Vuosi 2015

Ja näin alkaa olla taas yksi vuosi taputeltuna, joten on aika pistää vuosikatselmus kasaan. Tämä vuosi on ollut todella hiljainen, koulu ja raskaus verottivat jaksamista todella paljon ja jatkuva koneen huollossa oleminen näkyi blogin ylläpidossa. Mutta ainahan voi uudelle vuodelle toivoa kaikkea, jos vaikka ensi vuonna onnistuttaisiin paremmin!

Tammikuussa käytiin np-ultrassa, mietittiin turvakaukalo-juttuja ja päädyttiinkin meille sopivaan ja Maria aloitti ensimmäistä kertaa päiväkodissa ja minä aloitin opiskelut. Myös ensimmäinen masu-kuvakin tuli julkaistua.

Helmikuussa aloitettiin ihonhoidon kuntoonlaitto, ajatuksena että kesällä olisi paremmassa kunnossa ja hyvinvoivampi iho. (Alkutilanne  osa 1, tuotteet osa 2). Myös tiputuksessa käytiin Marian hoitopaikasta saaneen noroviruksen takia ja vietettiin koko perheen voimin hiihtolomaa. Podettiin myös ikäkriisiä, joka nousi myös luetuimpien postausten joukkoon.

Maaliskuussa jatkettiin ihon hoitamista, kun tuli väliaikakatsauksen aika, käytiin rakenneultrassa ja pohdittiin Marialla ilmenneitä kauhukohtauksia. Maria myös siirtyi vihdoin omaan sänkyyn, joka nousi blogihistorian yhdeksi luetuimmista postauksista. Vietettiin myös Nöpön ja Lumon syntymäpäiviä.


Huhtikuu oli tähän mennessä hiljaisin kuukausi. Ainoastaan Liebster Awards -haasteessa oli kuvia, mutta muuten oli kuvattomat postaukset. Myös puhutuimmaksi sekä edelleen luetuimpien postauksiin kuuluva kiusausta käsittelevä postaus tuli kirjoitettua.

Toukokuu oli henkisesti raskas kuukausi, kun äidin kuoleman vuosipäivä oli loppukuusta. Myös Mia aiheutti pientä paniikkia, kun raskausmyrkytys-epäilys ajoi keskussairaalaan. Iloisiakin asioita tapahtui, muunmuassa äitiyspakkaus tuli ja ensimmäinen näyttö saatiin hyvin arvosanoin suoritettua. Masukuulumisiakin kirjoittelin sekä pohdittiin, ostettaisiinko valmis vai remontoitava talo josta päädyttiin lopulta tekemään tarjous.

Kesäkuussa podettiin ulkonäköpaineita, vietettiin yllätyksenä järkättyjä vauvakutsuja, kauppakirjojen kirjoituspäiväkin oli lyöty lukkoon. Marialla myös uhma alkoi todenteolla nostamaan päätään ja ikävöitiin menneisyyteen jäänyttä hevosta ja sen kuulumisia.

Heinäkuu oli vauvantuoksuinen, kun Mia syntyi, muutettiin ja tehtiin pieni sneak peak omaan kotiin, aloitettiin pientä projektia, vietettiin tupareita ja juhlittiin Mian kotiinpääsyä ja syntymistä. Myös ristiäisiä suunniteltiin ja kauhisteltiin Mian keltaisuutta.

Elokuussa juhlittiin Mian ristiäisiä, kirjoiteltiin imetyksestä, hoidettiin Marian päivähoito-kuviot kuntoon ja rempattiin vähän eteisiä.
Kaipailin myös hevostelemaan, kun kotona töröttäminen alkoi tympimään ja kaipasin sitä nollaamisaikaa arkeen. Aloitettiin myös liinailu ja otettiin päivityskuvia Mian kasvusta. :)

Syyskuussa alkoi meidän julkisivu- ja kattoremontti, löysin Ressun harrastelukaveriksi ja pidettiin Marian kanssa syksyiset kuvaushetket.

Lokakuussa aukesi blogin facebook-sivut, Ressu vietti sairaslomaa telottuaan jalkansa, mutta siitä huolimatta päästiin treenaamaan kunnolla. Analyyttisen treenipostauksen myötä on herännyt monia ahaa-elämyksiä kesken ratsastuksen. Kävin myös kouluttautumassa Oriflamen Beauty Academyssa, jossa asiaa tuli todella paljon, ja tähän liittyen on yksi postaus vielä odottamassa. Mia täytti 3 kuukautta ja etsittiin lukulistalle lisää luettavaa,

Marraskuussa lunta saatiin Keski-Suomeen pariin otteeseen aika mukavasti, mikä taas haittasi treenejä aika paljon pakkasten puuttuessa. Ressun sairaslomalta palailu suoritettiin maltillisesti ja pieni pilke silmäkulmassa kirjoiteltiin Lidl-kammoisuudesta. Liityttiin myös blogiyhteisöön ensimmäistä kertaa blogin historian aikana!

Vuoden viimeinen kuukausi oli blogin osalta hiljainen, kun työharjoittelun loppusuora ja joulun valmistelut pitivät kiireisenä. Halusin myös käyttää kaiken mahdollisen vapaa-ajan olemalla tyttöjen kanssa. Ressun kanssa treenailtiin hienoissa maisemissa ja joulu juhlittiin perheen kanssa.
Vuosi vaihtuu ja elämä koki viime metreillä suurehkon mullistuksen terveydellisesti, mutta tätä se elämä on ja onneksi loppupeleissä elämä voittaa!

Näin toivotamme koko perheen voimin kaikille hyvää uutta vuotta ja iso kiitos vuodesta 2015!

Treenit auringonlaskussa

Joulut on nyt mässätty ja vietetty. Joulunaika oli rauhallista, kun olin vielä aatonaaton töissä, tosin kipeänä joten pyhät meni rauhallisin mielin. Aattona oltiin aamupäivä kotona, kun Marian sylikummi tuli miehensä kanssa kyläilemään, ja samalla availtiin lahjoja kun kuulumisia vaihdettiin. Ilta oltiin isäni luona, syötiin ja saunottiin sekä vietettiin lähiperheen kesken aikaa. Isoveljeni oli isälläni myös, joten hauskuutta riitti. Tehtiin me isoveljen kanssa vahingossa pienet after eight -vaihtaritkin, toistemme tietämättä oltiin ostettu puolin ja toisin after eight -rasiat joululahjoiksi. :D Tapaninpäivänä käytiin anoppilassa ja muuten oltiin ihan kotona perheen kesken. Marialla kyllä leikkimistä riitti, kun sai muumitalon, soittorasian ja mitä kaikkea. :)

Jouluviikolla kävin vain kerran Ressun liikuttamassa, kun en yksinkertaisesti ehtinyt. Tänään otin sitten extrapäivän ja oli kyllä aivan mahtava ilma! Auringonlaskun alku, pieni kipakka pakkanen ja pieni tuuli. Kenttäkin oli juuri lanattu, joten pystyi kerrankin menemään suhteellisen normaalisti, laukkoja en ottanut kuin parit pitkät sivut, muuten käynti- ja ravipainotteisesti mentiin tänään.
Onnistuin tänään yskiessä reväyttämään lonkankoukistajan läheltä jonkin lihaksen, joten hetken arvuuttelin viitsinkö ratsastaa ollenkaan, mutta onneksi ei vaikuta muuten kuin selkäänmenossa ja sieltä pois tultaessa.

