Maastoilua ja uusi banneri

Tänään kävin pitkästä aikaa maastoilemassa. Ensin oli tarkoitus mennä kentälle hommiin, mutta ajattelin että pakko päästä siitä maastoilukammosta eroon, mikä Mikin kanssa tuli. Ressu heti ensi metreillä kyttäsi milloin mitäkin, eniten kammoksui lehmiä jotka nököttivät laitumella pihatien varressa. :D Siinä hetken jouduttiin keskustella, mennäänkö vaiko ei ja vähän matkaa kuljettiin pakki päällä tallia kohti.On ne lehmät sellaisia poneja syöviä mörköjä mukamas. Kyllä siellä reissulla lisääkin jännitettiin - pikkupoika pyörällä sai aikaan lennokkaat raviväistöt ettei kuskilla meinannut olla osaa eikä arpaa, kun en nähnyt alkuun mitä Ressu säikkyi. Kun poika oli mennyt ohi, katsoi Ressu ihan hölmistyneenä, että moistako oli niin kamalasti säikkynyt.
Mikkihän otti jalat alle kuin pieru saharassa jo pelkästään lenkkeilijöistä, joten oli helpottavaa kun jopa autojen ohitukset sujui ongelmitta. Kerran koulun pensasaidan takaa tupsahtanut auto aiheutti tosin lievän tasajalkaloikan ja Ressulle jalkojen tutinaa, mutta eihän sille voinut muutakuin nauraa. :D
Reilu 3,5 kilsan lenkki tehtiin, seuraavalla kerralla pengotaan maastoja enemmän kun tämä oli lähinnä mun pelon poistamista ja pientä teiden tutkimista. :)

Traktori ihmetytti :)

Tallilla kunnon jalkojen hoito kylmäyssuojilla, kun ei kauhean hyvää soratiellä steppailut tee jaloille, etenkin kun niistä sanomista jo löytyy eikä ollut muutenkaan kiire kotiin. Mia tosin oli huutanut koko mun tallilla oloajan, on se likka vaan tarkka sen äiti-tutkansa kanssa.

Sinne jäi möhömaha laitumelle syömään.

Sain vihdoin tehtyä uuden bannerinkin. Kaksi päivää, lukuisia ärräpäitä ja GIMPin kiroamista alimpaan maanrakoon jonka lopputuloksena on ihan jees aikaansaannos tai ainakin lähelle sitä, minkälaista ajattelin. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan motivaatio seuraavan kerran iskee. :)

Miltä näyttää? :)

Alla vaahterapuun

Onni on omassa pihassa kolme vaahteraa. Syksy värjää normaalisti suhteellisen tylsän puun suureksi värejä pihaan tuovaksi massiiviseksi puuksi joka myös pudottaa kolmevuotiaalle samalla mieluista tekemistä - saattaahan ne myös lievästi äidinkin villiinnyttää. ;)
Vähän extempore-meiningillä mentiin kuvailemaan Marian kanssa pihalle, vaikka todella kylmä tuuli meitä häiritsi aivan liikaa, mutta eihän se meidän menoa haitannut. Maria rakastaa heitellä ruohoa, lehtiä ja kaikkea muutakin, joten ei paljoa tarvinnut houkutella ja hymykin tulee ihan luonnostaan. ♥

Jos vielä vaikka kelit lämpiäisi edes vähän, niin voisi koittaa ottaa 3-vuotiskuvat ulkona. Tuota lääniä kun on, niin tilasta ei ainakaan ole pulaa eikä Marian tarvitse jännittää. :)

Marian kuulumiset

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella Marian kuulumisia. Likka on ollut nyt reilun kuukauden hoidossa pph:lla ja kaikki on mennyt paremmin kuin kukaan olisi uskonut! Jo ensimmäisenä päivänä jäi todella hyvin, vaikka oli vain kerran aikaisemmin hoitajan ja kaverit nähnyt. Ensimmäinen viikko oli vajaa, joka oli ihan hyvä että ei heti tule liikaa uutta.
Maria sai nopeasti kaverisuhteista kiinni, tiedä sitten onko vaikutusta ollut sillä että on kolme samanikäistä poikaa aina aamusta iltapäivään ja kaksi vanhempaa tyttöä pari tuntia iltapäivästä, jolloin ei tarvitse prinsessaleikeissä tapella kenenkään kanssa ja muutenkin Maria tykkää leikkiä itseään vanhempien lasten kanssa.

