Kävelyllä Mikin kanssa

Ah autuutta, kun sai syödä ihan omassa rauhassa Nikon kanssa jonkun toisen kokkaamaan ruokaa! Käydä juomassa lattea Coffee Housessa ja katsoa leffa ilman, että tarvitsi äänenvoimakkuuksista välittää.

Saimme eilen vihdoinkin sen ansaitun irtioton arjesta ja mikä parasta, Maria jäi hyvin mummolaan eikä haettaessa olisi edes halunnut lähteä kotiin kun paplarit oli niin kivoja leluja. :D
Tietääpähän ainakin jatkoa ajatellen, että Maria kyllä viihtyy mummolassa vaikka onkin ollut yleensä hieman vastahakoinen jäämään sinne. Pieni loma teki meille kaikille hyvää.

Akka kaakattaa, vaikka pitäisi noita hirmuja kytätä!

Tänään kävin aamutallin jälkeen moikkaamassa Mikkiä. Tarkoitus oli juoksuttaa ja vähän matkaa videoida sitä liinassa riekkumista, mutta pohjat oli niin älyttömän kovia, myöskin hiekkamontuilla, joten päädyttiin sitten treenaamaan luottamusjuttuja ja vähän kuvailtiin. Peruuttamista pyynnöstä, väistämistä jne. Kovasti olisi pöljäilyttänyt Mikkiä, kun oli jotain autonromuja (punaisia sellaisia..) pusikon takana, niin meni välillä ihan pörhistelyksi. :D

"Eikait ne liiku?"

Kuvat on otettu digipokkarilla, joten pahoittelut laadun kanssa. Tuon hörhön kanssa viitsi kanniskella järkkäriä mukana ilman ylimääräistä käsiparia.

Nyt loppui pelleily

Natsimutsi täällä moi!

Olen moneen otteeseen puhunut Marian olevan nirso, mm. tässä ja täällä. Monta kuukautta on sujunut hyvin, oikeastaan 2-vuotis neuvolan jälkeen kaikki meni putkeen mutta taas se alkaa..

Ei syödä, paitsi varastamalla esimerkiksi äidin lautaselta kinkut ja ruuat. Saa syödä itse haarukalla ja/tai lusikalla (riippuen ruuasta) tai vaikka sormin jos siltä tuntuu, mutta ei. Ei vaan syödä! Koko ajan pitäisi saada tomaattia, jogurttia, kaakaota, suklaata, kakkua, keksiä jne. Lista on loputon. Mutta sitten kun sanotaan ei, tulee hepuli ja ruokalautaset lentää. Ja kyllä, nyt on mulla ja Nikolla oikeus vetää hernettä tai vaikka norsua nenään, tätä kiukuttelua kuunnellaan 24/7, eikä todellakaan ollut ensimmäinen päivä. 

Joten, kun olin pahimman kuohunnan saanut laskettua kuunneltuamme tätä kinaamista koko päivän, tein kotiin meille "pienen" tervehdyksen ja aikataulumuistutuksen, mitenkäs ne ruokailut menikään. Kyseinen lappu täytyisi viedä kyllä anoppilaan, siellä Maria napostelee kaksin käsin ja jaloin, eikä anoppi kuuntele sanaakaan ruoka-ajoista (taitaa olla tuntematon käsite ehkä?). 

Huomaa että hormonit "hieman" puhuneet tussin välityksellä :D

Isäni luona napostelun kanssa ei ole ongelmaa, koska Herra Antinapostelija on mullekkin samaisesta aiheesta ehtinyt mätkättää 20 vuotta, ja jatkaa samaa tiukkaa linjaa lastenlastensa kanssa, mikä on vain hyvä juttu. 

Maria sopeutuu onneksi helposti, nyt on vain pidettävä pää kylmänä. Onneksi lauantaina päästään hetkeksi nollaamaan. Hyvää ruokaa jossain ja täysin lapsivapaata pari tuntia. Tai no, voiko sitä lapsivapaaksi niinkään sanoa kun vauvan alku mahassa menossa mukana. ;)

Ensimmäinen äitiysneuvola

Tämän päiväinen pelotti ihan älyttömästi. Lähinnä sen vuoksi, että joudunko piikitettäväksi (veriryhmän vasta-aineita) ja mitä siellä sanovat. En joutunut piikitettäväksi, paitsi hemoglobiini otettiin "tulitikkurasialla". :D Verenpaineet ja hepat on todella alhaalla, mitä osasinkin odottaa. Asentohuimaus ollut ihan järkyttävän voimakasta ja oon joutunut pahimmillaan nukkumaan 3 päiväunet päivässä, vaikka olisinkin nukkunut yöllä yli 9 tuntia. Lisärautaa pitää syödä (kunhan aina muistaisi nappasta napin nassuun) ja lakua verenpaineisiin. :) Onneksi ei tarvitse sokerirasituksiin mennä, ellei pissatestit anna glukoosin kohdalla plussaa, huh! Vältyin niiltä viimeksikin, tosin todella voimakkaan aamupahoinvoinnin takia. :)

