Ressun sairasloma loppui eilen, kun omistaja oli käynyt testaamassa mitä jalka tuumaa. Vekki on parantunut hyvin, oikeastaan koko haavaa meinannut edes huomata jos ei kunnolla katsonut. Kyllähän sieltä selvä pala puuttuu, mutta toivottavasti jää vain kosmeettiseksi eikä alkaisi oireilemaan mitenkään, nyt ei voida muutakuin seurailla ja toivoa parasta.
Ressulla oli kyllä intoa lähteä hommiin, höristen jolkotteli laitumella vastaan (tainnut viikon loma tehdä ihan hyvää, tai sitten tiesi omenoista mitkä odotti taskussa ;), mutta laittopaikalle kun päästiin niin alkoi kunnon säpsyily ja puuskuttaminen - eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka myrskytuulen poikanen söisi ponin!
Käveltiin hyvät alkukäynnit maasta, samalla tutkailtiin kaikki möröt ja annoin herran rauhassa puuskuttaa kaikelle tyhmälle, mille vain keksi puuskuttaa. Selkään noususta oli tosin erimielisyyksiä, kun Ressu luuli että lomailu tarkoittaa sitä, että tätiä saa pyöritellä miten lystää - vaaan eipä siinä onnistunut. Heti alkuun paljon väistöjä suuntaa vaihdellen, välillä kokoamista ja välillä venyttäen kunnolla alas. Kunnon jumeja aukeiseva ja selkää jumppa käynnissä, etenkin nyt kun kenttä oli tosi raskas kulkea aamuisen sateen vuoksi. Ravissa työskenneltiin todella vähän, lähinnä vain sen verran että rentous saatiin pysymään siirtymisien välissä ja koko silloisen tehtävän aikana. Kahdeksikko on Ressulle jokin henkilökohtainen painajainen, kun portin puoleisessa päädyssä on mukamas mörköjä, joten oli ihme että sielläkin rentous säilyi!
Ennen löysiä loppukäyntejä käytettiin aika pitkälti treenatessa lisää takaosakäännöksiä - Ressu ne jo osaakin, mutta kuski tuppaa heittämään aina lopussa ohjat jorpakkoon. Näissä myös huomaa, onko Ressu rehellisesti kyljistä läpi - kääntyy vaikka pennin päällä, mutta huolimaton alkujumppa kostautuu aina sillä, että Ressu muuttuu keitetyksi spagetiksi. Ryhti katoaa jonnekkin ja meinaa hutaista vaan hommasta läpi. Tässä myös huomaa heti, jos oon heittänyt ohjat kesken jonnekkin, jolloin koko pakka leviää käsiin.
Tänään taisi motivaatio olla molemmilla kohdillaan, kun alusta saakka hommat sujui ja treenikin pysyi maltillisen mittaisena. Eikä kertaakaan säpsyilty, mikä on aika ihme kun yleensä on myräkän aikaan ollut aivan mahdotonta meidän meno!
Tällä viikolla onkin kaksi ylimääräistä liikutuspäivää, joten saa nähdä miten väsynyt oon sunnuntaina. Nytkin meinaan nukahtaa pystyy. Aamulla klo 6 soi herätyskello, aamupäiväksi koululle, siitä nopeasti käymään kotona syömässä ja Mian kanssa höpöttelemässä, tallille ja kotiin tultaessa siinä samalla Maria hakemaan hoidosta, josta melkein heti Niko lähti autokoululle. Nyt vasta rauhoittunut ilta, kun likat nukkuu - vihdoin! Huomenna on vapaa ja sen pyhitän niin nukkumiselle ja Mian kanssa olemiseen. :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Onhan kommenttisi asiallinen? Tarkistan jokaisen kommentin, enkä julkaise sellaisia, jotka ovat sisällöltään ulkopuolisia loukkaavia enkä muitakaan asiattomia. Tälläiset voi laittaa minulle suoraan fb:ssä tai sitten blogin sähköpostiin.
Minä kiitän kommentistasi! :)