Kunnon "mitä ihmettä sä kuvailet siinä" -ilme :D

Nykyään ollaan myös täysin päiväkuivia, öisin vaippa vielä mutta päiväunetkin nukkuu ihan ilman vaippaa ja potalle osaa mennä itsenäisesti. Tämähän onnistui jo ennen hoitoa, mutta vahvistunut päivä päivältä! :)

Viime viikolla juhlittiin myös neidin 3vee syntymäpäiviäkin. Marian sylikummi tuli käymään ja oli se taas niin ihanaa katsottavaa, kuinka he toisistaan pitävät. Maria vielä keskiviikkona itki tätskyn perään, kun oli niin mieluisa juhlapäivä ollut. Aamuisin ennen hoitoon viemistä kyseli missä täti ja hoitopäivän jälkeen kyseli lisää. Onneksi murunen tulee taas parin viikon sisällä kyläilemään, niin saa Maria viettää laatuaikaa. Ja ollaan myös suunniteltu Tampereen reissua koko perheen voimin, kun haluan jo kovalla rytinällä päästä sisustamaan meidän huonetta kuntoon!

Meille tuli myös kyselyvaihe! Vähän väliä jostain kuuluu jostain päin taloa, mikä on mikäkin :D Nyt menee jännäksi, etenkin siinä vaiheessa kun tulee niitä syvällisempiä kysymyksiä. Nyt on vielä sitä luokkaa, että kysytään mikä on vaahteranlehti kun sellaisen pihasta bongasi. Maria myös toistelee sanoja ja lauseita entistäkin enemmän meidän perässä. :) Mielenkiinnolla odotan, mitä neuvolassa sanovat Marian kehityksestä, kun 2-vuotis neuvolassa olivat vähän sitä mieltä että olisi aavistuksen ikäisiään jäljessä tekemisissä ja puhumisessa. Totesivat tosin, että älyllinen kehitys on tosi vahvaa, mutta motoriikka ollut aina heikkoa. Kyllä se siitä! :)

Ensimmäiset treenit

Tänään oli ensimmäinen kunnon treenipäivä Ressun kanssa. Heti selkään päästyäni herra sai jonkin ihme hepulin testatakseen mitä mieltä moisesta hölmöilystä oon, mutta eipä tuollainen paljoa hetkauta. Aloiteltiin heti reippaasti kunnon käynnillä, volteilla, pysäytyksillä ja väistöillä jotta Ressu keskittyisi töihin eikä kyttäämiseen. Nopeasti sieltä rentous löytyi, jonka jälkeen siirryttiin ravitehtäviin.

Kyllähän noita maisemia kelpaa katsella :) 21.09.2015

Ravissa ympyrällä paljon töitä, vuorotellen istuin alas ja kevensin. Näiden välissä kierrettiin aina kenttä, ajatuksena että myös "mörköpääty" tuli tutuksi jolloin kyttäily ja säpsähtely sielläkin loppuisi. Kun kuulolle olin Ressun saanut, siirryttiin tekemään väistöjä sekä taivutuksia. Ressulla on ihan mahtava ravi istua, vaikka oma keskivartalon hallinta on vielä vähäsen hakusessa näin raskauden jäljiltä, joten suurimmaksi osaksi raviväistöt tein keventäen jotta lihakset tottuisi pitkän tauon jälkeen rasitukseen.