Nuo maisemat on vaan niin ♥

 Ressu oli vähän väsyneen oloinen, kun herra on viimeiset viikot ollut niin mahdottoman pörheänä ja silmät on pyörinyt päässä kuin mitkäkin plussapallot, joten J oli eilen tuupannut Ressun vissiin vähän väsyksiin, kun tänään ei jaksanut tammojen peräänkään huudella kuin kerran. :D
Huomenna olisi tarkoitus käydä maastossa pitkästä aikaa, kun vielä valoisaan aikaan ehtii tallille ja torstaina Niko lähtee näillä näkymin tallille mukaan, joten ehkä jonkinlaista matskuakin saisi ilmoille!

Herra Mammutti ♥ 

Kovaa vauhtia kohti joulua

Huomenna alkaa viimeinen täysi työviikko, eli todellinen stressiviikko! Täytyisi kahden tutkinnonosan näyttösuunnitelmaa kirjoittaa, arvioituttaa kouluttajalla koululla sekä töissä kahdella ihmisellä ja ottaa arvioinnit koko harjoittelusta. Sitten jäädäänkin joulunviettoon 23. päivä ja koko joulun tekeminen kotiin on jäänyt aivan jonnekkin, kun kellossa ei yksinkertaisesti riitä aika! Kohta saa onneksi huilata ja viettää rauhallisempia aikoja joululoman tiimoilta eikä nuo kouluviikotkaan tammikuussa mitenkään hirveiltä näyttänyt - ainakaan vielä. ;)

Vähän jo ehdittiin eilen laitella kotiin jouluisempaa ilmettä. Vaihdettiin paremmin istuvat verhot, jotka samalla sopivatkin tähän joulunaikaan ja pieni valokynttelikkökin löysi paikkansa. Vielä pitäisi appiukolta hakea kinkku valmiiksi, ostaa laatikoita tai jopa väsätä itse, tehdä lisää pipareita ja joulutorttuja, pistää joulukuusi jne.. Miten muiden joulunvietto, onko jo kodit koristeltu ja ruokia tehty? :)

Mialle kertyi perjantaina 5 kuukautta mittariin ja pari päivää aikaisemmin oppi kääntymään mahalteen - tänään sitten tempasi mahalta selälteen omin avuin. Iso tyttö jo, jolla myös kaksi hammasta kuultaa alaikenistäkin läpi. Jotenkin tuntuu niin oudolta, kun Marialla ollut vauvana minkään asian kanssa kiire, mutta Mia oppii ja tekee kaiken niin rytinällä ettei perässä meinaa pysyä! Huomenna onneksi on neuvola, että nähdään onko jatkuva tähän saakka kestänyt oksentelu alkanut vaikuttamaan painonnousuun, toivottavasti saataisiin lähete jatkotutkimuksiin kun ei tämä enään normaalia ole, kun joka ruokailun jälkeen tunnin parin sisällä oksentaa kaiken ulos.. 

Treenitkin Ressun kanssa on mennyt yllättävän hyvin, vaikka pimeällä kentällä yhden valon tuella ollaankin jouduttu menemään. Vaikka puomitolppien varjoja luuleekin puomeiksi maassa ja aiheuttaa täten mulle vähän harmaita hiuksia, niin on alkanut herrasta löytymään äärettömän paljon ryhdikkyyttä ja ravissakin pidentää askelta tosi pienellä pyynnöllä, etenkin nyt kun olen löytänyt niitä nappuloita lisää. :) Tarkoitus oli ottaa joku kerta ihan maapuomeja ja katsoa kuinka ne sujuu, mutta pimeällä on vähän tympeää sellaista harrastaa - täytyy katsoa joululomalla kun ehtii päiväsaikaan käymään tallilla. :)

Olisiko teillä jotain ideaa postaukselle? Kysymyspostausta tai vaikka toiveita? Ehdottaa saa vapaasti. :)

Pari kuvaa Ressusta

Ei mennyt tämän päiväinen ihan suunnitellusti. Alunperin piti mennä maastoon, mutta tiet oli aivan peilijäässä, joten varasuunnitelma oli mennä ilman satulaa - no enhän mä sinne selkään sitten taipunut tarpeeksi. Olin varuilta ottanut liinan mukaan lähinnä varuiksi, jos herralta löytyisi pöllöenergiaa niin olisi kevyellä alkujuoksutuksella saanut niitä karsittua poies. Hain tallilta sitten satulan, jotta olisi vähän helpompaa mennä, mutta kentän kunto.. Märkää hiekkaa paakkuuntuvan lumen alla ei ollut mikään parhain mahdollinen yhdistelmä. Pohja petti herkästi Ressun töpöjen alla ja kauhean kokoiset lumipaakut tilsaantui kavioihin jolloin alkoi myös askellus muuttua varovaiseksi ja kerran jopa meinattiin turvalleen lentää yhdessä.

Kuvakulma ei niinkään imartele, paitsi pienentäen tuota tynnyriä etu ja- takaosan välillä ;)

Koska en halua olla julma, niin tulin suosiolla selästä alas ja laitoin Ressun liinan päähän jatkamaan liikkumista, kun selvästi niin kulki paremmin vaikkei kauhean mielellään etenkään käynnissä. Ravissa tilsaantuneet lumet irtosivat, joten vauhtia oli välillä liikaakin mutta tulipahan pojan liikuttua!

Ressun naiselliset korkkarit oli kaikkea muutakuin mukavat

Täytyy toivoa, että keli pakastuisi vielä vähän ja kenttä lanattaisiin jolloin ei noita hemmetin paakkuja kasaantuisi herran popoihin ja eukon chapseihin. Saa nähdä, viitsiikö huomenna lähteä pimeällä maastoon. On tien varressa kummiskin ihan katuvalot ja on heijastinta niin ponille kuin kuskillekkin, mutta jos tuota kylmentyneen kelin tuomaa hömppää on jäljellä huomennakin, voi olla että ponski kiipeää puuhun pian. :D

Saatte tyytyä aina niin mahtaviin iphonella otettuihin kuviin kunnes kenttä kunnossa ja saisi jonkun kuvaajan paikalle. :)

Hulinaa ja turhautumista

Pitkä tauko ehtinyt taas tulla mittariin, mutta ei vain ole jaksanut! Arjet on niin täynnä, kun klo 5 aamulla soi herätyskello jotta ehdin seiskaan töihin. Kolmelta lähden ajamaan kotiin, haen Marian hoidosta ja Ressu-päivinä käyn periaatteessa vain pieraisemassa kotona ja lähden tallille. Illat menee simahdellessa sohvalle jo ennen Marian nukkumaanmeno aikaa, joten en ole jaksanut edes bloggeria avata.

Yöt menee erittäin huonosti, kun Maria änkeää meidän väliin ennenkuin olen ehtinyt syvään uneen ja Mialla on jotkit ihmeen hulinat menossa. Puoliyötä vain kikattelee ja ölisee omassa sängyssään, mutta silti yöunilta herää vähän ennenkuin lähden ajamaan töihin. Unet on ollut arkisin tosi vähissä, joten viikonloppuisinkaan en kummiskaan osaa nukkua ysiä pidempään.
Miallakin kaiken lisäksi kovat harjoitukset selältä mahalteen kääntymisen kanssa, joten meillä on totaaliraivoaja kotona - ei malta edes päiväunia nukkua!

