Vuosi 2015

Ja näin alkaa olla taas yksi vuosi taputeltuna, joten on aika pistää vuosikatselmus kasaan. Tämä vuosi on ollut todella hiljainen, koulu ja raskaus verottivat jaksamista todella paljon ja jatkuva koneen huollossa oleminen näkyi blogin ylläpidossa. Mutta ainahan voi uudelle vuodelle toivoa kaikkea, jos vaikka ensi vuonna onnistuttaisiin paremmin!

Tammikuussa käytiin np-ultrassa, mietittiin turvakaukalo-juttuja ja päädyttiinkin meille sopivaan ja Maria aloitti ensimmäistä kertaa päiväkodissa ja minä aloitin opiskelut. Myös ensimmäinen masu-kuvakin tuli julkaistua.

Helmikuussa aloitettiin ihonhoidon kuntoonlaitto, ajatuksena että kesällä olisi paremmassa kunnossa ja hyvinvoivampi iho. (Alkutilanne  osa 1, tuotteet osa 2). Myös tiputuksessa käytiin Marian hoitopaikasta saaneen noroviruksen takia ja vietettiin koko perheen voimin hiihtolomaa. Podettiin myös ikäkriisiä, joka nousi myös luetuimpien postausten joukkoon.

Maaliskuussa jatkettiin ihon hoitamista, kun tuli väliaikakatsauksen aika, käytiin rakenneultrassa ja pohdittiin Marialla ilmenneitä kauhukohtauksia. Maria myös siirtyi vihdoin omaan sänkyyn, joka nousi blogihistorian yhdeksi luetuimmista postauksista. Vietettiin myös Nöpön ja Lumon syntymäpäiviä.


Huhtikuu oli tähän mennessä hiljaisin kuukausi. Ainoastaan Liebster Awards -haasteessa oli kuvia, mutta muuten oli kuvattomat postaukset. Myös puhutuimmaksi sekä edelleen luetuimpien postauksiin kuuluva kiusausta käsittelevä postaus tuli kirjoitettua.

Toukokuu oli henkisesti raskas kuukausi, kun äidin kuoleman vuosipäivä oli loppukuusta. Myös Mia aiheutti pientä paniikkia, kun raskausmyrkytys-epäilys ajoi keskussairaalaan. Iloisiakin asioita tapahtui, muunmuassa äitiyspakkaus tuli ja ensimmäinen näyttö saatiin hyvin arvosanoin suoritettua. Masukuulumisiakin kirjoittelin sekä pohdittiin, ostettaisiinko valmis vai remontoitava talo josta päädyttiin lopulta tekemään tarjous.

Kesäkuussa podettiin ulkonäköpaineita, vietettiin yllätyksenä järkättyjä vauvakutsuja, kauppakirjojen kirjoituspäiväkin oli lyöty lukkoon. Marialla myös uhma alkoi todenteolla nostamaan päätään ja ikävöitiin menneisyyteen jäänyttä hevosta ja sen kuulumisia.

Heinäkuu oli vauvantuoksuinen, kun Mia syntyi, muutettiin ja tehtiin pieni sneak peak omaan kotiin, aloitettiin pientä projektia, vietettiin tupareita ja juhlittiin Mian kotiinpääsyä ja syntymistä. Myös ristiäisiä suunniteltiin ja kauhisteltiin Mian keltaisuutta.

Elokuussa juhlittiin Mian ristiäisiä, kirjoiteltiin imetyksestä, hoidettiin Marian päivähoito-kuviot kuntoon ja rempattiin vähän eteisiä.
Kaipailin myös hevostelemaan, kun kotona töröttäminen alkoi tympimään ja kaipasin sitä nollaamisaikaa arkeen. Aloitettiin myös liinailu ja otettiin päivityskuvia Mian kasvusta. :)

Syyskuussa alkoi meidän julkisivu- ja kattoremontti, löysin Ressun harrastelukaveriksi ja pidettiin Marian kanssa syksyiset kuvaushetket.

Lokakuussa aukesi blogin facebook-sivut, Ressu vietti sairaslomaa telottuaan jalkansa, mutta siitä huolimatta päästiin treenaamaan kunnolla. Analyyttisen treenipostauksen myötä on herännyt monia ahaa-elämyksiä kesken ratsastuksen. Kävin myös kouluttautumassa Oriflamen Beauty Academyssa, jossa asiaa tuli todella paljon, ja tähän liittyen on yksi postaus vielä odottamassa. Mia täytti 3 kuukautta ja etsittiin lukulistalle lisää luettavaa,

Marraskuussa lunta saatiin Keski-Suomeen pariin otteeseen aika mukavasti, mikä taas haittasi treenejä aika paljon pakkasten puuttuessa. Ressun sairaslomalta palailu suoritettiin maltillisesti ja pieni pilke silmäkulmassa kirjoiteltiin Lidl-kammoisuudesta. Liityttiin myös blogiyhteisöön ensimmäistä kertaa blogin historian aikana!