Treenit tehty :) 21.09.2015

Laukka sujui jo mulle tuttuun tapaan vasempaan kierrokseen ongelmitta ja Ressu rentoutui siinä hyvin heti alusta lähtien, mutta oikeassa tehtiin enemmän töitä, kun oma lonkka jää vinouden takia puristamaan herkästi, joten siihen halusin keskittyä kunnolla että jalka pysyy rauhassa ja istun syvälle satulaan. Tuo kireys pyrkii nostamaan persiistä satulasta ja jäädä jäpittämään liikaa, mutta heti helpottaa kun saan sen rentoutettua kunnolla. Hommat lopeteltiin kun Ressu rentoutti niskan ja itse sain pidettyä istunnan kasassa. Ai että Ressun laukka on vain niin ihana istua, kuin keinuhevosen selässä olisi. Se nostaa sen niin pienillä avuilla ja hakeutuu luonnostaan tosi hyvin polkemaan takaa eteen, jolloin on helpompi myös itse pitää jalka rauhassa kun homma sujuu niin hyvin itsestään. Mikin kanssa piti ajatella paljon takaisinpäin ja Topin kanssa reilusti eteen, joten tämä on kivaa vaihtelua. :)
Tähän päätettin ja otettiin pitkät loppukäynnit pitkillä ohjilla. En halunnut jäädä hinkuttamaan yhtään ylimääräistä, vaan lopettaa heti kun molemmilla oli hyvä fiilis ja "tavoitteet" täyttyi.

Neiti 3vee on aavistuksen seuranhaluinen :D 21.09.2015

Alkaa kivasti pikkuhiljaa löytymään nuo nappulat, kuinka Ressu toimii. Suhteellisen simppeli ja yksinkertainen kaverihan se on, joten piakkoin voisi lähteä ensimmäistä kertaa maastoon, kun saa varmuuden että hommat onnistuu kentällä ja opin tuntemaan herran sielunelämää. :)

Heppailu jatkukoon!

Laitoin torstai-iltana tilaukseen uuden ratsastuskypärän, kun vanhaa en yksinkertaisesti uskalla käyttää enään vakituisesti, kun viimeksi tippuessani Mikin selästä pää osui kiveen, joten se kypärä ei enään pahemmin suojaisi. Sen verran uskalsin sitä käyttää, että pääsin testaamaan uutta vuokrahevos-kanditaattia koska kypärättä en ratsasta. Lisäksi tarttui uudet sukat ja hanskat, kun Lumo on raahannut mun vanhat hanskat jonnekkin omaan piiloon. Tykkää niiden kanssa peuhata ja kuolaa ne aivan märiksi jos tassuihinsa saa. :D

Jälkitarkastuksessa ei ilmennyt mitään kummallista ja palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kaikki muutenkin hyvin, joten normaaliliikuntaan saatiin luvat joten nyt on ollut hiljaisessa etsinnässä uusi hevosystävä.
Ja niinhän sieltä löytyi uusi kaveri - 13-vuotias Eestinhevos-ruuna Ressu. Ressu on toimittanut estehevosen virkaa omistajallaan, mutta nyt jäänyt tuuppailukaveriksi kun jaloissa vähän sanomista. Ressussa oli jotain tuttua, nimittäin muistutti Topia aavistuksen niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Kokeilee ratsastajaansa ja testaa onko pakko mennä ja tehdä. Myös pari sivuloikan tapaista tuli, mutta ne olikin nopeudeltaan lähinnä kuin hidastetusta actionpätkästä, missä sellainen tynnyri päättää lähteä. :D

Eniten tykkäsin Ressun ratsastettavuudesta, herkkä pohkeelle ja todella kevyt suustaan jos itse muisti pitää käden kevyenä. Itse yllätyin siitä, miten hyvin asiat oli vielä muistissa. Pari kertaa alkoi vaan painamaan kädelle, mutta keveni samantien kun muisti itse ratsastaa pohkeella ja istunnalla samalla pitäen käden hiljaisena.

Ensi viikolla alkaa sitten ihan kunnolla tutustuminen karvaturvan kanssa, saa nähdä miten silloin menee ja saa jopa kuviakin ehkä jotain napattua. :)

Taloprojekti - Katto

Julkisivun maalausprojektista voi lukea täältä.

Maanantaina tuli tosiaan katon vuoro, jossa aloitettiin tiilien irroittamisella. Seuraavaksi alettiin laittamaan aluskatteita ja ruoteita ensin vanhan sisäänkäynnin puolelle josta siirryttiin toiselle puolelle. 

07092015 // Aluskate ja pystyruoteet check ja vanhan sisäänkäynnin katolla vielä tiilet kiinni.

07092015 // Ilalla klo 20 jälkeen tilanne, kun työmiehet oli lopetelleet

Tiistaina lähti piipun vanhat pellit sekä rännit alta pois ja asennettiin molemmille puolille vaakaruoteet.