13.11.2015

Treenitkin Ressun kanssa on ollut välillä aivan päättömiä, oikeastaan sen jälkeen kun ilmat alkoi todenteolla viiletä, on pullaponiin tullut jotain duracell-voimaa kun koittaa joka tilanteessa kuskata mua pitkin kenttää ja voitte kuvitella pitkän sateisen kauden aikaan, että kura on lentänyt. :D
Välillä tullut niin tiukkoja u-käännöksiä, että ihme on käynyt kun selässä on joka kerta pysytty.

Märkä ja aivan totaalisen kuran peitossa - putsaamiseen meni melkein tunti! :D // 10.11.2015

Onneksi eilen satoi sitten koko kuukauden edestä lunta! Piha piti jo eilen kolata ensimmäisen kerran ja yön aikana sitä oli tullut niin paljon, että meidän pihassa olevan puun pari isoa ja paksuhkoa oksaa oli katkennut juuresta saakka, kun ei ollut kestänyt lumen painoa. Pitää alkaa jo harkitsemaan lumien pudottamisia, kun katolle päässyt sitäkin kertymään. 

Oksa tukki koko pihasta poistumisen reitin, ei paljoa Honda tuosta mahtunut :D 22.11.2015

Saa nähdä, miten pohjoisemmassa Laukaassa on lunta, kun oli tarkoitus Ressu käydä liikuttamassa - pääseeköhän jopa kahlaamaan kentällä. :)

Täytyy yrittää saada jostain lisää virtaa itsellekkin, että jaksaisi painaa nämä päivät läpi.

Kuka pelkää saksalaista

Kaikkihan jotka katsoo edes kerran viikossa telkkaria, tietää tällä hetkellä pyörivät Lidlin mainokset. Keski-ikäinen perheenisä, joka kammoaa Lidliä ja saksalaisia tuotteita. Vaimo käy kyseisessä liikkeessä ja koittaa vakuuttaa miehensä, että kyllähän sieltä suomalaisiakin tuotteita löytyy. Uusimmat mainoksethan käsittelevät miehen painajaisia, joissa esimerkiksi Lordi tulee makuuhuoneeseen kun mies on samalla käsiraudoilla laitettu sänkyyn kiinni.

Olen itse käynyt Lidlissä vain muutamia kertoja siitä lähtien, kun ensimmäinen myymälä tuli Jyväskylään. Silloinhan siellä ei juurikaan mitään suomalaista löytynyt ja tässä vuosien saatossa kuulemma valikoima on muuttunut, mutta silti. En osaa mennä kyseiseen kauppaan. Ainut, mikä mua sinne saattaa vetää, on ihan rehellisesti hyvät jogurttisuklaat. :D Ja eniten huvittaa se, että ihmiset sanovat että 5 kassillista ruokaa Lidlistä maksaa esimerkiksi 150€. Prismassa 2-3 kassillista maksaa saman verran - Lidlin pussit oli ainakin ennen vetoisuudeltaan pienempiä. ;)
Tässä tosin näkee sen ennakkoluulon, mikä valtaa ihmisen herkästi. Äitini on aina suosinut S-ryhmää ja olen herännyt siihen ajatusmalliin, että kaikki muut on väärin - täytyy käydä vain S-ryhmän kaupoissa. Ihme kyllä, myönnyin että ostetaan uusi telkkari jostain muualta kuin Prisman verkkokaupasta (hupsis, lipesin) ja aloitan työharjoittelun Citymarketissa, jotta saan kaksi näyttöä suoritettua. Ote on varmaankin lipeämässä, mutta auton ruokin vain ABC-tankkauspisteillä!

Voin myöntää olevani Lidl-kammoinen joka on riippuvainen vihreästä bonuskortista.

Oletko sinä?

Osaksi blogiyhteisöä!

Blogi on ollut aina vähän yksinäinen susi. Lilyn aikaan tuntui, että olin osa isoa yhteisöä kun onhan kyseinen blogialusta iso ja osa Trendiä. Siirrettyäni blogin bloggeriin samalla muuttaen nimen helpommaksi, on tämä ollut enemmänkin oma julkinen päiväkirja.

Mutta nyt ollaan JKL-BLOGIT -remmissä! Osana jälleen yhteisöä ja mikä parasta, kaikki ollaan Keski-Suomessa asuvia.

Sivuille

Jännittää kuin pikkutyttöä, tämä on vain niin mahtava juttu! :) Eniten odotan mitä kaikkea kivaa tulee tapahtumaan. Mutta kaikki aikanaan. ;)

JKL-BLOGIT löytyy myös instagramista!

Hupsista

Missä mun muisti on? Piti jo viime viikolla kirjoitella meidän putkeen menneistä treeneistä, tai ei ne nyt aina ihan putkeen mennyt mutta hauskaa meillä ainakin oli! :D Tosiaan kävin torstain lisäksi perjantaina ja lauantaina Ressun liikuttamassa, kun omistajalla oli kiireitä niin tuhottomasti. Perjantaina kävi meitä moikkaamassa illalla, kun olin ratsastamassa. Kenttä oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä yhtään käyntiä kovempaa, mutta eihän se meitä estellyt - olipahan lauantaille hyvin jumpattu kyljet auki ja takapää aktiiviseksi. ;) Torstaina oli otettiin vielä varovaisesti, vaikka kenttä olikin suhteellisen hyvässä kunnossa. Ravissa alkaa löytymään nappulat niin mun istunnan kuin Ressun liikkumisenkin suhteen. 

Lauantaina kenttä oli onneksi hyvässä kunnossa ja parin päivän tehojumppaamisen jälkeen ajattelin kokeilla ottaa laukat hyvien alkuverkkojen jälkeen. Vasempaan kierrokseen Ressu tuntui hyvältä, mutta oikeaan kierrokseen mutkassa ei selvästikkään etujalka ole vielä ihan kunnolla "auki" ja herra sotkeentui kinttuihinsa aika mallikkaasti, joten en viitsinyt enempää rasittaa kun hetkellisesti tämän kompuroinnin jälkeen jopa ravissa tuntui aavistuksen epäpuhtaalta. Kävelytauon jälkeen oli ravi hyvää, joten loppukeventelyiden jälkeen kävelyt otettiin maasta. Maltillisesti vain tehostetaan treenejä, tässä mikään kiire mihinkään ole. :) Tuleepahan tehtyä ajatuksen kanssa alkutyöskentelyt. 

Lauantaina Ressu oli ihan halloween-tunnelmissa, kummituksia mukamas joka paikassa :D

Miakin ihan into piukeana harjoitellut kääntymistä. Lauantaina käytiin anoppilassa ja Mia siellä innostui ihan totaalisesti kääntymisyrityksistä, etenkin sen jälkeen kun tosi kevyesti tuin kääntymistä loppuun saakka. Sen jälkeen on kotona kuulunut aina lattiatasolta kamalaa komentamista, kun ei pääse vielä itse ja selvästi odottaa että joku auttaa. :D

Tällä hetkellä nämä "pierujumpat" on ollut hittijuttuja :D

Olisiko toiveita postauksista? Ajattelin alkaa raottamaan meidän ovia teille, kun toivetta siitä tullut jokunen aika sitten. Nyt alkaa näyttämään jo enemmän kodilta ja tavarat on alkaneet kunnolla paikkojaan. :) Eli toiveita heittämään!

Sairaslomalta takaisin treeniin

Ressun sairasloma loppui eilen, kun omistaja oli käynyt testaamassa mitä jalka tuumaa. Vekki on parantunut hyvin, oikeastaan koko haavaa meinannut edes huomata jos ei kunnolla katsonut. Kyllähän sieltä selvä pala puuttuu, mutta toivottavasti jää vain kosmeettiseksi eikä alkaisi oireilemaan mitenkään, nyt ei voida muutakuin seurailla ja toivoa parasta.

