Feel the flow

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki alkaa jotenkin itsestään vain luonnistumaan? 

Koko alkukevät on mennyt enemmän ja vähemmän riitelemisen merkeissä Ressun kanssa. Ei annettu tarhassa kiinni, säikyttiin kaikkea olematonta ja huudeltiin kavereiden perään samalla menettäen kaikki keskittymiskyky. Ratti ja jarrukin paikoittain katosivat taivaan tuuliin ja maastossa ei sen erään talvireissun jälkeen olla käyty, kun oli pakko päästä tuntematonta nuorta tyttöä jahtaamaan ilman että jarrusta olisi ollut tietoakaan. Vielä viime torstaina hommat meni aivan pipariksi, mutta sunnuntaina kun kävin rästipäiviä lyhentämässä, niin alusta lähtien Ressun motivaatio oli jotain aivan kummallista. Antoi heti laitumella kiinni, kentällä ei hölmöilty paria kavaletin aiheuttamaa sivuloikkaa ja varjojen aiheuttamia täyspysähdyksiä lukuunottamatta keskityttiin tekemiseen ihan sata lasissa! Sunnuntaina oli ravipainotteinen päivä, jossa keskityin Ressun rentoutumiseen ja siinä ohessa otettiin väistöjä, kokoamista ja tempon vaihteluita.

Lihapulla 5.5.2016

Tänään otin sitten laukkapainotteisen päivän, kun Ressu tuntui alusta saakka jotenkin äärettömän hyvältä vaikka vauhtia ravissa riitti, mutta oli silti tasainen ja kevyt edestä joten herran oma moottori on nähtävästi herännyt sunnuntailta kivasti. Perus jumppaa otettiin pohjalle kunnolla, jotta olisi kunnolla ohjan ja pohkeen välissä ja ennenkaikkea kevyt! Ressu herkästi alkaa painamaan kädelle, etenkin ensimmäisten laukkojen ajan ja kulkee niin kylki myyryssä ettei tosikaan, mutta tänään jo pelkästään nostot oli aivan mahtavia ja se säädettävyys oli huipussaan. Mulle vaikeaan kierrokseen (oikea) saatiin toimimaan kunnolla, tai sain itseni toimimaan kunnolla. Se tunne oli mahtava, kun pystyin rentoutumaan ja antamaan Ressulle mahdollisuuden suorittaa pyydetyt tehtävät rauhassa. Ressun omistajaa jopa nauratti hieman, kun herra oli aivan hikinen ja perskannikat vaahtosi kuin viimeistä päivää. Treeni tehosi, jospa nyt alkaisi syöttöporsaan ulkomuotokin pikkuhiljaa muuttumaan. :)

Saa nähdä, jatkuuko tämä flow vielä jatkossa, sen näkee torstaina. :)

Myrskyn merkit ilmassa

Postauksen kuvat otettu 5.6. Ensimmäisiä kuvia tässä postauksessa

Olipahan päivä taas. Ensin aamu- ja päivätallit, siitä suoraan Ressun liikutukseen. Tallilla tuuli puuskissa välillä niinkin kovaa vastapalloon, ettei Ressu pystynyt kunnolla ravissa etenemään. Varustaessa mietin, ottaisinko hetkeksi liinan päähän mutta jätin liinan talliin ja lähdin kentälle. Hevoset oli siirretty takaisin talvitarhaan ja Ressuhan tietenkin tammojensa perään huusi ja kävi aivan ylikierroksilla koko ajan. Tuntui, ettei herra meinaa pöksyissään pysyä ja alkuverkka meni tappelun merkeissä. Oikea kylki oli kova kuin kivi eikä millään mennyt alkuun pohjeavut läpi ja Ressu kyttäsi aivan kaikkea mahdollista.

Tämän päivän treeni oli aikalailla tätä - Ressu kyttäsi ja yritti lähteä livistämään. 

Juuri kun olin saanut verkattua kyljet auki ja Ressu oli hyvin kuulolla, tiputettiin uusi pommi - kolmas tamma tuli kesäksi laitumelle ja toivat tamman kentälle moikkaamaan Ressua. Herra päätti sitten pomppia pystyyn ja rallattaa tasajalkaa hyppien pitkin kenttää. Oli kuskilla piteleminen ja tallin omistaja kysyikin, että hakeeko narua tms että saadaan Ressu pysymään paikoillaan edes hetken. Ilman onneksi pärjättiin, kun naru olisi vain provoisoinut entistä enemmän ja päätin vain jumpata uudelleen herran kuulolle. Johan oli homma - Ressu puri kuolaimeen ja meni älyttömän vahvaksi edestä samalla kytäten omia tammojaan vieraan tamman kanssa laitumella. Tulokas sai huutia vanhemmalta tammalta, jonka jälkeen Ressu onneksi rauhoittui ja rentoutui että pystyttiin jatkamaan suunnitellut treenit loppuun.

