Mistäs meidät löysikään?

Tälläinen sometus-postaus on tullut aikasemminkin, mutta kun päivittelen meidän kanavia kummiskin jonkin verran, niin pitäähän sitä tännekkin infota. :)

Tällä hetkellä meidät löytää:

Instagramista

Bloglovinista

Blogilistasta

Google+sta

Ja uusimpana löydät

Twitteristä

Sintin tuleva turvakaukalo

Tammikuun alussa kyselin vähän kaukalokokemuksia tässä postauksessa sekä parissa mammaryhmässä. Paljon tuli suositteluja ja muutama osasikin kertoa telakoista käyttökokemuksia sen lisäksi, mitä olin googlaillut faktoja. Telakoiden kiinnityksiähän on kaksi erilaista, Belted base ja Isofix joista Isofix taitaa olla tunnetumpi.

Päädyttiin telakkavalinnassa kummiskin belted baseen (kiinnitetään turvavöillä), koska ei haluttu maksaa mansikoita Isofix-telakasta kun ei varmaksi voitu sanoa, onko sille kiinnitysmahdollisuutta meidän autossa. Vyöllä kiinnitettävä kummiskin sopii useimpiin autoihin, joten se oli selvä valinta sekä saatiin hyvällä tarjouksella telakka kaukalon mukana. :)

Mutta itse kaukalo - päädyttiin Britaxin baby-safe Standard -malliin.

Kuva lainattu täältä

Paljon vertailtiin ja mietittiin, mutta tämä oli todella köykäinen, muhkeat ja kunnolliset pehmusteet sekä vauvalle omat pehmusteet ettei joudu olemaan niin syvällä kaukalon pohjalla. Kunnon vyöpehmusteetkin on! Aurinkosuoja oli tosin pienoinen pettymys, ohkainen kangas mutta kyllä se asiansa ajaa. Ei ainakaan sivuaurinko häikäise pienen silmiä autossa. :)
Kaukalon etuosasta löytyy myös muovilokerikko, missä voi säilyttää käyttöohjetta! Tämä oli mukava yllätys, että aina voi tiukassa paikassa tarkistaa jos jokin mietityttää. :)

Vain vuohenjuusto mielessäin

Oli mukamas niin tuhottoman monta postausideaa mielessä, mutta sitten facebookini seinälle ilmestyi kuva ruoka-annoksesta, jossa oli vuohenjuustoa ja sille tielle jäätiin - se kirotun juusto pyörii mielessä ja siihen liittyvät mitä kummallisemmat mielihalut, mm. paistettua vuohenjuustoa suklaakastikkeella (sillä jäätelön kanssa syötävällä), wut?!

Jospa tässä viikonlopun aikana saisi mieltä nollattua sen verran, että saisi vähän erikoisemman postauksen kirjoitettua. Olisihan mulla tiistaihin mennessä käännettävä yksi ruotsin tehtävä suomeksi, parin kurssin lopputyötä helmikuuhun mennessä, muutamat matikanlaskut maanantaiksi joita en ymmärrä mitenkään päin ja nukuttava univelkoja pois. Tänäänkin yliväsyneenä ja ajantajun kadottaneena lähdin koululle liian aikaisin, kun lukujärjestyksessä luki klo 10:00 alkavaksi niin olin itse jo paikalla 8:15... :D

Instagramiinkin ilmestyi erittäin kummallinen kuva - ensimmäinen kuva raskausmahasta!

Rv 16 - 30.1.2015

Nyt se on sielläkin julkista, hupsista keikkaa. Pitääpä alkaa muutenkin päivittelemään useammin, kun uuden puhelimen myötä on parempi kamerakin koko ajan mukana. ;)

Loppuun parit mielenkevennykset onedriven kätköistä:

Tytär tullut äitiinsä - vai toistenpäin? :D 23.01.2015

23.01.2015

Takaisin bloggailun pariin

Ehkä vähäksi aikaa taas? Kone siis tuli takaisin tänään ja edelleen samoja ongelmia on ilmassa, mitä on ollut huoltoon lähtemisen syynä. Puoli tuntia touchpadin pyörittämistä ja sitten poks - koko rakkine sekosi!