08092015

Keskiviikkona alettiin pellittämään ensin vanhalta puolelta ja tehtiin vanhan sisäänkäynnin katto peltien laitto valmiiksi. Myös piippu käsiteltiin valmiiksi, jotta peltiseppä pääsee pellittämään.

10092015

Torstaina laitettiin toinen puoli katosta pelteihin ja rännit. Perjantaina sitten tuli peltiseppä ja viimeiset silaukset saatiin - piippuun pellitykset.

Talon koko olemus muuttui kertalaakista! Todellinen kasvojen kohotus tuli tarpeeseen. Naapurit pyörii tontilla silmät pyöreinä ja ovat kovasti kehuneet miten hyvää jälkeä on tullut ja nopeassa ajassa. Onneksi säät on suosineet koko remontin ajan, etenkin ensimmäisellä viikolla kun maalaus suoritettiin. 

Ennen

3.7.2015

Jälkeen

17.9.2015

Suurin kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti urakan tekijälle, Keski-Suomen Laatukatot Oylle. Ripeää, mutta silti tarkkaa työtä tekivät ja pitivät meidät ajantasalla koko ajan. Pihakin pysyi todella siistissä kunnossa! Voin täysin hyvällä omalla tunnolla suositella, jos on katon tai julkisivun ehostaminen mielessä, niin ei tarvitse pettyä! :)

Taloprojekti - julkisivu

Meidän piti alunperin uusia katto sekä julkisivu vasta parin vuoden päästä, mutta tartuttiin vaihtoehtoon tehdä se nyt, kun mainoslehtinen tuli postissa. Ai mitä mainostuksen uhreja? :D
Pitkään me etsimme sopivaa yritystä tekemään urakka. Aluksi ajateltiin tehdä pelkkä katto, mutta meidän onneksi kaksi kilpailutettavaa yritystä tarjosi myös ulkomaalauksia jne ja kaksi muuta firmaa tekivät vain kattoja. Neljä yritystä ja neljä tarjousta - valinta oli loppupeleissä älyttömän helppo - tehdään molemmat yhdellä kertaa.
Aikatauluksi arvioitiin viikosta jopa yli 2 viikkoon, kun koko "kesä" on ollut niin epävakaa ja syksystä ei voi muuta odottaakaan kuin epävakaata ja maalauksella on kiire. Meillä kävi kummiskin tuuri - tiistaina tuli aamulla maalari ja nyt tilanne on se, että huomenna maalaa listat uudelleen sekä oven edustan ja maanantaina todennäköisesti olisi katon vuoro.

Tiistaina tehtiin heti aamusta homepesu ja puolilta päivin tuli lava roskia varten. Maalia lähti pesun aikana ihan tuhottomasti irti ja lisää seinän kuivumisen myötä. Näky oli karu,

1.9.2015 - homepesu tehty

Keskiviikkona alkoi maalaaminen. Marian hoitopäivät alkaa aamuisin klo 9 ja samoihin aikoihin myös alkoi maalaus kun lähdettiin Marsaa viemään. Puolessa tunnissa oli ison seinän reuna ja- otsalaudat sekä ikkunankarmit maalattu. Nopea kaveri, pakko myöntää.

2.9.2015 Näky takaisin kotiin tultaessa pihatieltä kuvattuna

Tänään tuli sitten jo ihan maalia seinille! Värinä haettiin harmaata, hopeasta asteen pari tummempaa ja värivalinta osui niin nappiin! Märkänä ja varjossa väri on aavistuksen sinertävän näköinen, mutta kuivana ja normaalivalossa on täysin harmaa. Mitä kellertävämpi valo, sitä sinertävämpi on seinä.

Talo ja auto mätsää - ja tämähän oli ihan vahinko! :D 3.9.2015

3.9.2015

Hyvin kyllä erottuu tämä meidän talo kujan alkupäästä katsottuna. Ainoastaan katon tämän hetkinen kunto tekee kokonaisuudesta aika kauhean, mutta hyvä tästä tulee! Jännittää lopputulos valmiina, kun värit ja kaikki ollaan mietitty niin tarkkaan ja päässä on se oma visio miltä pitäisi näyttää. Ensi viikolla selviää, toteutuiko pään sisäinen visio täysin. ;)