Vuoden viimeinen kuukausi oli blogin osalta hiljainen, kun työharjoittelun loppusuora ja joulun valmistelut pitivät kiireisenä. Halusin myös käyttää kaiken mahdollisen vapaa-ajan olemalla tyttöjen kanssa. Ressun kanssa treenailtiin hienoissa maisemissa ja joulu juhlittiin perheen kanssa.
Vuosi vaihtuu ja elämä koki viime metreillä suurehkon mullistuksen terveydellisesti, mutta tätä se elämä on ja onneksi loppupeleissä elämä voittaa!

Näin toivotamme koko perheen voimin kaikille hyvää uutta vuotta ja iso kiitos vuodesta 2015!

Treenit auringonlaskussa

Joulut on nyt mässätty ja vietetty. Joulunaika oli rauhallista, kun olin vielä aatonaaton töissä, tosin kipeänä joten pyhät meni rauhallisin mielin. Aattona oltiin aamupäivä kotona, kun Marian sylikummi tuli miehensä kanssa kyläilemään, ja samalla availtiin lahjoja kun kuulumisia vaihdettiin. Ilta oltiin isäni luona, syötiin ja saunottiin sekä vietettiin lähiperheen kesken aikaa. Isoveljeni oli isälläni myös, joten hauskuutta riitti. Tehtiin me isoveljen kanssa vahingossa pienet after eight -vaihtaritkin, toistemme tietämättä oltiin ostettu puolin ja toisin after eight -rasiat joululahjoiksi. :D Tapaninpäivänä käytiin anoppilassa ja muuten oltiin ihan kotona perheen kesken. Marialla kyllä leikkimistä riitti, kun sai muumitalon, soittorasian ja mitä kaikkea. :)

Jouluviikolla kävin vain kerran Ressun liikuttamassa, kun en yksinkertaisesti ehtinyt. Tänään otin sitten extrapäivän ja oli kyllä aivan mahtava ilma! Auringonlaskun alku, pieni kipakka pakkanen ja pieni tuuli. Kenttäkin oli juuri lanattu, joten pystyi kerrankin menemään suhteellisen normaalisti, laukkoja en ottanut kuin parit pitkät sivut, muuten käynti- ja ravipainotteisesti mentiin tänään.
Onnistuin tänään yskiessä reväyttämään lonkankoukistajan läheltä jonkin lihaksen, joten hetken arvuuttelin viitsinkö ratsastaa ollenkaan, mutta onneksi ei vaikuta muuten kuin selkäänmenossa ja sieltä pois tultaessa.

Nuo maisemat on vaan niin ♥

 Ressu oli vähän väsyneen oloinen, kun herra on viimeiset viikot ollut niin mahdottoman pörheänä ja silmät on pyörinyt päässä kuin mitkäkin plussapallot, joten J oli eilen tuupannut Ressun vissiin vähän väsyksiin, kun tänään ei jaksanut tammojen peräänkään huudella kuin kerran. :D
Huomenna olisi tarkoitus käydä maastossa pitkästä aikaa, kun vielä valoisaan aikaan ehtii tallille ja torstaina Niko lähtee näillä näkymin tallille mukaan, joten ehkä jonkinlaista matskuakin saisi ilmoille!

Herra Mammutti ♥ 

Kovaa vauhtia kohti joulua

Huomenna alkaa viimeinen täysi työviikko, eli todellinen stressiviikko! Täytyisi kahden tutkinnonosan näyttösuunnitelmaa kirjoittaa, arvioituttaa kouluttajalla koululla sekä töissä kahdella ihmisellä ja ottaa arvioinnit koko harjoittelusta. Sitten jäädäänkin joulunviettoon 23. päivä ja koko joulun tekeminen kotiin on jäänyt aivan jonnekkin, kun kellossa ei yksinkertaisesti riitä aika! Kohta saa onneksi huilata ja viettää rauhallisempia aikoja joululoman tiimoilta eikä nuo kouluviikotkaan tammikuussa mitenkään hirveiltä näyttänyt - ainakaan vielä. ;)

Vähän jo ehdittiin eilen laitella kotiin jouluisempaa ilmettä. Vaihdettiin paremmin istuvat verhot, jotka samalla sopivatkin tähän joulunaikaan ja pieni valokynttelikkökin löysi paikkansa. Vielä pitäisi appiukolta hakea kinkku valmiiksi, ostaa laatikoita tai jopa väsätä itse, tehdä lisää pipareita ja joulutorttuja, pistää joulukuusi jne.. Miten muiden joulunvietto, onko jo kodit koristeltu ja ruokia tehty? :)