Laukoissa Ressu oli pitkä kuin nälkävuosi mutta laukka itsessään pyöri todella hyvin ja säädeltävyys oli ihan huippua verrattuna viime viikkoon treeneihin, joten annoin pitkänä olemisen anteeksi. Pääasia että oli edestä kevyt ja pyöritti laukkaa ilman tuuppaamista. Ravi muuttui tammojen laitumelle siirron jälkeen ihan uusiin sfääreihin, otettiin parit lisätytkin kun jätkä paineli niin makeilla askelilla oikein kunnolla työntäen takaa! Tähän oli hyvä lopettaa ja päästää jätkä akkojen kanssa laiduntamaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. :)

Viikonlopulle ollaan sovittu korvaavia päiviä, joten toivotaan hyviä kelejä ja rauhallisempaa mutta ei laiskaa Ressua. ;)

Kuvapommi

400. julkaistu postaus!

Ajattelin nyt kertoa lyhyesti tiistain liikutuksesta ja eilisestä vähän kattavammin, kun sain kuvaajan tallille mukaan! Kauhulla ajattelin miten aikaisemmat työtallin talkoot vaikuttaa ratsastukseen, kun täydessä auringonpaisteessa paiskittiin hommia 3 tuntia että saatiin tarhat kuntoon ja siivottua. Väsytti aivan järkyttävästi, mutta ei se menoa haitannut vaan nopeasti kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa kamat sekä kuvaajan kyytiin. Onneksi tallilla ei sitten pahemmin aurinko paistanut ettei ihan kuolema tullut. :D Ihmettelen suuresti, miten tuo oma istunta on noinkin hyvin pysynyt kasassa Ressun kanssa, vaikka paljon yksin menenkin kentällä ilman ylimääräisiä silmäpareja ja Topin kanssa se niin helposti meni huonoksi. Edelleen laukassa istunta ei pysy kunnolla kasassa, vaan polvi pyrkii liikaa eteen mutta sekin menee kyllä ajan kanssa pois, kunhan muistaa heti sen polven eteentulemisen korjata omalle paikalle. Mutta itse asiaan.

Tiistaina Ressu oli ihan järkyttävän laiska, tuntui että piti koko ajan olla punkemassa eteenpäin eikä sekään auttanut. Raippa oli jäänyt talliin, enkä jaksanut enää alkuverkkojen jälkeen lähteä hakemaan joten koitin vain saada ns tarvittavan irti kaikissa askellajeissa (rento ja kuuliainen) ja lopettaa siihen.

"Kukas tuo on ja mikä ihme sillä on kädessä?" Ressu tykkäsi pörhistella luottokuvaajalle :D 

Eilen olin varautunut samanmoiseen laiskuuteen ja otin raipan tallista mukaan, mutta jätin suosiolla pois kun tuntui jo ennen selkäännousua että ei sille ole todennäköisesti lainkaan tarvetta Ressun menohalujen vuoksi.
Alkuun Ressu oli aavistuksen tahmainen eikä meinannut liikkua eteen kunnolla, mutta loppua kohden rupesi tuntumaan paremmalta.

Alkuverkkaa

Ressu oli ihanan kevyt edestä, paikoittain painoi ohjille etenkin alussa, mutta vertyessään kantoi tosi hyvin itse päänsä. Hyvää vaihtelua tiistaille, jonka johdosta mulla on hartiat aivan jumissa.
Ajatuksena oli, että ratsastan miten aina normaalistikin ja sitten kuvista katsotaan miltä näyttää ulkopuolisen silmin. Ravi- ja käyntityöskentelyt meni ihan jees, enemmän Ressu olisi tietenkin voinut olla eteenpäinpyrkivämpi ja olisin voinut myös ratsastaa sitä tempoa herraan enemmän.

Olkapää työntyy ärsyttävästi eteenpäin. Täytyy käydä siellä fysioterapeutilla, että saisi nuo selän vammat kuntoutettua loppuun. 

Ihan hetki suunnan vaihdoksen jälkeen jäänyt väärälle kevennykselle. Polvi työntyy eteen.

