Nyt loppui pelleily

Natsimutsi täällä moi!

Olen moneen otteeseen puhunut Marian olevan nirso, mm. tässä ja täällä. Monta kuukautta on sujunut hyvin, oikeastaan 2-vuotis neuvolan jälkeen kaikki meni putkeen mutta taas se alkaa..

Ei syödä, paitsi varastamalla esimerkiksi äidin lautaselta kinkut ja ruuat. Saa syödä itse haarukalla ja/tai lusikalla (riippuen ruuasta) tai vaikka sormin jos siltä tuntuu, mutta ei. Ei vaan syödä! Koko ajan pitäisi saada tomaattia, jogurttia, kaakaota, suklaata, kakkua, keksiä jne. Lista on loputon. Mutta sitten kun sanotaan ei, tulee hepuli ja ruokalautaset lentää. Ja kyllä, nyt on mulla ja Nikolla oikeus vetää hernettä tai vaikka norsua nenään, tätä kiukuttelua kuunnellaan 24/7, eikä todellakaan ollut ensimmäinen päivä. 

Joten, kun olin pahimman kuohunnan saanut laskettua kuunneltuamme tätä kinaamista koko päivän, tein kotiin meille "pienen" tervehdyksen ja aikataulumuistutuksen, mitenkäs ne ruokailut menikään. Kyseinen lappu täytyisi viedä kyllä anoppilaan, siellä Maria napostelee kaksin käsin ja jaloin, eikä anoppi kuuntele sanaakaan ruoka-ajoista (taitaa olla tuntematon käsite ehkä?). 

Huomaa että hormonit "hieman" puhuneet tussin välityksellä :D

Isäni luona napostelun kanssa ei ole ongelmaa, koska Herra Antinapostelija on mullekkin samaisesta aiheesta ehtinyt mätkättää 20 vuotta, ja jatkaa samaa tiukkaa linjaa lastenlastensa kanssa, mikä on vain hyvä juttu. 

Maria sopeutuu onneksi helposti, nyt on vain pidettävä pää kylmänä. Onneksi lauantaina päästään hetkeksi nollaamaan. Hyvää ruokaa jossain ja täysin lapsivapaata pari tuntia. Tai no, voiko sitä lapsivapaaksi niinkään sanoa kun vauvan alku mahassa menossa mukana. ;)

Ensimmäinen äitiysneuvola

Tämän päiväinen pelotti ihan älyttömästi. Lähinnä sen vuoksi, että joudunko piikitettäväksi (veriryhmän vasta-aineita) ja mitä siellä sanovat. En joutunut piikitettäväksi, paitsi hemoglobiini otettiin "tulitikkurasialla". :D Verenpaineet ja hepat on todella alhaalla, mitä osasinkin odottaa. Asentohuimaus ollut ihan järkyttävän voimakasta ja oon joutunut pahimmillaan nukkumaan 3 päiväunet päivässä, vaikka olisinkin nukkunut yöllä yli 9 tuntia. Lisärautaa pitää syödä (kunhan aina muistaisi nappasta napin nassuun) ja lakua verenpaineisiin. :) Onneksi ei tarvitse sokerirasituksiin mennä, ellei pissatestit anna glukoosin kohdalla plussaa, huh! Vältyin niiltä viimeksikin, tosin todella voimakkaan aamupahoinvoinnin takia. :)

Täytyy etsiä Marian ajalta toinen, hyvä vertailla sitten :)

Juteltiin alkuun niitä näitä, mun voinnista ja oikeastaan kaikesta, mikä liittyi tulevaan pikkuiseen, Mariaan jne. Puhuin sitten omasta pelosta keskenmenon suhteen ja onnekseni tuossa uudessa neuvolassa on tapana ultrata ensimmäisellä käynnillä!
Siellä oli sellainen millimake. Ei meinattu ensin löytää ja mulle iski tuhoton paniikki, kunnes alkoi sellainen kahden pikselin kokoinen alue välkkymään kiivasta tahtia - pienen ihmisenalun sydän! Viikkoja on todennäköisesti hieman vähemmän mitä on luultu, mutta kontrolliultra on reilun viikon päästä. Kuulemma kaikki on hyvin, kohdunsisäinen eikä verenvuoto ole viitannut mihinkään vakavaan. :) Jokin elin tms heijasti todella paljon, ja kun viikkoja on vähemmän mitä odotettiin, oli vatsan päältä kuulemma jo kokeneellekkin ultraajalle vaikea homma, sen takia kontrolli. Ja onneksi siellä oli vain yksi pieni, eikä kahta mitä ollaan jo hieman pelätty tämän turvotuksen takia.. :D

