutaan tulevaisuudelta? Ei ainakaan rivitalo-osakkuutta, hullu täytyy olla jos siihen raharyöpytykseen lähtee, jos voit edullisemmin saada oman talon, oman pihan, oman tontin - ja kaiken tämän vielä tutulta myyjältä. Isoja asioita, joita pitää miettiä monelta kantilta - vaikka kesken kassalla käytävän asiakaspalvelutapahtuman. :D
Haaveita on monia, niin minulla kuin Nikollakin sekä ne yhteiset. Haluaisin ehkä joskus oman hevosen omaan pihaan, mutta se on vain haave mitä en ensmmäisenä lähde koskaan toteuttamaan. Ehkä sitten kun lapset on maailmalla ja ikää 40+ jos silloinkaan. :)
Kuva täältä
No se niistä haaveista. 

Neuvolassa tässä taannoin kyseltiin taas turvotuksista. Ai mitkä turvotukset?! En voi edes mammafarkkuja pitää, kun jalat turpoaa aamussa jo niin pahasti, ettei ne farkut tai oikeastaan lahkeet lähde helpolla irti ja muistoksi jää seuraavaan aamuun saakka painaumat saumoista. 
Marian kanssa jo oli turvotukset ongelmana, eikä selkävaivat ainakaan auttaneet siihen.
Olen nyt koittanut pohtia jotain helpotuskeinoja vedenjuonnin lisäksi. En mitään nesteenpoistajia tai muita vastaavia haluaisi käyttää jos on jotain toisenlaisia "vippaskonsteja". Kaikki ideat otetaan huomioon, jos niistä vain olisi apua! 

torstai 26. maaliskuuta 2015

Yölliset kauhukohtaukset

Kauhukohtaukset alkoivat suunnilleen 1,5-2 kuukautta sitten. Alkuun kohtaukset kesti parisen minuuttia eikä olleet kovin rajuja, mutta nyt ovat vain pahentuneet kerta toisensa jälkeen. Eilen tuli pahin koskaan, Maria näytti kouristelevan ja huusi kuin tapettava. Kohtaus uusiutui lievempänä pari kertaa yön aikana, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Oli muuten aikamoinen väsy töissä, kun koko yö oli mennyt valvoessa.
Englanninkielinen kokemus lapsen kauhukohtauksesta, KLIK
Mistä sitten on kyse? 
Kauhukohtaus on eräänlainen valvetila kesken unen, jossa lapsi on unessa mutta itse unessa on hereillä ja saattaa luulla näkevänsä jotain pelottavaa. Silmät ei reagoi mihinkään, eli on aivan pihalla eikä muista aamulla mitään, mitä yöllä on tapahtunut. Aamuisin on vain väsyneempi kuin yleensä, kun yö on mennyt levottomasti. 

Kauhukohtauksen aikana lapsi voi muuttua väkivaltaiseksi, huutaa kauhuissaan tai lähteä haahuilemaan vähän kuin paetakseen jotain.
Maria esimerkiksi viime yönä oli tilassa hukannut varmaankin ainukan (tärkein unikaveri) ja kun tarjosimme sitä, alkoi itsensä hakkaaminen ja tilannetta pakoon karkaaminen. 
Ennen eilistä en ole järkyttynyt kohtauksista millään tavalla, mutta eilen en pystynyt nukahtamaan ja itselle tilanteen rauhoittaminen kesti todella kauan. 

Olen pitänyt kohtauksista kirjaa vajaan kuukauden, jotta tarvittaessa on jotain dokumenttia mitä näyttää esimerkiksi neuvolassa taikka lääkärillä, jos siihen tilanteeseen joudutaan.
Univaje alkaa vaivaamaan koko perhettä ja pahinta on, että miten koko perhe jaksetaan kun vauva syntyy ja jos nämä kohtaukset vain pahenevat?

Onko muita, joiden lapset kärsivät kauhukohtauksista? Onko loppuneet itsekseen vai oletteko saaneet jotain apua lapselle?

Aiheesta voi lukea lisää mm. näistä linkeistä
Katja Vallin haastattelu Studio55:ssä

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Blogiin muutoksia

En tiedä mitä tekisi, mutta jotain ainakin bannerille pitäisi tehdä ja jossain välissä ajattelin muokata sivussa olevaa pikaesittelyäkin.

Bannerin tekeminen on mulle niin hermoja kiristävää puuhaa, etenkin kun haluaisin siihen meidän pojat sekä Marian, ehkä jotain muutakin mutta kun ei taidot ja hermot riitä tarpeeksi hienoon, niin minkäs teet. :D
Jos tiedätte jonkun, joka osaa tehdä bannereita ja haluaisi sellaisen ehkä aikansa kuluksi väkertää, niin mulle voi laittaa sähköpostia pilvilinnojablogi@gmail.com asian tiimoilta. :)

Postauksia olisi tällä hetkellä 5 jonossa tulossa, kaikki eri aiheista mutta aina jokin keskeyttää ajatukset tai muuten lähtee lanka juoksemaan karkuun, joten pitääpä siihenkin yrittää keksiä jotain. :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Happy birthday to you