Ressulla oli kyllä intoa lähteä hommiin, höristen jolkotteli laitumella vastaan (tainnut viikon loma tehdä ihan hyvää, tai sitten tiesi omenoista mitkä odotti taskussa ;), mutta laittopaikalle kun päästiin niin alkoi kunnon säpsyily ja puuskuttaminen - eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka myrskytuulen poikanen söisi ponin!

Käveltiin hyvät alkukäynnit maasta, samalla tutkailtiin kaikki möröt ja annoin herran rauhassa puuskuttaa kaikelle tyhmälle, mille vain keksi puuskuttaa. Selkään noususta oli tosin erimielisyyksiä, kun Ressu luuli että lomailu tarkoittaa sitä, että tätiä saa pyöritellä miten lystää - vaaan eipä siinä onnistunut. Heti alkuun paljon väistöjä suuntaa vaihdellen, välillä kokoamista ja välillä venyttäen kunnolla alas. Kunnon jumeja aukeiseva ja selkää jumppa käynnissä, etenkin nyt kun kenttä oli tosi raskas kulkea aamuisen sateen vuoksi. Ravissa työskenneltiin todella vähän, lähinnä vain sen verran että rentous saatiin pysymään siirtymisien välissä ja koko silloisen tehtävän aikana. Kahdeksikko on Ressulle jokin henkilökohtainen painajainen, kun portin puoleisessa päädyssä on mukamas mörköjä, joten oli ihme että sielläkin rentous säilyi!
Ennen löysiä loppukäyntejä käytettiin aika pitkälti treenatessa lisää takaosakäännöksiä - Ressu ne jo osaakin, mutta kuski tuppaa heittämään aina lopussa ohjat jorpakkoon. Näissä myös huomaa, onko Ressu rehellisesti kyljistä läpi - kääntyy vaikka pennin päällä, mutta huolimaton alkujumppa kostautuu aina sillä, että Ressu muuttuu keitetyksi spagetiksi. Ryhti katoaa jonnekkin ja meinaa hutaista vaan hommasta läpi. Tässä myös huomaa heti, jos oon heittänyt ohjat kesken jonnekkin, jolloin koko pakka leviää käsiin.

Tänään taisi motivaatio olla molemmilla kohdillaan, kun alusta saakka hommat sujui ja treenikin pysyi maltillisen mittaisena. Eikä kertaakaan säpsyilty, mikä on aika ihme kun yleensä on myräkän aikaan ollut aivan mahdotonta meidän meno!
Tällä viikolla onkin kaksi ylimääräistä liikutuspäivää, joten saa nähdä miten väsynyt oon sunnuntaina. Nytkin meinaan nukahtaa pystyy. Aamulla klo 6 soi herätyskello, aamupäiväksi koululle, siitä nopeasti käymään kotona syömässä ja Mian kanssa höpöttelemässä, tallille ja kotiin tultaessa siinä samalla Maria hakemaan hoidosta, josta melkein heti Niko lähti autokoululle. Nyt vasta rauhoittunut ilta, kun likat nukkuu - vihdoin! Huomenna on vapaa ja sen pyhitän niin nukkumiselle ja Mian kanssa olemiseen. :)

Miten menee?

Tässä on aikamoinen aika vierähtänyt ihan muissa hommissa kuin kirjoittamisessa. Tämä viikko oli niin poikkeuksellinen, kun jatkoin koululla käyntiä ja edellisen viikon oltiin koko perhe lomalla. Maria oli vielä tämänkin viikon kotona, mutta maanantaina päästään takaisin perusarkeen kiinni. Joten oletettavasti olen koko tämän hiljaisemman ajan pyhittänyt tytöille ja Nikolle, kun Ressukin on viettänyt saikkuviikoa telottuaan jalkansa jotenkin mystisesti.

Treenien jälkeiset tunnelmat - Ressu ihan poikki ja kuskilla olisi virtaa riittänyt // 8.10.2015

Meillä on myös ollut talon kanssa hääräämistä, kun tekeminenhän ei tunnetusti lopu omakotitalossa. Pattereiden kanssa tapeltiin viikko ja sitten kun vihdoin tuli putkimies niin kyllä hirvitti. Onneksi lasku ei jäänyt meille, vaan siirtyi entiselle omistajalle sopuisissa tunnelmissa ja nyt sitten menee taas rännien kanssa päin prinkkalaa - tai lähinnä Nikon toimisto-siiven rännien. Ollaan pähkinöity, että korjataanko ennen talvea vai vasta keväällä. Ei tässä muuten mitään, mutta rännin yksi kohta vuotaa aivan totaalisesti ja kaikki tippuu lätäköksi saakka aivan perustusten juureen, joten jos perustukset pääsee liikaa kostumaan ja routimaan, voi pahimmassa tapauksessa koko kyseinen siipi vajota. Tällä hetkellä siinä on Anna-patentit voimassa (pulkka syöksynä :D), jotta pysyisi perustukset kuivana.

Neiti nöpönenä :)

Mian kanssa ollaan pikkuhiljaa alettu maistelemaan soseitakin. Tai lähinnä pari lusikallista maidon sekaan, kun ei meinaa muuten alhaalla pysyä ja tämä sama tehtiin Mariankin kanssa samasta syystä. Näin saa myös jätettyä vellit pois kokonaan, kun soseella paksuntaa maitoa, jolloin myös tottuu samalla perushuttuihin, jotta vatsa kestää paremmin kun niiden aika kunnolla koittaa. Vielähän Mia ei tajua lusikan päälle juuri lainkaan, joten tällä tyylillä on sujunut ihan jees. Aikamoinen teräsvatsa tuntuu olevan, etenkin jos vertaa Mariaan kun oli saman ikäinen. :)

Käytiinhän me vähän myös shoppailemassa koko perheen voimin ja vielä jäi kauppaan tavaraa. ;) Muistakaahan muuten seurailla ja tykkäillä facebookissa ja istagramissa, jonne päivittelen tiheämmin kuulumisia, etenkin pikapikaan kesken menojen. :)

Mia 3kk

En muistanutkaan tehdä 2 kuukauden tilannekatsausta, mutta eipä vielä silloin mitään kummepaa tapahtunutkaan. Mia kannattelee jo päätänsä kuin mikäkin vanha tekijä ja viihtyy mahaltaan yllättävän paljon. Myös halukkuutta istuma-asentoon on, mutta vielä istuskelut suoritetaan puoli-istuvassa asennossa sylissä, etenkin jos ei likka viihdy mitenkään muuten päin sekä likan niin halutessaan.

28.09.2015

Yöt mennyt alusta alkaen todella hyvin ja koko ajan paremmin, mitä enemmän ikää kertyy mittariin. Tämän hetkinen iltarytmi on suunnilleen sellainen, että syödään klo 19 ja nukkumaan alkaa 19:30-20:00 ja seuraavan kerran herää joskus aamuyöllä klo 3-5 välillä, mutta pääsääntöisesti on alkanut kääntymään yöunet 12 tuntisiksi. On tietenkin öitä, että herää täyden vaipan ja nälän takia puolen yön aikoihin, mutta nekin on enään todella harvinaisia. Mia nukkuu omassa sängyssään vaunukopan lämmössä ja ensimmäisen heräämisen jälkeen jää meidän väliin loppuyöksi.

