keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Viikon ratsastuskielto

Niin siinä kävi, että tasapaksu ja hieman päivästä riippuen reaktiivisempi kaveri vetäsi herneet nenään asiasta tuulessa lepattava pressu ja harrasti kevätjuhlaliikkeitä joissa kuski ei pysynyt mukana. Selkänikama lisää sököksi, viikon lepo, 800mg:n buranaa kolme kertaa päivässä ja iltaisin lihasrelaksantteja. Mutta miksi ratsastuskielto? Mulle tuli Mariaa odottaessa oikealle puolelle lantionikamaan välilevyn pullistuma, jota on nyt kuntoutettu Marian synnytyksestä saakka ja jo silloin sanottiin etten saa teloa sitä yhtään enempää, kun muuten pahimmassa tapauksessa leikkuri tai vielä pahemmassa tapauksessa kutsuu pyörätuoli. No, nyt se sitten meni eilen niin pahaksi tippumisen jälkeen että käsistä katosi tunto, kasvoihin oikealle puolelle tuli lieviä halvaantumisoireita sekä korva soi vielä myöhään illalla. Tämän vuoksi lääkäri määräsi ratsastuskiellon, että selkä saa rauhoittua ja nähdään samalla että alkaako oireilemaan enemmän tai tuleeko puutuneisuutta pidemmälle jalkoihin jolloin joudutaan lantio kuvaamaan. Lääkäri paikansi vanhan vamman ja sanoi nikaman selvästi siirtyneen todella huonoon asentoon, jonka takia nyt ei minkäänlaista pomppimista saa harrastaa.

Mutta tosiaan, eilen tuuli aivan tuhottomasti kun pääsin tallille. Mulla oli jo Ressua tarhasta haettaessa sekä kuntoon pistäessä tunne, että pitäisikö juoksuttaa enimmät energiat pois ennen selkään nousua. Tehtiin normaaliin tapaan sitten kentällä alkukäyntejä kävellen eikä Ressu silloin pahemmin pressua tai muutakaan kyttäillyt saati ollut muullakaan tavalla mitenkään erityisen säpäkkä. Nousin selkään ja samantien kyttäilyt alkoi ja yritykset juosta alta pois. Lähdin tekemään niitä samoja harjoituksia mitä aina, jos/kun tuntuu että Ressu on turhan kyttäilevällä tuulella. Raviin kun päästiin, alkoi kyttäily uudelleen mutta jatkoin keventelyä samalla tehden tempon muutoksia, jotta herra pysyisi kuulolla. Otettiin välikäynnit ja seuraavasta ravinostosta Ressu muuttui tosi jännittyneeksi ja tuulikin yltyi yltymistään. Kumminkin Ressu rentoutui ja pam - yhtäkkiä mätkähdin maahan ja tunsin kun Ressu polkaisi molempien jalkojeni päälle. Jäärkyttävä kipu riipi niskasta selkärankaa pitkin lantioon ja silmissä pyöri. Nopeasti testasin että raajat toimii ja nousin kyljen kautta seisomaan ja hakemaan Ressua parin metrin päästä.

Kaikki tapahtui niin äärettömän nopeasti, ettei mulla ollut mitään saumaa pysyä kyydissä ja en ollut edes varma mitä oli tapahtunut kunnes menin tapahtumapaikalle. Ressu vetänyt jonkin sortin rodeota pressun kohdalla, todennäköisesti äkkipysäytys ja siitä lähtenyt herralle tyypillisellä laukkahevosen lähdöllä (perse melkein maahan ja polkaisee kiitolaukkaan) jolloin kaaduin lautasten päälle, josta Ressu pukitti mut alas. Ja tietenkin niska edellä sekä mun tuurilla olin hiekkaan tulleiden jälkien perusteella roikkunut hetken jalustimestakin, jonka vuoksi oli mun jalat jäänyt Ressun kavioiden runnottavaksi. Oikean jalan nilkka oli ihan turvoksissa kun pääsin kotiin, mutta onneksi oli saappaanvarsien vahvikkeet juuri sillä kohdalla mihin kavio osui, muuten olisi todennäköisesti jalka paketissa. Vasen pohje aivan mustelmilla ja turvoksissa.
Mutta tästäkin episodista selvittiin hengissä ja katsellaan parantelun jälkeen ratsasteluja uudelleen. Tämä on yksi syy, miksi vihaan keventää Ressulla ravissa. En pääse tuntemaan tarpeeksi ajoissa kun lähtö tulee, kun ravissa alhaalla istuessa tunnen heti kun lähtö on tulossa, niin ehtii jopa reagoimaan ennenkuin lähtö on tullut. No, tälläistä tämä urheilu on kun alla elävä, omilla herneen kokoisilla aivoilla ajatteleva eläin joka kerää jo yhdestä vapaapäivästä järkyttävät patoumat korvien väliin. :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Onhan kommenttisi asiallinen? Tarkistan jokaisen kommentin, enkä julkaise sellaisia, jotka ovat sisällöltään ulkopuolisia loukkaavia enkä muitakaan asiattomia. Tälläiset voi laittaa minulle suoraan fb:ssä tai sitten blogin sähköpostiin.

Minä kiitän kommentistasi! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...