Iltalukemista seuraaville 9 kuukaudelle :D

Maria viihtyi ja oli todella nätisti neuvolassa, vaikka reilu 1,5 tuntia siellä oltiinkin. Ihan lopussa meinasi kiukku iskeä, kun alkoi tympimään mutta hyvin jaksoi! Terkkari oli tosi mielissään, kun koko perhe oltiin paikalla. :) Jos nyt saisi nukuttua jatkossa yöt levollisemmin, kun saatiin edes pieni varmuus, että vauvalla on kaikki hyvin. ♥ Nyt alan valmistautumaan yöunille, kun aamulla jälleen aamutalli. :)

Nytkö se alkaa?

Aamupahoinvointi

Vai pitäisikö sanoa kokopäivän pää pöntössä norjaa puhumassa -kausi? Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa (joka soitti karuun tapaansa 06:15 aamutallin takia) hirveän huonoon oloon. Tuntui, että kohta tulee, mutta nieleskelyllä meni ohi ja annoin väsymyksen vallata takaisin uneen Marian viereen ja torkutusta puhelimeen lisää. 

En kauheasti uskaltanut ennen töihin lähtöä mitään syödä edellisillan järkyttävän hammassäryn takia ja siinä pelossa että koko loppupäivä menee pilalle jos se tulee takaisin. Joten hörppäsin mehukeittoa ennen lähtöä. Juuri ennen tallin pihaa, meinasi vähän jo jotakin nousta mutta ei noussut. Autosta pois ja talliin valot - sitten tuli kiire! Tallikissa huutaa kuin tapettava halutessaan aamuruokansa samalla kun olen itse vessassa yökkimässä.

Ei siinä, olo meni suorituksen myötä ohi, mutta nyt se jatkuu taas! Sain kotona kummiskin syötyä ja nyt se hammas taas juilii.. -.-

Viikkoja huomenna jo pyöreät 8! Ei mulla Mariaa odottaessa näin myöhään pahoinvoinnit alkanut, vai alkoiko.. 

Vielä eilen mietin ääneen, asuukohan tuolla mahassa ketään, kun oireita ollut niin vähän - no, sainpahan muistutuksen että kyllä siellä on, eikä se epämääräinen yöllinen ilmakuplakaan ollut unta. :D

Monta tekstiä yhdeksi

Lukuisia luonnoksia joissa on muutama rivi tekstiä. Ei vain saa ajatusta kasaan niiden kanssa, joten jos vaikka yritetään saada kaikki selkeästi mahdutettua samaan tekstiin. Nyt kun ajatus juoksee, vaikka flunssa iskee taas.

Saatiin vihdoin hommattua kotiin loput valaisimet! Nyt on valoa niin paljon, että välillä oikein hirvittää. Eipähän tarvitse koko päivää kärvistellä jalka ja- pöytälampulla. ;) Rahaa tähän sisustusvimmaan saatiin taas menemään aivan liikaa, mutta maksa nyt niin voit nauttia vuosia!

Eilen kaupasta tullessamme mua odotti aikuisopistolta tullut kirje.. En ensiksi meinannut uskaltaa sitä avata, koska olin varma ettei huonosti menneen haastattelun jälkeen voinut mitenkään tärpätä.
Toisin kävi, nimittäin koulu alkaa 7.1.2015! Tässä nyt vain pähkäillään, miten saan koulun järkkäiltyä tämän maha-asukin kanssa, mutta kyllä se jotenkin asettuu. Jos ei muuta, niin synnytyksen jälkeen täytyy ottaa kauhea kiri, että saa opinnoissa muut kiinni. :)

Asukki voi hyvin, ainakin oman olon perusteella. Liian pitkät ruokavälit aiheuttaa niin järkyttävän olon, että muistaa hyvin syödä säännöllisesti. Myös ruokamieltymykset muuttuu koko ajan ja mielihaluja löytyy joka päivä.
Kasvukivut on ihan järkyttävät! Mietittiin jo, että onkohan tuolla kaksoset tulossa kun pömpöttää ja kiristää nin tuhottoman paljon.. :D

Rv 5+6 - pikkasenko turvottaa!