28.09.2015

Mia myös viihtyy lelujen parissa, vaikka ei niistä vielä ole pahemmin kiinnostunut, enemmän tykkää katsella puuhamatolla roikkuvia hassuja juttuja sekä syödä nyrkkejä - välillä menee jopa molemmat nyrkit kerralla suuhun. :D Tarttuminen on vielä vähän hakusessa, mutta vahvistuu joka päivä.
Nyt on tullut myös hittijutuksi harjoitella mahalteen kääntyminen. Vielä ei siinä onnistuta omin avuin, mutta ei se kaukana ole. Ryömintähalukkuuttakin löytyy ja vielä se tapahtuu monni-tyylillä - suu ammosen auki, minkä laittaa viltin tms päälle ja lähtee vetämään samalla käsillä sekä potkii jaloilla. Lähinnähän se näyttää enemmänkin monnin liikehdinnältä, kuin ryömimiseltä, kun vartalo heijaa edestakaisin ja päällä vetää itseään eteenpäin. :D

Myös ikenet on alkaneet muuttua terävemmiksi. Hetken jo luulin, että nytkö jo ne hampaat sieltä puhkeaa, mutta onneksi ei! Kiukkusempi Mia on kyllä ollut jo parisen viikkoa ja nyt ikenien muututtua terävemmiksi on jopa ehkä hieman tullut paremmalle tuulelle. Mariakin teki tosi pitkään hampaita, joten osataan varautua vähän kaikkeen. :)
Neuvolassa kehuttiin reippaaksi ja jänteväksi, joka tykkää seurailla paljon ympäristöään. Oudot ihmiset aiheuttavat kulmien kurtistelua, mutta vähänkin jos löytyy vastapuolelta huumorintajua, niin alkaa kuulumaan naurua. Painoa ja pituutta tulee hyvässä suhteessa toisiinsa nähden, 60cm meni rikki pituudessa! Painoakin on enemmän mitä Marialla samassa iässä, hyvin huomaa miten erilaisia voi siskokset olla - Maria ollut aina siro ja pitkä, Mia taasen pitkä ja tanakampi. Pääasia että ruoka tarttuu eikä ala paino tippumaan. :)

Oriflame Beauty Academy Jyväskylä 10.10.2015

Vihdoinkin sain aikataulut täsmäämään, joten pääsin osallistumaan. Tiiminvetäjäni on aikaisemmin muutaman kerran jo järjestänyt, mutta kahden lapsen ja opiskeluiden kanssa aika on kortilla.

Lauantain koulutuksen piti Oriflamen oma tuotepäälikkö, joten nyt jos koskaan tuli todella asiantuntevaa juttua! Aiheina oli settien myynti, NovAge ja ihonhoidon perusteet. Asiaa tuli todella paljon ja monet jutuista ei liity paljoakaan asiakastasolle vaan enemmänkin tätä hommaa tekeville, joten itse ihonhoidosta on tulossa oma postauksensa ja tämä tulee olemaan todella tiivistetty versio koko neljätuntisesta. Johan muistiinpanoja tuli kirjoitettua yli 10 sivua, eli paljon!

Mutta mitä jäi koulutuksesta mieleen?

Todella moni suomalainen ensinnäkin hoitaa ihoaan huonosti. Tai monet heistä, jotka ylipäätänsä hoitavat, jättävät paljon myös tekemättä ja täten vanhentavat kasvojaan vuosia! Ihon biologinen ikä on sama, mitä itsekkin on eli mun tapauksessa biologinen ikä on 25 mutta ihon ikä lähentelee jo 30-vuotiasta! Huonot elämäntavat ja etenkin puolitiehen jätetty ihonhoito ei pure tarpeeksi, jonka takia päästään ihaniin sibeliusryppyihin ja harakanvarpaisiin silmien ulkokulmissa.
Ihmisen iho on parhaimmillaan 20-vuotiaana - josta vuosi vuodelta alkaa ikä näkymään. Esimerkiksi 25-vuotiaana biologinen vanheneminen, jolloin viimeistään kannattaa ottaa yövoide käyttöön ja 30-vuotiaana alkaa nousemaan rypyt silmänympäryksiin. 50-vuotiailla kaula veltostuu ja 60-vuotialla alkaa hiljalleen rasva katoamaan ihosta. Ja koko ajan ne rypyt vain syvenee ja tulee lisääntymään, ellei ala tekemään asian eteen jotain!

Itse voi vaikuttaa ihon kuntoon todella paljon, sillä vain 20% on kirjattuna DNA:han, vanhemmilta perittynä. Eli 80 pojoa tulee vain ja ainoastaan ulkoisista tekijöistä. Pahin kaikista on aurinko ja tupakointi, myös vedellä kasvojen huuhtelu on pahasta.

Veden kalkkipitoisuus tekee yllättävän paljon haittaa iholle. Se jättää oman kerroksensa kasvopesun yhteydessä, joka taas on huokosille huonompi juttu. Mitä pehmeämpi vesi, sitä vähemmän kalvoa, Ja monet eivät (minä mukaan lukien) ole hoksannut opetella kasvoveden käyttöä, koska se poistaa kalkkikerroksen ja samalla valmistelee ihon vastaanottamaan hoitavat aineet, rasvat ja seerumit.

Aloittamalla pienin ja yksinkertaisin askelin saa vanhenemista hiljennettyä ja siihen lisäämällä sitten ihonhoitorutiini hyvillä ja itselle parhaiten sopivilla tuotteilla, alkaa iho näyttämään jo enemmän oman ikäisen iholta. Syömällä terveellisesti, nukkumalla vähintään 7 tuntia yössä, välttämällä aurinkoa, liikkumalla ja juomalla vettä. Rypyt johtuvat kosteuden puutteesta, joten vedenjuonti jo senkin takia kannattaa! Kevyt liikunta 2-3 kertaa viikossa noin 20 minuutin ajan auttaa ihoa pysymään hyvänä, kun taas rankka liikunta vapauttaa ihossa radikaaleja jotka tuhoaa ihosoluja. Tässä taas päästään siihen, että kumman näkee paremmaksi, rankalla liikunnalla hyödyt fyysisesti enemmän, mutta kasvot alkavat näyttämään ennenaikaisesti vanhemmilta, kun taas kevyellä "hehkut", mutta fyysisesti et niin paljoa hyödy.

Mulla on rehellisesti sanottuna vielä iso harppaus tehtävänä, jotta saisin kunnon loppusilauksen omille kasvoille.

Tärkein pointti oli mielestäni koulutuksessa se, että täytyy uskaltaa ottaa  tarkempaan syyniin oma iho. Jos siellä näkyy harakanvarpaita tai muita ryppyjä, iho näyttää samealta tai muuten vanhentuneelta niin sitten armotta näihin "oireisiin" sopivat tuotteet käyttöön. Ei auta, että käyttää esimerkiksi Nivean Q10-rasvaa ja pesee kasvot toisella merkillä ja tehostaa vaikka Lorealilla. Kaikki tuotteet tulee olla samasta tuoteryhmästä, jolloin vaikuttavat aineet tehoavat ja toimivat oikein. Periaatteessahan voisin alkaa käyttämään jo pikkuhiljaa tehokkaampia aineita, muta Optimals sopii kaiken ikäisille, niin otetaan ensin koko sarjan tuoterypäs käyttöön ja sitten kun teho alkaa loppua, niin vaihdetaan tujumpaan.