Täytyy etsiä Marian ajalta toinen, hyvä vertailla sitten :)

Juteltiin alkuun niitä näitä, mun voinnista ja oikeastaan kaikesta, mikä liittyi tulevaan pikkuiseen, Mariaan jne. Puhuin sitten omasta pelosta keskenmenon suhteen ja onnekseni tuossa uudessa neuvolassa on tapana ultrata ensimmäisellä käynnillä!
Siellä oli sellainen millimake. Ei meinattu ensin löytää ja mulle iski tuhoton paniikki, kunnes alkoi sellainen kahden pikselin kokoinen alue välkkymään kiivasta tahtia - pienen ihmisenalun sydän! Viikkoja on todennäköisesti hieman vähemmän mitä on luultu, mutta kontrolliultra on reilun viikon päästä. Kuulemma kaikki on hyvin, kohdunsisäinen eikä verenvuoto ole viitannut mihinkään vakavaan. :) Jokin elin tms heijasti todella paljon, ja kun viikkoja on vähemmän mitä odotettiin, oli vatsan päältä kuulemma jo kokeneellekkin ultraajalle vaikea homma, sen takia kontrolli. Ja onneksi siellä oli vain yksi pieni, eikä kahta mitä ollaan jo hieman pelätty tämän turvotuksen takia.. :D

Iltalukemista seuraaville 9 kuukaudelle :D

Maria viihtyi ja oli todella nätisti neuvolassa, vaikka reilu 1,5 tuntia siellä oltiinkin. Ihan lopussa meinasi kiukku iskeä, kun alkoi tympimään mutta hyvin jaksoi! Terkkari oli tosi mielissään, kun koko perhe oltiin paikalla. :) Jos nyt saisi nukuttua jatkossa yöt levollisemmin, kun saatiin edes pieni varmuus, että vauvalla on kaikki hyvin. ♥ Nyt alan valmistautumaan yöunille, kun aamulla jälleen aamutalli. :)

Nytkö se alkaa?

Aamupahoinvointi

Vai pitäisikö sanoa kokopäivän pää pöntössä norjaa puhumassa -kausi? Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa (joka soitti karuun tapaansa 06:15 aamutallin takia) hirveän huonoon oloon. Tuntui, että kohta tulee, mutta nieleskelyllä meni ohi ja annoin väsymyksen vallata takaisin uneen Marian viereen ja torkutusta puhelimeen lisää. 

En kauheasti uskaltanut ennen töihin lähtöä mitään syödä edellisillan järkyttävän hammassäryn takia ja siinä pelossa että koko loppupäivä menee pilalle jos se tulee takaisin. Joten hörppäsin mehukeittoa ennen lähtöä. Juuri ennen tallin pihaa, meinasi vähän jo jotakin nousta mutta ei noussut. Autosta pois ja talliin valot - sitten tuli kiire! Tallikissa huutaa kuin tapettava halutessaan aamuruokansa samalla kun olen itse vessassa yökkimässä.

Ei siinä, olo meni suorituksen myötä ohi, mutta nyt se jatkuu taas! Sain kotona kummiskin syötyä ja nyt se hammas taas juilii.. -.-

Viikkoja huomenna jo pyöreät 8! Ei mulla Mariaa odottaessa näin myöhään pahoinvoinnit alkanut, vai alkoiko.. 

Vielä eilen mietin ääneen, asuukohan tuolla mahassa ketään, kun oireita ollut niin vähän - no, sainpahan muistutuksen että kyllä siellä on, eikä se epämääräinen yöllinen ilmakuplakaan ollut unta. :D

Monta tekstiä yhdeksi

Lukuisia luonnoksia joissa on muutama rivi tekstiä. Ei vain saa ajatusta kasaan niiden kanssa, joten jos vaikka yritetään saada kaikki selkeästi mahdutettua samaan tekstiin. Nyt kun ajatus juoksee, vaikka flunssa iskee taas.

Saatiin vihdoin hommattua kotiin loput valaisimet! Nyt on valoa niin paljon, että välillä oikein hirvittää. Eipähän tarvitse koko päivää kärvistellä jalka ja- pöytälampulla. ;) Rahaa tähän sisustusvimmaan saatiin taas menemään aivan liikaa, mutta maksa nyt niin voit nauttia vuosia!