Nyt selvitellään, lähteekö kolmannen kerran takaisin takuuhuoltoon.. Alkaa tympimään tämä soutaaminen ja huopaaminen, kun koulutehtäviä pitäisi pystyä tekemään ilman jatkuvia kausia ilman tietokonetta olemista ja Nikon pitää kummiskin omalla koneellaan tehdä töitään niin ei tämä vempaaminen kovin helppoa ole. Ja se, että pöytäkonetta ei pahemmin keittiöön kanniskella.. ;)

No mutta mitä meille kuuluu?
Maria on alkanut oireileen osa-aikaisesta päiväkotijärjestelystä, jonka takia nyt haettiin kokoaikaiseen, mutta siinäkin on kuukauden varoaika, eli vasta maaliskuussa pääsisi aloittamaan kokoaikaisena vain, jos palveluseteli-mummot sen hakemuksen hyväksyy.

Koulu rullaa omalla painollaan ja nyt on lopullisetkin valinnat koulutuksen etenemisen suhteen tehty. Toisin sanoen, mun merkonomi-opinnot koostuu asiakaspalvelusta, visuaalisesta myyntityöstä, kaupan ja palvelun myynnistä, kirjanpidosta ja tuoteneuvonnasta. Mahdollisuudet valmistua aikaisemmin on suuret, jos en kusaise asioita täysin työharjoittelu-paikan kanssa mikä pitäisi vielä metsästää! :)

Kauhea ikävä on tullut hevosen selkään. Jotenkin kaipuu siihen omaan aikaan, rauhallisiin ja välillä vauhdikkaampiin maastoihin, kentällä pyörittämiseen ja muuhun puuhailuun on kasvanut ja noussut taas pintaan. Mutta se tosiasia on myönnettävä, en pysty puoleen vuoteen ratsastamaan ja se tavallaan ottaakin niin pahasti päähän. Toisaalta, missä vaiheessa edes ehtisin lähtemään tallille, kun joka kerta sain siellä kulutettua aikaa vähintään 2 tuntia + ajomatkat päälle! Kunhan sintti vain syntyy ja ollaan päästy nelihenkisenä perheenä takaisin arkirutiineihin, niin katsotaan asiaa sitten uudelleen. :)

Nyt kun ainakin tämän viikon saan varmana pitää koneeni kotona, niin laitelkaas kysymyksiä tai postaustoiveita, niin saisi tännekkin eloa pitkästä aikaa! :)

Kyllä me hengissä ollaan!

Oma kone Lenovon takuuhuollossa Saksassa toistamiseen samasta syystä kuin aikaisemmin ja tämä väliaikainen ratkaisu on ihan syvältä!

Nikon hybridi saa luvan toimia tietokoneen sijaisena.

Koulu on alkanut ihan hyvin, ensi viikolla alkaa ensimmäinen täysipäiväinen viikko, ja hommiakin on ehtinyt kertymään to do -listalle ihan mukavasti. Väsyttää vain joka päivä niin pirusti, mutta tämäkin on vain tottumiskysymys. :)

Harvinaisen puista tekstiä, tulevaa työharjoittelua ja mahdollista näyttöä varten muistiinpanoja

Marialla on päiväkodissa mennyt vaihtelevasti. Pääsääntöisesti ei ole koko tarhapäivänä syönyt yhtään mitään, välillä on maistunut vasta välipalalla.
Perjantaina jäikin jo tosi hyvin, mutta syöminen oli hiertänyt, mahtoikohan johtua vain uudesta hoitotädistä? Joka kerta on rassu alkanut itkemään onnesta kun ollaan haettu, mutta on parinakin päivänä ollut halukas jäämään leikkiensä pariin. Uusia kavereitakin on kuulemma löytänyt, mikä helpottaa meitä vanhempia, kun tiedetään että ei aivan täysin kuoreensa sukella.