Mialle kertyi perjantaina 5 kuukautta mittariin ja pari päivää aikaisemmin oppi kääntymään mahalteen - tänään sitten tempasi mahalta selälteen omin avuin. Iso tyttö jo, jolla myös kaksi hammasta kuultaa alaikenistäkin läpi. Jotenkin tuntuu niin oudolta, kun Marialla ollut vauvana minkään asian kanssa kiire, mutta Mia oppii ja tekee kaiken niin rytinällä ettei perässä meinaa pysyä! Huomenna onneksi on neuvola, että nähdään onko jatkuva tähän saakka kestänyt oksentelu alkanut vaikuttamaan painonnousuun, toivottavasti saataisiin lähete jatkotutkimuksiin kun ei tämä enään normaalia ole, kun joka ruokailun jälkeen tunnin parin sisällä oksentaa kaiken ulos.. 

Treenitkin Ressun kanssa on mennyt yllättävän hyvin, vaikka pimeällä kentällä yhden valon tuella ollaankin jouduttu menemään. Vaikka puomitolppien varjoja luuleekin puomeiksi maassa ja aiheuttaa täten mulle vähän harmaita hiuksia, niin on alkanut herrasta löytymään äärettömän paljon ryhdikkyyttä ja ravissakin pidentää askelta tosi pienellä pyynnöllä, etenkin nyt kun olen löytänyt niitä nappuloita lisää. :) Tarkoitus oli ottaa joku kerta ihan maapuomeja ja katsoa kuinka ne sujuu, mutta pimeällä on vähän tympeää sellaista harrastaa - täytyy katsoa joululomalla kun ehtii päiväsaikaan käymään tallilla. :)

Olisiko teillä jotain ideaa postaukselle? Kysymyspostausta tai vaikka toiveita? Ehdottaa saa vapaasti. :)

Pari kuvaa Ressusta

Ei mennyt tämän päiväinen ihan suunnitellusti. Alunperin piti mennä maastoon, mutta tiet oli aivan peilijäässä, joten varasuunnitelma oli mennä ilman satulaa - no enhän mä sinne selkään sitten taipunut tarpeeksi. Olin varuilta ottanut liinan mukaan lähinnä varuiksi, jos herralta löytyisi pöllöenergiaa niin olisi kevyellä alkujuoksutuksella saanut niitä karsittua poies. Hain tallilta sitten satulan, jotta olisi vähän helpompaa mennä, mutta kentän kunto.. Märkää hiekkaa paakkuuntuvan lumen alla ei ollut mikään parhain mahdollinen yhdistelmä. Pohja petti herkästi Ressun töpöjen alla ja kauhean kokoiset lumipaakut tilsaantui kavioihin jolloin alkoi myös askellus muuttua varovaiseksi ja kerran jopa meinattiin turvalleen lentää yhdessä.

Kuvakulma ei niinkään imartele, paitsi pienentäen tuota tynnyriä etu ja- takaosan välillä ;)

Koska en halua olla julma, niin tulin suosiolla selästä alas ja laitoin Ressun liinan päähän jatkamaan liikkumista, kun selvästi niin kulki paremmin vaikkei kauhean mielellään etenkään käynnissä. Ravissa tilsaantuneet lumet irtosivat, joten vauhtia oli välillä liikaakin mutta tulipahan pojan liikuttua!

Ressun naiselliset korkkarit oli kaikkea muutakuin mukavat

Täytyy toivoa, että keli pakastuisi vielä vähän ja kenttä lanattaisiin jolloin ei noita hemmetin paakkuja kasaantuisi herran popoihin ja eukon chapseihin. Saa nähdä, viitsiikö huomenna lähteä pimeällä maastoon. On tien varressa kummiskin ihan katuvalot ja on heijastinta niin ponille kuin kuskillekkin, mutta jos tuota kylmentyneen kelin tuomaa hömppää on jäljellä huomennakin, voi olla että ponski kiipeää puuhun pian. :D

Saatte tyytyä aina niin mahtaviin iphonella otettuihin kuviin kunnes kenttä kunnossa ja saisi jonkun kuvaajan paikalle. :)

Hulinaa ja turhautumista

Pitkä tauko ehtinyt taas tulla mittariin, mutta ei vain ole jaksanut! Arjet on niin täynnä, kun klo 5 aamulla soi herätyskello jotta ehdin seiskaan töihin. Kolmelta lähden ajamaan kotiin, haen Marian hoidosta ja Ressu-päivinä käyn periaatteessa vain pieraisemassa kotona ja lähden tallille. Illat menee simahdellessa sohvalle jo ennen Marian nukkumaanmeno aikaa, joten en ole jaksanut edes bloggeria avata.