Ensi keskiviikkona on vuorossa ensimmäinen neuvola! Pelottaa ihan sikana, nimittäin verikokeet otetaan todennäköisesti silloin, ellen saa itseäni puhuttua niistä pois.. :D

Voi Mikki ♥

Eilen menin tallille pitkästä aikaa, tietämättä mitä siitä ajattelisi. Pelkäsin mutta silti olin salaa todella toiveikas. Päivä oli siinä mielessä merkityksellinen, koska halusin nähdä, onko musta tämän alivuokralaisen kanssa enään menemään hevosen selkään.

Mikki oli todella outo jo hoitotilanteessa! Tuuppi mahaani ja mupelti kättäni sekä tunki normaalia enemmän turpaansa kainalooni. Ei yhtään venkoillut edes suitsien laitossa taikka jalkojen nostossa (tämän oppi jostain uudelleen, tai sitten viime kerralla vain koitti testata :D)
Selkään kun pääsin, oli jotenkin omituista. Jännityin ihan täysin, jolloin päätin hetken hengitellä syvään. Sitten lähdettiin kävelemään. Ihanan raukea ja onnellinen tunne valtasi koko kropan, pystyin vain niin täysin uppoutumaan Mikin liikkeisiin ja voi herttinen kun poika taipui hienosti! Reippaat väistöt hyvässä ryhdissä ja selkä koko ajan käytössä! Niin herkkä ja kuuliainen. Olo muistutti pilvellä liikkumista, kaikki oli niin kevyttä ja hentoa, kunnes nostin ravin.

Molemmat jäädyttiin täysin!

Tuntui, että Mikki ei olisi halunnut kantaa mua ravissa mihinkään suuntaan ja liike muistutti jotain elefantin löntystämistä. Pyysin enemmän eteen ja sinnikkäällä ajatuksella eteen saatiin kivaa pätkää edes vähän. Tähän oli hyvä lopettaa selästä käsin työskentely. 

"Muuli" oli muuten pikkasen lihonut! Ei meinannut vyö mennä kiinni :D

Lopputreenit suoritin juoksuttamalla. Millonkohan viimeksi Mikkiä on liinan päässä pidetty? :D Vaihteita ei ollut kuin kaksi - kovaa tai hemmetin kovaa. Kävely oli tuntematon käsite, josta päästiin mun lempijuttuun, nimittäin käynti-seis-käynti tehtävään. Pari askelta käyntiä josta seis. Sitten pari askelta enemmän käyntiä ja seis, tätä jatkaen niin kauan, että kävellään reippaasti ilman mitään tikittämisiä tai häseltämistä. Ravissa sama homma, oli vain vaihde ravista laukkaan. Nämä siirtymiset on juoksuttaessa ihan mahtavia, kun siinä testataan miten hyvin hevonen on oikeasti kuulolla. Jos se on täysin kuuro juoksuttajalle, ei hommista tule yhtään mitään. Siirtymisillä nämä saadaan kohdilleen paremmin, jolloin molemmille tulee parempi mieli kyseisestä hommasta. :)

Tällä viikolla koitetaan saada A:n kanssa aikataulut yksiin, niin pääsee juttelemaan vähän tuosta tulevasta. En halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä, kerta pienestä pätkästä ravia sain illalle niin älyttömän kipeitä kramppeja. Kyllähän käyntimaastoja voisi käydä tekemässä, mutta niin kauan kun Mikillä on tuollainen määrä pöllöenergiiaa, niin jätän maastoilut toisille. :)

Äiti sammuilee

Jopa rattiin, ei se väsymys paljon kysele milloin passaa tulla häiritsemään.

Johan saatiin todistettua, että ei olisi kannattanut tehdä torstaina tuplatallia. Ensin aamulla ylipirteänä lähdin ruokkkimaan ja viemään hevoset ulos ja illalla tallille ajaessani pilkin puolet matkasta, pari kertaa jopa pariksi sekuniksi nukahdinkin.. Onneksi auto ja kuski ehjänä pääsin tallille ja sieltä lähdetiinkin sitten taas ylipirteänä kotiin.
Muutamana päivänä olen nukahtanut ihan seistessäkin. Ei Mariaa odottaessa tälläistä koskaan ollut, alkuraskaudesta nukuin enemmän päiväunia kuin normaalisti, mutta nyt voisin nukkua koko päivän vaikka yö olisikin mennyt hyvin. :o

Jospa tämä helpottaisi mitä enemmän viikkoja tulee - tai sitten ei helpota lainkaan.