Tulevan uutuussarjan seerumi

Tärkeintä on myös uusia kosmetiikan säilytyspaikat! Kylpyhuoneen peilikaappi ja jääkaappi eivät ole oikeita paikkoja säilyttää mitään tuotteita, jotka tavalla tai toisella on kosketuksissa kasvoihin. Paras paikka on kuiva, kosteudelta ja valolta suojattu kaappi jolloin säilyvyys on taattu. 

Missä rautakanki?

Nimittäin sellaisen tarvitsen selkään, oikeastaan kaksi. Mukavasti ristittynä, mikä pitäisi selkää suorassa, vetäisi hartioita taakse eikä antaisi vääntyä tai kääntyä miten sattuu. Aamulla kyllä oli selkä niin tuhannen juntturassa, kuin olla ja voi mutta heti kun Ressun selkään kapusin niin ei näkynyt nikamajumeja missään - yllätys. Ajatus kyllä oli jokaisessa korjattavassa asiassa, mutta kun aivokapasiteetti on rajallinen ja viimeisin 9 kuukauden totaalisen pulskeana oleminen on tehnyt tuhoja lihaksissa (niin missä lihaksissa? :D), on tällä hetkellä urhean Eestintynnyrin selässä istuminen yhdenlaista ydinfysiikkaa. Tästä päästään aina vain ihanaan analysointiin - miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Mun ongelmakohdat on tiedossa harvinaisen hyvin. Huono ryhti ja eteenpäin taittuvat olkapäät. Nämä aiheuttavat lapajumeja, jotka tulee siitä ettei ole ylävartalossa voimaa kannatella kättä. Lumipalloefektillä se leviää taas siihen, että käsi tippuu jonnekkin Ressun lapoja halailemaan tai sitten pussaillaan korvia, kun herra päättää tehdä jekkujekut nykäisemällä pään alas halutessaan haistella kentän pohjaa. Tai sitten ne kädet vaihtoehtoisesti haahuilee juurikin jossain sivuilla, ylhäällä ja alhaalla - eli kaikkialla maan ja taivaan välillä, vaikka niiden pitäisi pysyä sään yläpuolella rauhassa vierekkäin nätisti nyrkit pystyssä, aivan.
Sitten on se kuuluisa jalka! Keskivartalon lihakset on kuihtunut kasaan, jolloin ei ole voimaa ylläpitää koko yläkropan ryhtiä - istunta notkahtaa, heilun kuin perunasäkki ravissa (ellen kevennä) jonka takia jalat elää omaa elämäänsä. Pidä kantapää alhaalla niin jännittyy reisi. Hellitä reisi, niin juurtuu polvi satulaan niin tiukasti että nilkat pyörii kuin helikopterin lavat. Ressu seis ja mietintään, että mitähän ihmettä tässä nyt pitäisi ajatella. Kasataan pakka, jalat lantiosta varpaankynsiin rennoiksi, istu rauhassa ja kannattele käsiä hiljaa. Lähde liikkeelle (onnea on herkkäkylkinen herrasmies joka kuuntelee hyvin jalkaa ja istuntaa), nosta ravi ja liitele mukavassa tempossa eteenpäin ympyrällä kunnes tsäp - oot taas aivan sykkyrällä, samalla kun mielessäsi näet sen ihanteellisen istunnan mitä tällä kropalla voi saada ilman että nikamat paukkuu paikoiltaan. Pari äänetöntä kirosanaa, tsemppaa itsesi ja totea että hyvä tulee kunhan antaa itselleen aikaa. Pääasia on, että Ressu on rentona, kevyt edestä ja selkä ylhäällä. Tästä lähdetään, ehkä mä joskus unissani liihottelen valkoisten aitojen sisäpuolella. Nyt keskityn vain ongelmakohtiin yksi kerrallaan ja toivon, että tuo mun henkilökohtainen piiskaaja tulee huutamaan mulle tarpeeksi vinosta lantiosta ja kyttyräselästä, jotta se selkä ja istunta sieltä suoristuisi. Plussaa on se, että nykyään katse löytyy sieltä minne ollaan menossa eikä Ressun korvista. ;)

Ressun palkinto on päästä musta eroon, pariksi päiväksi :D

Fb-sivut auki!

Sivuja kasaillut, kuvauksia kirjoitellut ja aina uudelleen poistanut. Nyt melkein puolen vuoden jahkailun jälkeen päädyin ja ennen kaikkea uskaltauduin painamaan julkaise sivu -nappia. Se alkaa nyt - askel taas isompaan blogin kanssa. Lilyn puolelta omalle seinälle välillä laittelin linkkiä, mutta sekin sitten jäi kun siirryin tänne bloggerin puolelle.

Meitähän pystyy jo mun henkilökohtaisen instagram-tilin kautta seurailemaan, mutta facebook on helppo myös lukijoiden kannalta, kun uudet postaukset nousevat aina aikajanalle - ei tarvitse erikseen raahautua blogin puolelle katsomaan, onko postausta tullut. Myös pikakuulumiset on helppo päivittää fb:n kautta, etenkin jos on kiireinen aikataulu eikä noin muuten ehdi välttämättä istahtamaan pidemmäksi aikaa koneelle. Ja nyt ollaan myös helpommin tavoiteltavissa sekä hieman enemmän tosissaan tämän kanssa, johan blogi on jo 3 vuotias! :)

Käykääs ihmeessä tykkäilemässä myös facebookin kautta! :)

Linkitä blogisi!

Ensimmäistä kertaa bloggaukseni aikana tulee tälläinen postaus, mutta nyt on aivan pakko! Tykkään lukea blogeja, etenkin näin myöhäisillasta ja erityisesti tyttärien päikkäriaikaan mutta listoilta puuttuu iso läjä mammablogeja! Hevospuolta seuraan paljon ja siellä on niin monta aarretta jo, vaikka koskaanhan niitä ei liikaa voi olla, mutta nyt kaipaisin lukulistoille äitien blogeja.

Joten antaa tulla, jään odottelemaan :)

Maastoilua ja uusi banneri

Tänään kävin pitkästä aikaa maastoilemassa. Ensin oli tarkoitus mennä kentälle hommiin, mutta ajattelin että pakko päästä siitä maastoilukammosta eroon, mikä Mikin kanssa tuli. Ressu heti ensi metreillä kyttäsi milloin mitäkin, eniten kammoksui lehmiä jotka nököttivät laitumella pihatien varressa. :D Siinä hetken jouduttiin keskustella, mennäänkö vaiko ei ja vähän matkaa kuljettiin pakki päällä tallia kohti.On ne lehmät sellaisia poneja syöviä mörköjä mukamas. Kyllä siellä reissulla lisääkin jännitettiin - pikkupoika pyörällä sai aikaan lennokkaat raviväistöt ettei kuskilla meinannut olla osaa eikä arpaa, kun en nähnyt alkuun mitä Ressu säikkyi. Kun poika oli mennyt ohi, katsoi Ressu ihan hölmistyneenä, että moistako oli niin kamalasti säikkynyt.
Mikkihän otti jalat alle kuin pieru saharassa jo pelkästään lenkkeilijöistä, joten oli helpottavaa kun jopa autojen ohitukset sujui ongelmitta. Kerran koulun pensasaidan takaa tupsahtanut auto aiheutti tosin lievän tasajalkaloikan ja Ressulle jalkojen tutinaa, mutta eihän sille voinut muutakuin nauraa. :D
Reilu 3,5 kilsan lenkki tehtiin, seuraavalla kerralla pengotaan maastoja enemmän kun tämä oli lähinnä mun pelon poistamista ja pientä teiden tutkimista. :)

Traktori ihmetytti :)

Tallilla kunnon jalkojen hoito kylmäyssuojilla, kun ei kauhean hyvää soratiellä steppailut tee jaloille, etenkin kun niistä sanomista jo löytyy eikä ollut muutenkaan kiire kotiin. Mia tosin oli huutanut koko mun tallilla oloajan, on se likka vaan tarkka sen äiti-tutkansa kanssa.