Lauantainakin juhlittiin kakkukahvien merkeissä Nikon syntymäpäiviä ja viikon päästä juhlitaan tupareita (vihdoin ja viimein!) ja Nikon synttäreitä kaveriporukalla illanistujaisten merkeissä. Mariakin pääsee pitkästä aikaa mummolaan yökylään! Jännittävää. :)

Mahakin senkus vain kasvaa koko ajan suuremmaksi! Pahoinvoinnit on onneksi loppuneet, mutta kyllä ne sieltä saattaa vielä takaisin tulla, niinkuin kävi Mariankin odotuksenkin aikoihin. :)

Ps, Tilattiin sintille jo turvakaukalo ja haettiin postista perjantaina. Saatiin  tosi hyviä ehdotuksia kaukaloista, ja lopulta löydettiin todella hyvään hintaan telakallinen kaukalo! Siitä myöhemmin enemmän. :)

Minkälainen turvakaukalo?

Tiedän, on ehkä aavistuksen aikaista pohtia, mutta onhan näitä turvallisuus-juttuja hyvä miettiä hieman jo etukäteen, eikös?

Marian aikanahan meillä oli Britaxin kaukalo jonka ostimme käytettynä, koska tuntui että uudet olivat niin tyyriin hintaisia. Mutta toisaalta nyt mietittynä, ei se olisi ollut niin iso hankinta, kun tiesimme että Marialle tulee pikkusisarus muutaman vuoden päästä. Nyt ei tarvitsisi miettiä näitä, kun olisi 2 vuotta vanha kaukalo josta olisi voinut olla satavarma ettei ole kolaroitu koskaan.

Maria alkaa olemaan liian pitkä kaukaloon, mutta liian kevyt turvaistuimeen. 15.7.2013

Ollaan yritetty miettiä, pitäisikö olla telakallinen vaiko ilman. Isä suositteli telakallista, mutta oon miettinyt, että onko se kovin hankala kiinnittää ja meneekö kaukalosta muita kiinnityksiä vai pysyykö se siinä telakassa ns. itsestään kiinni. 

Se on varma, että haluan sellaisen kaukalon sintille, jossa on kuomu! Ne viritelmät Marian kaukalossa, kun satoi kaatamalla vettä tai aurinko paistoi aina kantaessa aurinko tytön silmiin. Ehkä myös vauvapehmusteet, mutta ne ei ole välttämättömät, kun ilmankin ollaan pärjätty. :) Ja kevyt täytyy olla!

Olisiko teillä lukijoilla suositella mitään hyvää kaukaloa? Ja jos on kertoa kokemuksia telakoista ja isofix-kiinnityksistä, niin nekin on erittäin tervetulleita! :)

17.7.2015

Niin koitti pävä, jolloin päästiin Gravidaan ultraukseen. Jännitys oli käsin kosketeltevissa, se epävarmuus onko Sintillä kaikki hyvin ja onko siellä edes ketään elossa.

Pelko oli turhaa, pikkuinen oli heti käsi ojossa vilkuttelemassa ja oli varmaankin unille rupeamassa. :) Niin pieni ja hauras. Kätilö oli todella mukava, näytti meille profiilit ja edestä päin kasvot, varpaat ja sormet.

12+6 <3 Kännykkälaatu..

Nyt täytyy soitella neuvolaan uutta aikaa ja rakenneultra on maaliskuussa. :)

Onneksi ensimmäinen työharjoittelu osuu tuohon maalis-huhtikuuhun, niin ehtii hyvillä mielin senkin suorittamaan ennen synnytystä. :)

Tyttöjen päivät sujui

Odotettua paremmin ja unettavasti. Kumpaa koskee kumpi, arvaatteko?