Sovittiin tuossa pari päivää sitten Nikon kanssa, että Maria lähtee päiväkotiin! Soiteltiin jo alustavasti tuohon meidän naapurissa olevaan päiväkotiin sellainen tiedustelupuhelu (minkälaiset ryhmäkoot jne) ja perjantaina laitettiin sitten palvelusetelihakemusta vetämään. Päiväkodin johtajan kanssa puhuttiin, että Maria aloittaisi 15. joulukuuta osa-aikaisen hoidon, 3 kertaa viikossa 5 tuntia kerrallaan. :) Jännittää ihan tuhottomasti, mutta näin on hyvä. :)

Hormonihullu ilmoittautuu

Tämä raskaus on Marian odotustakin pahempi - hormonit jyllää tuhatta ja sataa ja kaikki suoraan sanottuna v*tuttaa! Aamut alkaa hirveällä hepulilla ja nukkumaan mennään hepulin jälkeen. Päivän aikana joutuu kanssaeläjät kokemaan itkupotkuraivarit asiasta keksi ja sitten tuntuu että tukehdun omaan nauruuni. Eli mielialat heittelee tuhottoman paljon ja tuntuu etten pysty hallitsemaan näitä yhtään!

Kuva täältä

Mielihalujakin tuntuu olevan vähän liikaakin.. Vaikka pyrin syömään normaalisti kaikkea vaikkei pahoinvointiakaan ole vielä, niin silti tekee mieli vain syödä. Paholaisenhillo oli yhtenä päivänä sellainen, mitä olisin voinut syödä suoraan purkista! Sitä sitten laitoin joka paikkaan, leivälle, ruuan sekaan, vähän pelkilteenkin lusikalla suuhun.. :D

Eilen hurahdin teehen. Oltiin isäni luona juhlimassa isänpäivää (minkä meinasin jättää välistä, kun sain hepulit kotona) ja kellon ollessa paljon oli teetarjoilu kahvin sijasta. Taisi mennä jopa 4 kuppia vajaan 2 tunnin aikana, mikä on oikeasti harvinaista. Juon niin vähän teetä, kun kahvi on mulle henkireikä mutta nythän tuli taas se kahvirajoitus, typerää.

Jotenkin pelottaa, millaiseksi seinähulluksi muutun viikkojen lisääntyessä.. Nikolla tekee nyt jo tiukkaa, eikä tämä itsestänikään ole mitenkään mukavaa!

Paksuna!

Tämä piti "julkistaa" vasta ensimmäisen ultran jälkeen, mutta päätettiin Nikon kanssa, että kerrotaan huomenna isälleni joten tänään kerrottiin appivanhemmille. Appiukko meni ihan sanattomaksi ja anoppi otti odotettua paremmin uutisen. :)

Se, miten tämän kanssa toimitaan jos pääsen kouluun, on sen ajan murhe ja tämähän on myös syy miksi pitää miettiä kaikki Mikkiin liittyvät jutut uusiksi. Mikki on niin reaktiivinen, ettei ole varaa selästä lennellä.
Neuvolaa joudutaan odottamaan vielä reilu 2 viikkoa ja siitä varmaan suoraan varataan ultraankin aika, jotta saadaan tarkempi laskettu aika selville. Omien laskujeni mukaan nyt ollaan 5+4 viikoilla ja la olisi 7.7.2015.

Kamala alkuturvotus! 04.11.2014, rv 5

Vielä ollaan päästy millimaken (ei parempaa koodinimeä vielä keksitty :D) kanssa helpolla. Niin alussa vielä, ettei pahoinvoinnit ole yllättäneet ja toivottavasti ei yllätä samalla tavalla kuin Mariaa odottaessa (pää pöntössä puoli päivää).. Kamala turvotus on ja närästää koko ajan sekä päätä kiristää, mutta muuten ollaan voitu vielä ihan hyvin. :) Marialta kyseltiin tänään, onko äidin mahassa veli vai sisko, niin likka on sitä mieltä että sisko. :) Ei Marsa todennäköisesti ymmärrä vielä, mitä kysyttiin mutta kovin innoissaan puhui siskosta ja veljestä saatiin vastaukseksi ei sovi. :)