Karvaiset vauvat, Nöpö ja Lumo saivat erikois hemmottelevan päivän, kun nyt kaksikon yhteisikä on 9 vuotta - Nöpö 5 ja Lumo 4.
07.2014
Nönö alias pappa oli tainnut tajuta, mikä päivä tänään on, kun normaalia enemmän kerjäsi hellyyttä ja oli niin ylpeän oloinen, kun taas Limppu nautiskeli kissanpäivistä nukkuen mun mekkokaapissa, rinsessaluonteinen kun on. ;)
Viisautta ja erittäin pitkäkestoista kärsivällisyyttä saisi Lumollekkin tulla ;)
Lumolle annettiin vielä vuosi "armoaikaa" kasvaa aikuiseksi ja järkeväksi kissaksi, kun Nöpö pääsee viettämään mahtavia aikuisiän päiviä, eli sylittelyn ja hyvän ruuan parissa mutta vielä ei kummiskaan voida eläkepäivistä puhua. Vanhuksen viisauksia kaivataan vielä pitkään, niin kauan että Lumo jättää pentuajat taakse ja astuu aikuisuuden pöksyihin, ehkä myöskin asteen järkevämpänä ja rauhallisempana. :D
Lellikakara ♥
Huomenna jatkuu työharjoittelu, tosin eri paikassa mutta jo alkoi sairaslomailu riittämään. :)

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Sairaslomalla taas + kuulumisia

En tiedä mistä aloittaisin, kun kuulumisia olisi niin paljon. No, te kysytte jos jokin jää mietityttämään.

Aloitetaan vaikka Sintistä, joka voi erittäin terhakkaasti ja jaksaa mua öisin valvottaa potkimalla. Käytiin alkuviikosta Gravidassa rakenneultrassa ja tasaisessa tahdissa kasvaa, peukkua näytti ja oli edelleen hyvin jääräpäinen sekä vaikeasti kuvattava. Rauhallinen kuin mikä, mieltänsä kyllä osaa osoittaa, mutta siskoonsa verrattuna kunnon viilipytty - jes!
Kysyttiinhän me tietenkin myös sukupuolta, mutta jääräpäinen kaveri kun oli, niin selvitys oli aavistuksen vaikeaa. Palleroita ei kummiskaan koko kuvausaikana löytynyt jalkovälistä eikä muutakaan uloketta, joten tyttölupaus tuli! Tietenkin varmasti sukupuoli selviää kun ulkomaailmaan pääsee toivon mukaan heinäkuussa, mutta onhan se kiva että on jonkinlainen käsitys kumpi on todennäköisesti tulossa. :)
Rv 21+6 // 12.3.2015
Ehdin käymään töissä vajaan pari viikkoa, kunnes tuli syy jäädä viikon sairaslomalle ja nyt koulun vastuukouluttajani kanssa juteltuani, jätän harjoittelun kesken, pidän sairaslomani ja mietitään sitten miten ja millä aikataululla suoritetaan näytöt. Onneksi mulla itselläni on varasuunnitelma, joka kuulosti kouluttajani mielestä liiankin hyvältä, joten jos sillä sitten päästään eteenpäin. :)

Marialla taasen päiväkodista on tullut mieluinen paikka. Joka aamu meillä on tietty rutiini ja aina kun todetaan että ruvetaan tekemään lähtöä päiväkotiin, tulee vastaukseksi kivaa ja samantien alkaa keräilemään vaatteita ja unilelut tarhareppuun jne. :)

Jos tämä sairasloma ei jatkuisi enään ensi viikolla. Ärysttää tämä kaikki niin tuhottoman paljon, mutta onpahan saanut kotona tehtyä kunnon kaappien tyhjennyksiä ja muuta raivaamista ajatellen tulevaa tavaranmäärää mikä tulee vanhojen rojujen tilalle, :)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kasvot "kesä"kuntoon, osa3

Välikatsaus!

Nyt kun on pikkasen vajaa 3 viikkoa hoitotuotteiden tulosta ja nelisen viikkoa ensimmäisestä tilannekuvasta, ajattelin että olisi hyvä aika ottaa tilannekatsaus tähän väliin.
Naaman kuntoahan on nyt koetellut yltiömäinen stressi sekä norovirus, minkä paranemiseen ehti mennä melkein viikko, joten ei ainakaan koettelemuksilta ole vältytty.

Miltä se iho nyt sitten näyttää ja tuntuu?
Ainakin tasaisemmaksi on muuttunut, ei läheskään niin kuhmurainen ja pehmeämpikin on. Eli siinä mielessä ainakin auttanut. 
27.2.2015
Välillä, etenkin kuivava iho näyttää tosi arpiselta, vaikka todellisuudessa ei ole. Mustapäät ei meinaa lähträ edes naamion avulla, joten siihen vaivaan todennäköisesti täytyy keksiä jotain muuta. Vielä on aikaa, mutta vajaassa 3 viikossa tulokset on yllättävän hyvät!
Leuan ja kaulan rajasta on kaikki lähtenyt, poskissa ja leuassa on vielä jotain kuvia arven tapaisia, mutta annetaan vielä aikaa iholle. Rasvoihin on iho tottunut ja polttelu loppunut kokonaan. :)

Hoidot jatkuu vielä, loppukuusta voisi ottaa loppusilaukset! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...