Maria jäi todella hyvin aamulla päikkyyn, vaikka hääräiltiin lähtökuoseissa Nikon kanssa 15 minsaa jutellen hoitajien kanssa. Kun Maria oli valmis, ei enään välittänyt vaikka kuinka heipateltiin, huuteli vaan heihei eikä edes katsonut meihin, kun oli kivat leikit menossa. :)
 Loppupäivä ei mennytkään sitten niin hyvin, ruoka ei kelvannut lainkaan ja vaipan vaihdossakin taisi olla jotain ongelmia. Nukkumaankaan ei suostunut, vaikka unipupu oli mukana. Välillä oli iltapäivällä meidän perään huudellut, mutta ulkoilussa oli ollut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :)

Raporttia Marian päivästä: Aamu meni kivasti kavereihin tutustuessa, mutta päivän mittaan on vähän alkanut puskea läpi jännitys ja vierastus. Ja välillä itkettää. Tyttö on kovin kiintynyt meidän opiskelijaan ja vierastaa vähän muita. Haluaisi olla kovasti sylissä. Ei ole suostunut syömään, käymään pöntöllä tai potallakaan. Nyt yritetään päiväunille.. Mutta ei oikein Maria haluaisi nukkariin. Terkuin päiväkodin väki

Niko haki Marian 14 aikoihin ja kovaa kyytiä isän sanoin juoksi halaamaan, mutta ei itkenyt! Tämä viikko mennään kuulemma päiväkodissa Marian ehdoilla, ei vaadita mitään eikä odoteta mitään. Annetaan tutustua ihmisiin ja lapsiin sekä katsotaan ajan kanssa, miten lähtee sujumaan. Kaverinkin sai, suunnilleen saman ikäisen tytön johon kiinnitti jo aamulla huomiota ja kovasti leikki hänen kanssaan. :)
Onneksi nyt on aika intensiivinen alku, jolloin Maria toivon mukaan alkaa ymmärtämään, ettei ole rangaistus eikä tämä ole yksittäinen kerta, vaan viikottain toistuva. :) Ensi viikko onkin erilainen, kun mullakin koulua hieman enemmän ja hassusti aikataulutettu (ärsyttävän lyhkäsiä päiviä, pari tuntia :D)

Reippaana tyttönä lähdössä! :)

Kyllä se siitä, en sentään purskahtanut itkuun! Voi olla, että huomenna Maria ei välttämättä helpolla haluaisi jäädä hoitoon, mutta ehkä loppupäivä sujuu paremmin? :) Ja onneksi päiväkodilta laittavat kerran päivässä sujuvuusraporttia, että miten on mennyt niinkuin tänäänkin laittoivat. :) Kerrottiin jo tutustumiskäynnillä tytön arkuudesta ja onneksi heillä on aikaa ja halua panostaa siihen, että Maria alkaisi sopeutumaan. :)

En meinannut jaksaa nousta aamulla ja sitten vielä Nöpö oli samaa mieltä :D 

Eka koulupäivä oli niin puuduttava! Heti alkuun 4 tuntia yleisinfoa (mitä ihmettä teen tiedolla koulun kirjaston toiminnasta?) ja siitä sitten oman koulutusryhmän kanssa jatkettiin omia juttuja. Löysä viikko, huomenna vain tekemään enkun ja ruotsin tasotestit ja sitten kotiin, turhauttavaa! :D Ensi viikko melkein samanlainen, ihan hölmöä.. :D

Mitä jos

Koska huomenna on koko perheelle tosi stressaava päivä tulossa, mutta mitenkäs päivällä kävikään. Ajeltiin Nikon porukoille päivällä ja siinä mutkien kautta kierrellessä rakas apinamieheni päätti kertoa uutisesta jonka oli lukenut iltalehdestä. Kyseessä oli joku brassimies jolla oli puukko tuppea myöten päässä. Oli ajanut moottoripyörällä sairaalaan näkemättä mitään jne. Noh, tämähän sai mut nauramaan jotten itkisi. Hauskinta tässä on se, että itkin samalla kun nauroin, jokin päänsisällä vain käski räkättää hervottomasti kun sisällä tuntui sellainen paha olo uhria kohtaan. Onneksi tämä mies selvisi, mutta siitä ei voida enään puhua, koska se ihme itken nauraen jatkuisi.

