"Miten sä ehdit?"

Oon ollut saikulla tuon selän vuoksi jo kaksi viikkoa, eli täysin ilman ratsastusta mutta muutama työvuoro ollut, joista selkä ei ole tykännyt lainkaan, niin ajattelinpa valaista vähän tätä kuviota paremmin. Maaliskuun alkupuolella sain kommenttia anonyymiltä Back to basic -postaukseen pohdinnallisen kysymyksen, kuinka mä ehdin käymään kaksi kertaa päivässä tallilla?

Miten ehdit kahden lapsen äitinä käydä kaksi kertaa päivässä tallilla? Asutko tallin vieressä vai tienaatko tuolla sen verran hyvin että on kannattavaa ja ei huolta matkakuluista ja ajasta joka menee? :O Kun ei kuitenkaan ole sama talli jossa Ressu on ja sielläkin menee aikaa, itsellä yksi lapsi enkä mitenkään ehtisi noin paljon tekemään :D ellen sitten tienaisi elantoa sillä eli saisi palkkaa reilusti yli tonnin jotta ei tarvitsisi enää muita töitä tehdä niin jäisi muutakin aikaa. Vieläkö käyt koulua tms?

Tosiaan, teen tallivuoroja pomolle jonka alaisena olen hommia tehnyt jo 3 vuotta. Jokainen vuokrahevonen on ollut aina eri tallilla, missä oon töitä tehnyt ja näin se ei onneksi tule aina olemaan, todennäköisesti ei enää kauakaan. Alusta saakka mulla on keskimäärin ollut maksimissaan 2 vuoroa samana päivänä, yleensä aamu- ja päivätallit, mutta esimerkiksi pääsiäisenä vastasin tallista 1,5 viikkoa yksinäni tehden kaikki vuorot. Tänään on myös sellainen päivä, lähden kohta takaisin tallille. Siinä mielessä olen onnekas, että työtallini sijaitsee aivan matkan varrella jos on Ressun liikutus tallivuorojen kanssa samana päivänä. Niin sanottua ylimääräistä mutkaa mulle tulee vain pari sataa metriä autolla, joten ei ole iso vaiva. :)

Iltatallin iloja - hevosilla talvikarva ja ilman loimea + tarhat pintakosteat. Lopputulos näyttää tältä kun oot saanut hevoset karsinoihinsa ja oot lähdössä kotiin. :D  2.4.2016

Mutta itse lottovoitto tässä tilanteessa on Niko. Hän tekee töitä kotoa käsin, jolloin huolehtii Miasta ja Maria on kokopäiväisenä hoidossa. Nikon ansiosta pystyn tekemään tallilla töitä ja käydä Ressua vuokrailemassa. Vaikka käyntejä tulee pahimmillaan kolme päivässä, ollaan paljon Nikon kanssa asiasta puhuttu ja hänen mielipidettään tässä kuunnellut. Onneksi todella tiukan paikan tullen pystyn ottamaan tytöt vaikka tallille mukaan, jos Nikolle tulisi äkkilähtö toimistolle tai työreissulle Helsinkiin.
Miahan ei näillä näkymin enää kesän jälkeen ole kotihoidossa (tästä enemmän tulossa tämän linkin taakse), joten tilanne tätäkin kautta helpottaa ettei Nikon tarvitse jakaa huomiotaan töiden ja Mian välillä, etenkin nyt kun Mia oppii koko ajan!

Raha-asioista en suostu blogin puolella avautumaan, mutta sen verran voin sanoa että kun tallihommat aloitin reilu 3 vuotta sitten, olin valmis tekemään vain sen tekemisen ilosta eli ettei raha vaihtaisi omistajaa, mutta tähän ei pomo suostunut ja näin kolmen vuoden koeajan jälkeen mulla on jopa palkka noussut! :D Rakastan tehdä tallitöitä - ei tarvitse istua homeisessa toimistossa tunkkaisessa ilmassa vaan saa olla ulkona ja oikeasti tehdäkin jotain! Kunto kasvaa, raskauden jälkeinen röllykkä saa kyytiä ja saa tehdä niitä töitä mitä haluaakin tehdä. :)

Mitä opiskeluihin tulee, niin kyllä opiskelen edelleen. Nyt olen lomalla sen aikaa, että saan selvyyttä kuinka teen viimeisen näytön (kirjanpito), mutta sekin ratkeaa piakkoin toivon mukaan.
Toivottavasti tämä avasi hieman, on sen verran sekava tilanne välillä itsellenikin. Ja kyselkää ihmeessä lisää, jos jokin jäi mietityttämään. :)

Viikon ratsastuskielto

Niin siinä kävi, että tasapaksu ja hieman päivästä riippuen reaktiivisempi kaveri vetäsi herneet nenään asiasta tuulessa lepattava pressu ja harrasti kevätjuhlaliikkeitä joissa kuski ei pysynyt mukana. Selkänikama lisää sököksi, viikon lepo, 800mg:n buranaa kolme kertaa päivässä ja iltaisin lihasrelaksantteja. Mutta miksi ratsastuskielto? Mulle tuli Mariaa odottaessa oikealle puolelle lantionikamaan välilevyn pullistuma, jota on nyt kuntoutettu Marian synnytyksestä saakka ja jo silloin sanottiin etten saa teloa sitä yhtään enempää, kun muuten pahimmassa tapauksessa leikkuri tai vielä pahemmassa tapauksessa kutsuu pyörätuoli. No, nyt se sitten meni eilen niin pahaksi tippumisen jälkeen että käsistä katosi tunto, kasvoihin oikealle puolelle tuli lieviä halvaantumisoireita sekä korva soi vielä myöhään illalla. Tämän vuoksi lääkäri määräsi ratsastuskiellon, että selkä saa rauhoittua ja nähdään samalla että alkaako oireilemaan enemmän tai tuleeko puutuneisuutta pidemmälle jalkoihin jolloin joudutaan lantio kuvaamaan. Lääkäri paikansi vanhan vamman ja sanoi nikaman selvästi siirtyneen todella huonoon asentoon, jonka takia nyt ei minkäänlaista pomppimista saa harrastaa.