Yöt menee erittäin huonosti, kun Maria änkeää meidän väliin ennenkuin olen ehtinyt syvään uneen ja Mialla on jotkit ihmeen hulinat menossa. Puoliyötä vain kikattelee ja ölisee omassa sängyssään, mutta silti yöunilta herää vähän ennenkuin lähden ajamaan töihin. Unet on ollut arkisin tosi vähissä, joten viikonloppuisinkaan en kummiskaan osaa nukkua ysiä pidempään.
Miallakin kaiken lisäksi kovat harjoitukset selältä mahalteen kääntymisen kanssa, joten meillä on totaaliraivoaja kotona - ei malta edes päiväunia nukkua!

13.11.2015

Treenitkin Ressun kanssa on ollut välillä aivan päättömiä, oikeastaan sen jälkeen kun ilmat alkoi todenteolla viiletä, on pullaponiin tullut jotain duracell-voimaa kun koittaa joka tilanteessa kuskata mua pitkin kenttää ja voitte kuvitella pitkän sateisen kauden aikaan, että kura on lentänyt. :D
Välillä tullut niin tiukkoja u-käännöksiä, että ihme on käynyt kun selässä on joka kerta pysytty.

Märkä ja aivan totaalisen kuran peitossa - putsaamiseen meni melkein tunti! :D // 10.11.2015

Onneksi eilen satoi sitten koko kuukauden edestä lunta! Piha piti jo eilen kolata ensimmäisen kerran ja yön aikana sitä oli tullut niin paljon, että meidän pihassa olevan puun pari isoa ja paksuhkoa oksaa oli katkennut juuresta saakka, kun ei ollut kestänyt lumen painoa. Pitää alkaa jo harkitsemaan lumien pudottamisia, kun katolle päässyt sitäkin kertymään. 

Oksa tukki koko pihasta poistumisen reitin, ei paljoa Honda tuosta mahtunut :D 22.11.2015

Saa nähdä, miten pohjoisemmassa Laukaassa on lunta, kun oli tarkoitus Ressu käydä liikuttamassa - pääseeköhän jopa kahlaamaan kentällä. :)

Täytyy yrittää saada jostain lisää virtaa itsellekkin, että jaksaisi painaa nämä päivät läpi.

Kuka pelkää saksalaista

Kaikkihan jotka katsoo edes kerran viikossa telkkaria, tietää tällä hetkellä pyörivät Lidlin mainokset. Keski-ikäinen perheenisä, joka kammoaa Lidliä ja saksalaisia tuotteita. Vaimo käy kyseisessä liikkeessä ja koittaa vakuuttaa miehensä, että kyllähän sieltä suomalaisiakin tuotteita löytyy. Uusimmat mainoksethan käsittelevät miehen painajaisia, joissa esimerkiksi Lordi tulee makuuhuoneeseen kun mies on samalla käsiraudoilla laitettu sänkyyn kiinni.

Olen itse käynyt Lidlissä vain muutamia kertoja siitä lähtien, kun ensimmäinen myymälä tuli Jyväskylään. Silloinhan siellä ei juurikaan mitään suomalaista löytynyt ja tässä vuosien saatossa kuulemma valikoima on muuttunut, mutta silti. En osaa mennä kyseiseen kauppaan. Ainut, mikä mua sinne saattaa vetää, on ihan rehellisesti hyvät jogurttisuklaat. :D Ja eniten huvittaa se, että ihmiset sanovat että 5 kassillista ruokaa Lidlistä maksaa esimerkiksi 150€. Prismassa 2-3 kassillista maksaa saman verran - Lidlin pussit oli ainakin ennen vetoisuudeltaan pienempiä. ;)
Tässä tosin näkee sen ennakkoluulon, mikä valtaa ihmisen herkästi. Äitini on aina suosinut S-ryhmää ja olen herännyt siihen ajatusmalliin, että kaikki muut on väärin - täytyy käydä vain S-ryhmän kaupoissa. Ihme kyllä, myönnyin että ostetaan uusi telkkari jostain muualta kuin Prisman verkkokaupasta (hupsis, lipesin) ja aloitan työharjoittelun Citymarketissa, jotta saan kaksi näyttöä suoritettua. Ote on varmaankin lipeämässä, mutta auton ruokin vain ABC-tankkauspisteillä!

Voin myöntää olevani Lidl-kammoinen joka on riippuvainen vihreästä bonuskortista.

Oletko sinä?