Ai miten niin hormonit sekaisin?

Ps, en pystynyt oikolukemaan tuota ylempää osaa lainkaan koska se nauruitku tuli taas.. -.-

Mutta sitten asiaan. Sain päähäni kamalan kauhuskenaarion kesälle, kun sintti syntyy. Viime yönä näin painajaista kaksosista, tosin siitä numero kakkosesta ei tiedetty mitään ennen synnytystä kun päätti jostain vain putkahtaa ponnistettavaksi pihalle! 

Mitä jos ylihuomenna gravidan ultrauksessa sieltä mahasta löytyykin sintti #2?! Tämäkin on kuulemma mahdollista, ettei varhaisultrauksessa nähdä toista, mutta kunnon ultrauksessa sieltä löytyykin ylläri.

Ja mitä jos sintillä onkin joku hemmetin koliikki (ja kyllä, silent-refluksin oireiden kanssa oli jo tarpeeksi kestämistä!) ja sitten siihen päälle Marialle tulee kaikenmaailman lapsentaudit, rokot ym!

Pelottaa kaikki tälläiset, mitä ei kannattaisi edes miettiä. Synnytyskin alkoi yhtäkkiä pelottamaan, vaikka siihen on piiiitkä aika ja viimeksikin kaikki meni odotettua paremmin. Mitä tähän muuta voisi sanoa kuin että voi helvetin hormonit!

Muuttuva arki

Lähenee aivan liian nopeasti. Keskiviikkona Marian kanssa kävellään tuohon naapuriin päiväkotiin ja tunti siitä mun pitäisi olla istumassa koulun penkillä!

"Äiti hei, kyllä mä osaan!"

Tuleva suoraan sanottuna pelottaa - pystynkö keskittymään kaikkeen mahdolliseen informaatioon koulun penkillä, kun mietin miten Maria pärjää täysin vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa.

Isot tytöt pärjäävät ja todistavat vanhemmilleen, etteivät tarvitse jatkuvasti apua arkisissa askareissa.

Nyt äiti etsii itselleen näiden parin päivän aikana myös sen isojen tyttöjen asenteen ja vie ilman omia parkumisia keskiviikkona sitten ison tytön päiväkotiin!

Blogihaaste - The Best

Mikä rakkaassa eläimessä on parasta? Onko suosikki oma ponisi, tallin kiltein tuntihevonen vai kenties koirasi? Kerro postauksessa miksi juuri hän on vienyt sydämesi. Ohjeisiin!

Koska mullahan ei ole omaa hevosta ja hevostelu on nyt vähän jäänyt, joten pitkästä aikaa erikoisempi postaus mikä ei liity hevosiin! Oho. :)

Se eläin joka on sydämeni vienyt, on Nöpö

Nöpö 2 vuotiaana

Nöpö on elämäni eläin. Parhain ystäväni, jolla on älyttömän hyvä tilannetaju kissaksi.

Mamilla flunssa ja Nöpö on heti lohduttamassa

Jos on verenpaineet koholla ja kaikki yksinkertaisesti vain ottaa päähän tai olet jostain yltiöonnellinen, Nöpö tulee viereen tai syliin kehräämään ja puskee kasvoja. Jää levollisesti aivan ihoon kiinni ja poistuu vasta kun huomaa että ihminen on rauhoittunut tai saanut hehkuttaa onnestaan tarpeeksi. Myös aamut aloitetaan herran hellyydenosoituksilla, ja koskaan ei saa suunnitella aamusta liian kiireistä - hellyyspuuska kestää 5-30 minuutiin. ;)

Tämän "vanhuksen" kanssa onnistuu kaikki, mm. ulkoilu valjaissa niin -25°C pakkasella kuin kovalla helteelläkin. Nöpö rakastaa ulkoilua yli kaiken, harmi kun se on jäänyt todella vähäiseksi.