Mutta tosiaan, eilen tuuli aivan tuhottomasti kun pääsin tallille. Mulla oli jo Ressua tarhasta haettaessa sekä kuntoon pistäessä tunne, että pitäisikö juoksuttaa enimmät energiat pois ennen selkään nousua. Tehtiin normaaliin tapaan sitten kentällä alkukäyntejä kävellen eikä Ressu silloin pahemmin pressua tai muutakaan kyttäillyt saati ollut muullakaan tavalla mitenkään erityisen säpäkkä. Nousin selkään ja samantien kyttäilyt alkoi ja yritykset juosta alta pois. Lähdin tekemään niitä samoja harjoituksia mitä aina, jos/kun tuntuu että Ressu on turhan kyttäilevällä tuulella. Raviin kun päästiin, alkoi kyttäily uudelleen mutta jatkoin keventelyä samalla tehden tempon muutoksia, jotta herra pysyisi kuulolla. Otettiin välikäynnit ja seuraavasta ravinostosta Ressu muuttui tosi jännittyneeksi ja tuulikin yltyi yltymistään. Kumminkin Ressu rentoutui ja pam - yhtäkkiä mätkähdin maahan ja tunsin kun Ressu polkaisi molempien jalkojeni päälle. Jäärkyttävä kipu riipi niskasta selkärankaa pitkin lantioon ja silmissä pyöri. Nopeasti testasin että raajat toimii ja nousin kyljen kautta seisomaan ja hakemaan Ressua parin metrin päästä.

Kaikki tapahtui niin äärettömän nopeasti, ettei mulla ollut mitään saumaa pysyä kyydissä ja en ollut edes varma mitä oli tapahtunut kunnes menin tapahtumapaikalle. Ressu vetänyt jonkin sortin rodeota pressun kohdalla, todennäköisesti äkkipysäytys ja siitä lähtenyt herralle tyypillisellä laukkahevosen lähdöllä (perse melkein maahan ja polkaisee kiitolaukkaan) jolloin kaaduin lautasten päälle, josta Ressu pukitti mut alas. Ja tietenkin niska edellä sekä mun tuurilla olin hiekkaan tulleiden jälkien perusteella roikkunut hetken jalustimestakin, jonka vuoksi oli mun jalat jäänyt Ressun kavioiden runnottavaksi. Oikean jalan nilkka oli ihan turvoksissa kun pääsin kotiin, mutta onneksi oli saappaanvarsien vahvikkeet juuri sillä kohdalla mihin kavio osui, muuten olisi todennäköisesti jalka paketissa. Vasen pohje aivan mustelmilla ja turvoksissa.
Mutta tästäkin episodista selvittiin hengissä ja katsellaan parantelun jälkeen ratsasteluja uudelleen. Tämä on yksi syy, miksi vihaan keventää Ressulla ravissa. En pääse tuntemaan tarpeeksi ajoissa kun lähtö tulee, kun ravissa alhaalla istuessa tunnen heti kun lähtö on tulossa, niin ehtii jopa reagoimaan ennenkuin lähtö on tullut. No, tälläistä tämä urheilu on kun alla elävä, omilla herneen kokoisilla aivoilla ajatteleva eläin joka kerää jo yhdestä vapaapäivästä järkyttävät patoumat korvien väliin. :)

Puhelimen tyhjennystä

Puhelimeen oli ehtinyt kertyä talleilta niin paljon kaikkea, että oli pakko tyhjentää koko luuri ja samalla laittaa tänne teidänkin nähtäväksi vähän mihin mulla on kaikki aika mennyt.

Tein viikon ajan pääsiäisen holleilla koko päivän tallit (aamu, päivä ja ilta) yksinäni ja nyt onneksi on ollut vain kaksi vuoroa per päivä. Tänään ja huomenna on onneksi vapaapäivät, saa lihakset huilata. ;)

25.3. Iltatallia olin menossa tekemään, kun huomasin tallikissan pienen yllärin.. Ei ollut aamuun mennessä kadonnut, joten lenti jorpakkoon aika äkkiä! :D

28.3. Päivätallia tehdessä Herra Työnjohtaja huutaa ensimmäisen puoli tuntia ja sitten menee heinäkasaan päiväunille. Murahtelee ja naukuilee välillä sieltä. Ihan kuin kaupungin töissä - yksi tekee ja muut katsoo vierestä :'D

 29.3. Tiistai-treenien jälkeen, ei herra oikein tykännyt. Keli oli tosin aivan mahtava! :)

2.4. Iltatallin ja hevosten loimeton tarhapäivä. Aivan jäätävää :D

 Jäätävää on myös tuo karvan määrä mitä voi edes lähteä.. Ja tuo kasa oli oikeasti iso. :D

Torstaina kuvasin pienellä pilkkeellä Ressusta videopätkän tai lähinnä harjaamisesta kun herrasta lähtee tuota karvaa aivan jumalattomasti ja hetken kävi mielessä että olisin tehnyt videopostauksenkin, mutta sitten pihaan ajoikin traileri jonka kyydissä oli suokki-ori, joten videopostaukset jäi ajatustasolle.

Jos kiinnostusta vain on, niin voisin tiistaina Ressun liikutuksen yhteydessä vaikka kuvata ihan kunnollisen videon, tosin ratsastusta siihen en helpolla saa jos yksin olen liikenteessä. :)