Yksi lempikuvista, ryhti kasassa ja istuinluiden päällä, Ressu astuu kunnolla. Varpaat sojottaa aavistuksen liikaa ulospäin, mutta pikkujuttuja :)

Perä meinasi karata. Ressu vihaa tuota pitkää sivua, kun on mukamas kaiken maailman poneja syöviä härveleitä pusikoissa. :D

Lantio saisi olla edempänä, enemmän istuinluiden päälle niin avòt!

Kun ravissa ja käynnissä oltiin saatu hommat purkkiin, aloitettiin laukkatyöskentely. Laukka oli eilen meidän heikko lenkki. Ressu ei meinannut pyörittää lainkaan, jolloin jäin punkemaan ja polvet työntyi eteen. Tätä se urheilu on, välillä on huonoja päiviä. :)

Laukassa istunta romahtaa totaalisesti! Tammat katselee taustalla soutelijoita :D

Normaalisti kun on koko kenttä käytössä, annan Ressun laukata rauhassa omalla tahdillaan itse samalla aavistuksen kentäen pari kierrosta kenttää ympäri ennenkuin alan tekemään varsinaisia hommia. Nyt kun kentästä oli käytössä vain 2/3:sta, niin mahduttiin tekemään vain isompaa ympyrää, joten meni punkemiseksi.

Oikea kierros mulle vaikein, vaikka tässäkin ainoastaan kädet on tippunut alas ja polvi vain hieman tunkee eteenpäin.

Laukat kun oli saatu läpi kunnolla, niin loppukeventelyt ja käventelyt ja Ressu tammojensa luokse. :) Eilen oli hyvä päivä, tuntui että kaikki meni niinkuin olin ajatellutkin ja Ressussa oli sopivasti sitä säpäkkyyttä, ei tarvinnut alkuverkkojen jälkeen patistaa yhtään. Laukat oli laiskat, mutta joka kerta joko ravi tai laukka on heikompaa.

"Miten sä ehdit?"

Oon ollut saikulla tuon selän vuoksi jo kaksi viikkoa, eli täysin ilman ratsastusta mutta muutama työvuoro ollut, joista selkä ei ole tykännyt lainkaan, niin ajattelinpa valaista vähän tätä kuviota paremmin. Maaliskuun alkupuolella sain kommenttia anonyymiltä Back to basic -postaukseen pohdinnallisen kysymyksen, kuinka mä ehdin käymään kaksi kertaa päivässä tallilla?

Miten ehdit kahden lapsen äitinä käydä kaksi kertaa päivässä tallilla? Asutko tallin vieressä vai tienaatko tuolla sen verran hyvin että on kannattavaa ja ei huolta matkakuluista ja ajasta joka menee? :O Kun ei kuitenkaan ole sama talli jossa Ressu on ja sielläkin menee aikaa, itsellä yksi lapsi enkä mitenkään ehtisi noin paljon tekemään :D ellen sitten tienaisi elantoa sillä eli saisi palkkaa reilusti yli tonnin jotta ei tarvitsisi enää muita töitä tehdä niin jäisi muutakin aikaa. Vieläkö käyt koulua tms?

Tosiaan, teen tallivuoroja pomolle jonka alaisena olen hommia tehnyt jo 3 vuotta. Jokainen vuokrahevonen on ollut aina eri tallilla, missä oon töitä tehnyt ja näin se ei onneksi tule aina olemaan, todennäköisesti ei enää kauakaan. Alusta saakka mulla on keskimäärin ollut maksimissaan 2 vuoroa samana päivänä, yleensä aamu- ja päivätallit, mutta esimerkiksi pääsiäisenä vastasin tallista 1,5 viikkoa yksinäni tehden kaikki vuorot. Tänään on myös sellainen päivä, lähden kohta takaisin tallille. Siinä mielessä olen onnekas, että työtallini sijaitsee aivan matkan varrella jos on Ressun liikutus tallivuorojen kanssa samana päivänä. Niin sanottua ylimääräistä mutkaa mulle tulee vain pari sataa metriä autolla, joten ei ole iso vaiva. :)

Iltatallin iloja - hevosilla talvikarva ja ilman loimea + tarhat pintakosteat. Lopputulos näyttää tältä kun oot saanut hevoset karsinoihinsa ja oot lähdössä kotiin. :D  2.4.2016