Vuonna 2012

Pakkasta yli -20 ja naapureiden toimet kiinnosti v. 2011

Nöpö osaa olla myös aikamoinen viihdyttäjä, aina pennusta saakka on arvokkuus voitu laittaa hetkeksi narikkaan ja antaa lapsenmielen vallata.

Nöpö 10vk:n ikäisenä vuonna 2010

Hiirelle kyytiä v. 2011

Nöpö on myös kaikkien kaveri, niin kanien kuin koirienkin. Nöpöllä on yhteensä 4 koirakaveria, joiden kanssa tykkää painia ja remuta, vaikka haukut olisikin 3-kertaa suurempia. :D Ja toimii esikuvana aremmille kissoille, muunmuassa meidän Vili oli arka tullessaan ja Nöpö pönkitti ressulle itsevarmuutta ehkä liikaakin. :D

Poju on kiva kaveri :) - Vappuna 2011

Tiedän, etten koskaan tule vastaavanlaista ystävää löytämään, Nöpö on helmi minkälaisen jokainen taitaa kohdata vain kerran elämässään. ♥

Vuosi 2014

Niin se vuosi vaihtui, rauhallisesti kotona perheen kanssa ja loppuilta Nikon kanssa kahdestaan, Niko juoden pari olutta ja itse tyytyen alkoholittomaan lasten siideriin. :)

Käytiin aamusta kaupassa ja alkuillasta mentiin anoppilaan syömään, oli muuten hyvää!

Juustokuorrutteista leipää

Pulled porkia, nakkeja, broileria

Mutta asiaan, mitenkäs vuosi 2014 menikään?

Tammikuussa 

Tein vuosikatsauksen edelliseen vuoteen ja pari päivää sen jälkeen tein erään hevosteluun liittyvän haasteen. Huvitti haasteessa kohta tuleva vuosi.

Ei kokeiltu länkkäriä ja kehityksestä en niinkään menisi vannomaan, ehkä jotain pientä muutosta tuli, mutta ei mitään suurempaa.

Maria aloitti näyttämään myös uhman tynkää, tahtoa alkoi löytymään ihan kunnolla ja tallivuoroja oli enemmän kuin tarpeeksi! :)
Postauksista haluaisin nostaa kolme esille uudelleen. Tilastoja bloggeriin siirtymisen jälkeen. On muuten pikkasen muuttunut numerot tässä vuoden aikana! Vuoden ensimmäinen erikoispostaus - henkisesti tosi rankka, mutta silti terapeuttinen. Yksi suosituimmista, joka pelasti meidän aamut. Välillä oli vaikeita kausia, mutta sehän kuuluu asiaan. :)

Helmikuussa 

Jatkettiin normaaliin tapaan Topin kanssa treenaamista, vaihtelevalla menestyksellä. Myös lastenvaatemerkkien hinnat järkyttivät Po.Pin vaatteet hintoineen pääsi ihmettelyyn. 

Maria helmikuussa

Avioliitot tapetilla, niin hyvässä kuin pahassakin sai pohtimaan tarkemmin meidän avioliittoa.
Kolmas postaus minkä haluan nostaa helmikuulta, on kommentointiin liittyvä, yksi suosituimpiin nousseista. Edelleen ajankohtainen, eikä varmaan vanhene lainkaan.