Kyllähän meidän tulevasta tietää jo pari läheistä ystävää, tiennyt jo plussaamisesta saakka, mutta sitähän ei isälle kerrota, kun ei tykkää jos kuulee kaikesta viimeisenä.. :D

01.11.2014

Nyt syömään jotain (taas) ja valmistautumaan leffailtaan, kunhan Maria saadaan unille. :)

Hitaasti mutta varmasti

Blogi muuttuu. Joku nokkelasilmäinen varmaan huomasikin, että banneri on vaihtunut ja jonkin verran pieniä muutoksia näkyy jo, muunmuassa seuraamieni blogien listat on muuttanut paikkaa jne. :) Tätä jatkuu nyt jonkin aikaa, älkää ihmetelkö jos sivut ei meinaa toimia tai tuntuvat olevan sekaisin.

Tiistainen valintakoe meni omasta mielestä ihan penkin alle, kun kukaan ei kertonut ryhmähaastattelusta, joten menin ihan lukkoon.. Koko tilaisuus pisteytettiin, jo ennen haastatteluja seurasivat joitain asioita hakijoista ja tulokset tulee viimeistään joulukuun ensimmäisellä viikolla. 91 hakemusta ja 30 opiskelupaikkaa - ei taida mennä mun änkytiänkytillä läpi. :D Suoraan kyllä kehuivat mun hymyherkkyyttä, mutta se ei pelkästään riitä jos haastattelu meni muuten persiilleen.

Olen tällä viikolla myös parina aamuna autellut aamutallien verran vanhaa pomoani. :) Ihanaa, kun saa olla asiallisten hevosten kanssa tekemisissä, eikä tarvitse koko ajan olla tuhottoman varuillaan että milloin joku keksii jotakin typerää.

Muistakaa laittaa toiveita postausten suhteen ja kommenttia saa myös muutoksista laittaa! :) Mitään en ole lyönyt lukkoon, kun mielialat vaihtelee 10 sekunin välein.. :D

Ei saa sanoa!

Ja niin tekisi mieli hehkuttaa ja hihkua! 

Onneksi blogin muodonmuutos on edistymässä hyvin. Some-nappulat saavat uuden ilmeen, ainakin yksi banneri on jo valmis ja toista suunnittelen mielessäni varalle. Mieli vaihtuu koko ajan, joten en saa mitään mielekästä päähän. Myös tausta mietityttää, haluanko värillisen vai läpinäkyvän.

Tänään menen käymään valintakokeissa, mikä kanssa on stressannut ja aiheuttanut blogin puolelle hitaanpuoleista postaustahtia. Kun on monta asiaa mielessä, tuntuu ettei mistään yksittäisestä jutusta meinaa saada kiinni. 

Olenkin miettinyt, olisiko kotipostaus tässä välissä hyvä? Se olisi helppo toteuttaa, kun ajatus harhailee jossain aivan muualla kun tekstien miettimisessä, ja postaus kummiskin tehdään huone kerrallaan. Mistä alotettaisiin? :)

Vielä muutama viikko täytyy odottaa, jotta saadaan huokaista. Pelonsekaiset tunteet valtaa koko ajan ja onkin ollut työ pitää verenpaineet alhaalla. 

Joten nyt  postaustoiveita kehiin!

Käännöskohtia

Välillä tulee hetkiä elämässä, jolloin täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Puntaroida, mitkä asiat menee toisten edelle ja missä täytyy tinkiä. Olen paljon nyt puhunut myös Nikon kanssa ja kuunnellut hänenkin mielipiteitä päätöksistä, mitkä olen voinut ja tulen tekemään yksin.

Nöpö vauvana. Aika, jolloin oltiin vain me kaksi! 29.06.2010

Mutta nämä on asioita, joihin täytyy ratkaisu saada tehtyä mahdollisimman pian.

Ja millä tavalla tämä tulee näkymään blogin puolella? 

Ulkoasu tulee muuttumaan, ainakin bannerin verran sekä sisällöltään tulee muuttumaan aika radikaalisti. Hevospuolta seuranneille ei todennäköisesti tule enään juttuja, ehkä jokunen satunnainen jos on tullakseen eli osittain liittyy Mikkiin nämä muutokset. Niistä enemmän, kun asiat selviävät ja olen jutellut omistajan kanssa. 

Kerron kyllä aikanaan näistä tarkemmin, kunhan vain kaikki on varmaa. :)