Eilen kaupasta tullessamme mua odotti aikuisopistolta tullut kirje.. En ensiksi meinannut uskaltaa sitä avata, koska olin varma ettei huonosti menneen haastattelun jälkeen voinut mitenkään tärpätä.
Toisin kävi, nimittäin koulu alkaa 7.1.2015! Tässä nyt vain pähkäillään, miten saan koulun järkkäiltyä tämän maha-asukin kanssa, mutta kyllä se jotenkin asettuu. Jos ei muuta, niin synnytyksen jälkeen täytyy ottaa kauhea kiri, että saa opinnoissa muut kiinni. :)

Asukki voi hyvin, ainakin oman olon perusteella. Liian pitkät ruokavälit aiheuttaa niin järkyttävän olon, että muistaa hyvin syödä säännöllisesti. Myös ruokamieltymykset muuttuu koko ajan ja mielihaluja löytyy joka päivä.
Kasvukivut on ihan järkyttävät! Mietittiin jo, että onkohan tuolla kaksoset tulossa kun pömpöttää ja kiristää nin tuhottoman paljon.. :D

Rv 5+6 - pikkasenko turvottaa!

Ensi keskiviikkona on vuorossa ensimmäinen neuvola! Pelottaa ihan sikana, nimittäin verikokeet otetaan todennäköisesti silloin, ellen saa itseäni puhuttua niistä pois.. :D

Voi Mikki ♥

Eilen menin tallille pitkästä aikaa, tietämättä mitä siitä ajattelisi. Pelkäsin mutta silti olin salaa todella toiveikas. Päivä oli siinä mielessä merkityksellinen, koska halusin nähdä, onko musta tämän alivuokralaisen kanssa enään menemään hevosen selkään.

Mikki oli todella outo jo hoitotilanteessa! Tuuppi mahaani ja mupelti kättäni sekä tunki normaalia enemmän turpaansa kainalooni. Ei yhtään venkoillut edes suitsien laitossa taikka jalkojen nostossa (tämän oppi jostain uudelleen, tai sitten viime kerralla vain koitti testata :D)
Selkään kun pääsin, oli jotenkin omituista. Jännityin ihan täysin, jolloin päätin hetken hengitellä syvään. Sitten lähdettiin kävelemään. Ihanan raukea ja onnellinen tunne valtasi koko kropan, pystyin vain niin täysin uppoutumaan Mikin liikkeisiin ja voi herttinen kun poika taipui hienosti! Reippaat väistöt hyvässä ryhdissä ja selkä koko ajan käytössä! Niin herkkä ja kuuliainen. Olo muistutti pilvellä liikkumista, kaikki oli niin kevyttä ja hentoa, kunnes nostin ravin.

Molemmat jäädyttiin täysin!

Tuntui, että Mikki ei olisi halunnut kantaa mua ravissa mihinkään suuntaan ja liike muistutti jotain elefantin löntystämistä. Pyysin enemmän eteen ja sinnikkäällä ajatuksella eteen saatiin kivaa pätkää edes vähän. Tähän oli hyvä lopettaa selästä käsin työskentely. 

"Muuli" oli muuten pikkasen lihonut! Ei meinannut vyö mennä kiinni :D

Lopputreenit suoritin juoksuttamalla. Millonkohan viimeksi Mikkiä on liinan päässä pidetty? :D Vaihteita ei ollut kuin kaksi - kovaa tai hemmetin kovaa. Kävely oli tuntematon käsite, josta päästiin mun lempijuttuun, nimittäin käynti-seis-käynti tehtävään. Pari askelta käyntiä josta seis. Sitten pari askelta enemmän käyntiä ja seis, tätä jatkaen niin kauan, että kävellään reippaasti ilman mitään tikittämisiä tai häseltämistä. Ravissa sama homma, oli vain vaihde ravista laukkaan. Nämä siirtymiset on juoksuttaessa ihan mahtavia, kun siinä testataan miten hyvin hevonen on oikeasti kuulolla. Jos se on täysin kuuro juoksuttajalle, ei hommista tule yhtään mitään. Siirtymisillä nämä saadaan kohdilleen paremmin, jolloin molemmille tulee parempi mieli kyseisestä hommasta. :)

Tällä viikolla koitetaan saada A:n kanssa aikataulut yksiin, niin pääsee juttelemaan vähän tuosta tulevasta. En halua ottaa yhtään ylimääräisiä riskejä, kerta pienestä pätkästä ravia sain illalle niin älyttömän kipeitä kramppeja. Kyllähän käyntimaastoja voisi käydä tekemässä, mutta niin kauan kun Mikillä on tuollainen määrä pöllöenergiiaa, niin jätän maastoilut toisille. :)