Maaliskuussa 

Oli blogin puolella todella hiljainen, vaikka postauksia tulikin. Enemmäkin vain niitä peruskuulumisia, joten tapetille nousee vain kaksi postausta - Kyykyt ja lankutus, jotka ovat edelleen, vajaan vuoden jälkeen ylivoimaisesti luetuin postaus!

Tämän kuvan postaus nousee toiseksi, 4 vuoden jälkeen vanhalla likkaporukalla viettämässä laatuaikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei kestä yhtä pitkään ja postaukseenhan pääsetkin klikkaamalla tästä!

Huhtikuussa 

Aloitin postaussarjan, 40 päivän kuvahaasteen, joka tosin jäi kesken syystä x. Pääset katsomaan kaikki haasteen postaukset tagilla kuvahaaste tai laittamalla hakukenttään kyseinen hakusana. :)
Oli aika tasapaksu kuukausi muuten, mutta pari vähän erilaisempaa postausta sain aikaiseksi kirjoittaa. Muunmuassa Oriflamelta tilattujen tuotteiden esittelyä, postaukseen.

Viimeiset yhteiset koikkaloikat Topin kanssa 27.04.2014

Myös pohdintaa siitä, milloin on sopiva aika tutista vieroittamiseen. Loppupeleissä tämäkin sujui kuin itsestään, tutti vietiin viikko postaamisen jälkeen ja koko asiasta ei puhuttu eikä tuttia kaivattu lainkaan. :)

Myös blogihistorian suurin kuvapostaus tuli tehtyä, yhdistettynä eliittiravit ja Topin liikutus.

Toukokuussa

Kävimme Topilaksen kanssa ensimmäistä kertaa valmennuksessa, harmi vain että viimeiseksi se jäikin. Muutenkin koko toukokuu oli todella antoisa Topin kanssa, kun saatiin valkasta niin paljon pieniä apuja, jolloin meno oli sujuvampaa ja molemmilla mukavaa! Mutta kaikella on loppunsa, niin kävi myös mun ja Topin yhteistyölle. 

Maria kasvoi joka päivä huiman paljon, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. :)

Postasin myös ensimmäistä kertaa suhteellisen henkilökohtaisia kuvia itsestäni, koskien painonpudotus-projektini haittapuolta, kiinteyttämisen tarpeesta. Toteutin myös erään lukijani toiveen koskien Oriflamea. :)

Kesäkuussa

Jo toukokuun lopulla aloitin kaksiosaisen postauksen omasta hevosteluhistoriasta. Toisen osan julkaisin kesäkuussa ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisen osan pääsee lukemaan kakkososassa olevan linkin kautta. :)

Mikki joulukuussa 2014

Myös Mikki tuli kuvioihin kesäkuussa. Topin jälkeen Mikki tuntui todella terhakalta tapaukselta ja ruutiahan ei pojasta puutu!

Tässä kuussa avauduin vähän, ettei äitien ei muidenkaan tarvitse kaikkea shaibaa jaksaa taikka kestää.

Lisäksi kirjoittelin toivepostauksena meidän päivästä postauksen, sen ja muut erikois ja- toivepostaukset löytyvät omalta sivultaan. :)

Heinäkuussa

Oli liikaa tekemistä ja normaali arjesta poikkeavia postauksia todella paljon! Reissattiin koko vuoden edestä yhdessä kuukaudessa, joten taidan poimia tähän pääsääntöisesti reissupostaukset. :) Myös ensimmäinen kunnon tippuminen Mikin selästä tuli koettua sekä tehtyä ensimmäinen blogihaastekkin!

Myös karvaisia lapsia tuli kuvattua paljon ja siitä tein ihan postauksenkin. Siihen tästä.

Ensimmäinen reissu oli Tallinnan risteily, jonne lähdettiin juhlimaan mun sekä ystäväni miesystävän synttäreitä.
Kuun lopulla käytiin sukulaisteni luona, kun pidettiin pienimuotoiset sukujuhlat. Mariakin pääsi tutustumaan isomummoon -ja pappaan sekä pikkuserkkuihinsa. :)

Haikein mielin myös pohdin, mihin pieni vauvani oli kadonnut kun Mariasta oli kasvanut jo iso tyttö!