Mutta itse lottovoitto tässä tilanteessa on Niko. Hän tekee töitä kotoa käsin, jolloin huolehtii Miasta ja Maria on kokopäiväisenä hoidossa. Nikon ansiosta pystyn tekemään tallilla töitä ja käydä Ressua vuokrailemassa. Vaikka käyntejä tulee pahimmillaan kolme päivässä, ollaan paljon Nikon kanssa asiasta puhuttu ja hänen mielipidettään tässä kuunnellut. Onneksi todella tiukan paikan tullen pystyn ottamaan tytöt vaikka tallille mukaan, jos Nikolle tulisi äkkilähtö toimistolle tai työreissulle Helsinkiin.
Miahan ei näillä näkymin enää kesän jälkeen ole kotihoidossa (tästä enemmän tulossa tämän linkin taakse), joten tilanne tätäkin kautta helpottaa ettei Nikon tarvitse jakaa huomiotaan töiden ja Mian välillä, etenkin nyt kun Mia oppii koko ajan!

Raha-asioista en suostu blogin puolella avautumaan, mutta sen verran voin sanoa että kun tallihommat aloitin reilu 3 vuotta sitten, olin valmis tekemään vain sen tekemisen ilosta eli ettei raha vaihtaisi omistajaa, mutta tähän ei pomo suostunut ja näin kolmen vuoden koeajan jälkeen mulla on jopa palkka noussut! :D Rakastan tehdä tallitöitä - ei tarvitse istua homeisessa toimistossa tunkkaisessa ilmassa vaan saa olla ulkona ja oikeasti tehdäkin jotain! Kunto kasvaa, raskauden jälkeinen röllykkä saa kyytiä ja saa tehdä niitä töitä mitä haluaakin tehdä. :)

Mitä opiskeluihin tulee, niin kyllä opiskelen edelleen. Nyt olen lomalla sen aikaa, että saan selvyyttä kuinka teen viimeisen näytön (kirjanpito), mutta sekin ratkeaa piakkoin toivon mukaan.
Toivottavasti tämä avasi hieman, on sen verran sekava tilanne välillä itsellenikin. Ja kyselkää ihmeessä lisää, jos jokin jäi mietityttämään. :)

Viikon ratsastuskielto

Niin siinä kävi, että tasapaksu ja hieman päivästä riippuen reaktiivisempi kaveri vetäsi herneet nenään asiasta tuulessa lepattava pressu ja harrasti kevätjuhlaliikkeitä joissa kuski ei pysynyt mukana. Selkänikama lisää sököksi, viikon lepo, 800mg:n buranaa kolme kertaa päivässä ja iltaisin lihasrelaksantteja. Mutta miksi ratsastuskielto? Mulle tuli Mariaa odottaessa oikealle puolelle lantionikamaan välilevyn pullistuma, jota on nyt kuntoutettu Marian synnytyksestä saakka ja jo silloin sanottiin etten saa teloa sitä yhtään enempää, kun muuten pahimmassa tapauksessa leikkuri tai vielä pahemmassa tapauksessa kutsuu pyörätuoli. No, nyt se sitten meni eilen niin pahaksi tippumisen jälkeen että käsistä katosi tunto, kasvoihin oikealle puolelle tuli lieviä halvaantumisoireita sekä korva soi vielä myöhään illalla. Tämän vuoksi lääkäri määräsi ratsastuskiellon, että selkä saa rauhoittua ja nähdään samalla että alkaako oireilemaan enemmän tai tuleeko puutuneisuutta pidemmälle jalkoihin jolloin joudutaan lantio kuvaamaan. Lääkäri paikansi vanhan vamman ja sanoi nikaman selvästi siirtyneen todella huonoon asentoon, jonka takia nyt ei minkäänlaista pomppimista saa harrastaa.

Mutta tosiaan, eilen tuuli aivan tuhottomasti kun pääsin tallille. Mulla oli jo Ressua tarhasta haettaessa sekä kuntoon pistäessä tunne, että pitäisikö juoksuttaa enimmät energiat pois ennen selkään nousua. Tehtiin normaaliin tapaan sitten kentällä alkukäyntejä kävellen eikä Ressu silloin pahemmin pressua tai muutakaan kyttäillyt saati ollut muullakaan tavalla mitenkään erityisen säpäkkä. Nousin selkään ja samantien kyttäilyt alkoi ja yritykset juosta alta pois. Lähdin tekemään niitä samoja harjoituksia mitä aina, jos/kun tuntuu että Ressu on turhan kyttäilevällä tuulella. Raviin kun päästiin, alkoi kyttäily uudelleen mutta jatkoin keventelyä samalla tehden tempon muutoksia, jotta herra pysyisi kuulolla. Otettiin välikäynnit ja seuraavasta ravinostosta Ressu muuttui tosi jännittyneeksi ja tuulikin yltyi yltymistään. Kumminkin Ressu rentoutui ja pam - yhtäkkiä mätkähdin maahan ja tunsin kun Ressu polkaisi molempien jalkojeni päälle. Jäärkyttävä kipu riipi niskasta selkärankaa pitkin lantioon ja silmissä pyöri. Nopeasti testasin että raajat toimii ja nousin kyljen kautta seisomaan ja hakemaan Ressua parin metrin päästä.