Sinne jäi möhömaha laitumelle syömään.

Sain vihdoin tehtyä uuden bannerinkin. Kaksi päivää, lukuisia ärräpäitä ja GIMPin kiroamista alimpaan maanrakoon jonka lopputuloksena on ihan jees aikaansaannos tai ainakin lähelle sitä, minkälaista ajattelin. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan motivaatio seuraavan kerran iskee. :)

Miltä näyttää? :)

Alla vaahterapuun

Onni on omassa pihassa kolme vaahteraa. Syksy värjää normaalisti suhteellisen tylsän puun suureksi värejä pihaan tuovaksi massiiviseksi puuksi joka myös pudottaa kolmevuotiaalle samalla mieluista tekemistä - saattaahan ne myös lievästi äidinkin villiinnyttää. ;)
Vähän extempore-meiningillä mentiin kuvailemaan Marian kanssa pihalle, vaikka todella kylmä tuuli meitä häiritsi aivan liikaa, mutta eihän se meidän menoa haitannut. Maria rakastaa heitellä ruohoa, lehtiä ja kaikkea muutakin, joten ei paljoa tarvinnut houkutella ja hymykin tulee ihan luonnostaan. ♥

Jos vielä vaikka kelit lämpiäisi edes vähän, niin voisi koittaa ottaa 3-vuotiskuvat ulkona. Tuota lääniä kun on, niin tilasta ei ainakaan ole pulaa eikä Marian tarvitse jännittää. :)

Marian kuulumiset

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella Marian kuulumisia. Likka on ollut nyt reilun kuukauden hoidossa pph:lla ja kaikki on mennyt paremmin kuin kukaan olisi uskonut! Jo ensimmäisenä päivänä jäi todella hyvin, vaikka oli vain kerran aikaisemmin hoitajan ja kaverit nähnyt. Ensimmäinen viikko oli vajaa, joka oli ihan hyvä että ei heti tule liikaa uutta.
Maria sai nopeasti kaverisuhteista kiinni, tiedä sitten onko vaikutusta ollut sillä että on kolme samanikäistä poikaa aina aamusta iltapäivään ja kaksi vanhempaa tyttöä pari tuntia iltapäivästä, jolloin ei tarvitse prinsessaleikeissä tapella kenenkään kanssa ja muutenkin Maria tykkää leikkiä itseään vanhempien lasten kanssa.

Kunnon "mitä ihmettä sä kuvailet siinä" -ilme :D

Nykyään ollaan myös täysin päiväkuivia, öisin vaippa vielä mutta päiväunetkin nukkuu ihan ilman vaippaa ja potalle osaa mennä itsenäisesti. Tämähän onnistui jo ennen hoitoa, mutta vahvistunut päivä päivältä! :)

Viime viikolla juhlittiin myös neidin 3vee syntymäpäiviäkin. Marian sylikummi tuli käymään ja oli se taas niin ihanaa katsottavaa, kuinka he toisistaan pitävät. Maria vielä keskiviikkona itki tätskyn perään, kun oli niin mieluisa juhlapäivä ollut. Aamuisin ennen hoitoon viemistä kyseli missä täti ja hoitopäivän jälkeen kyseli lisää. Onneksi murunen tulee taas parin viikon sisällä kyläilemään, niin saa Maria viettää laatuaikaa. Ja ollaan myös suunniteltu Tampereen reissua koko perheen voimin, kun haluan jo kovalla rytinällä päästä sisustamaan meidän huonetta kuntoon!

Meille tuli myös kyselyvaihe! Vähän väliä jostain kuuluu jostain päin taloa, mikä on mikäkin :D Nyt menee jännäksi, etenkin siinä vaiheessa kun tulee niitä syvällisempiä kysymyksiä. Nyt on vielä sitä luokkaa, että kysytään mikä on vaahteranlehti kun sellaisen pihasta bongasi. Maria myös toistelee sanoja ja lauseita entistäkin enemmän meidän perässä. :) Mielenkiinnolla odotan, mitä neuvolassa sanovat Marian kehityksestä, kun 2-vuotis neuvolassa olivat vähän sitä mieltä että olisi aavistuksen ikäisiään jäljessä tekemisissä ja puhumisessa. Totesivat tosin, että älyllinen kehitys on tosi vahvaa, mutta motoriikka ollut aina heikkoa. Kyllä se siitä! :)

Ensimmäiset treenit

Tänään oli ensimmäinen kunnon treenipäivä Ressun kanssa. Heti selkään päästyäni herra sai jonkin ihme hepulin testatakseen mitä mieltä moisesta hölmöilystä oon, mutta eipä tuollainen paljoa hetkauta. Aloiteltiin heti reippaasti kunnon käynnillä, volteilla, pysäytyksillä ja väistöillä jotta Ressu keskittyisi töihin eikä kyttäämiseen. Nopeasti sieltä rentous löytyi, jonka jälkeen siirryttiin ravitehtäviin.

Kyllähän noita maisemia kelpaa katsella :) 21.09.2015

Ravissa ympyrällä paljon töitä, vuorotellen istuin alas ja kevensin. Näiden välissä kierrettiin aina kenttä, ajatuksena että myös "mörköpääty" tuli tutuksi jolloin kyttäily ja säpsähtely sielläkin loppuisi. Kun kuulolle olin Ressun saanut, siirryttiin tekemään väistöjä sekä taivutuksia. Ressulla on ihan mahtava ravi istua, vaikka oma keskivartalon hallinta on vielä vähäsen hakusessa näin raskauden jäljiltä, joten suurimmaksi osaksi raviväistöt tein keventäen jotta lihakset tottuisi pitkän tauon jälkeen rasitukseen.

Treenit tehty :) 21.09.2015

Laukka sujui jo mulle tuttuun tapaan vasempaan kierrokseen ongelmitta ja Ressu rentoutui siinä hyvin heti alusta lähtien, mutta oikeassa tehtiin enemmän töitä, kun oma lonkka jää vinouden takia puristamaan herkästi, joten siihen halusin keskittyä kunnolla että jalka pysyy rauhassa ja istun syvälle satulaan. Tuo kireys pyrkii nostamaan persiistä satulasta ja jäädä jäpittämään liikaa, mutta heti helpottaa kun saan sen rentoutettua kunnolla. Hommat lopeteltiin kun Ressu rentoutti niskan ja itse sain pidettyä istunnan kasassa. Ai että Ressun laukka on vain niin ihana istua, kuin keinuhevosen selässä olisi. Se nostaa sen niin pienillä avuilla ja hakeutuu luonnostaan tosi hyvin polkemaan takaa eteen, jolloin on helpompi myös itse pitää jalka rauhassa kun homma sujuu niin hyvin itsestään. Mikin kanssa piti ajatella paljon takaisinpäin ja Topin kanssa reilusti eteen, joten tämä on kivaa vaihtelua. :)
Tähän päätettin ja otettiin pitkät loppukäynnit pitkillä ohjilla. En halunnut jäädä hinkuttamaan yhtään ylimääräistä, vaan lopettaa heti kun molemmilla oli hyvä fiilis ja "tavoitteet" täyttyi.