Elokuussa

Juhlittiin blogin 1v synttäreitä bloggerissa, sosiaalisoiduttiin Instagramiin ja humputeltiin Mikin kanssa. Ensimmäisen ratsastus-koostevideonkin linkkasin, kun N tuli kuvaamaan Mikin liikutuksen. Ei mennyt nappiin, mutta tulipahan tehtyä. :D Aikamoinen myräkkä meinasi syntyä, mutta otin sanomiset vinkkeinä sekä helppohan se on huudella hevosta tuntematta. Kyllä itsekkin tuli virheitä tehtyä, mutta kukaan ei ole täydellinen. :)

Näitä orivarsoja on kyllä ikävä! :)

Myös 2-vuotis hääpäivääkin vieteltiin sekä podettiin kamalaa vauvakuumetta!
Kuun viimeisenä kerroin myös töiden alkamisesta ravitallillla.

Syyskuussa

Juhlittiin lisää Marian 2-vuotis syntymäpäivien merkeissä ja ajateltiin siirtävämme tytön taaperosänkyyn vaikka se loppupeleissä meni hieman pipariksi myöhemmin.

Taaperosänkyyn tutustumista. :)

Ja palattiin hetkeksi ajassa taaksepäin, häämatka-risteilyn ajalta otettuun kuvaan ja verrattiin sitä Tallinnan risteilyllä otettuun, läskit oli kadonnut tässä välissä jonnekkin. :D

Lokakuussa

Oli niin kamala muuttohässäkkä meillä päällä jotka veivät stressitason koko perheellä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Myös päätöksestä ravitallilla lopettamiseen sain kerrottua julkisesti pitkän harkinnan jälkeen.

Hoplopissä käynti 24.10.2014 :)

Käytiin myös haastattelussa koskien koulua ja myös toiveesta kerroin Mikistä enemmän.

Marraskuussa

Blogissa elettiin jänniä aikoja! Pähkäilin kovasti, uskaltaisinko kertoa oudoista oireista jotka sitten loppupeleissä osoittautuivatkin plussaksi raskaustestissä! Hormonit huutelivat tosi voimakkaasti koko ajan ja järkyttävät pahoinvoinnit alkoivat aika nopeasti. Maha alkoi pingottaa, enemmänkin alkuturvotuksen merkeissä.

Kävin myös kokeilemassa ratsastusta, ei onnistunut halutulla tavalla. Sain tiedon aikuisopistolta, että mut oli hyväksytty kouluun ja oli enään itsestäni kiinni, otanko paikan vastaan. Käytiinhän me myös ensimmäisessä neuvolassakin ja pikkuisesta kuviakin mukaan tuliaisina, mutta ne on omassa pienessä jemmassa. :)

Joulukuussa

Blogi oli todella vaitonainen! Väsymys, stressi ja jatkuva koko perheen sairastelu veti mielen ihan nolliin ja tuntui muutenkin että bloggaamisesta oli tullut taakka jonka takia aloin miettimään blogin tulevaisuutta. Pääsin myös tekemään ensimmäisen buzzaukseni, kun postisetä kantoi mulle Vanishia testattavaksi. Ja tietenkin, vuoden viimeinen postaus, sisältäen meidän koko joulun. :)

Kiitos että olitte mukana vuonna 2014! Toivottavasti päästään tänä vuonna taas kasvattelemaan lukijakuntaa, tai ainakin postaustahtia jos ei muuta keksitä. ;) Sanaiset arkut herkemmin auki, kirjoitan mielelläni tulevien raskaus, koulu ja päiväkotipostausten lisäksi jotain erikoisempia tasapainoittamaan hieman arkisempia juttuja. :)