Kaikki tapahtui niin äärettömän nopeasti, ettei mulla ollut mitään saumaa pysyä kyydissä ja en ollut edes varma mitä oli tapahtunut kunnes menin tapahtumapaikalle. Ressu vetänyt jonkin sortin rodeota pressun kohdalla, todennäköisesti äkkipysäytys ja siitä lähtenyt herralle tyypillisellä laukkahevosen lähdöllä (perse melkein maahan ja polkaisee kiitolaukkaan) jolloin kaaduin lautasten päälle, josta Ressu pukitti mut alas. Ja tietenkin niska edellä sekä mun tuurilla olin hiekkaan tulleiden jälkien perusteella roikkunut hetken jalustimestakin, jonka vuoksi oli mun jalat jäänyt Ressun kavioiden runnottavaksi. Oikean jalan nilkka oli ihan turvoksissa kun pääsin kotiin, mutta onneksi oli saappaanvarsien vahvikkeet juuri sillä kohdalla mihin kavio osui, muuten olisi todennäköisesti jalka paketissa. Vasen pohje aivan mustelmilla ja turvoksissa.
Mutta tästäkin episodista selvittiin hengissä ja katsellaan parantelun jälkeen ratsasteluja uudelleen. Tämä on yksi syy, miksi vihaan keventää Ressulla ravissa. En pääse tuntemaan tarpeeksi ajoissa kun lähtö tulee, kun ravissa alhaalla istuessa tunnen heti kun lähtö on tulossa, niin ehtii jopa reagoimaan ennenkuin lähtö on tullut. No, tälläistä tämä urheilu on kun alla elävä, omilla herneen kokoisilla aivoilla ajatteleva eläin joka kerää jo yhdestä vapaapäivästä järkyttävät patoumat korvien väliin. :)

Puhelimen tyhjennystä

Puhelimeen oli ehtinyt kertyä talleilta niin paljon kaikkea, että oli pakko tyhjentää koko luuri ja samalla laittaa tänne teidänkin nähtäväksi vähän mihin mulla on kaikki aika mennyt.

Tein viikon ajan pääsiäisen holleilla koko päivän tallit (aamu, päivä ja ilta) yksinäni ja nyt onneksi on ollut vain kaksi vuoroa per päivä. Tänään ja huomenna on onneksi vapaapäivät, saa lihakset huilata. ;)

25.3. Iltatallia olin menossa tekemään, kun huomasin tallikissan pienen yllärin.. Ei ollut aamuun mennessä kadonnut, joten lenti jorpakkoon aika äkkiä! :D

28.3. Päivätallia tehdessä Herra Työnjohtaja huutaa ensimmäisen puoli tuntia ja sitten menee heinäkasaan päiväunille. Murahtelee ja naukuilee välillä sieltä. Ihan kuin kaupungin töissä - yksi tekee ja muut katsoo vierestä :'D

 29.3. Tiistai-treenien jälkeen, ei herra oikein tykännyt. Keli oli tosin aivan mahtava! :)

2.4. Iltatallin ja hevosten loimeton tarhapäivä. Aivan jäätävää :D

 Jäätävää on myös tuo karvan määrä mitä voi edes lähteä.. Ja tuo kasa oli oikeasti iso. :D

Torstaina kuvasin pienellä pilkkeellä Ressusta videopätkän tai lähinnä harjaamisesta kun herrasta lähtee tuota karvaa aivan jumalattomasti ja hetken kävi mielessä että olisin tehnyt videopostauksenkin, mutta sitten pihaan ajoikin traileri jonka kyydissä oli suokki-ori, joten videopostaukset jäi ajatustasolle.

Jos kiinnostusta vain on, niin voisin tiistaina Ressun liikutuksen yhteydessä vaikka kuvata ihan kunnollisen videon, tosin ratsastusta siihen en helpolla saa jos yksin olen liikenteessä. :)