Neiti 3vee on aavistuksen seuranhaluinen :D 21.09.2015

Alkaa kivasti pikkuhiljaa löytymään nuo nappulat, kuinka Ressu toimii. Suhteellisen simppeli ja yksinkertainen kaverihan se on, joten piakkoin voisi lähteä ensimmäistä kertaa maastoon, kun saa varmuuden että hommat onnistuu kentällä ja opin tuntemaan herran sielunelämää. :)

Heppailu jatkukoon!

Laitoin torstai-iltana tilaukseen uuden ratsastuskypärän, kun vanhaa en yksinkertaisesti uskalla käyttää enään vakituisesti, kun viimeksi tippuessani Mikin selästä pää osui kiveen, joten se kypärä ei enään pahemmin suojaisi. Sen verran uskalsin sitä käyttää, että pääsin testaamaan uutta vuokrahevos-kanditaattia koska kypärättä en ratsasta. Lisäksi tarttui uudet sukat ja hanskat, kun Lumo on raahannut mun vanhat hanskat jonnekkin omaan piiloon. Tykkää niiden kanssa peuhata ja kuolaa ne aivan märiksi jos tassuihinsa saa. :D

Jälkitarkastuksessa ei ilmennyt mitään kummallista ja palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kaikki muutenkin hyvin, joten normaaliliikuntaan saatiin luvat joten nyt on ollut hiljaisessa etsinnässä uusi hevosystävä.
Ja niinhän sieltä löytyi uusi kaveri - 13-vuotias Eestinhevos-ruuna Ressu. Ressu on toimittanut estehevosen virkaa omistajallaan, mutta nyt jäänyt tuuppailukaveriksi kun jaloissa vähän sanomista. Ressussa oli jotain tuttua, nimittäin muistutti Topia aavistuksen niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Kokeilee ratsastajaansa ja testaa onko pakko mennä ja tehdä. Myös pari sivuloikan tapaista tuli, mutta ne olikin nopeudeltaan lähinnä kuin hidastetusta actionpätkästä, missä sellainen tynnyri päättää lähteä. :D

Eniten tykkäsin Ressun ratsastettavuudesta, herkkä pohkeelle ja todella kevyt suustaan jos itse muisti pitää käden kevyenä. Itse yllätyin siitä, miten hyvin asiat oli vielä muistissa. Pari kertaa alkoi vaan painamaan kädelle, mutta keveni samantien kun muisti itse ratsastaa pohkeella ja istunnalla samalla pitäen käden hiljaisena.

Ensi viikolla alkaa sitten ihan kunnolla tutustuminen karvaturvan kanssa, saa nähdä miten silloin menee ja saa jopa kuviakin ehkä jotain napattua. :)

Taloprojekti - Katto

Julkisivun maalausprojektista voi lukea täältä.

Maanantaina tuli tosiaan katon vuoro, jossa aloitettiin tiilien irroittamisella. Seuraavaksi alettiin laittamaan aluskatteita ja ruoteita ensin vanhan sisäänkäynnin puolelle josta siirryttiin toiselle puolelle. 

07092015 // Aluskate ja pystyruoteet check ja vanhan sisäänkäynnin katolla vielä tiilet kiinni.

07092015 // Ilalla klo 20 jälkeen tilanne, kun työmiehet oli lopetelleet

Tiistaina lähti piipun vanhat pellit sekä rännit alta pois ja asennettiin molemmille puolille vaakaruoteet.

08092015

Keskiviikkona alettiin pellittämään ensin vanhalta puolelta ja tehtiin vanhan sisäänkäynnin katto peltien laitto valmiiksi. Myös piippu käsiteltiin valmiiksi, jotta peltiseppä pääsee pellittämään.

10092015

Torstaina laitettiin toinen puoli katosta pelteihin ja rännit. Perjantaina sitten tuli peltiseppä ja viimeiset silaukset saatiin - piippuun pellitykset.

Talon koko olemus muuttui kertalaakista! Todellinen kasvojen kohotus tuli tarpeeseen. Naapurit pyörii tontilla silmät pyöreinä ja ovat kovasti kehuneet miten hyvää jälkeä on tullut ja nopeassa ajassa. Onneksi säät on suosineet koko remontin ajan, etenkin ensimmäisellä viikolla kun maalaus suoritettiin. 

Ennen

3.7.2015

Jälkeen

17.9.2015

Suurin kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti urakan tekijälle, Keski-Suomen Laatukatot Oylle. Ripeää, mutta silti tarkkaa työtä tekivät ja pitivät meidät ajantasalla koko ajan. Pihakin pysyi todella siistissä kunnossa! Voin täysin hyvällä omalla tunnolla suositella, jos on katon tai julkisivun ehostaminen mielessä, niin ei tarvitse pettyä! :)

Taloprojekti - julkisivu

Meidän piti alunperin uusia katto sekä julkisivu vasta parin vuoden päästä, mutta tartuttiin vaihtoehtoon tehdä se nyt, kun mainoslehtinen tuli postissa. Ai mitä mainostuksen uhreja? :D
Pitkään me etsimme sopivaa yritystä tekemään urakka. Aluksi ajateltiin tehdä pelkkä katto, mutta meidän onneksi kaksi kilpailutettavaa yritystä tarjosi myös ulkomaalauksia jne ja kaksi muuta firmaa tekivät vain kattoja. Neljä yritystä ja neljä tarjousta - valinta oli loppupeleissä älyttömän helppo - tehdään molemmat yhdellä kertaa.
Aikatauluksi arvioitiin viikosta jopa yli 2 viikkoon, kun koko "kesä" on ollut niin epävakaa ja syksystä ei voi muuta odottaakaan kuin epävakaata ja maalauksella on kiire. Meillä kävi kummiskin tuuri - tiistaina tuli aamulla maalari ja nyt tilanne on se, että huomenna maalaa listat uudelleen sekä oven edustan ja maanantaina todennäköisesti olisi katon vuoro.

Tiistaina tehtiin heti aamusta homepesu ja puolilta päivin tuli lava roskia varten. Maalia lähti pesun aikana ihan tuhottomasti irti ja lisää seinän kuivumisen myötä. Näky oli karu,

1.9.2015 - homepesu tehty

Keskiviikkona alkoi maalaaminen. Marian hoitopäivät alkaa aamuisin klo 9 ja samoihin aikoihin myös alkoi maalaus kun lähdettiin Marsaa viemään. Puolessa tunnissa oli ison seinän reuna ja- otsalaudat sekä ikkunankarmit maalattu. Nopea kaveri, pakko myöntää.

2.9.2015 Näky takaisin kotiin tultaessa pihatieltä kuvattuna

Tänään tuli sitten jo ihan maalia seinille! Värinä haettiin harmaata, hopeasta asteen pari tummempaa ja värivalinta osui niin nappiin! Märkänä ja varjossa väri on aavistuksen sinertävän näköinen, mutta kuivana ja normaalivalossa on täysin harmaa. Mitä kellertävämpi valo, sitä sinertävämpi on seinä.

Talo ja auto mätsää - ja tämähän oli ihan vahinko! :D 3.9.2015

3.9.2015

Hyvin kyllä erottuu tämä meidän talo kujan alkupäästä katsottuna. Ainoastaan katon tämän hetkinen kunto tekee kokonaisuudesta aika kauhean, mutta hyvä tästä tulee! Jännittää lopputulos valmiina, kun värit ja kaikki ollaan mietitty niin tarkkaan ja päässä on se oma visio miltä pitäisi näyttää. Ensi viikolla selviää, toteutuiko pään sisäinen visio täysin. ;)